porvoon tapaus

  • Viestiketjun aloittaja Jemmi
  • Ensimmäinen viesti
Jemmi
Minua hirvittää kamalasti tuo povoon tapaus..
Olen itsekkin masentunut ja monesti käynyt samoja ajatuksia mielessä. Haluaisin keskustella aiheesta jonkun kanssa täällä, koska se ahdistaa minua todella paljon ja haluaisin saada vähän selkeytettyä ajatuksiani. Mietin tapausta illat, yöt kun käyn lasteni vuoteiden luona tuttia laittamassa yms. Kokoajan mielessä ja mietin miten hän sen teki, tiesikö mies tai joku, miksi hän sen teki, mitä hän ajatteli... miksi hän tarttui pyssyyn, miltä hänestä tuntui tehdä..
Ehkä tosiaan aika sairasta miettiä tätä, mutta kun itse on väsynyt ja masentunut mielessä pyörii tuo tapaus liikaakin.
Nyt haluan silti täsmentää, että en itse tuollaista tekisi, mielessä joskus kamalina hetkinä on, mutta no hätä minulla silti..
Haluaisin vain pystyyn keskustelun jolla selvittää päätäni.

Kiitos
 
erica-74
:x yritä nyt hyvänen aika kaikin "voimin"suuntaamaan ajatuksesi ja energiasi JOHONKIN positiivisempaan asiaan?juhannus tulossa ja sinulla ihania omia lapsia?mieti mitä hyvää elämässä on ja mitä mahdollisuuksia.........? :/
 
erica-74
En halunnut vihjaista että olisit mitään "toteuttamassa",ainoastaan yritin saada sinut suuntaamaan juuri nuo ajatuksesi(masentavat)POIS tuosta tapauksesta johonkin positiivisempaan......vaikea neuvoa sen paremmin ,tuntematta täysin mistä masennuksesi kumpuaa.....vaikeita tilanteita on monella.Joskus auttaa puhuminen taikka kirjoittaminen ylipäänsä se että saa sen mikä mieltä painaa ulos ja "esille".Pahemmissa tapauksissa ainoa keino on "aika" sekä jopa ammattiapu (lääkkeet ym.)olen huono kommentoimaan enempää.Koin itse masennuskauden lapsen syntymän jälkeen ,ja muistan ajan erittäin synkkänä ja lannistavana ja ylipäänsä en halua edes muistella(taloudellista ahdinkoa jne).Apunani minulla ihana mies ja oma äitini...kävin kyllä lääkärissäkin(ei apua kohdallani,päinvastoin).....toivon sinulle parempia aikoja ,muista että lapsesi ovat elämisen arvoinen juttu ! ;) nurkan takana pilkotta aurinko?ei välttämättä lohduta juuri nyt mutta..........
 
Jemmi
En erica tarkoittanut sinua, vaan tuon nean kirjoitusta. Sinun kirjoituksesi oli minusta ihan asiallinen ja jopa piristävä. Varsinkin tuo viimeisesi jonka nyt laitoit. Kiitos siitä.
Silti mietin missä menee raja todella, koska tarvitsee hakea apua mietteihinsä koska tuollainen järkyttävä tapahtuma on normaalia ajattelua..
Kokoajan mielessä, ja ajattelen koko tapausta sekunti sekunnilta. Mitlä äidistä tuntui kun hän käveli huoneesta huoneeseen kun yksi oli jo menehtynyt.. onko jutussa jotain hämärää jne. Oliko mies ehkä tietoinen asiasta, oliko se heidän yhteinen päätös jopa..

Minä ymmärrän jopa tätä äitiä ja sääliksi käy..
 
Sen vähäisen pohjalta,mitä psykologiasta ymmärrän, voisin vähän kommentoida tuota tilannettasi. Olet siis väsynyt ja mietit väsyneenä kaikenlaista. KOrostan siis mietit. Ajatukset tulee ja menee, ja vaikka ymmärrät niiden olevan vain ajatuksia etkä moisia koskaan tekisi, haluaisit ajatuksista eroon. Ymmärsinkö oikein?

Ihmisellä on tiettyjä toimintamalleja, samoin ajatusmalleja. Osa ihmisistä ajattelee vaikeuksia kohdatessaan helposti itsemurhaa, haluaa paeta tilanteesta. Se tuntuisi helpommalta vaihtoehdolta. Kaikki ikään kuin raukeasi, eikä joutuisi ponnistelemaan tilannetta parantaakseen. Kuitenkaan sitä itetuhoa ei tee, vaikka kriisien kohdalla saattaa niin ajatella, ehkä ajatuksellä "märehtiäkin".

Sama juttu ehkä sinulla nyt? Olet väsynyt, tuntuisi joskus helpommalta huitaista kaikki tyhjiin. Tehdä tehty tekemättömäksi jne.. Ajatuksista saattaa tulla pakonomaisia ja kun niistä liikaa huolestuu, ei saakaan niitä ajatuksia loppumaan. On hyvä tietää, että monilla ihmisillä on pakkoajatuksia jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä teininä. Ne ei ole vaarallisia. Parasta olisi, kun nyt keksit vaikka tikusta asiaa kavereille, rupeat puuhaamaan kaikkea muuta mielekästä, ja nukut. Porvoon teko koskettaa ja järkyttää sinua, koska olet samantapaisessa elämäntilanteessa. Mutta muuta yhetistä teillä ei sitten olekaan. Muista se :)
 
Porvoon tapaus oli todella kauhea. :'( Tottakai, kun tuollaista tapahtuu sitä miettii ja ajattelee monella tapaa. Kuitenkin jos se on ainoa asia mikä "päähän mahtuu" olisi mielestäni aika puhua ammattiauttajalle tai ainakin läheiselle ystävälle tai sukulaiselle.

Voimia sinulle! :)
 
nikitönnä
Niin....kyllähän noi pistää ajattelemaan :/ . Kerrassaan surullinen tapaus oli....mäkin olen miettinyt et mitäköhän sen äidin päässä on mahtanut liikkua. Itse en todellakaan pystyisi ikinä tekemään tuollaista omille lapsilleni, onneksi. Vaikka olisin kuinka pimahtanut niin En ja En. Itselleni mieluummin mutta en itsellenikään. Haluan uskoa että tämä epätoivoinen äiti halusi "suojella" lapsiaan pahalta maailmalta eikä halunnut jättää näitä orvoiksi. Mutta silti en voi missään nimessä hyväksyä tekoa \|O \|O Olisivat voineet päästä hyvin veloistaan kun olisivat myyneet omakotitalonsa yms. mitä sitten mitä muut ajattelee, eiköhän jokaisella ole ihan omat elämät elettävinä \|O . Miksi aina pitää ajatella mitä muut ajattelee. Pitää vaan hymyillä kauniisti ja esittää et meillä on kaikki hyvin vaikka ei olekaan, pääasia et kaikki luulee niin, en ymmärrä. Mutta en halua sen enempää pohtia totakaan tapausta, tulee vaan surullinen mieli :'(
 
annaca
hei jemmi.
ajattelin muutaman rivin kirjoittaa sinulle, luin muiden vastaukset sinulle ja ymmärrän kyllä sun tunteen ja masennuksen ja ahdistuksen tuosta aiheesta ja muutenkin. Mä olen myös masentunut, sain eilen reseptin kouraan, että lääkkeitä pitäisi jo syödä. Tämä on jo toinen kerta, kun sairastun. Olo on tosi huono, väsyttää eikä huvittaisi tehdä yhtään mitään! Vetää vaan peittoa korviin.. En pysty nyt töissäkään käymään ja lasten hoitokin jää oikeastaan miehelle (joka ei ole edes lasteni isä, ja jota koko ajan vaan haukun ja kiusaan..), ruuan laitto ja kaikki.. Tunnenítseni todella surkeaksi ihmiseksi. Ja häpeä ja inhokin on suurempi nyt toisella kerralla, kun masennus puhkeaa, on sellainen luuseri olo.

itseänikin porvoon tapaus järkytti, mutten sitä liikaa ole miettinyt, vaikka itsekin olen veloissa ja kohta varmaan jo ulosoton kynsissäkin. Tietysti ahdistaa tosi paljon, kun omakin tilanne voisi olla yhtä paha, eihän sitä koskaan tiedä, miten käy, jos todella pimahtaa. Olen varma, että tämä "surmaaja-äiti" oli TODELLA pahasti psyykkisesti sairas, eikä välttämättä sitä itse edes tiennyt, kun pääsi niin hirveitä tapahtumaan. Ise en kyllä kuitenkaan jaksa ymmärtää tuollaista tekoa, kuitenkaan.
Ota yhteyttä, jos haluat jutella enemmän.
annaca71@city.fi
 
masis mutsi
Täällä on masentunut äiti jolla pyörii myös kaikenmaailman kauheukset aina päässä...kärsin piinaavista pakkoajatuksista pelkonani on että teen jotain pahaa 3 kk:n ikäiselle pojalleni ( vaikken häntä todellakaan tahdo vahingoittaa) ,olen todella väsynyt kun mikään ei tunnu auttavan pahaan oloon, minulla on mielialalääkitys,tarvittaessa voin ottaa rauhoittavia,käyn terapiassa, olen ollut perhetukikeskuksessa ja vanhempieni luona...minulla on paljon tukea ja apua mutta ei tämä helvetti katoa mihinkään...Usein olen miettinyt että haluaisin kuolla kun en jaksa mutta olen pelkuri en uskalla tehdä sitä...jättäisin vaan pahan olon kaikkien muitten niskoille.Selviääkö tästä koskaan?onko ketään joka on kokenut saman?
 

Yhteistyössä