Puhutaanko yliluonnollisista?
- Viestiketjun aloittaja Pähkinä3
- Ensimmäinen viesti
M
mea culpa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Alkuperäinen kirjoittaja mea culpa:
Minkälaisia?
Kerroin aiemmin parantavasta energiasta, sen tyylisiäkö?
Enkeli kokemukset varsinkin olis kiinnostavia.
Alkuperäinen kirjoittaja mea culpa:Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Alkuperäinen kirjoittaja mea culpa:
Minkälaisia?
Kerroin aiemmin parantavasta energiasta, sen tyylisiäkö?
Enkeli kokemukset varsinkin olis kiinnostavia.
Mulla on monesti sellaisia enteita.. Et esim ajan autolla suhteellisen lujaa niin sitten tulee sellainen aani paahan et hidasta hidasta.. ja hidastan niin kohta tuleekin auto todella lujaa vastaan jostain suunnasta..
Edellisessä kämpässä oli monesti tunne, että sielä oli joku kolmaskin, pystyin jopa kertomaan suunnan missä se oli. Enää en ole semmosta kokenu.
Mies on joskus lapsena muistanu "ku oli iso". Ei muista siitä sen enempää ku vaan ainoastaan sen, että hän muisti!
Pappa tiesi oman kuolemansa. Edellisenä iltana kutsui kaikki lapsensa koolle. Yöllä mummo istui papan seurana...pappa oli tuuminu että on hyvä lähtä, ja sit nukkui pois. Myöhemmin pappa ilmestyi mummolle uneen ja sanoi "älä sure, rakas, mun on täälä hyvä olla".
Mies on joskus lapsena muistanu "ku oli iso".
Ei muista siitä sen enempää ku vaan ainoastaan sen, että hän muisti! Pappa tiesi oman kuolemansa. Edellisenä iltana kutsui kaikki lapsensa koolle. Yöllä mummo istui papan seurana...pappa oli tuuminu että on hyvä lähtä, ja sit nukkui pois. Myöhemmin pappa ilmestyi mummolle uneen ja sanoi "älä sure, rakas, mun on täälä hyvä olla".
P
PikkasenPyöree
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mea culpa:
tuolla eka sivulla nimimerkillä minä vaan on kerrottu ihana yliluonnollinen kokemus
Keväällä olin puolittain unessa, valveuneksiko sitä sanotaan... Makasin siinä sängyssä kun huoneeseen ilmestyi joku vanhempi nainen, en tunnistanu häntä, mutta hän tuntui kovin tutulta ja turvalliselta. Kyselin kaikenlaista... Kysyin että olenko raskaana. Hän sanoi että olet. Varmistin vielä asiaa ja hän sanoi taas että olet. Ja sit sanoi, että joku kuolee ja tulee tänne, ja "kuunteli" mun mahaa.
No, raskaana en silloin ollut, ellei sit jotain kemiallista... Mutta täytyy sanoa, että mä olen melkeinpä odottanu jonku tutun kuolemaa tuon kokemuksen jälkeen. Toivoa toi tämä "uni".
Unessa olen nähnyt enkeleitäki, ne toi semmosta rauhaa mulle.
No, raskaana en silloin ollut, ellei sit jotain kemiallista... Mutta täytyy sanoa, että mä olen melkeinpä odottanu jonku tutun kuolemaa tuon kokemuksen jälkeen. Toivoa toi tämä "uni".
Unessa olen nähnyt enkeleitäki, ne toi semmosta rauhaa mulle.
P
päätön
Vieras
Minä tiesin pienenä kaksi kuolemaa, mummoni ja naapurimme biologisen äidin.
Tulin katsomasta mummoani toiselta paikkakunnalta, kotona sanoin äidille, ettet taida enää mummia nähdä.. Pian tuli puhelinsoitto, että mummi on nukkunut pois.
Olin monesti naapurimme luona, hän oli puhunut ja aikonut tavata biologisen äitinsä. Olin jälleen hänen luonaan hoidossa, jankutin jankuttamisen perään, että menisi jo katsomaan äitiänsä. Eräänä päivänä naapurimme ilmestyi ovellemme, sanoi, että olisi pitänyt uskoa minua, äiti on poissa.
Sittemmin, kun tajusin nämä asiat, aloin yrittämään liikaa, esim. pidin hiirtäni kädessä ja koitin tietää, koska se kuolee. Ne kokemukset loppuivat onneksi siihen.
Tulin katsomasta mummoani toiselta paikkakunnalta, kotona sanoin äidille, ettet taida enää mummia nähdä.. Pian tuli puhelinsoitto, että mummi on nukkunut pois.
Olin monesti naapurimme luona, hän oli puhunut ja aikonut tavata biologisen äitinsä. Olin jälleen hänen luonaan hoidossa, jankutin jankuttamisen perään, että menisi jo katsomaan äitiänsä. Eräänä päivänä naapurimme ilmestyi ovellemme, sanoi, että olisi pitänyt uskoa minua, äiti on poissa.
Sittemmin, kun tajusin nämä asiat, aloin yrittämään liikaa, esim. pidin hiirtäni kädessä ja koitin tietää, koska se kuolee. Ne kokemukset loppuivat onneksi siihen.
Alkuperäinen kirjoittaja Katto Kassinen:Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Keväällä olin puolittain unessa, valveuneksiko sitä sanotaan... Makasin siinä sängyssä kun huoneeseen ilmestyi joku vanhempi nainen, en tunnistanu häntä, mutta hän tuntui kovin tutulta ja turvalliselta. Kyselin kaikenlaista... Kysyin että olenko raskaana. Hän sanoi että olet. Varmistin vielä asiaa ja hän sanoi taas että olet. Ja sit sanoi, että joku kuolee ja tulee tänne, ja "kuunteli" mun mahaa.
No, raskaana en silloin ollut, ellei sit jotain kemiallista... Mutta täytyy sanoa, että mä olen melkeinpä odottanu jonku tutun kuolemaa tuon kokemuksen jälkeen. Toivoa toi tämä "uni".
Unessa olen nähnyt enkeleitäki, ne toi semmosta rauhaa mulle.
Oletko muuten tuntenut enkeleita kuin unessa?
No näitä viileän tuntemuksia sillon tällön. Ja sit tuo aikasemmassa viestissä kertomani jonku kolmannen läsnäolo, mut se oli vain edellisessä kämpässä, että en tiedä sit...
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Alkuperäinen kirjoittaja Katto Kassinen:Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Keväällä olin puolittain unessa, valveuneksiko sitä sanotaan... Makasin siinä sängyssä kun huoneeseen ilmestyi joku vanhempi nainen, en tunnistanu häntä, mutta hän tuntui kovin tutulta ja turvalliselta. Kyselin kaikenlaista... Kysyin että olenko raskaana. Hän sanoi että olet. Varmistin vielä asiaa ja hän sanoi taas että olet. Ja sit sanoi, että joku kuolee ja tulee tänne, ja "kuunteli" mun mahaa.
No, raskaana en silloin ollut, ellei sit jotain kemiallista... Mutta täytyy sanoa, että mä olen melkeinpä odottanu jonku tutun kuolemaa tuon kokemuksen jälkeen. Toivoa toi tämä "uni".
Unessa olen nähnyt enkeleitäki, ne toi semmosta rauhaa mulle.
Oletko muuten tuntenut enkeleita kuin unessa?
No näitä viileän tuntemuksia sillon tällön. Ja sit tuo aikasemmassa viestissä kertomani jonku kolmannen läsnäolo, mut se oli vain edellisessä kämpässä, että en tiedä sit...
Mulla on sellaisia kutittelu tunteita. Monesti niinku joku pitaisi kiinni vasemmasta nilkasta.. :heart: :heart:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Minä tiesin pienenä kaksi kuolemaa, mummoni ja naapurimme biologisen äidin.
Tulin katsomasta mummoani toiselta paikkakunnalta, kotona sanoin äidille, ettet taida enää mummia nähdä.. Pian tuli puhelinsoitto, että mummi on nukkunut pois.
Olin monesti naapurimme luona, hän oli puhunut ja aikonut tavata biologisen äitinsä. Olin jälleen hänen luonaan hoidossa, jankutin jankuttamisen perään, että menisi jo katsomaan äitiänsä. Eräänä päivänä naapurimme ilmestyi ovellemme, sanoi, että olisi pitänyt uskoa minua, äiti on poissa.
Sittemmin, kun tajusin nämä asiat, aloin yrittämään liikaa, esim. pidin hiirtäni kädessä ja koitin tietää, koska se kuolee. Ne kokemukset loppuivat onneksi siihen.
Hui.. Oliko se vain sellainen tunne jota sitten selitit muille?
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Olen tuntenut sekä kylmää, että lämmintä.. Enimmäkseen kylmää. Mutten tuota sanontaa ole kuullut.
Sellaisia valojuovia näin joskus ilmassa pimeässä kotona. Jos vaikka yöllä heräsin juomaan tms. niitä näkyi. Aluksi pelästyin niitä, mutta sitten totuin ja ajattelin niiden olevan enkeleitä. Olen kaivannut niitä..
Alkuperäinen kirjoittaja Katto Kassinen:Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Minä tiesin pienenä kaksi kuolemaa, mummoni ja naapurimme biologisen äidin.
Tulin katsomasta mummoani toiselta paikkakunnalta, kotona sanoin äidille, ettet taida enää mummia nähdä.. Pian tuli puhelinsoitto, että mummi on nukkunut pois.
Olin monesti naapurimme luona, hän oli puhunut ja aikonut tavata biologisen äitinsä. Olin jälleen hänen luonaan hoidossa, jankutin jankuttamisen perään, että menisi jo katsomaan äitiänsä. Eräänä päivänä naapurimme ilmestyi ovellemme, sanoi, että olisi pitänyt uskoa minua, äiti on poissa.
Sittemmin, kun tajusin nämä asiat, aloin yrittämään liikaa, esim. pidin hiirtäni kädessä ja koitin tietää, koska se kuolee. Ne kokemukset loppuivat onneksi siihen.
Hui.. Oliko se vain sellainen tunne jota sitten selitit muille?
Minä vain jotenkin tiesin, mutta tuskin itse vielä siinä vaiheessa niitä täysin ymmärsin.. Koskaan en enää haluaisi näitä "tietämyksiä" kokea.
E
eräs harmaana
Vieras
Hei vieras, minäkin olen ateisti ja skeptikko, tai no oikeastaan agnostikko, mikä tekee asiasta vieläkin kiintoisamman.
Minulla on erittäin vaikea uskoa muiden kertomuksiin jostakin "yliluonnollisista" jutuista, ajattelen että ihmisaivot vain itse luovat ne. Mutta täälläkin on mutta. Yksi erittäin konkreettinen tapaus muistuu mieleeni. Ja tämän voi kaikki lukea, ei mitään pelottavaa.
Lähdin ajamaan kotiin vanhempieni luota, pimeällä. Melkein heti kun lähdin aloin tuntemaan jotakin outoa tunnetta jota en ollut tuntenut aiemmin. Tunne vahvistui koko ajan ja muutaman kilometrin ajettuani se oli jo todella vahva ja ehkä jo vähän pelkäsinkin että mitä tämä on. Ajoin koko ajan varovasti, mutta mitä enemmän tunne vahvistui sen hitaammin ja varovaisemmin ajoin. Sitten tunne oli jo lähes sietämätön ja siinä samassa mäennyppylän jälkeen suoraan auton eteen hyppäsi iso peura noin muutaman metrin päässä, ja loikkasi samalla pois pimeyteen. Mitään ei siis tapahtunut minulle tai autolle, mutta olin niin sokissa että minun oli pakko pysähtyä ja rauhoittua.
Jotenkin tämä oli aivan käsittämätön asia. Luulen että ihmisten pitäisi enemmän luottaa vaistoihinsa, että jostakin voi joskus saada jonkinlaista tuntemusta. Olen myös kuullut että edesmennyt isoäitini ties heti jos joku on kuollut.
Enkä ole näistä asioista puhunut lapsilleni (ovat muutenkin vielä pieniä), mutta kun esimerkiksi poikani 6-v eksyi isossa marketissa ollessamme hän kuitenkin kohta löysi meidät eri paikasta (marketissa) niin kysyin että miten hän oli löytänyt noin vain, niin hän sanoi että sulki silmänsä ja ajatuksissaan "näki" missä olen...
Minulla on erittäin vaikea uskoa muiden kertomuksiin jostakin "yliluonnollisista" jutuista, ajattelen että ihmisaivot vain itse luovat ne. Mutta täälläkin on mutta. Yksi erittäin konkreettinen tapaus muistuu mieleeni. Ja tämän voi kaikki lukea, ei mitään pelottavaa.
Lähdin ajamaan kotiin vanhempieni luota, pimeällä. Melkein heti kun lähdin aloin tuntemaan jotakin outoa tunnetta jota en ollut tuntenut aiemmin. Tunne vahvistui koko ajan ja muutaman kilometrin ajettuani se oli jo todella vahva ja ehkä jo vähän pelkäsinkin että mitä tämä on. Ajoin koko ajan varovasti, mutta mitä enemmän tunne vahvistui sen hitaammin ja varovaisemmin ajoin. Sitten tunne oli jo lähes sietämätön ja siinä samassa mäennyppylän jälkeen suoraan auton eteen hyppäsi iso peura noin muutaman metrin päässä, ja loikkasi samalla pois pimeyteen. Mitään ei siis tapahtunut minulle tai autolle, mutta olin niin sokissa että minun oli pakko pysähtyä ja rauhoittua.
Jotenkin tämä oli aivan käsittämätön asia. Luulen että ihmisten pitäisi enemmän luottaa vaistoihinsa, että jostakin voi joskus saada jonkinlaista tuntemusta. Olen myös kuullut että edesmennyt isoäitini ties heti jos joku on kuollut.
Enkä ole näistä asioista puhunut lapsilleni (ovat muutenkin vielä pieniä), mutta kun esimerkiksi poikani 6-v eksyi isossa marketissa ollessamme hän kuitenkin kohta löysi meidät eri paikasta (marketissa) niin kysyin että miten hän oli löytänyt noin vain, niin hän sanoi että sulki silmänsä ja ajatuksissaan "näki" missä olen...
Hyi, yks juttu tuli mieleen, mutten tiedä uskallanko kertoa itseni takia. Olen yksin kotona ja alkaa pian taas mielikuvitus laukkaamaan ihan liikaa. Mä en tiedä, onko sillä edes mitään tekemistä yliluonnollisuuden kanssa, se on vaan vaivannut ja karminut minua.
Mä en tiedä, onko sillä edes mitään tekemistä yliluonnollisuuden kanssa, se on vaan vaivannut ja karminut minua.
Minäki olen muuten lapsena eksyny ja löytäny vanhempien luo.
Joka on suviseuroissa käyny, tai muuten tietää... Voi ymmärtää miten vaikea on lapsen löytää mihinkään.
Oltiin sielä kentällä, (mulla on mielikuva että olis ollu Iisalmen suviseurat vuonna -92 eli olin 5-vuotias), leikittiin jossain heinäpusikossa, kun vanhemmat ja sisarukset jo lähti menemään eteenpäin, mutta mä jäin vielä hetkeksi siihe. Enpä sitte heitä enää nähnytkään. Aikani siinä pyörin, ja lähdin vaan kävelemään johonkin suuntaan, ei mitään hajua mihin ois pitäny mennä. Yhtäkkiä olinkin tutun vessan luona, ja siitä osasinki jo vaunulle. Ei voi mitenkään olla sattumaa, että just oikeaan suuntaan lähdin kulkemaan!
Joka on suviseuroissa käyny, tai muuten tietää... Voi ymmärtää miten vaikea on lapsen löytää mihinkään.
Oltiin sielä kentällä, (mulla on mielikuva että olis ollu Iisalmen suviseurat vuonna -92 eli olin 5-vuotias), leikittiin jossain heinäpusikossa, kun vanhemmat ja sisarukset jo lähti menemään eteenpäin, mutta mä jäin vielä hetkeksi siihe. Enpä sitte heitä enää nähnytkään. Aikani siinä pyörin, ja lähdin vaan kävelemään johonkin suuntaan, ei mitään hajua mihin ois pitäny mennä. Yhtäkkiä olinkin tutun vessan luona, ja siitä osasinki jo vaunulle. Ei voi mitenkään olla sattumaa, että just oikeaan suuntaan lähdin kulkemaan!
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Hyi, yks juttu tuli mieleen, mutten tiedä uskallanko kertoa itseni takia. Olen yksin kotona ja alkaa pian taas mielikuvitus laukkaamaan ihan liikaa.
Kerro kerro. Mä voin sit rauhotella sua.
Oma magneettinen energia on helppo huomata käsistä. Kun pistää ne lähekkäin ja keskittyy niihi hetkeksi, sitte vetää hitaasti kauemmas ja taas hitaasti lähemmäs, tuntee sen vastustuksen siinä. Jos vielä sivuttaissuunnassaki liikuttelee ni huomaa vielä paremmin sen magneettisen ominaisuuden. Ja musta tuntuu, että mitä enempi tätä on tehny, sitä kauempaa sen voiman tuntee.
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Alkuperäinen kirjoittaja didi:
Meillä se on normaalia..
joo toi on muuten yleisen yliluonnoton juttu :ashamed:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Hyi, yks juttu tuli mieleen, mutten tiedä uskallanko kertoa itseni takia. Olen yksin kotona ja alkaa pian taas mielikuvitus laukkaamaan ihan liikaa.
Kerro kerro. Mä voin sit rauhotella sua.
No tuota.. Hyi.
Mulla on tullut viime aikoina sellainen tunne, esim. suihkussa, kun pesen hiuksia silmät kiinni, että sellainen tummanruskea-/mustasilmäinen, pitkät tummat hiukset omaava, pelottava, nainen, tuijottaa minua. Se tuntuu enkeliltä, muttei hyvältä. Välillä voin vain kuvitella sen vierelläni tuijottamassa. Olen pakottanut itseni katsomaan sitä suoraan "silmiin". Se voin olla minäkin?
Viime viikonloppuna olimme anoppilassa, olin taas vessassa ja katsoin heidän peilistä, sellaisesta jännästä taittokohdasta, itseäni. Minä näin OMILLA kasvoillani ne silmät ja silmänympärykset!! Pelkäsin aivan älyttömästi, käänsin katseeni muualle peilistä, pakotin taas katsomaan ja käänsin muualle.. Kellekään en ole tästä puhunut. Itse en halua olla paha, mutta se tuntuu pahalta. Se jokin on kamalan näköinen.
E
eräs harmaana
Vieras
Niin kaikissa ihmisissähän on myös jotain pahaa. Ehkä sä vaan pelkäät että se jossakin vaiheessa tulee esiin. Tai sitten olet tehnyt jotakin (pahaa) mikä vaivaa sua?
E
eräs harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä3:Alkuperäinen kirjoittaja eräs harmaana:
Mutta en minä mitään haluaisi "nähdä".
No vaan sille ei välttämättä mitään voi, jos on alitajunnassa esim.
