Alkuperäinen kirjoittaja puhumattoman äiti;29087327:
Meidän kolmivuotiaamme puhuu vain muutaman hassun yksittäisen sanan, on ihan itse kehitellyt "viittomia" (lentokone, helikopteri, kaukana, vessahätä jne.) joten puheterapeutin kanssa neuvoteltuamme päädyimme siihen että emme ota mitään oikeita tukiviittomia käyttöön kun poika jo aivan itse osaa kertoa asioistaan niin että tulee ymmärretyksi.
Eilen puheterapeutin session jälkeen juttelin puheterapeutin kanssa ja hän sanoi ihmettelevänsä kovasti mikä on se puhumisen esto pojallamme: suun liikkeet ja motoriikka toimii, poika on nokkela oivaltamaan asioita, kykenee pitkäjännitteiseen toimintaan ja on ulospäinsuuntautunut.
Puheterapeutti totesi sitten vaan että ehkä poikamme on niitä jotka alkavat puhumaan kun ovat aivan varmoja hallitsevansa asian täysin, jonkinasteista kontrollifriikkeyttä on pojan toiminnoissa muutenkin jo havaittu (siis kotona, ei kukaan sivullinen näitä ole huomannut)
Toki minulle, puheliaalle äidille, on melkoisen vaikeaa kun en saa keskusteluun kunnollista vastakaikua pojan kanssa puhellessani mutta elättelen kovasti toiveita että yhtenä päivänä poika sitten avaa sen sanaisen arkkunsa ja alkaa oikeasti keskustelemaan.
Vielä on sitkuteltava vuosi ennenkuin oikeasti pitää huolestua...(niinpä, olen kyllä ollut huolissani jo pari vuotta, esikoinen alkoi puhumaan vuoden vanhana ja tämä pikkuveli sitten ei vaan puhu)
Meillä ihan samaa. Poika on nyt 6-vuotias ja puheterapiassa toista vai kolmatta jaksoa. Mua vaan harmittaa, kun nyt todettiin, että suun motoriikassa ei tosiaa ole vikaa ja syy epäselvään puheeseen ei ole varmassa tiedossa.
Meilläkin poika on tuollainen "teen vasta kun osaan" -luonteinen, mutta puheterapeutti epäili, että syy väärin menevään puheeseen voisi olla jopa siinä, että lapsi kuulee / on kuullut sanansa aivoissaan eri lailla kuin sanoo ne. Eli kulee aivojen tasolla, että sanoo oikein, mutta sanookin väärin. ???
Hän sanoo esimerkiksi j:n L:nä (joo = loo) ja leipä sanasta tulee helposti leepä ja tas-ku sanasta takku eki sk-äänteestä s ei kuulu. Jos on taksi, eli ks-äänne ässä tulee vähän helpommin.
Mua vaan ensinnäkin ihmetyttää se mahdollisuus, että pojalla olis aivoje tasolla tuollaista vikaa, sitä ei ilmeisesti osata tutkia ja toisekseen HARMITTAA se, että tilanteen annettiin vain kehittyä eskariin asti, vaikka pyysin että sille tehtäisiin jotain, ja nyt pojan pitää opetella väärin menevät kielen puheradat uudestaan!
Todella turhauttavaa. Selitys, miksei aiemmin muka voitu tehdä mitään on, että 4-5-vuotiasta on vaikeaa saada keskittymään harjoituksiin. Nyt pitää 6kk ajan joka päivä harjoitella j-äännettä ja sitten terapia taas jatkuu! Ilmeisesti jollain toisella kirjaimella.
Heipparallaa, tällä tahdilla ollaankin kaikki väärät äänteet opeteltu joskus kun poika on toisluokkalainen.
Mä en jaksa! Harjoittelu on ihan perseestä. Mutta pakko yrittää.