Puhuttiin eilen mun veljen kanssa, kuinka se on ollu enemmän isä mun lapsille, kuin ex koskaan.

Mikä tavallaan on surullista, mutta kuitenkin hyvä asia, että lapsilla on miehenmalli ollut. Veli on heitä hoitanut ihan vauvasta asti, pääsin alennusmyynteihin kuopuksen ollessa 3kk, veli toki soitti 10min välein, "tää huutaa, tuu kotiin...ei tarvikaan nyt se hiljeni" (Kuopuksella oli hirvee koliikki, ja nivustyrä) Ex kuittasi valitukseni vauvan itkusta "älä valehtele, ei vauvat noin paljon itke".

Mä en varmaan ikinä, koskaan voi antaa anteeksi exälle sitä, miten vähän se on lasten elämässä ollut. Samassa kaupungissa asutaan, ja sen "pakollisen" minimin näkee. Surullista on se, että vielä viime talvena/kesänä kuopus soitti isälleen, ja pyysi päästä "ylimääräistä" sinne yöksi, 1/15 pyynnöstä tuotti tulosta. Sitten lopetti itse soittamisen, ja sanoi, että mun pitää soittaa "kun ei iskälle kuitenkaan käy", nyt ei enää pyysetä soittamaan, ja kysymään mitään "ylimääräistä". Surullista. Esikoiselta jos kysyy, niin hän menisi mieluiten mummolaan

 

Henk. koht. mun tädin ex-mies on ollu mulle enemmän isä, ku oma isä silloin teinivuosina... Ja siitähän vasta riemu ratkes, ku faijalle tästä mainitsin kyllästyttyäni sen kännipuheluihin.

Faija soitteli sitten tälle tädin eksälle töihin, tyyliin "sinä olet minun lasteni isä". Nice.

 

Toi on kyllä surullista ja kun lapset kasvaa niin nopeasti ettei sitä aikaa saa takasi

 

Toi on kyllä surullista ja kun lapset kasvaa niin nopeasti ettei sitä aikaa saa takasi

Ei saa ei... Ex on pari viime vuotta ollut enemmän asialla, soittaa lapsille iltaisin, ja näkee sen 2x/kk, mutta niin no.. Mun veli on se, joka tietää ja tuntee mun lapset paremmin kuin niiden isä.

 

Toi on kyllä surullista ja kun lapset kasvaa niin nopeasti ettei sitä aikaa saa takasi

Toivottavasti exä katuu ajanmenettämistä joskus.

 

Toivottavasti exä katuu ajanmenettämistä joskus.

Jos joku päivä hän tilanteen tasalle herää, luulen että lapset omasta tahdostaan lakkaavat siellä teini-ikäisenä käymästä, on sekin varmasti mun syy, olen manipuloinut lapset häntä vastaan. En kyllä ollenkaan väitä, että olisin ollut mailman helpoin seurustelukumppani, tai että eron olisin kovin helpoksi tehnyt...

 

Toivottavasti exä katuu ajanmenettämistä joskus.

Jos joku päivä hän tilanteen tasalle herää, luulen että lapset omasta tahdostaan lakkaavat siellä teini-ikäisenä käymästä, on sekin varmasti mun syy, olen manipuloinut lapset häntä vastaan. En kyllä ollenkaan väitä, että olisin ollut mailman helpoin seurustelukumppani, tai että eron olisin kovin helpoksi tehnyt...

Noinhan se on, aika tekee tehtävänsä, ja sitä niittää mitä kylvää - jos ei isää nyt kiinnosta - ei lapsia kiinnosta myöhemmin

 

Toivottavasti exä katuu ajanmenettämistä joskus.

Jos joku päivä hän tilanteen tasalle herää, luulen että lapset omasta tahdostaan lakkaavat siellä teini-ikäisenä käymästä, on sekin varmasti mun syy, olen manipuloinut lapset häntä vastaan. En kyllä ollenkaan väitä, että olisin ollut mailman helpoin seurustelukumppani, tai että eron olisin kovin helpoksi tehnyt...

Silti. Ei se lasten vika oo jos äiti ei oo niin ihana aina.

 

Noinhan se on, aika tekee tehtävänsä, ja sitä niittää mitä kylvää - jos ei isää nyt kiinnosta - ei lapsia kiinnosta myöhemmin

Kyllä sitä kiinnostaa, mutta mä niin toivoisin, että edes joskus (useammin, kuin muutaman kerran vuodessa) pyytäis lapsia sinne "extrana". Tulis lapsilleki hyvä mieli.

 

Mun ex-ukko hylkäsi 2 lastaan kun sai kuulla, että toisella on kehitysvamma...siitä on jo kohta yli8 vuotta...tapaa lapsia tasan tarkkaan kerran vuodessa kun heittää joulupaketin, jonka äitensä on lapsille ostanut...et näin...nykyinen mieheni onneksi pitää näitä lapsiani kuin ominaan.

 

Mun ex-ukko hylkäsi 2 lastaan kun sai kuulla, että toisella on kehitysvamma...siitä on jo kohta yli8 vuotta...tapaa lapsia tasan tarkkaan kerran vuodessa kun heittää joulupaketin, jonka äitensä on lapsille ostanut...et näin...nykyinen mieheni onneksi pitää näitä lapsiani kuin ominaan.

Ei mahdu mun aivoihin..

 

Mulle olis ihan katastrofi jos en näkisi lapsiani joka päivä. En voi tajuta miten joku pystyy siihen, et näkee lapsiaan kaksi kertaa kuukaudessa, eikä muuten kiinnosta yhtään. Onko miehellä jotenkin eri juttu kuin naisilla? Vaikka en vois kyllä kuvitella sellaista tilannetta omalle miehelleni, koska hänelle lapset on kaikki kaikessa.

 

Mulle olis ihan katastrofi jos en näkisi lapsiani joka päivä. En voi tajuta miten joku pystyy siihen, et näkee lapsiaan kaksi kertaa kuukaudessa, eikä muuten kiinnosta yhtään. Onko miehellä jotenkin eri juttu kuin naisilla? Vaikka en vois kyllä kuvitella sellaista tilannetta omalle miehelleni, koska hänelle lapset on kaikki kaikessa.

Tuskin se miehellä mitenkään eri juttu on, kai? Meillä ex ei ainakaan ehtinyt ennen eroa, elää normaalia arkea lasten kanssa. Liekkö sillä jotain tekemistä asian kanssa?