psykoosin kokeneille kysymys

Minulla muistui mieleeni tapaus neljän vuoden jälkeen, kun esikoinen oli parin kuukauden ikäinen.. Ja nyt se vaivaa taas mieltä paljon.
Olin silloin yksin vauvan kanssa ja muistan myös nukkuneeni niihin aikoihin tosi vähän, koska ei vaan väsyttänyt, olin täynnä energiaa. Mitään kummempia pelkoja ei ollut vaikka suuressa talossa vauvan kanssa kahdestaan oltiin. Joskin lapsen isältä eräänlainen uhkaus oli tullut.

Eräänä yönä "heräsin" siihen, kun talossa ja ikkunasta ulos katsottuna tapahtui kummallisia asioita. Esimerkiksi seinän takaa keittiöstä putosi kaikki astiat kaapista, joku kylvetti vauvaa meidän kylppärissä, lattia oli täynnä lasinsiruja, joku kävi jalkaan kiinni sängyn alta ja puhumattakaan äänistä joita kuului vintiltä. Kauheinta oli se, kun olin varmasti hereillä, mutta ne jatkui silti. Yritin uskotella itselleni, että se on painajaista, mutta tämä jatkui silti pari tuntia. En aina edes tiennyt onko lapseni omassa sängyssä vai vieressä. Se oli niin hirvee yö, että asuimme kaksi viikkoa sen jälkeen mummilassa. Katsoin vielä kännykästäni kelloa vähän väliä ja se jotenkin varmisti minun "olevan hereillä". Ja meinasin poliisille soittaa.

Tietysti tahtoisin nyt kuulla, että tämä oli joku valveuni, joita voi nähdä, mutta minkälaista se lapsivuodepsykoosi on tai ylipäänsä psykoosiin meno? Vaatiko se pitkäaikaista mielenterveydellistä ongelmaa tmv. Haluaisin kuulla onko muilla käynyt mitään vastaavaa tai voiko tämäntyyppinen olla ihan tyypillinen painajainen..
Olen nyt alkanut pelkäämään, että se uusiutuu tai jotain.

Kaikki kokemukset ja tiedot otetaan vastaan kiitollisena.
 
psykoosinkokenut
Minä menin psykoosiin, mutta en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi vain "käväissyt" psykoosissa ja palannut normaaliksi sen jälkeen. Eli kyllä psykoosi AINA vaatii hoitoa, sairaalassa ja lääkkeillä.

 
aloittaja
Eräs tuttavani meni myös psykoosiin ja todella oli kolme kuukautta sen jälkeen hoidossa. Hänellä oli edeltävästi pelkotila yksinolemisesta ja aika pitkä biletysputki.. Kai psykoositila vaatii jotain "alkuoireita" tai edeltävää juttua, ikäviä tapahtumia elämässä tai muuta??
Juuri tuota psykoosissa "käväisemistä" ajattelin, onkohan mahdollista. Kiitos sinulle vastauksesta ja toivottavasti kaikki on jo paremmin!
 
psykoosinkokenut
Joo, kyllä mullakin "alkuoireita" oli. 2 viikkoa unettomuutta, keskittymiskyvyn puute, ruokahaluttomuus, muistikatkokset, puheen epäselvyys, muistin menetys, joitain "normaalioireita" mainitakseni. Ja sitten tietysti epätodellinen olo ja harhat. Eli nyt mietittynä olin jo "valmista kauraa" jo synnärillä. Ja niihän me lapsivuodepsykootit yleensä olemmekin.

Mitään edeltävää mielisairautta ei minulla, eikä kenelläkään muulla tuntemallani ole ollut.
 
Lisään
Niin siis puhun lapsivuodepsykoosista, onhan psykoosi myös oireena esim. skitsofreniassa, mutta siitä en sitten tiedä. Ja alkoholinkin avulla voi mennä psykoottiseen tilaan tai pahassa masennuksessa.
 
Näin mielisairaanhoitajan korviin nuo teidän keskustelut kuulostavat aika utopisilta.. Elkää hyvät ihmiset maalikkona alkoko tuommosissa asioissa neuvomaan.. Ei psykoosissa voi vaan käväistä ja parantua heti...
 
psykoosinkokenut
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.12.2006 klo 03:33 vieras kirjoitti:
Näin mielisairaanhoitajan korviin nuo teidän keskustelut kuulostavat aika utopisilta.. Elkää hyvät ihmiset maalikkona alkoko tuommosissa asioissa neuvomaan.. Ei psykoosissa voi vaan käväistä ja parantua heti...
En neuvonut, kerroin OMASTA KOKEMUKSESTA, miten minä asian koin. Se kai on sallittua?

Ja kyllä psykoosi aina vaatii hoitoa.
 
aloittaja
Niin ja minä nimenomaan halusin tietää voiko psykoosissa vain käväistä, eli kiitos psyk.hoitajalle tiedosta ja kokemustiedosta toiselle vastaajalle. Utopistisiahan nää jutut varmaan onkin... Toiset tietää toisia asioita paremmin kuin toiset.
 
SivustaSeurannut
Ja sellaisen vielä haluaisin sanoa, että vaikka lapsivuodepsykoosi on "utopistinen" jopa ammatti-ihmisten mielestä, tauti on hoidettavissa. Eli ihmisestä tulee täysin normaali ja yhteiskuntakelpoinen, vaikka hän onkin sairastanut vakavan mielenterveyden häiriön.
 
poikkeuksellistako
Itse sairastin psykoosin joka kesti eriasteisena pari viikkoa. En saanut hoitoa, parannuin itsekseni. Eli älkää yleistäkö, ei mielenterveyshoitajakaan kaikkea tiedä (koulutuskin on tosi suppea...) Psykoosiin on tietysti hyvä saada hoitoa, mutta itsekseenkin voi joskus toipua jos ei itse ymmärrä hakea apua tai kukaan ei ole toimittamassa hoitoon. Kokemuksena se on rankka ja jälkihoito on aina paikallaan.
 
aloittaja
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.01.2007 klo 19:28 poikkeuksellistako kirjoitti:
Itse sairastin psykoosin joka kesti eriasteisena pari viikkoa. En saanut hoitoa, parannuin itsekseni. Eli älkää yleistäkö, ei mielenterveyshoitajakaan kaikkea tiedä (koulutuskin on tosi suppea...) Psykoosiin on tietysti hyvä saada hoitoa, mutta itsekseenkin voi joskus toipua jos ei itse ymmärrä hakea apua tai kukaan ei ole toimittamassa hoitoon. Kokemuksena se on rankka ja jälkihoito on aina paikallaan.
Olen edelleen täällä kelannut sitä yötä ja koko silloista vauva-aikaa. Olin kovin yliaktiivinen ja väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Ystäväni koki psykoosin lähiaikoina ja oli samanlaista näkö ja kuuloharhaa. Kuten aikaisemmin mainitsin, meinasin ihan poliisille soittaa, eli jos olisin sen tehnyt, oltais mut viety varmasti hoitoon diagnoosilla psykoosi. Jostain syystä siitä kuitenkin itse tokenin.

Nyt psyk.hoitajat saa taas raivareita, mutta uskoisin minäkin, että itsekseenkin voi toipua... tai en tiedä. Mitään oireita ei ole sen jälkeen ollut, ei nyt kuopuksenkaan vauva-aikana. Toisaalta sellainen jatkuva pelkoajatus, josko mulla on tuollaiseen taipumus ja jonain yönä toistuu se painajainen.. Mainitsin tuon jälkihoidon. Mitähän se sisältää??
 

Yhteistyössä