Psykologian professori Ylen AamuTV:ssä: "alle 3-vuotiaiden pikkulasten vanhempien ei tulisi erota."

Ylen AamuTV:ssä haastateltiin tänään Helsingin yliopiston psykologian professoria, Liisa Keltikangas-Järvistä.

Hän kritisoi voimakkaasti kahden kodin "vuoroviikkomallia" ja muistutti, että pienet lapset sitovat kokonaiskehityksensä konkreettisiin ihmisiin ja paikkoihin. Viikoittainen paikan vaihtaminen laittaa lapsen aloittamaan kehitysvaiheensa joka viikko uudelleen alusta. Pienen lapsen kehitys on hänen mukaansa niin kokonaisvaltaista, että jatkuva "irtolaisuus" vaarantaa lapsen kielellisen, älyllisen ja kognitiivisen kehityksen ja kahden kodin mallin aiheuttamat vauriot voivat näkyä vasta aikuisuudessa, mm. turvattomuuden tunteena, kykenemättömyytenä luoda pysyviä ihmissuhteita ja masentuvaisuutena.

Keltikangas-Järvinen kertoikin olevansa sen verran "konservatiivinen", että lasten kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi vastuullinen vanhemmuus olisikin sitä, että koko perhe eläisi vanhempien eripurasta huolimatta samassa kodissa lapsen neljänteen ikävuoteen asti, mikäli pohditun eron taustalla ei ole alkoholismia tai väkivaltaa. Hänen mukaansa pikkulapsivaihe on niin lyhyt aika, etteivät vanhemmat voi itsekkäistä syistä sivuuttaa pikkulapsen tarpeita tänä aikana vaan vanhempien tulisi joustaa itse lapsen kehityksen tähden.

 

Voisin yhtyä Keltinkangas-Järvisen mielipiteeseen. Jos aikuiset ovat aikuisia, he pystyvät elämään sovussa sen 4 vuotta.

 

aamen tuohon. lisäksi tämä vaihe elämästä on muutenkin niin kaoottista ja väsyttävää että laittaa parisuhteen tosi koville vaikka olisi muuten voinut selvitäkin.

Ja puhun kokemuksesta, ero oli lähellä keväällä, asuimme erossakin, mutta lapsien takia palasimme yhteen ja asiat on alkaneet menemään pikkuhiljaa parempaan suuntaan, emme enää riitele esim kovaäänisesti koska tajusimme sen vaikutuksen lapsiin, ja luulen että joku päivä vielä päästään yli ongelmiemme.

 

Kätevä neuvo palstamammoille. Jos saa miehen sitoutumaan tuohon, niin kannattaa pukata parin-kolmen vuoden välein muksua maailmaan, niin aina on alle neljävuotias talossa, eikä mies voi lähteä.

 

Alunalkaenhan kyse oli juuri siitä että toi viikko/viikko-systeemi on idioottimainen!!!
Minusta meni vähän mauttomaksi että veti nyt mukaan kaikki erot, niitä nyt tapahtuu jokatapauksessa.
On siis parempi että lapsella on VAIN YKSI KOTI, ja toisen vanhemman luona mennään vain käymään, esim jokatoinen vl tai kerran kuussa. Ei niin että lapsella ois vuoroviikoin eri koti. Senhän nyt luulis järjenkin sanovan että sehän on ihan kamalaa, miettikää omalle kohdallenne.. saati lapselle.

Viikko-viikko systeemiä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä siinä vanhempien päässä oikein liikkuu.. aivan älyvapaata. Tuntuu ainakin olevan kaikkien julkkujen suosiossa toi nyt.

 

Ja pidetään lapsia pelinappuloina. Just.

 

Itse naureskelin tuolle mummolle. Kyllä se on parempi, että vanhemmat eivät asu samassa kämpässä jos eivät toisiaan kestä.

Tuo mummo edusti ns. vanhaa koulukuntaa jonka mukaan naimisissa ollaan hautaan asti, ei väliä vaikka tulisi nyrkistä tai kaulimesta.

Samaisen mummon mukaan lasten paras paikka on äidin luona, ei isän. Isäthän pahoinpitelee mummon mukaan.

 

Kummallista, ettei tuosta puhuta enempää. Aikuisellekin olisi kamalaa asua vuoroviikoin eri paikassa. Saati sitten pienelle lapselle, joka tarvitsee pysyvyyttä ja rutiinia. Yksi terapeutti sanoi kerran, ettei murrosiässäkään saisi tapahtua mitään suuria muutoksia kotioloissa (eroja tms.) koska nuorella on täysi työ selvitä oman päänsä sisällä olevasta kaaoksesta.

 

no vaikka isä ei pahoinpitelisi niin kyllä lapset YLEENSÄ voivat paremmin äidin luona, jos tämä on henkisesti terve ja vastuullinen äiti.

 

Aikaisempia hänen tekstejä lukeneena pidin ihan fiksuna mutta jotenkin tuntuu et viime vuosina on menny jo melkein fanaattiseksi tuo hänen tuohunsa. Aina vaan konservatiivisempaan suuntaan mennään, mustavalkoisempaan ja ehdottomampaan.

 

Taitaakin olla eka kerta kun tuon tädin kanssa olen samaa mieltä! Hän tosin unohtaa mainita, että pikkulapsiaika on parisuhteelle loppuelämää rankempaa aikaa. Ja koska tuo aika on kuitenkin ohimenevää, tulisi pariskuntien yrittää vain tsempata tuon ajan yli. Suuri osa parisuhdeongelmista varmaan aiheutuu nimenomaan pienten lasten vaativuudesta ja väsymyksestä eli siitä sen hetkisestä elämäntilateesta, jonka yli päästyä elämä olisikin taas ihan mukavaa.

 

[QUOTE="vieras";21894910]Kummallista, ettei tuosta puhuta enempää. Aikuisellekin olisi kamalaa asua vuoroviikoin eri paikassa. Saati sitten pienelle lapselle, joka tarvitsee pysyvyyttä ja rutiinia. Yksi terapeutti sanoi kerran, ettei murrosiässäkään saisi tapahtua mitään suuria muutoksia kotioloissa (eroja tms.) koska nuorella on täysi työ selvitä oman päänsä sisällä olevasta kaaoksesta.[/QUOTE]

murrosiässä tossa on kans se tosi huono puoli että murkut oppivat käyttämään vanhempien eroa hyväksi, mutta lopulta omaksi pahakseen. Sukulaiseni erosi kun lapset olivat 13 ja 11 ja samana vuonna molemmista kilteistä lapsista tuli tosi rajuja teinejä (ja en tarkoita vain tavallista murrosikäisten kapinointia) lopulta tyttö muutti isänsä luokse (olivat olleen viikko/viikko systeemillä) koska isä antoi tämän tapailla vanhempia poikia ja ei pitänyt rajoja niin kuin äiti. Tunsin nämä lapset hyvin, ja tiedän että ero oli heille tosi rankka ja odottamaton ja vaikutti syvästi siihen miten näkevät itsensäkin, ja maailman ympärillään. Eniten harmittaa tytön puolesta, joka varmaan vielä raskautuu joku päivä ja on saanut aikamoiset haavat elämäänsä. Tässä tapauksessa tiedän että kun vanhemmat vielä oli yhdessä oli heillä hyvät pelisäännöt, mutta kun mies jätettiin, hän alkoi käyttäytymään kuin teini itse, tai ehkä molemmat vanhemmat, lopettivat aikuisuuden ja alkoivat elämään omia teinivuosiaan juuri silloin kun lapset olisivat tarvinneet heiltä tasapainoa.

 

Alunalkaenhan kyse oli juuri siitä että toi viikko/viikko-systeemi on idioottimainen!!!
Minusta meni vähän mauttomaksi että veti nyt mukaan kaikki erot, niitä nyt tapahtuu jokatapauksessa.
On siis parempi että lapsella on VAIN YKSI KOTI, ja toisen vanhemman luona mennään vain käymään, esim jokatoinen vl tai kerran kuussa. Ei niin että lapsella ois vuoroviikoin eri koti. Senhän nyt luulis järjenkin sanovan että sehän on ihan kamalaa, miettikää omalle kohdallenne.. saati lapselle.

Viikko-viikko systeemiä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä siinä vanhempien päässä oikein liikkuu.. aivan älyvapaata. Tuntuu ainakin olevan kaikkien julkkujen suosiossa toi nyt.

Allekirjoitan täysin kommenttisi.

 

Itse naureskelin tuolle mummolle. Kyllä se on parempi, että vanhemmat eivät asu samassa kämpässä jos eivät toisiaan kestä.

Tuo mummo edusti ns. vanhaa koulukuntaa jonka mukaan naimisissa ollaan hautaan asti, ei väliä vaikka tulisi nyrkistä tai kaulimesta.

Samaisen mummon mukaan lasten paras paikka on äidin luona, ei isän. Isäthän pahoinpitelee mummon mukaan.

Varmaan se mummo ajatteli, että toisiaan voi kestää kun kerran on voitu naiskennella ja hankkia lapsikin? Ei kai kukaan ole niin tollo että hankkii vauvan sellaisen äijän kanssa jota ei mitenkään voi sietää?

Ja olipa koulukunta mikä tahansa niin naimisiin mennään sellaisen kanssa jonka kanssa halutaan olla hautaan saakka -jos haluaa vaihtaa miestä muutaman vuoden välein, voi jättää avioitumatta ja mielellään ne lapsetkin hankkimatta. Ja nimen omaan se mummo sanoi, että yhdessä yrittäen, PAITSI jos taustalla esim. väkivaltaa. Älä kehtaa valehdella hänen sanomisiaan.

Eikä hän kyllä puhunut yhtään mitään siitä että isät pahoinpitelisivät lapsiaan. Olet tosi nolo kun valehtelet toisen puheista.

 

Mun mielestä olisi hienoa, jos vuoroviikkoasuminen voitaisiin toteuttaa niin, että lapset pysyisivät aina samassa kodissa ja vanhempi vain vaihtuisi. Tämä tietysti vaatisi hyvän taloudellisen tilanteen, jotta voitaisiin ylläpitää kolmea asuntoa. Ainakin lapsilla olisi pysyvä koti.

 

Alunalkaenhan kyse oli juuri siitä että toi viikko/viikko-systeemi on idioottimainen!!!
Minusta meni vähän mauttomaksi että veti nyt mukaan kaikki erot, niitä nyt tapahtuu jokatapauksessa.
On siis parempi että lapsella on VAIN YKSI KOTI, ja toisen vanhemman luona mennään vain käymään, esim jokatoinen vl tai kerran kuussa. Ei niin että lapsella ois vuoroviikoin eri koti. Senhän nyt luulis järjenkin sanovan että sehän on ihan kamalaa, miettikää omalle kohdallenne.. saati lapselle.

Viikko-viikko systeemiä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä siinä vanhempien päässä oikein liikkuu.. aivan älyvapaata. Tuntuu ainakin olevan kaikkien julkkujen suosiossa toi nyt.

Niinpä. Tossa viikko-viikko-systeemissä ajatellaan vaan vanhempia, ei lapsia. Vanhempien pitää saada ns. tasapeli, eli kumpikaan ei halua joustaa siinä, että näkisi lasta vähemmän kuin toinen, vaikka se olisi lapsen etu. Voisi siltikin lasta nähdä vaikka päivisin, kunhan olisi se YKSI KOTI. Todellakin, kuinka moni aikuinen suostuis asumaan noin?

 

Lunatic tuossa jo sanoikin, että tässä on sekoitettu kaksi eri asiaa. Osittain ainakin.

Mutta joo, että pikkulasten vanhemmat eroavat liian helposti? En osaa kommentoida. Ehkä. Mä taidan olla sieltä toisesta ääripäästä. Eikä lapsikaan enää ole alle 4-vuotias. Vaikea se on ulkopuolisen mennä sanomaan missä se raja menee, että kannattaako erota vai ei.

 

no vaikka isä ei pahoinpitelisi niin kyllä lapset YLEENSÄ voivat paremmin äidin luona, jos tämä on henkisesti terve ja vastuullinen äiti.

Haluatko perustella tätä jotenkin? Vai onko pimpan omaaminen vaan jotenkin niin ylivertainen ominaisuus joka tekee ultimaattisen vanhemman?

 

... ollaan hautaan asti, ei väliä vaikka tulisi nyrkistä tai kaulimesta.

No et sitten kuunnellut kunnolla! Hänhän sanoi just et siinä tapauksessa, jos ei le väkivaltaa, vois ajatella...

 

Eivät tutkijoiden mielipiteet ole mitään absoluuttisia totuuksia, mutta tämä "mummo" Helsingin yliopiston professorina tietänee yhtä sun toista lasten kehitykseen liittyen. Vähättely koulukuntaeroihin vedoten ei viene pois hänen tietämystään ja kompetenssiaan näissä asioissa.

Kumma, millainen kirosana konservatiivisuus on nykypäivänä. Jotkut vanhemmat julkeavat ajaa omaa valinnanvapauttaan lapsen edun yli nykyajan liberaaliuden nimissä. Tässä tapauksessa on kuitenkin perusteltua sanoa, että konservatiivius olisi juuri lapsen edun ja kehityksen mukaista. Ilmeisesti nykyajan vanhemmat ovat tottuneet saamaan vapaasti kaiken, minkä haluavat - vaikka sitten sen vastuullisen vanhemmuuden kustannuksella.

No, toisaalta itse olen konservatiivi ihan noin muutenkin, joten tällaiset lausunnot eivät minua ahdista.

 

Eivät tutkijoiden mielipiteet ole mitään absoluuttisia totuuksia, mutta tämä "mummo" Helsingin yliopiston professorina tietänee yhtä sun toista lasten kehitykseen liittyen. Vähättely koulukuntaeroihin vedoten ei viene pois hänen tietämystään ja kompetenssiaan näissä asioissa.

Kumma, millainen kirosana konservatiivisuus on nykypäivänä. Jotkut vanhemmat julkeavat ajaa omaa valinnanvapauttaan lapsen edun yli nykyajan liberaaliuden nimissä. No, itse olen konservatiivi noin ihan muutenkin, joten minua eivät tällaiset lausunnot ahdista. Tässä tapauksessa on kuitenkin perusteltua sanoa, että konservatiivius olisi juuri lapsen edun ja kehityksen mukaista. Ilmeisesti nykyajan vanhemmat ovat tottuneet saamaan vapaasti kaiken, minkä haluavat. Mutta eikö osa vastuullista vanhemmuutta ole juuri kyky asettaa lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle?

olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ja mitä niistä lapsista sitten tulee, jotka ovat oppineet kans vanhemmiltaa itsekkyyden esimerkkinä, UHRAUTUMINEN on nykyään kirosana, vaikka vanhemmuuden pitäisi osittain olla sitä, ja aikuisuuden muutenkin, että laitetaan toisen (etenkin pienen ja riiippuvaisen) tarpeet omien edelle ja vastuullisesti tehdään se mikä on vaikeinta välillä, eikä aina vaan mennä sieltä missä aita on matalin ja missä itse pääsee helpolla (ihmissuhteissa vaikeinta on se, että joutuu kohtaamaan omat paskansa, niitä voi paeta niin kauan kuin voi, mutta lopulta oma itse on ylensä suurin syy eroille, eikä se toinen).

 

No mutta miettikää nyt asia ihan kunnolla loppuun asti. JOS tuo vedetään taas ihan ääripäähän, niin kuin yleensä on tapana, tarkoittaa se että perhe ei saisi edes muuttaa mihinkään niin kauan kun joku lapsista on alle 4v. Lapsihan kiintyy nimenomaan paikkaan kuten tuolla luki. Kuitenkin yleensä juurikin siinä vaiheessa kun lapsi on vielä vauva tai viimeistään kun esikoinen on 2v kun syntyy seuraava, aletaan etsiä isompaa asuntoa. Millaisen trauman se lapsi siitä saa kun paikka vaihtuu? Entäs ne jotka olosuhteiden pakosta joutuu muutamaan vaikka 4 kertaa 4 vuoden aikana? Oikeestiko vanhempien pitäisi asua yhdessä, huutaa, kiroilla, heitellä tavaroita, haukkua, solvata, mököttää omissa huoneissaan, SAMASSA PIENESSÄ YKSIÖSSÄ kun siellä kerran asuttiin kun esikoinen syntyi, siihen asti kunnes nuorin on 4v?

 

Niin, no, hyvähän se olisi, jos kaikki menisi aina niinkuin on suunniteltu. Tuttavapiirissä sattui erotapaus kun oli pieni lapsi. Tämä pari todella rakasti toisiaan syvästi, mutta kun mies alkoi elää villiä nuoruuttaan lapsen syntymän jälkeen (ja varmasti oli siihen saakka vallan ihana ja rakastava aviomies) niin koko homma meni tappeluksi. En minäkään sietäisi mieheltäni sitä että huonossa rahatilanteessa vaan ryypätään joka viikonloppu ja sitten podetaan krapulaa niin ettei lasta voi hoitaa. Etenkin kun vielä tilanne oli se, ettei naisella sitten ollut lainkaan vapaata.
Ei tuollaisessa tilanteessa ole hyvä olla lapsen eikä vanhempien jos vaan tapellaan koko ajan, lapsikin kärsii. Kaikki kolme voivat paljon paremmin nyt, kun vanhemmat ovat eronneet. Pystyvät keskustelemaan asioista kunnolla, kun ei ole pahaa mieltä siitä mitä toinen tekee.

 

Mun mielestä olisi hienoa, jos vuoroviikkoasuminen voitaisiin toteuttaa niin, että lapset pysyisivät aina samassa kodissa ja vanhempi vain vaihtuisi. Tämä tietysti vaatisi hyvän taloudellisen tilanteen, jotta voitaisiin ylläpitää kolmea asuntoa. Ainakin lapsilla olisi pysyvä koti.

Luin jokin aikaa sitten perheestä jossa lapset asuivat alkuperäisessä kodissa ja vanhemmat erotessaan hankkivat toisen kodin jossa asuivat vuoronperään.Siis kaksi asuntoa riitti tähän systeemiin.
Vaatii aikuisilta paljon yhteistyötä, mutta sitähän se vanhemmuus pitäisi olla eikä vain oman mukavuuden ja omien halujen toteuttamista.

 

[QUOTE="päivi";21895304]Luin jokin aikaa sitten perheestä jossa lapset asuivat alkuperäisessä kodissa ja vanhemmat erotessaan hankkivat toisen kodin jossa asuivat vuoronperään.Siis kaksi asuntoa riitti tähän systeemiin.
Vaatii aikuisilta paljon yhteistyötä, mutta sitähän se vanhemmuus pitäisi olla eikä vain oman mukavuuden ja omien halujen toteuttamista.[/QUOTE]

Tämä toimii varmaan niin kauan, kun kuvioihin ei tule uusia puolisoita ja lapsia. Sen jälkeen ei.