Psykoterapiasta kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Piu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Piu"

Vieras
Oletko käynyt psykoterapiassa tai käyt parhaillaan? Haluaisitko kertoa ajatuksia ja kokemuksia terapiaan liittyen?

Minua kiinnostaisi mm.

-Mikä sai sinut lähtemään terapiaan?
-Kauanko olet käynyt?
-Oletko kokenut saavasi apua, ja kauanko kesti ennenkuin huomasit olon helpottuvan?
-Montako kertaa kuuakudessa käyt ja paljonko jää omavastuuta maksettavaksi per kk?
 
Jotkut miehetkin käyvät terepiassa, vaikka epäilen, että enemmän naiset. Minä kävin aikoinaan.

- Elämäni oli ollut yhtä sotkua ja olin pelannut ne elämäni valttikortit moneen kertaan perseilleen. Olin syvällä suossa (joskin pahin oli takana) ja tunsin että pakko yrittää jotain.

- Kävin 1.5 vuotta. Mulla ei ollut varaa käydä 2 krt/viikko niinkuin oli tarkotus, vaan kävin 1 krt/viikossa
- No helpotti se toisaalta, mutta toisaalta musta tuntui että ei siinä perimmäisiin ongelmiini ollut ratkaisua. Mun mielestä psykoterapian keinot on aika yleistäviä, ne sopii joillekkin, mutta luulen että olin hiukan liian erikoinen tapaus. Sanotaan näin, että oli siitä ihan hyötyä, mutta lähinnä itsetunnolle. Olin kuitenkin funtsinut ne asiat juuri niin itsekkin kuin mitä se psykologi mulle koskaan sanoi
- N. 40e/kerta se maksoi. Joten mun tapauksessa se maksoi 160e/kk. Mutta olis pitänyt käydä tuplat, joten sitten hinta olis ollut 320e/kk

Suosittelen terapiaa ihmisille, jotka ovat tarpeeksi fiksuja menemään sinne, mutta jotka eivät ole... omasta tai muiden mielestä "liian älykkäitä". Omahyväisesti sanottu, mutta näin se menee. Tosin kaipa sinne voi mennä jokatapauksessa. Omaa älyllistä itsetuntoani tuo nosti, joskaan en tänäpäivänäkään suostu myöntämään, että ongelmani johtuvat pääosin liiallisesta älykkyydestä. Näin kuitekin psykologini väitti.
 
Ei ole kun hyvää sanottavaa :)

1.Olo oli henkisesti niin loppu,että oli pakko hakea apua. Ahdisti niin paljon.
2. nyt vuoden ja vielä jatkuu....
3.Apua olen todellakin saanut ja muutaman kuukauden päästä alko olo helpottaa. Kun noin 8kk oli menny olo oli jo suht normaali.
4.Käyn vaihtelevasti 1x viikko tai sit 1x kk riippuen miten intessiivistä hoitoa vaativa asia on käsittelyssä. Penniäkään en maksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tägi;27106778:
Ei ole kun hyvää sanottavaa :)

1.Olo oli henkisesti niin loppu,että oli pakko hakea apua. Ahdisti niin paljon.
2. nyt vuoden ja vielä jatkuu....
3.Apua olen todellakin saanut ja muutaman kuukauden päästä alko olo helpottaa. Kun noin 8kk oli menny olo oli jo suht normaali.
4.Käyn vaihtelevasti 1x viikko tai sit 1x kk riippuen miten intessiivistä hoitoa vaativa asia on käsittelyssä. Penniäkään en maksa.

Miten niin et maksa penniäkään? Tai senttiäkään? Kuka maksaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tägi;27106778:
Ei ole kun hyvää sanottavaa :)

1.Olo oli henkisesti niin loppu,että oli pakko hakea apua. Ahdisti niin paljon.
2. nyt vuoden ja vielä jatkuu....
3.Apua olen todellakin saanut ja muutaman kuukauden päästä alko olo helpottaa. Kun noin 8kk oli menny olo oli jo suht normaali.
4.Käyn vaihtelevasti 1x viikko tai sit 1x kk riippuen miten intessiivistä hoitoa vaativa asia on käsittelyssä. Penniäkään en maksa.

Miksi sinulla ei ole omavastuuta maksettavanasi?
 
Kiitos vastauksista :)

Tarvitsitteko sairaslomaa esim. terapian alkuvaiheessa? Olen ymmärtänyt, että terapian aloitus voi olla henkisesti todella musertavaa, kykeneekö siinä töissä käymään?
 
[QUOTE="Piu";27106807]Kiitos vastauksista :)

Tarvitsitteko sairaslomaa esim. terapian alkuvaiheessa? Olen ymmärtänyt, että terapian aloitus voi olla henkisesti todella musertavaa, kykeneekö siinä töissä käymään?[/QUOTE]

EI ollut sairauslomaa. Tosin olin työtön kun terapia alkoi. Ei kyllä ollut millään muotoa musertavaa. Uskoisin, että se voi olla musertavaa sellaiselle joka ei ole itse kauheesti funtsinut asioita ja/tai joka elää jossain kuvitelmassa itsensä suhteen. Itse olin kelaillut koko elämäni asioitani ihan liikaa, joten eipä psykologi kyennyt kauheesti uutta keksimään. Toki vieraan ihmisen näkökulma jotain mielenkiintoisia ajatuskulkuja loi.
 
EI ollut sairauslomaa. Tosin olin työtön kun terapia alkoi. Ei kyllä ollut millään muotoa musertavaa. Uskoisin, että se voi olla musertavaa sellaiselle joka ei ole itse kauheesti funtsinut asioita ja/tai joka elää jossain kuvitelmassa itsensä suhteen. Itse olin kelaillut koko elämäni asioitani ihan liikaa, joten eipä psykologi kyennyt kauheesti uutta keksimään. Toki vieraan ihmisen näkökulma jotain mielenkiintoisia ajatuskulkuja loi.

Äläpäs noin rankasti aliarvioi ihmisiä :)

Eiköhän terapian aloittamisen musertavuus riipu muistakin asioista kuin ihmisen kyvystä käsitellä asioita itsekseen. Terapian tarpeen syitä kun on niin monenlaisia. Ja elämäntilanteita, jossa elellään. Jos ajattelee vaikkapa yksinäistä työtöntä ihmistä, on tilanne aivan toinen kuin työssäkäyvällä perheellisellä henkilöllä.
 
[QUOTE="Piu";27106892]Äläpäs noin rankasti aliarvioi ihmisiä :)

Eiköhän terapian aloittamisen musertavuus riipu muistakin asioista kuin ihmisen kyvystä käsitellä asioita itsekseen. Terapian tarpeen syitä kun on niin monenlaisia. Ja elämäntilanteita, jossa elellään. Jos ajattelee vaikkapa yksinäistä työtöntä ihmistä, on tilanne aivan toinen kuin työssäkäyvällä perheellisellä henkilöllä.[/QUOTE]

No joo, oli aika ylimielisesti sanottu. Enemmän ehkä oli kiinni siitä, että mun elämä on ollut pelkkää ongelmaa ja itseni etsimistä, joten olin kelannut noita asioita liikaakin. Jos elämä menee hyvin, niin todennäköisesti moiselle kelailulle ei ole aikaa, energiaa eikä tarvettakaan. Ei ainakaan samassa mitassa.

Ja mitä tulee terapeuttini tyhmyyteen. Ei hän missään nimessä tyhmä ollut, viisas mies. Uskoisin, että aika harva psykologi on suoranaisesti tyhmä.
 

Yhteistyössä