Psykologian professori Ylen AamuTV:ssä: "alle 3-vuotiaiden pikkulasten vanhempien ei tulisi erota."

Tämä toimii varmaan niin kauan, kun kuvioihin ei tule uusia puolisoita ja lapsia. Sen jälkeen ei.

mä en pystyis pistämään omaa elämääni odottelemaan..
meillä kyllä tosin ei oel käytössä vuoroviikkoasuminen, ei nyt eikä tulevaisuudessa
olen sitä mieltä että pääsääntöisesti on parasta että alpsella on 1 koti ja vierailee sen toisen vanhemman luona säännöllisesti.
sellaisissa tapauksissa jossa vanhemmat ovat kykenemättömiä sopimaan lapsen asiosita tai ylipäätään tasapainoiseen vanhemmuuteen niin on parempi että lapsi on molemmilla yhtä paljon (siis jos esim lähivanhemman perheessä mitätöidään toisen vanhemmuus, puhutaan pahaa jne)

 

[QUOTE="Neith";21897018]
sellaisissa tapauksissa jossa vanhemmat ovat kykenemättömiä sopimaan lapsen asiosita tai ylipäätään tasapainoiseen vanhemmuuteen niin on parempi että lapsi on molemmilla yhtä paljon (siis jos esim lähivanhemman perheessä mitätöidään toisen vanhemmuus, puhutaan pahaa jne)[/QUOTE]

Eikö tuo vain pahenna tilannetta, jos joutuu jatkuvasti kuulemaan haukkuja paikasta / ihmisistä joiden hoitoon on seuraavaksi menossa?

 

Taitaakin olla eka kerta kun tuon tädin kanssa olen samaa mieltä! Hän tosin unohtaa mainita, että pikkulapsiaika on parisuhteelle loppuelämää rankempaa aikaa. Ja koska tuo aika on kuitenkin ohimenevää, tulisi pariskuntien yrittää vain tsempata tuon ajan yli. Suuri osa parisuhdeongelmista varmaan aiheutuu nimenomaan pienten lasten vaativuudesta ja väsymyksestä eli siitä sen hetkisestä elämäntilateesta, jonka yli päästyä elämä olisikin taas ihan mukavaa.

Täysi peesaus! Ellei ole tosiaan väkivaltaa tmv, niin se rankka aika pitäisi vain yrittää kestää yhdessä ja päästä siitä yli. Sitten on taas mahdollisuus lähentyä puolison kanssa.

 

[QUOTE="Neith";21897018]mä en pystyis pistämään omaa elämääni odottelemaan..
meillä kyllä tosin ei oel käytössä vuoroviikkoasuminen, ei nyt eikä tulevaisuudessa
olen sitä mieltä että pääsääntöisesti on parasta että alpsella on 1 koti ja vierailee sen toisen vanhemman luona säännöllisesti.
sellaisissa tapauksissa jossa vanhemmat ovat kykenemättömiä sopimaan lapsen asiosita tai ylipäätään tasapainoiseen vanhemmuuteen niin on parempi että lapsi on molemmilla yhtä paljon (siis jos esim lähivanhemman perheessä mitätöidään toisen vanhemmuus, puhutaan pahaa jne)[/QUOTE]

Tässä taas esimerkki itsekkäästä ajattelusta. Vanhempien täytyy kyetä olla käyttäytymättä noin, miten suluissa lukee, tai lasten on parempi jossain ihan muualla kuin vanhemmillaan.

Mut hei, etkö sä oo se yks joka meni naimisiin joku aika sit? Joko on siis ero tullut ja lapset jaettu vai sekotanko johonkuhun muuhun...

 

Eikö tuo vain pahenna tilannetta, jos joutuu jatkuvasti kuulemaan haukkuja paikasta / ihmisistä joiden hoitoon on seuraavaksi menossa?

siis kaikkein parashan olisi sellaisessa tilanteessa jossa esim lähivanhempi jatkuvasti vaikuttaa negatiivisesti lapsen ja etävanhemman suhteeseen niin muuttaa pysyvä asuminen silloin etävanhemmalle.. mutta tilanteessa jossa lähivanhemman luona korostetaan että tämä on sinun uusi perhe, etävanheman tapaamisia hankaloitetaan, tietoa evätään jne. niin mun mielestä paras ratkasu on vuoroviikko systeemi, sillloin molemmilla vanhemmilla on tasavertainen mahdollisuus täysipainoiseen vanhemmuuteen, ilman että kumpikaan pystyy korostamaan omaa rooliaan parempana

 

[QUOTE="Neith";21897115]siis kaikkein parashan olisi ...

mun mielestä paras ratkasu on ...[/QUOTE]

Kenen kannalta paras?

 

Tässä taas esimerkki itsekkäästä ajattelusta. Vanhempien täytyy kyetä olla käyttäytymättä noin, miten suluissa lukee, tai lasten on parempi jossain ihan muualla kuin vanhemmillaan.

Mut hei, etkö sä oo se yks joka meni naimisiin joku aika sit? Joko on siis ero tullut ja lapset jaettu vai sekotanko johonkuhun muuhun...

menin naimisiin ja edellen yhdessä.. lapseni isästä erosin lapsen ollessa 1v4kk
mä olen täysin kykeneväinen sopimaan asiosita lapsen isän kanssa, puhumaan vain hyviä asioita ja kannustamaan tapaamisiin jne.
mutta kaikilla näin ei ole

mä en olisi pystynyt jatkamaan yhteiseloa exäni kanssa, enkä näe että lapselle on koitunut mitään pahaa tästä. päin vastoin, lapsella on 2 onnellista vanhempaa ja 2 muuta rakastavaa aikusita elämässään, sen sijaan että lapsella olisi onneton tai kuollut äiti

 

Kenen kannalta paras?

lapsen kannalta parasta tuollaisissa tilanteissa mitä kuvasin aiemmassa tekstissäni..
lapselal tulee olla mahdollsiuus luoda hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa, vanhemmilla tulee olal oieksu luoda hyvät suhteet lapseensa, ilman että toinen vanhemmista vaikeuttaa sitä, puhuuu pahaa tai estää tapaamisia

siis toki ehdottomasti parasta olisi lapselle elää siinä rakasstavassa ja onnellisessa perheessä mutat koskia me emme elä siinä täydellisessä maailamssa niin se ei aina toteudu

 

[QUOTE="Neith";21897149]menin naimisiin ja edellen yhdessä.. lapseni isästä erosin lapsen ollessa 1v4kk
mä olen täysin kykeneväinen sopimaan asiosita lapsen isän kanssa, puhumaan vain hyviä asioita ja kannustamaan tapaamisiin jne.
mutta kaikilla näin ei ole

mä en olisi pystynyt jatkamaan yhteiseloa exäni kanssa, enkä näe että lapselle on koitunut mitään pahaa tästä. päin vastoin, lapsella on 2 onnellista vanhempaa ja 2 muuta rakastavaa aikusita elämässään, sen sijaan että lapsella olisi onneton tai kuollut äiti[/QUOTE]

Siis lapsen elämään kuuluu onnellinen isä ja rakastava äitipuoli, ja sä ite pelkäät olevasi jo kuollut jos oisit jäänyt suhteeseen? Uskallat sitten lapsen päästää isälleen hoitoon?

 

Miten mielenterveys kärsisi siitä, että pari vuotta aikuiset ihmiset olis sivistyneesti ihmisiksi keskenään, kantamatta kaunaa, tappelematta? Miten siinä voi huonosti. jos pistää lapsen edun omansa edelle edes vuodeksi-kahdeksi? Entäs se LAPSEN hyvinvointi??!!

"Mutku mulla on vaan tää ainutkertanen elämä ja mä en niin haluu tuhlata siit päivääkään vaan haluun olla oma herrani".... Ne on juuri näitä, joilla ei näkökyky kanna omaa napaa pidemmälle ja kärsivälisyys on kaksivuotiaan tasolla.

 

[QUOTE="Neith";21897149]mä en olisi pystynyt jatkamaan yhteiseloa exäni kanssa, enkä näe että lapselle on koitunut mitään pahaa tästä. [/QUOTE]

Sä et nähnyt tätä kyseistä haasatattelua? K-J nimen omaan sanoi, että vaikutuksia ei voi arvioida siitä, onko lapsi nyt hyvinvoivan oloinen tms. vaan tällaisten juttujen vaikutukset näkyy vasta ehkä vuosikymmenten päästä.

 

Ja tästähän kyse kai alunperinkin oli: aikuiset kestää huonossa liitossa ja pystyvät venymään lapsen parhaaksi vähemmin traumoin kuin lapsi kestää vanhempien eron.

Ilmeisesti se ei ole sitten kuitenkaan kaikkein mielestä hyvä juttu (kuten tämänkin palstan kommenttien perusteella voisi arvioida). Ja siltä tuntuu kyllä ihan mutullakin, että on muotia ajatella että "ei huonossa liitossa kannata pysyä".

 

Miten mielenterveys kärsisi siitä, että pari vuotta aikuiset ihmiset olis sivistyneesti ihmisiksi keskenään, kantamatta kaunaa, tappelematta? Miten siinä voi huonosti. jos pistää lapsen edun omansa edelle edes vuodeksi-kahdeksi? Entäs se LAPSEN hyvinvointi??!!

Ei sitten tullut mieleen, että kaikilla tuo ei onnistu tappelematta. Kannattaisi teidän joidenkin miettiä asiaa vähän muutenkin kuin pelkästään lasten kannalta. Lasten parasta on sekin, että vanhemmat voivat henkisesti hyvin.

 

[QUOTE="vieras";21897193]Siis lapsen elämään kuuluu onnellinen isä ja rakastava äitipuoli, ja sä ite pelkäät olevasi jo kuollut jos oisit jäänyt suhteeseen? Uskallat sitten lapsen päästää isälleen hoitoon?[/QUOTE]

ei vaan jos tilanne olisi jatkunut samalla lailla ilman että olisimme eronneet niin mä olisin jossain vaiheessa todennäköisesti tappanut itseni.. lapseni isä ei ole väkivaltainen tai muutenkaan huono ihminen, ero tapahtui monista syistä ja suurimmat oli mun pään sisällä, ja niitä ongelmia pahensi se avioliitto ja moni muu asia..

eli lapseni elämään kuuluu onnellinen äiti ja isäpuoli, onnellinen isä ja äitipuoli
lapsella on 2 rakastavaa perhettä missä molemmissa hän on tasavertainen perheenjäsen

 

[QUOTE="Neith";21897171]siis toki ehdottomasti parasta olisi lapselle elää siinä rakasstavassa ja onnellisessa perheessä mutat koskia me emme elä siinä täydellisessä maailamssa niin se ei aina toteudu[/QUOTE]

Ja pointtihan on se, että aikuiset ihmiset pystyy olemaan epäitsekkäitä pari vuotta sen lapsen edun niin vaatiessa, pystyvät olemaan yhdessä sovussa, haukkumatta toisiaan jne. koska se oma lapsi on tärkein.

 

[QUOTE="jepjep";21897199]"Mutku mulla on vaan tää ainutkertanen elämä ja mä en niin haluu tuhlata siit päivääkään vaan haluun olla oma herrani".... Ne on juuri näitä, joilla ei näkökyky kanna omaa napaa pidemmälle ja kärsivälisyys on kaksivuotiaan tasolla.[/QUOTE]

niin no, jos sitä haluaa vikak löytää sen oiken kumppanin, hankkia lisää lapsia ja olla onnellinen.. niin sitä ei varmastikkaan voi tehdä siinä huonossa liitossa..

lisäksi haluaisin tiedustella että eikö täällä sitten ihmiset pidä tärkeänä sitä millaisen mallin lapsi saa parisuhteetsa ja perhe-elämästä, 2 ihmistä jotka haluaisivat erota mutta alpsen takai ovat yhdessä eivät anna sitä hyvää mallia mjillainen kunnon suhde on,
lapsi oppii ja tottuu niihin asioihin mitä hän näkee elämässään, ja mun mieletsä on äärimmäisen tärkeää että lapsi näkee hyvän suhteen mallin, hellyyden osoitukset, välittämisen jne

 

Ei sitten tullut mieleen, että kaikilla tuo ei onnistu tappelematta. Kannattaisi teidän joidenkin miettiä asiaa vähän muutenkin kuin pelkästään lasten kannalta. Lasten parasta on sekin, että vanhemmat voivat henkisesti hyvin.

No ei onnistukaan, jos se oma napa on tärkeempi kuin lapsen napa.

Lapsen paras olisi, että vanhemmat olisivat yhdessä, ja jos aikovat erota niin ainakin odottaisivat ja sinnittelisivät yhdessä siihen kunnes lapsi on vähänkään vanhempi. Kyllä mä tässä asiassa uskon K-J:tä enemmän kuin sun mutu-tietoa lapsen psykologiasta.

 

Ja pointtihan on se, että aikuiset ihmiset pystyy olemaan epäitsekkäitä pari vuotta sen lapsen edun niin vaatiessa, pystyvät olemaan yhdessä sovussa, haukkumatta toisiaan jne. koska se oma lapsi on tärkein.

kun ei aina vopi, lisäksi lapsi oppii täysin kieroutuneen mallin parisuhteesta ja perhe-elämästä.. ei hellyyttä, läheisyyttä eikä rakkautta.. kun vanehmmat sietää toisiaan lapsen takia niin kyllä se näkyy siinä päivittäisessä elämässä ja lapsi oppii siitä

 

No ei onnistukaan, jos se oma napa on tärkeempi kuin lapsen napa.

Lapsen paras olisi, että vanhemmat olisivat yhdessä, ja jos aikovat erota niin ainakin odottaisivat ja sinnittelisivät yhdessä siihen kunnes lapsi on vähänkään vanhempi. Kyllä mä tässä asiassa uskon K-J:tä enemmän kuin sun mutu-tietoa lapsen psykologiasta.

Ei luoja. Ei se ole niin yksinkertaista olla tappelematta!!!!

Tämä oli MEIDÄN ratkaisu eikä sen pitäisi teitä riepoa. Meillä on kaikilla paljon parempi olla näin, mutta väännä vain vastaan kun et halua uskoa, että ero voi tosiaan olla parempi lasten kannalta kuin vanhempien yhdessäolo.

 

Ei sitten tullut mieleen, että kaikilla tuo ei onnistu tappelematta. Kannattaisi teidän joidenkin miettiä asiaa vähän muutenkin kuin pelkästään lasten kannalta. Lasten parasta on sekin, että vanhemmat voivat henkisesti hyvin.

Ei sitten sulla ole tullut mieleen olla tappelematta, lapsen takia? Mut ei kun minä, minä ja minä on tärkeintä. Tuskin teilläkään oli mitään muuta onglemaa kuin 'no en mä enää jaksa tota ukkoo, me ollaan niin erilleen kasvettu' mut silti sen takia pitää pistää lapsen koko tulevaisuus ja itsetunto koville.

 

[QUOTE="Neith";21897279]niin no, jos sitä haluaa vikak löytää sen oiken kumppanin, hankkia lisää lapsia ja olla onnellinen.. niin sitä ei varmastikkaan voi tehdä siinä huonossa liitossa..

lisäksi haluaisin tiedustella että eikö täällä sitten ihmiset pidä tärkeänä sitä millaisen mallin lapsi saa parisuhteetsa ja perhe-elämästä, 2 ihmistä jotka haluaisivat erota mutta alpsen takai ovat yhdessä eivät anna sitä hyvää mallia mjillainen kunnon suhde on,
lapsi oppii ja tottuu niihin asioihin mitä hän näkee elämässään, ja mun mieletsä on äärimmäisen tärkeää että lapsi näkee hyvän suhteen mallin, hellyyden osoitukset, välittämisen jne[/QUOTE]

Miksei voi odottaa paria vuotta ja erota ja etsiä uusi vasta sitten?

Pitäiskö tuota "millaisen kuvan anbtaa" miettiä ennen lasten hankintaa? Että onko tässä sellainen kumppani jonka kanssa aion olla yhdessä ja perheytyä? Hankkiikin ne lapset vasta sen kanssa, jonka kanssa voi olla hyvässä suhteessa, osoittaa hellyyttä, välittämistä, jne??? Kai se on se parempi malli perhe-elämästä kuitenkin?

 

[QUOTE="Neith";21897279]niin no, jos sitä haluaa vikak löytää sen oiken kumppanin, hankkia lisää lapsia ja olla onnellinen.. niin sitä ei varmastikkaan voi tehdä siinä huonossa liitossa..

lisäksi haluaisin tiedustella että eikö täällä sitten ihmiset pidä tärkeänä sitä millaisen mallin lapsi saa parisuhteetsa ja perhe-elämästä, 2 ihmistä jotka haluaisivat erota mutta alpsen takai ovat yhdessä eivät anna sitä hyvää mallia mjillainen kunnon suhde on,
lapsi oppii ja tottuu niihin asioihin mitä hän näkee elämässään, ja mun mieletsä on äärimmäisen tärkeää että lapsi näkee hyvän suhteen mallin, hellyyden osoitukset, välittämisen jne[/QUOTE]

Edelleenkään minusta vanhempien julkiset hellyydenosoitukset eivät ole välttämättömiä siihen, että lapsesta kasvaa täyspäinen aikuinen, joka ymmärtää hyvän parisuhteen päälle...

Tuo: "jos haluaa hankkia lisää lapsia uuden puolison kanssa", on juuri sitä sinunminunmeidän lapset -meininkiä joka saa karvat nousemaan pystyyn. Järkky esimerkki tästä on yksi työkaveri, joka odottaa lasta ja lapsen lasketusta ajasta viikon päästä myös hänen ensimmäinen miehensä saa uuden vaimonsa kanssa lapsen. Heidän yhteinen lapsensa saa siis kaksi pikkusisarusta uusissa perheissä viikon välein. Anteeksi nyt, mutta tuo on varmaan tosi mukavaa siitä nelivuotiaasta, joka seilaa kahden kodin väliä.

 

Ei sitten sulla ole tullut mieleen olla tappelematta, lapsen takia? Mut ei kun minä, minä ja minä on tärkeintä. Tuskin teilläkään oli mitään muuta onglemaa kuin 'no en mä enää jaksa tota ukkoo, me ollaan niin erilleen kasvettu' mut silti sen takia pitää pistää lapsen koko tulevaisuus ja itsetunto koville.

Sulle viitti enää edes mitään vastata kun on noin todellisuudentaju hämärtynyt.

 

Meillä on kaikilla paljon parempi olla näin, mutta väännä vain vastaan kun et halua uskoa, että ero voi tosiaan olla parempi lasten kannalta kuin vanhempien yhdessäolo.

Kyllä edelleen uskon asiantuntevaa psykologia enemmän kuin sua. Lapselle se ero vaan ei ole paras.

 

Kyllä edelleen uskon asiantuntevaa psykologia enemmän kuin sua. Lapselle se ero vaan ei ole paras.

Mä olenkin puhunut meistä, että ole jo hiljaa.