puistoiluongelmia..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lellu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"lellu"

Vieras
Lapseni on vähän päälle 2-vuotias ja yleisesti kakki menee hyvin. Kotihoidossa on ja ainoa lapsi. Kotona tykkää leikkiä, samoin kerhoissa, joissa käymme pari kertaa viikossa yhdessä. Varsinkaan talvisin lapsi ei ole kovin innokas ulkoilija, mutta ulkona ollaan päivittäin. "Ongelmaksi" lumentulon jälkeen on muodostunut puistossa käynti.. Lähipuistossa on puistotoimintaa arkisin muutaman tunnin ajan ja sielä olemme aikaisemmin käyneet. Nykyään lapsi vaan kiukuttelee, makaa maassa ja hokee ettei osaa tai pysty tekemään asioita. "Kädet ei toimi" hanskojen takia ja juokseminen, kiipeäminen, ylös nouseminen tuntuu olevan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Lopulta, kun en jatkuvasti auta lasta leikeissä, hän vain itkee ja sitten kun lähdemme, hän itkee, että haluaa puistoon.. :/

Kannustan kyllä ja autan lasta, mutta koen, että kyllä lapsen pitää itse kuitenkin leikkiä. En esimerkiksi voi kiivetä hänen puolestaan lumikasan päälle. Ymmärrän, että lastani turhauttaa tosi paljon vaatteet ja kengät, hän ei muutenkaan ole kovin ketterä eikä kärsivällinen.. Kyselisin nyt teiltä muut äidit, onko tällaisesta kokemuksia? Miten tilanne on muuttunut jos on? Ja miten te toimisitte; jättäisittekö koko puistoilun hetkeksi vai jatkaisitteko lapsen "koulimista"? Entä mitä mieltä olette, kuinka paljon uhmaikäistä tulisi avustaa leikeissä?

Kiitos kun luitte ja kiitokset etukäteen vastauksista!
 
Millaista avustamista tarkoitat? Lapsi ei pääse itse ja autat hänet pääsemään vai leikit hänen kanssaan? Jos on kyse ekasta, niin en auta. Jos lapsi ei itse pysty tekemään, on hän usein liian pieni. Jos taas kaipaa seuraa, sitä saa. Meillä on ollut tuon ikäisenä talvet myös haastavia, ei vielä oikein nautittu. Ymmärtäähän sen, kun liikkuminen on hankalaa. Sitkeesti silti käytiin. Kolmevuotiaana on sujunut jo paremmin ja neljävuotiaana ei enää mitään valituksia.
 
Lapsi siis pyytää nostamaan jos pyllähtää, vaikkka tiedän, että pääsee itse pystyyn jne ja usein pyllähtää ihan tarkoitusella.. Sitten jos ei auteta alkaa sydäntäriipaiseva itku.. Usein ei päästä kunnolla edes lelujen luokse ennen kuin on täysi poru päällä.. :( Ja muut lapset ja vanhemmat katselevat ihmeissään..

Mutta kiva(?) kuulla, että muutkaan tämän ikäiset ei vielä välttämättä nauti talvesta, kun tuntuu että täällä muut pihan lapset (myös saman ikäiset) ovat innoissaan lumesta ja vaikkapa pulkkailusta. Ja paremmilla mielin olen, kun voin ehkä sitten ensi talvena jo päästä talviulkoilemaan iloisen lapsen kanssa. :)
 
Annatko sä hänen tehdä mitä hän haluaa, vai ohjailetko tekemään mitä sinusta olisi mukava/hyvä tehdä? Esim jos lapsi haluaa istua hangessa ja heitellä lunta, patistatko häntä "kehittävämpään" tekemiseen, kuten kiipeilemiseen, juoksemiseen, toisten kanssa leikkimiseen? Kelpaako hänen tekemisensä sinulle? Haluatko hänen jatkuvasti tekevän jotain muuta kuin hän tekisi?
 
Voihan sitä ulkoilla muutenki ko puistossa. Käytte vaikka kävelylä, katsatamassa ohikulkevia rekkoja..
Miettisin myös,onko niissä hanskoissa,oikeesti joku vika, oisko jotku muutmhanskat paremmat. Onko talvihaalari tarpeeks tilava villapuvun kanssa?
 
meillä isompi on 4v, tää on eka talvi kun oikeasti nauttii lumesta ja talvesta. Ei vaan oo tykännyt, enkä oo kyllä pakottanutkaan. Ollaan sit vaikka tehty vaan pienet pulkkaretket tms, mutta ei mitään tunti tolkulla väkisin ulkoilua... Mäenlasku ei esim oo kiinnostanut aiempina talvina yhtään, lapsi on luonteeltaan rauhallinen ja varovainen, ei ole kaivannu yhtään sellasta. Pienempi on vajaa 1.5v, nauttii lumesta tosi paljon! Ei välitä kaatumisista, taapertaa menemään, laskee mäkeä jne. Lapset on erilaisia.
 
En todellakaan patista. Mennään portista sisään ja hän saa tehdä mitä haluaa. Usein tosin vain seisoo aluksi jolloin voin ehdottaa jotakin. Monesti en kyllä ehdota mitään ja hän saattaa mennä jonkun lelun luo, mutta nyt kun on niin paljon kampetta päällä niin mikään ei tunnu "toimivan" kuten hän haluaisi ja siitä se kiukku sitten lähtee ja sitten "kaadutaan" eikä päästä ylös jne. Je esim on ihan itse menossa kiipeämään lumikasan päälle, mutta sitten ei onnistukaan ja sitten taas itketään.. :(

Ja kun ollaan ulkoilemassa jossain muualla kuin puistossa, niin usein hän on ihan tyytyväinen juuri seisoskeluun ja lumen heittelyyn ja mulle se on oikein riitävää. :) Mutta puistossa kiukutaan aina! Outoa..
 
Meillä kaksi lasta 3,5v ja 1v10kk, ja talvet on ollut haastavia. Oikeastaan nyt on eka talvi kun tuo isompi nauttii ulkoilusta. Tykkää kiipeillä jne. Pienempi on oikeasti varsin ketterä kiipeilijä, mutta ulkona tuntuu usein kadottavan kaikki taitonsa ja alkaa kitistä. Yleensä en auta, vaan kannustan itse nousemaan/kiipeämään/tekemään ja lopultayleensä innostuu isomman perässä kiipeämään.
Luulen että on kyse turhautumisesta, kuitenkin tuon ikäiset on jo taitavia monessa asiassa ja tietävät itsekin että osaavat, mutta sitten kun on rukkaset ja muutenkin hankalat vaatteet, asiat ei onnistukaan. Me kuitenkin ulkoillaan joka tapauksessa, nyt tietenkin isomman takia, mutta kyllä jo esikoisen aikanakin. Eipä siinä muu auta kuin aika.
Talvet on tylsiä, tekemistä kuitenkin vähän kun vertaa kesään. Lumikin suurimman osan ajasta niin kovaa pakkaslunta, ettei siitä juuri mitään saa tehtyä.

Mutta hei, koko ajan ollan lähempänä kevättä ja voi sitä riemua, kun pääsee taas hiekkalaatikolle, kiipeilytelineisiin, liukumäkeen, keinuihin ja ylipäätään liikkumaan ilman toppausta. Viime keväänä oli oikeasti ihana katsoa kun tuo esikoinen oli niin innoissaan :)
 
Meillä ei kans tuossa iässä oo tykänneet talvella ulkoilla.
Ei pieni tosiaan pysty oikein tehdä mitään, kun on niin paljon päällä ja kädet ei toimi hanskoissa.
Ulkoilut on olleet tossa iässä lähinnä vaan kävelllä käymistä, vetää pulkkaa perässä ja reitin varrella lasketaan muutamat mäet. Mitään sen motorisempaa ei oikein pysty tekemään.

Tänä talvena, kun poika täyttää pian 4v, niin on talvileikit olleetkin kivoja. Pääsee jo kiipeilemään vuorien päälle, rakennella lumipalloista linnoja ja sen sellasta.
 
En kyllä usko että tamineissa on mitään vikaa, kun puitston ulkopuolella kaikki on ihan ok. Mahtaakohan puistossa harmittaa, kun sielä on isompia ja osaavampia lapsia? Ja sitten omat taidot kenkuttaa..
 
Meillä 2v ja myös sama juttu, puistoilu ei kyllä onnistukaan kun on niin paljon lunta ja ei jaksa kahlata siellä. Mutta silloin kun lunta oli vähän, heittäyty vaan lumihankeen makaamaan muttei olis halunnu poiskaan sieltä.

Alettiin sitten ulkoilla vaan pyöräteillä, otettiin pulkka ja lapsi saa kävellä halutessaan ja kysyn kyllä joka välissä haluaako kävellä. Joskus kävelee enemmän, joskus ei oikein yhtään. Ja joskus menee siihen että yrittää potkia lumimöykkyjä ja kaatuu ja sitten heittäytyy kokoajan tahalleen maahan. Tylsääkin tietenki, välillä käydään koulun pihassa kiikkumassa.

Kyllä välillä ärsyttää, oli jo viimetalvena sellainen että istui kyllä pulkassa mutta jos laitoin lumeen, ei alkanut siellä konttailemaan vaan hirveän huudon nosti. Ihmettelen kun monet saa kulumaan 1-2h ulkona, ei me saada kuin 0,5h kerrallaan kulumaan.

Syksyllä kyllä touhuili puistossa kovasti.
 
[QUOTE="memma";27944532]Meillä 2v ja myös sama juttu, puistoilu ei kyllä onnistukaan kun on niin paljon lunta ja ei jaksa kahlata siellä. Mutta silloin kun lunta oli vähän, heittäyty vaan lumihankeen makaamaan muttei olis halunnu poiskaan sieltä.

Alettiin sitten ulkoilla vaan pyöräteillä, otettiin pulkka ja lapsi saa kävellä halutessaan ja kysyn kyllä joka välissä haluaako kävellä. Joskus kävelee enemmän, joskus ei oikein yhtään. Ja joskus menee siihen että yrittää potkia lumimöykkyjä ja kaatuu ja sitten heittäytyy kokoajan tahalleen maahan. Tylsääkin tietenki, välillä käydään koulun pihassa kiikkumassa.

Kyllä välillä ärsyttää, oli jo viimetalvena sellainen että istui kyllä pulkassa mutta jos laitoin lumeen, ei alkanut siellä konttailemaan vaan hirveän huudon nosti. Ihmettelen kun monet saa kulumaan 1-2h ulkona, ei me saada kuin 0,5h kerrallaan kulumaan.

Syksyllä kyllä touhuili puistossa kovasti.[/QUOTE]

Meillä ihan samanlaista! :) Viime vuonna olin ihan innoissani, kun tuli lunta, että nyt tuo lapsi riemastuu ja ihastuu lumeen.. Toisin kävi. No, ens vuonna sitten ehkä innokkaammin. :)

Kiitokset kaikille vastenneille!
 
Meillä 1,5v ja ulkoilut sujuvat vaihtelevasti. Välillä jaksaa touhuilla (kiipeillä pienten lumikasojen päälle, istua ja vetää pulkkaa, tehdä lumikuormaa kuorma-autoonsa jne.), mutta joskus se on yhtä kitisemistä ja mikään ei huvita. Tuo kankeus talvitamineet päällä kyllä selvästi turhauttaa, mutta tuntuu että välillä ei vaan huvita mikään. Itse en kauheasti noista ulkoiluista tykkää, kun rehellisesti sanoen se on äärettömän tylsää (paitsi jos on lumitöitä ja poitsu innostuu niitä kanssani tekemään).

Ulkoiletteko muuten tämän ikäisten kanssa kaksi kertaa päivässä? Me ulkoillaan aamupäivällä ja lapsi nukkuu päikkärit ulkona, joten olen luistanut tuosta iltaulkoilusta. Tuntuu, että ne iltaulkoilut menee aina ihan yhdeksi kitinäksi, kun niitä koitamme.
 
[QUOTE="lellu";27944013]Lapseni on vähän päälle 2-vuotias ja yleisesti kakki menee hyvin. Kotihoidossa on ja ainoa lapsi. Kotona tykkää leikkiä, samoin kerhoissa, joissa käymme pari kertaa viikossa yhdessä. Varsinkaan talvisin lapsi ei ole kovin innokas ulkoilija, mutta ulkona ollaan päivittäin. "Ongelmaksi" lumentulon jälkeen on muodostunut puistossa käynti.. Lähipuistossa on puistotoimintaa arkisin muutaman tunnin ajan ja sielä olemme aikaisemmin käyneet. Nykyään lapsi vaan kiukuttelee, makaa maassa ja hokee ettei osaa tai pysty tekemään asioita. "Kädet ei toimi" hanskojen takia ja juokseminen, kiipeäminen, ylös nouseminen tuntuu olevan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Lopulta, kun en jatkuvasti auta lasta leikeissä, hän vain itkee ja sitten kun lähdemme, hän itkee, että haluaa puistoon.. :/

Kannustan kyllä ja autan lasta, mutta koen, että kyllä lapsen pitää itse kuitenkin leikkiä. En esimerkiksi voi kiivetä hänen puolestaan lumikasan päälle. Ymmärrän, että lastani turhauttaa tosi paljon vaatteet ja kengät, hän ei muutenkaan ole kovin ketterä eikä kärsivällinen.. Kyselisin nyt teiltä muut äidit, onko tällaisesta kokemuksia? Miten tilanne on muuttunut jos on? Ja miten te toimisitte; jättäisittekö koko puistoilun hetkeksi vai jatkaisitteko lapsen "koulimista"? Entä mitä mieltä olette, kuinka paljon uhmaikäistä tulisi avustaa leikeissä?

Kiitos kun luitte ja kiitokset etukäteen vastauksista![/QUOTE]

Meillä oli ihan samanlaista, kun ensilumet tuli joulukuussa. Lapsi 2 v 4 kk sai ihmeellisiä itku-kiukku-kohtauksia, jotka liittyivät lumeen ja lumessa liikkumiseen ja leikkimiseen. Lapsi jäi hankeen makaamaan ja itkemään ja halusi vain äidin syliin jne. Olihan se hurja ero yrittää vaikka pelata palloa lumihangessa, kun vain pari päivää aiemmin oli ollut vielä paljas maa. Pahin vaihe kesti ehkä viikon tai vähän yli. Sitten lapsi reipastui ja nyt taas puistoilut sujuu ihan mallikkaasti. Palloakin potkitaan ;) Toki vieläkin lapsi saattaa turhautua, jos lähtee kahlaamaan syvään hankeen ja jalka juuttuu kiinni tms. mutta paljon reipppaampi hän on nyt verrattuna joulukuun alkuun. Tsemppiä.
 

Yhteistyössä