V
vieras
Vieras
Mä olen nyt kaksi vuorokautta mettinyt j amiettinyt ja miettinyt tätä asiaa kaikki puolet laidasta laitaan.
Haluaisin ryhtyä siis perhepäivähoitajaksi.
Mulla siis kaksi omaakin lasta joten saisin ottaa tähän kaksi lisää.
Olen varautunut siihen että helppoa se (ei kuulemma) tule olemaan. Ja uskonkin ettei se raha helposti "tupsahda" vaan tosiaan siinä on rankkuutensa.
Mutta onko se niin kamalaa ettei sitä kestäisi?
Minähän siis nimenomaan haluaisin itselleni tekemistä. Töihin mieli siis halajaisi, mutta muksut niin pieniä vielä etä joku ratkaisu oli keksittävä. Ja tämä kuulostaa loistavalle. Työ kotona ja lapset siinä ohella voi olla.
Ja nythän musta aika ajoin tuntuu et tää on silkkaa "laiskottelua" ja tekemistä pitäs saada. Jaa haasteita. Siis onhan tässäkin omat rankkuutensa mut kyl tää suurimmaks osaks aika iisiä on
Joten jotain.. ja ne hoitolapset tois lisää vilskettä meidän arkeen ja muksuillekkin seuraa. Mikäs sen ihanampaa.
Ja nekin lapset jotka meille hoitoon tulis ei tartteis mennä tonne päiväkodin plajouteen ja vilskeeseen missä hoito ei aina ole niin yksilöllistä.
Joutuisin tai saisin käydä sen koulutuksen ja sehän tulis tässä työn ohessa.
Selviikö niistä koulutehtävistä?
Toisaalta taas mä olen aina tykännyt kaiken maailman projektien tekemisistä.
ja vika kysymys.. mä olen koittanut tavoitella tätä henkilöä joka asiasta vastaa mutten ole saanut kiinnin.. pitäisikö laittaa s.postia asian tiimoilta kertoa asia ja pyytää soittamaan. Vai vaan soittaa niin kauan kunnes vastaa?
Ja siinäkin mulla ammottaa vähän tyhjä aukko et miten alan selittää asiaa etten kuulosta ihan pöllöltä
Ohoh.. olipas pitkä sepostus.. anteeksi vain.. mutta mä olen niin jännittynyt
Haluaisin ryhtyä siis perhepäivähoitajaksi.
Mulla siis kaksi omaakin lasta joten saisin ottaa tähän kaksi lisää.
Olen varautunut siihen että helppoa se (ei kuulemma) tule olemaan. Ja uskonkin ettei se raha helposti "tupsahda" vaan tosiaan siinä on rankkuutensa.
Mutta onko se niin kamalaa ettei sitä kestäisi?
Minähän siis nimenomaan haluaisin itselleni tekemistä. Töihin mieli siis halajaisi, mutta muksut niin pieniä vielä etä joku ratkaisu oli keksittävä. Ja tämä kuulostaa loistavalle. Työ kotona ja lapset siinä ohella voi olla.
Ja nythän musta aika ajoin tuntuu et tää on silkkaa "laiskottelua" ja tekemistä pitäs saada. Jaa haasteita. Siis onhan tässäkin omat rankkuutensa mut kyl tää suurimmaks osaks aika iisiä on
Joten jotain.. ja ne hoitolapset tois lisää vilskettä meidän arkeen ja muksuillekkin seuraa. Mikäs sen ihanampaa.
Ja nekin lapset jotka meille hoitoon tulis ei tartteis mennä tonne päiväkodin plajouteen ja vilskeeseen missä hoito ei aina ole niin yksilöllistä.
Joutuisin tai saisin käydä sen koulutuksen ja sehän tulis tässä työn ohessa.
Selviikö niistä koulutehtävistä?
Toisaalta taas mä olen aina tykännyt kaiken maailman projektien tekemisistä.
ja vika kysymys.. mä olen koittanut tavoitella tätä henkilöä joka asiasta vastaa mutten ole saanut kiinnin.. pitäisikö laittaa s.postia asian tiimoilta kertoa asia ja pyytää soittamaan. Vai vaan soittaa niin kauan kunnes vastaa?
Ja siinäkin mulla ammottaa vähän tyhjä aukko et miten alan selittää asiaa etten kuulosta ihan pöllöltä
Ohoh.. olipas pitkä sepostus.. anteeksi vain.. mutta mä olen niin jännittynyt