Heipati ralllaa,
ihan ensin onnittelut Einolle :flower: ja onnea Ninskulle tulevasta perheenlisäyksestä :flower:
Meillä odotellaan jo joulua ja tulevana sunnutaina mennään miehen kanssa ostamaan loput joululahjat. 2.12. lähdetään Itä-Suomeen tapaamaan vanhempia ja viemään samalla matkalla lahjat. Säästetään postimaksut (minäkö nuuka
.
Joululeipomuksiakin pitäisi ehtiä tehdä. Sanoin miehelle, etten tänä vuonna leivo sen seitsämään sorttia, kun saadaan niitä syödä vielä vappuanakin. Mies vaan hymyili ja sanoi, että teet varmasti taas sitä hyvää suklaakakkua, mitä teit isänpäivänäkin?! Minultahan jäi kakku tekemättä, kun ajattelin vain omia linjojani :ashamed: Minä ikuisella loputtomalla ja päättymättömällä laihiksella oleva. Taidan sitten tehdä kakun jouluksi.
Joulupukkia ei tänä vuonna meille enää tulekaan, kun lapset ovat jo niin isoja. Päättetiin myös aikaistaa lahjojen jakamista. Aikaisemmin joulupukki on tullut jouluaterian jälkeen eli n. klo 18.00. Tänä vuonna lahjat laitetaan jakoon joulukirkon jälkeen eli heti iltapäivällä. Lapsetkin ehkä malttavat paremmin istua jouluaterialla, kun lahajat on jo avattu ja enin jännitys hävinnyt.
Tänä vuonna on taas se samainen ongelma, kuten viime vuonnakin eli lasten loma koulusta, joka on turkasen pitkä. Lapset menevät sukulaisiin viikoksi (viikon neuvottelujen jälkeen, lapset eivät enää haluaisi lähteä sukulaisiin lomilla, varsinkaan pitkäksi aikaa, huoh.). Toinen viikko pyöritetään siten, että minä olen kaksi päivää kotona ja mies tekee kaksi päivää etänä töitä. Kyllä saisi olla lyhempi joululoma. Nimm. vanhemmat ja suku 500 km päässä.
Meillä alkaakin sitten adoptioneuvonta tammikuun alussa. Vähän jännittää, että entäs jos ne toteaakin meidät täysin kelvottomiksi vanhemmiksi, eikä meitä hyväksytäkkään adoptiovanhemmiksi?! Kääk. Neuvonta kestää vähintään 6 kk ja sen jälkeen on vielä kotiselvitys ja adoptioluvan hakeminen eli odottavan aika on piiiiitkä. Mutta olemmekin lähteneet siitä, että jos kaikki mene hyvin, niin kaksi vuotta tässä vielä vierähtää. Meidän ensisijainen toivemaa Puola on poistettu kansainvälisen adoption maista. Seuraavana toivemaana meillä on Intia. Ihan alkaa taas kihelmöidä ja jänskättää, kun ajattelee mahdollisesti toteututuvaa adoptiota. Lapsetkin kyselevät viikottain, että milloin meille tulee pikkusisko ja pikkuveli?
Niin se vuosikin lähenee loppuaan. Ollaan taas uusi vuosi miehen kanssa kahden, kun lapset ovat mummilassa ja tulevat ensimmäinen päivä kotiin. Olemmekin suunnitelleet, että vietämme uutta vuotta samoin, kuten viime vuonna eli saunoen, katsoen jotain kivaa leffaa syöden omatekoista pizzaa keralla kuohuviinin.
Nyt on jo niin kamala nälkä, että on ihan pakko lähteä lounalle.
Lunta ja joulua odotellessa aurinkoista loppuviikkoa kaikille,
-mammutti- B)
