Hyvä, että hyväksyt ihastumisen tunteesi, mutta harmi ettet osaa kanavoida sitä oikein. Suhteessa vastuuntuntoosi voit joko ottaa riskejä ja luottaa pääseväsi helpolla tai miettiä valmiiksi, miten toimit kun jäät kiinni. Todennäköisesti tulet jäämään kiinni ja siksi sinun täytyy päättää jo nyt kuinka valmis olet luopumaan siitä, mitä sinulla nyt on.
En tiedä olisiko elämäsi yh-mammana kuinka hauskaa saadessasi sitten vapaana kellistää ukkoja, joita oma lapsesi aamuisin ihmettelisi kukas setä se äidillä tänään on. Ja sitä tyhmää vatvomista sitten exäsi kanssa onko se lapselle hyvää elämää kun sinulla olisi itselläsi kivaa, mutta lapsella ei niinkään.
Ongelmiahan ei tule olemaan muista miehistä, jos olet niin innokas jakamaan itseäsi. Ei pahalla, mutta helpot naiset tiedetään ja suosituksia jaetaan.
KOkeile kerran ja testaa jaksatko kantaa uskottomuuden taakkaa harteillasi. Harva pystyy siihen, koska syyllisyys häiritsee ja sitten kun siitä päättää avautua on sekin väärin, sillä puoliso ei ainakaan sinun tapauksessasi ole mitenkään syypää sinun vaihtelunhalullesi. Et ikinä osaa selittää asiaasi miehellesi niin, että hän täysin ymmärtäisi ja pahimmassa tapauksessa, vaikka anteeksi antaisi, teidän väliltä joka tapauksessa rikkoontuisi jotakin herkempää.
Mikset käytä ihastumisen tunnetta energian lähteenä vaikkapa itsesi treenaamiseen, liikuntaan, aloittamalla uuden harrastuksen tai kehittämällä teidän suhteeseenne jotakin uutta. Plaraa netistä ideoita ja löydä villi itsesi teidän parisuhteessa.
