Puheenkehityksen viivästymä

["nessu"]

Pojallani on todettu puheenkehityksen viivästymä 2.5-vuotiaana. Poika täyttää kohta neljä ja puhe on edelleen selkeästi jäljessä ikätovereistaan. Toki kehitystäkin on tapahtunut.

Te joilla on kokemusta asiasta, voisitteko kertoa missä vaiheessa lapsenne otti ikätoverit kiinni? Tuliko muita ongelmia? Onnistuiko koulun aloitus normaalissa ryhmässä?

 

[shipton]

Mun poika alkoi puhumaan nelivuotiaana. Siihen asti käytteli tukiviittomia, eleitä ja ilmeitä. Juostiin Lastenlinnat, kuulotutkimukset ja neurologit, eikä mitään. Puhe vain kehittyi merkittävän viiveisenä. Mun poika kuitenkin otti parissa vuodessa ikätoverit kiinni ja aloitti koulun normaaliajassa tavallisessa ryhmässä 7-vuotiaana. Nyt ei pidä sitten suutaan yhtään kiiinni, puhuu unissaankin

 

[shipton]

Unohdin kirjoittaa, että toki siis kävi koko ajan puheterapeutilla. Käykö poikasi?

 

["nessu"]

Meillä poika käy kertaviikkoisessa puheterapiassa. Sekä foniatrisilla tutkimusjaksoilla1-2kertaa vuodessa. Eli apua on kyllä saatu. Lisäksi poika on päiväkodissa pienryhmässä.

Ompa helpottava tietää, että teillä tuo muiden kiinniottaminen tapahtui noinkin nopeasti. Meillä on jo tukiviittomat siirtyneet marginaaliin, aikaisemmin olivat pääsääntöinen kommunikaatiokeino. Nyt hän puhuu, mutta epäselvästi. Useita tärkeitä kirjaimia puuttuu, puhe on usein työlästä ja tavutoistelu hankalaa.

 

[shipton]

Meidän pojalla oli pitkään ongelmaa nimenomaan suun motoriikan kanssa ja puheen tuottaminen oli silminnähden työlästä ja suun ja suun ympäristön lihaksiston hallinta oli alkuun heikohkoa, mikä osaltaan teki puheesta epäselvää. Saimme mm. suujumppaan ohjeistuksen, jota toteutimme vaihtelevalla innolla kotona.

Pojalla oli lähes heti alkuun nelivuotiaana kaikki vokaalit käytössä, mutta kovimpia konsonantteja puuttui melko pitkään tai ne korvautuivat toisilla (helpommilla) konsonanteilla. Kissa oli "kitta" aika pitkään.

 

["nessu"]

Meillä t-kirjain korvaa tällä hetkellä monia hankalia kirjaimia. Esim. juna on tuna ja leikki on teikki ja kissa on kitta..
Meillä oli 2-vuotiaana ongelmia tuon suun liikkumattomuuden kanssa, mutta nyt suu liikkuu jo hyvin. Mitään rakenteellista vikaa tai muuta ei ole.
Tuohon puheen työläyteen liittyy paljon vartalolla avustamista, kun etsii sanaa.
Ei tässä auta kuin odottaa, jatkaa samalla mallilla ja toivoa parasta!

 

[puhumattoman äiti]

Meidän kolmivuotiaamme puhuu vain muutaman hassun yksittäisen sanan, on ihan itse kehitellyt "viittomia" (lentokone, helikopteri, kaukana, vessahätä jne.) joten puheterapeutin kanssa neuvoteltuamme päädyimme siihen että emme ota mitään oikeita tukiviittomia käyttöön kun poika jo aivan itse osaa kertoa asioistaan niin että tulee ymmärretyksi.

Eilen puheterapeutin session jälkeen juttelin puheterapeutin kanssa ja hän sanoi ihmettelevänsä kovasti mikä on se puhumisen esto pojallamme: suun liikkeet ja motoriikka toimii, poika on nokkela oivaltamaan asioita, kykenee pitkäjännitteiseen toimintaan ja on ulospäinsuuntautunut.

Puheterapeutti totesi sitten vaan että ehkä poikamme on niitä jotka alkavat puhumaan kun ovat aivan varmoja hallitsevansa asian täysin, jonkinasteista kontrollifriikkeyttä on pojan toiminnoissa muutenkin jo havaittu (siis kotona, ei kukaan sivullinen näitä ole huomannut)

Toki minulle, puheliaalle äidille, on melkoisen vaikeaa kun en saa keskusteluun kunnollista vastakaikua pojan kanssa puhellessani mutta elättelen kovasti toiveita että yhtenä päivänä poika sitten avaa sen sanaisen arkkunsa ja alkaa oikeasti keskustelemaan.

Vielä on sitkuteltava vuosi ennenkuin oikeasti pitää huolestua...(niinpä, olen kyllä ollut huolissani jo pari vuotta, esikoinen alkoi puhumaan vuoden vanhana ja tämä pikkuveli sitten ei vaan puhu)

 

["nessu"]

Meidän kolmivuotiaamme puhuu vain muutaman hassun yksittäisen sanan, on ihan itse kehitellyt "viittomia" (lentokone, helikopteri, kaukana, vessahätä jne.) joten puheterapeutin kanssa neuvoteltuamme päädyimme siihen että emme ota mitään oikeita tukiviittomia käyttöön kun poika jo aivan itse osaa kertoa asioistaan niin että tulee ymmärretyksi.

Eilen puheterapeutin session jälkeen juttelin puheterapeutin kanssa ja hän sanoi ihmettelevänsä kovasti mikä on se puhumisen esto pojallamme: suun liikkeet ja motoriikka toimii, poika on nokkela oivaltamaan asioita, kykenee pitkäjännitteiseen toimintaan ja on ulospäinsuuntautunut.

Puheterapeutti totesi sitten vaan että ehkä poikamme on niitä jotka alkavat puhumaan kun ovat aivan varmoja hallitsevansa asian täysin, jonkinasteista kontrollifriikkeyttä on pojan toiminnoissa muutenkin jo havaittu (siis kotona, ei kukaan sivullinen näitä ole huomannut)

Toki minulle, puheliaalle äidille, on melkoisen vaikeaa kun en saa keskusteluun kunnollista vastakaikua pojan kanssa puhellessani mutta elättelen kovasti toiveita että yhtenä päivänä poika sitten avaa sen sanaisen arkkunsa ja alkaa oikeasti keskustelemaan.

Vielä on sitkuteltava vuosi ennenkuin oikeasti pitää huolestua...(niinpä, olen kyllä ollut huolissani jo pari vuotta, esikoinen alkoi puhumaan vuoden vanhana ja tämä pikkuveli sitten ei vaan puhu)

Oletteko saaneet lähetettä foniatrille? Meillä ei ainakaan puheterapeutti tehnyt diagnoosia, vaan lääkäri foniatrisen hoitojakson jälkeen. Nykyään kuitenkin panostetaan varhaiseen puuttumiseen puheongelmien kanssa. Tiedän kyllä että resurssit ovat kovin erilaiset eri puolella Suomea ja hoitoon on vaikeaa päästä.

En tarkoita vähätellä puheterapeuttianne, mutta tuo "lapsi alkaa puhumaan kun on varma hallitsevansa asian" kuulostaa vähän arvailulta.

 

["vieras"]

Mulla on ns. puhumaton lapsi, joka täyttää kuukauden päästä 3. Lapsi puhuu yksittäisiä sanoja ja sanavarasto on huima, ei vaan suostu useamman sanan lauseita käyttämään.
Joku tuossa aiemmin puhui kontrollifriikkeydestä, niin itselleni tuli mieleen, että meillä on ehkä tuota samaa, sillä lapsella ei ole ollut omia sanoja ollenkaan, vaan on selkeästi odottanut, että varmasti osaa sanan.

Ei tuo esikoinenkaan aloittanut puhumista kovinkaan aikaisin, oli jotain reilu 2,5-vuotias, kun alkoi sanoja tulemaan ja nykyään puhuu kuin ruuneperi, tosin r- ja s- vielä puuttuvat kokonaan, kun taas nuorempi osaa sanoa ärrän.

Kuopus ei muutenkaan vaikuta miltään papupadalta, puhuu enemminkin kun on asiaa, kun vanhempi taas paasaa koko ajan

Meillä on ihan sukuvika tuo myöhään puhumisen oppiminen, että sinällänsä en osaa olla huolissani.

 

[huiii]

Meidän kolmivuotiaamme puhuu vain muutaman hassun yksittäisen sanan, on ihan itse kehitellyt "viittomia" (lentokone, helikopteri, kaukana, vessahätä jne.) joten puheterapeutin kanssa neuvoteltuamme päädyimme siihen että emme ota mitään oikeita tukiviittomia käyttöön kun poika jo aivan itse osaa kertoa asioistaan niin että tulee ymmärretyksi.

Eilen puheterapeutin session jälkeen juttelin puheterapeutin kanssa ja hän sanoi ihmettelevänsä kovasti mikä on se puhumisen esto pojallamme: suun liikkeet ja motoriikka toimii, poika on nokkela oivaltamaan asioita, kykenee pitkäjännitteiseen toimintaan ja on ulospäinsuuntautunut.

Puheterapeutti totesi sitten vaan että ehkä poikamme on niitä jotka alkavat puhumaan kun ovat aivan varmoja hallitsevansa asian täysin, jonkinasteista kontrollifriikkeyttä on pojan toiminnoissa muutenkin jo havaittu (siis kotona, ei kukaan sivullinen näitä ole huomannut)

Toki minulle, puheliaalle äidille, on melkoisen vaikeaa kun en saa keskusteluun kunnollista vastakaikua pojan kanssa puhellessani mutta elättelen kovasti toiveita että yhtenä päivänä poika sitten avaa sen sanaisen arkkunsa ja alkaa oikeasti keskustelemaan.

Vielä on sitkuteltava vuosi ennenkuin oikeasti pitää huolestua...(niinpä, olen kyllä ollut huolissani jo pari vuotta, esikoinen alkoi puhumaan vuoden vanhana ja tämä pikkuveli sitten ei vaan puhu)

Heiiii, nyt pakko puuttua tähän. Kahden kielellisen erityisvaikeus lapsen (ent. dysfasia) äitinä ja juuri ensitietopäivillä olleena pakko sanoa että ei näin. Ne tukiviittomat ja muutkin konstit on todella merkittävän tärkeitä jo tässä vaiheessa, vaikka mitään diagnoosia ei olekaan. Niistä on hyötyä lapselle, vaikka kyse olisi vain puheentuottamisen puolen ongelmasta. Tosi tosi harvoin lapsi vaan itsekseen avaa sunnsa ja alkaa keskustelemaan, jos ei kuntoutusta (tukiviittomat, kuvat yms.) ole käytössä. Oma 3v poikani ei myöskään puhu kuin muutamia yksittäisiä sanoja, puheen ymmärtämisen puolella hänellä ei näytä ongelmaa olevan. Silti, kuulemma jos 3v ei kykene sanallisesti ilmaisemaan itseään, katsotaan kielellisen vaikeuden olevan vaikeatasoinen. Kaikki konstit käyttöön nyt, kotona, päiväkodissa ja puheterapiassa!

Oletteko kuitenkin jo jonossa tutkimuksiin eteenpäin vai mitä tarkoitat tuolla että vuosi kitkuteltava? Useimmiten ja varmimmin saadaan diagnosoitua tosiaan 4v iässä tämä, mutta sitä odotteluaikaa ei kannata hukata vain ihmettelyyn. Äkkiseltään tuntuu tosi omituiselta jos puheterapeutti on noin sanonut, se että lapsi joutuu koko ajan käyttämään koko energiansa siihen, että saa edes jotenkin itsensä ymmärretyksi omalla elekielellään väsyttää varmaan valtavasti. Kuvat ja viittomat ovat varmasti hänelle hyödyksi jo tässä vaiheessa.

 

[Samoja meillä]

Meidän kolmivuotiaamme puhuu vain muutaman hassun yksittäisen sanan, on ihan itse kehitellyt "viittomia" (lentokone, helikopteri, kaukana, vessahätä jne.) joten puheterapeutin kanssa neuvoteltuamme päädyimme siihen että emme ota mitään oikeita tukiviittomia käyttöön kun poika jo aivan itse osaa kertoa asioistaan niin että tulee ymmärretyksi.

Eilen puheterapeutin session jälkeen juttelin puheterapeutin kanssa ja hän sanoi ihmettelevänsä kovasti mikä on se puhumisen esto pojallamme: suun liikkeet ja motoriikka toimii, poika on nokkela oivaltamaan asioita, kykenee pitkäjännitteiseen toimintaan ja on ulospäinsuuntautunut.

Puheterapeutti totesi sitten vaan että ehkä poikamme on niitä jotka alkavat puhumaan kun ovat aivan varmoja hallitsevansa asian täysin, jonkinasteista kontrollifriikkeyttä on pojan toiminnoissa muutenkin jo havaittu (siis kotona, ei kukaan sivullinen näitä ole huomannut)

Toki minulle, puheliaalle äidille, on melkoisen vaikeaa kun en saa keskusteluun kunnollista vastakaikua pojan kanssa puhellessani mutta elättelen kovasti toiveita että yhtenä päivänä poika sitten avaa sen sanaisen arkkunsa ja alkaa oikeasti keskustelemaan.

Vielä on sitkuteltava vuosi ennenkuin oikeasti pitää huolestua...(niinpä, olen kyllä ollut huolissani jo pari vuotta, esikoinen alkoi puhumaan vuoden vanhana ja tämä pikkuveli sitten ei vaan puhu)

Meillä ihan samaa. Poika on nyt 6-vuotias ja puheterapiassa toista vai kolmatta jaksoa. Mua vaan harmittaa, kun nyt todettiin, että suun motoriikassa ei tosiaa ole vikaa ja syy epäselvään puheeseen ei ole varmassa tiedossa.
Meilläkin poika on tuollainen "teen vasta kun osaan" -luonteinen, mutta puheterapeutti epäili, että syy väärin menevään puheeseen voisi olla jopa siinä, että lapsi kuulee / on kuullut sanansa aivoissaan eri lailla kuin sanoo ne. Eli kulee aivojen tasolla, että sanoo oikein, mutta sanookin väärin. ???

Hän sanoo esimerkiksi j:n L:nä (joo = loo) ja leipä sanasta tulee helposti leepä ja tas-ku sanasta takku eki sk-äänteestä s ei kuulu. Jos on taksi, eli ks-äänne ässä tulee vähän helpommin.

Mua vaan ensinnäkin ihmetyttää se mahdollisuus, että pojalla olis aivoje tasolla tuollaista vikaa, sitä ei ilmeisesti osata tutkia ja toisekseen HARMITTAA se, että tilanteen annettiin vain kehittyä eskariin asti, vaikka pyysin että sille tehtäisiin jotain, ja nyt pojan pitää opetella väärin menevät kielen puheradat uudestaan!

Todella turhauttavaa. Selitys, miksei aiemmin muka voitu tehdä mitään on, että 4-5-vuotiasta on vaikeaa saada keskittymään harjoituksiin. Nyt pitää 6kk ajan joka päivä harjoitella j-äännettä ja sitten terapia taas jatkuu! Ilmeisesti jollain toisella kirjaimella.

Heipparallaa, tällä tahdilla ollaankin kaikki väärät äänteet opeteltu joskus kun poika on toisluokkalainen.
Mä en jaksa! Harjoittelu on ihan perseestä. Mutta pakko yrittää.

 

["vieras"]

Miehelläni on lapsena todettu puheenviivästymä ja myöhemmin myös puhevaikeuksia ja adhd. Nyt reippaasti yli 30-vuotiaanakaan ei osaa vielä kaikkia sanoja sanoa, kuten esim.kirahvi tulee kiraffi, data on tata ja onhan noita. Olen sanonut, ettei edes yritä niitä sanoja käyttää vaan keksii tilalle jotain muita samaa tarkoittavia. Eli siis se voi jatkua koko iän ne ongelmat.