Mä en vaan pääse yli.. puhukaa mulle järkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ahdistunut typerys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ahdistunut typerys

Vieras
Oon tännekin kirjoitellut monet kerrat kaveristani, jonka tunteista en ota selvää ja johon olen ihastunut. Olen nyt sitten yrittänyt unohtaa, mutta kun en pysty. Olen koettanut ihastua toiseen, tapaillutkin häntä mutta kun tämä kaverini vaan palaa sydämeeni aina uudestaan. Mä en vaan voi olla kenenkään muun kanssa :(
Tämä kaverini on myös tapaillut tässä erästä naista. Sanoi minulle vain tässä viikolla, että nainen on ihan ok ja mukava jne mutta se jokin puuttuu.. mua vaan pelottaa, että se jokin löytyy ja niistä kahdesta tulee pari. Kilpailemaan en ala, enkä tunge siihen väliin, mutta.. mä vaan riudun.

Tänään .. mulla oli jo niin paha olla, pyysin häntä mukaani juttelemaan. Ja just kun olin pyytämässä että tää kaverini halais mua, meidät keskeytettiin :( Ehkä meitä ei tosiaankaan ole tarkoitettu yhteen.

Puhukaa mulle järkeä. Sanokaa jotain, millä pystyn unohtamaan ja jatkamaan elämääni jonkun toisen kanssa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nyt kertomaan totuus, miltä sinusta tuntuu! Vaikka tekstiviestillä, jollei ole pokkaa päin naamaa sanoa! Sinulla on yksi ainut elämä ja et nyt enää odottele!

Joskus vaan kannattaa pitää päänsä kiinni.

Miksi? Sano minulle yksi syy miksi?
 
Ehkä mä oon valmis ottamaan sen riskin kuitenkin.. mä olen tätä tunnetta vastaan taistellut kohta kolme vuotta, enää en taida pystyä. Huolimatta siitä, mitä minä itse haluan, musta tuntuu että mun sydän ja suu tekee omat ratkaisunsa tässä lähiaikoina.

Pelkkä ajatuskin tästä miehestä saa mut täyteen sellaista sähköä, että siihen ei ole kukaan muu vuosiin pystynyt.
En vain teidä, olenko myöhässä taas.. joko hän on siirtynyt eteenpäin ja huomannut että ei haluakaan minua sittenkään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehkä mä oon valmis ottamaan sen riskin kuitenkin.. mä olen tätä tunnetta vastaan taistellut kohta kolme vuotta, enää en taida pystyä. Huolimatta siitä, mitä minä itse haluan, musta tuntuu että mun sydän ja suu tekee omat ratkaisunsa tässä lähiaikoina.

Pelkkä ajatuskin tästä miehestä saa mut täyteen sellaista sähköä, että siihen ei ole kukaan muu vuosiin pystynyt.
En vain teidä, olenko myöhässä taas.. joko hän on siirtynyt eteenpäin ja huomannut että ei haluakaan minua sittenkään..

EI muutako luuri käteen ja soita heti vaikka!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierrass:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehkä mä oon valmis ottamaan sen riskin kuitenkin.. mä olen tätä tunnetta vastaan taistellut kohta kolme vuotta, enää en taida pystyä. Huolimatta siitä, mitä minä itse haluan, musta tuntuu että mun sydän ja suu tekee omat ratkaisunsa tässä lähiaikoina.

Pelkkä ajatuskin tästä miehestä saa mut täyteen sellaista sähköä, että siihen ei ole kukaan muu vuosiin pystynyt.
En vain teidä, olenko myöhässä taas.. joko hän on siirtynyt eteenpäin ja huomannut että ei haluakaan minua sittenkään..

EI muutako luuri käteen ja soita heti vaikka!

Ei.. me nähdään huomenna töissä. Mun pitäis vaan saada nukuttua. Mut en pysty. Onko rakkaus ja rakastaminen oikeasti näin kamalaa ja vaikeaa? Sydän riutuu, mä kärsin ja muhun sattuu mutta silti mä oon onnellinen pelkästään niiden yhteisten hetkien takia joita meillä on ollut joskus. Kaikki ne katseet, kosketukset, sanat.. kaikki.

Mä alan kait kohta lähentelemään hulluutta.. kun alan ajattelemaan että olen valmis uhraamaan meidän ystävyytemme rakkauden tieltä. Ehkä mä alan tajuamaan, että en koskaan voi lakata rakastamasta, ja sen takia on parempi erota kokonaan tai päätyä oikeasti yhteen. Tai jotain. .

:(
 
Juteltiin :)
Kerroin asioista. Että tämä toinen jota tapailen, ei tunnu samalta kuin hän, tämän toisen seura saa minut ahdistuneeksi ja kiukkuiseksi, ärtyneeksi. Kerroin että kaipaan hänen syliinsä.. Hän kertoi tuntevansa aivan samoin sen naisen suhteen jota tapaili. Että ei halua häntä, siinä ei ole mitään kipinää, se ei tunnu oikealta.. Saimme pienen varastetun hetken, kunnes meidät taas keskeytettiin.

Tämän lyhyen keskustelun jälkeen ystäväni laittoi välit poikki tähän tapailemaansa naiseen, ja muutti facebookissa tilansa sinkuksi..

Mä en pysty enää kauaa hillitsemään itseäni. Mä on ihan kuin jossain unessa tai huumattu..tahdon vain kävellä hänen luokseen, koskettaa ja kertoa että rakastan. En kysy mitään, en vaadi mitään, en odota mitään. Kunhan vain saan sanoa, mitä tunnen.. Olen kai tullut jo hulluksi tämän asian kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juteltiin :)
Kerroin asioista. Että tämä toinen jota tapailen, ei tunnu samalta kuin hän, tämän toisen seura saa minut ahdistuneeksi ja kiukkuiseksi, ärtyneeksi. Kerroin että kaipaan hänen syliinsä.. Hän kertoi tuntevansa aivan samoin sen naisen suhteen jota tapaili. Että ei halua häntä, siinä ei ole mitään kipinää, se ei tunnu oikealta.. Saimme pienen varastetun hetken, kunnes meidät taas keskeytettiin.

Tämän lyhyen keskustelun jälkeen ystäväni laittoi välit poikki tähän tapailemaansa naiseen, ja muutti facebookissa tilansa sinkuksi..

Mä en pysty enää kauaa hillitsemään itseäni. Mä on ihan kuin jossain unessa tai huumattu..tahdon vain kävellä hänen luokseen, koskettaa ja kertoa että rakastan. En kysy mitään, en vaadi mitään, en odota mitään. Kunhan vain saan sanoa, mitä tunnen.. Olen kai tullut jo hulluksi tämän asian kanssa.

luulin, että olit jo sanonut hänelle mitä tunnet. et sanonutkaan? mistä sitten puhuitteko? sivuuttiko hän sen, että sanoit kaipaavasi hänen syliinsä?
 
Siis puhuttiin siitä, miltä musta tuntuu tapailla sitä toista. Eli pahalta.
Ja siitä, miltä kaveristani tuntui tapailla sitä toista naista. Eli pahalta.
Sanoin että olisin kaivannut halausta, mutta meidät keskeytettiin enkä sitten saanut sanottua sitä koskaan. Hän sanoi että huomasi kyllä että mulla oli jotain, ja että toisten läsnäolo sitten häiritsi tilannetta niin että hetki katosi.
Mä oisin ihan varmasti jo siinä juttelutilanteessa koskettanut, halannutkin, mutta nämä on tällaisia varastettuja hetkiä, viis minuuttia silloin ja toiset viis tällöin, ei siinä pysty syventymään kunnolla.
 
Anteeksi mutta mä en tosiaan tajua, että jos te molemmat tunnette samoin niin miksi ihmeessä sitten riudutte niin kovin?! Jos sunkin suhteesi on yhtä kituuttamista ja tämä kaverisi erosi naisesta niin mikä teitä estää olemasta yhdessä? En tajua että kaikesta pitää väen vängällä tehdä niin vaikeeta.
 
Mitä mieltä te olette, millaisethan tunteet tuolla kaverillani mahtaa olla mua kohtaan? Saakohan noita viime aikojen tapahtumista mitään osviittaa vai ei?
 
Rohkaistuin sitten tänään kysymään mieheltä, mitä hän tekee viikon päästä vkl. Vastasi että ei muistaakseen ainakaan ole töissä.. kysyin sitten tahtoisiko hän lähteä mun kanssa jonnekin juhlistamaan kesän loppumista ja yhden jutun alkua. Hän vastasi että se olisi mukavaa.. ja että ei kuitenkaan vielä näin aikaisessa vaiheessa osaa sanoa mitään, kun ei tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan. Että tietää ehkä paremmin alkuviikosta? Korosti vielä että ois kyllä kivaa.

Nyt mä oon sitten ihan ymmälläni. Siis jos se tuntis mua kohtaan jotain, niin eikö se ois lähes riemusta kiljuen suostunut?? Onko tää nyt sitten sen merkki että mä erehdyin tän miehen tunteiden suhteen ja että mä oon sille vaan kaveri joka on valitettavasti ihastunut? Vai mitä tästä pitäis päätellä? Apua:(
 
.. jos sen kaveri ei lähde sen kanssa, mut se sanoi että ei usko että lähtee..

:D:D:D:D:D

Joku on hieman ehkä innoissaan ja onnellinen ja kaikkee :D:D::D
Peukuttakaa :D
 

Yhteistyössä