ponnistusvaiheen kipu..

[Nanna1980]

ponnistusvaiheesta....esikolla se ei ollut niin paha koska puudute toimi hyvin(kohdunkaulanpuudute)sain sen kun olin 8 cm auki.
mutta tokalla, hitto se SATTUI vaikka kesto vain 6 min, otti kyllä sairaan kipeetä, sain puudutteen, mutta sen teho heikkeni ennen ponnistusvaihetta.

miten ihmees ennen vanhaan on synnytetty ILMAN kivunlievitystä esim.saunassa??

 

[Chala]

Ei mulla kummassakaan enää ponnistusvaiheessa lievityksiä ollut mutta ei se mun mielestä silti sattunut mitenkään kauheasti. Avautumisvaihe oli ennen troppeja niin helvettiä että ehkä siksikin

 

[kukkis2]

Mulla ollut myös molemmissa kahdessa synnytyksessä ponnistusvaiheen kipu aivan karmeaa koettavaa. Avautumisvaiheessa koin helpottavaksi sen, että kivuliaitten supistusten välissä oli aina pieni suht kivuton tauko, mutta se ponnistusvaihe oli yhtä yhtenäistä tuskaa. Mutta kuten Chalan kirjoituksesta käy ilmi, monet muut kokevat/tuntevat/pitävät avautumisvaihetta kivualiaampana, eli kaikki eivät koe samalla tavalla. Minulle on jäänyt omista synnytyksistä nimenomaan ponnistusvaihe mieleen kamalimpana. Sanottakoon, että molemmat synnytykset olivat ilman kivunlievitystä, vaikka olisin halunnut kaikki mahdolliset saatavissa olevat.

 

[Dynamiitti]

Itse ponnistusvaihe oli lastenleikkiä avautumiskipuun verrattuna! Jokaisen (kolmen) synnytyksen olen kokenyt täysin ilman kivunlievitystä niin tiedän nahoissani koko prosessin kivuliaimman vaiheen ja se on taatusti avautumisvaihe. Ponnistusvaihe kesti viime synnytyksessä jotain 10 minuuttia niin se tuntuu sikäli vain yhdeltä pyräykseltä tuntien avautumisvaiheeseen verraten.

Esikoisen ponnistus taasen kesti 30 minuuttia. Se johtui täysin puutteellisesta kokemuksesta. Ponnistin liikaa päälläni kun piti ponnistaa keskikropalla.

 

[Iina73]

Kakkonen syntyi käytännössä luomuna (ilokaasu oli ainoa apukeino) ja avautumiskipu oli niin kaameaa, että en muista mitään kipua enää ponnistusvaiheesta. Mielestäni ponnistaminen ei sattunut yhtään. Ponnistusvaihe kesti minulla 5min ja kakkonen tuli ulos kahdella supistuksella.

 

[Liplatus]

Kaksi kolmesta synnytyksestä on mennyt luomuna eli ilman mitään kivunlievitystä. Minulla ponnistusvaiheen kipu on myös ollut pahin. Ihan kuin koko lantio hajoais (jaloista revittäis hitaasti eri suuntiin). Avautumisvaihe meni viimeksi päivän lehteä lukiessa, kätilö kävi tarkistamassa käyriä ym ja totesi, että kyllä tässä vaiheessa yleensä jo halutaan lievitystä. Mutta minusta se ei tuntunut vielä missään, menkkakivut on pahempia.

 

[Tiinuri]

Mulla ei ponnistusvaihe myöskään sattunut. Ekassa epiduraali oli lakannut vaikuttamasta, mutta saattoi toki vielä vähän helpottaa. Toka meni ilman mitään kivunlievitystä, mutta ponnistaminen ei tehnyt kipeää, vaan oli helpotus päästä ponnistamaan, vei kaiken supistuskivun.

 

[haltia]

Juu samoin minulla avautumisvaiheen kipu oli niin järkyttävää, että ponnistusvaihe oli ihanaa, eikä kipu ollut yhtään samanlaista. Avautumisvaiheessa sain paikallispuudutuksen, muuten meni luomuna. Puudutuksen vaikutus lakkasi ja olis annettu uusi, mutta olinkin jo auennut niin paljon, ettei puudutetta enää voinut antaa, ponnistin ilman kivunlievityksiä, eikä ollut mitään verrattuna avautumisvaiheen tuskiin. Ponnistusvaihe kesti esikoisen synnytyksessä 19 min.

 

[Yömyssy]

Mulla on kans sellainen kokemus, että avautumisvaihe ei ollut mitään verrattuna ponnistusvaiheen kipuihin. Mitään puudutteita ei ollut käytössä. Tällä kerralla (joka pian koittaa jo, tänään rv 40+0) aion pyytää jotain puudutteita koska en usko, että minua se autuaaksi tekee että saan kertoa synnyttäneeni ilman kivunlievitystä. Otanhan päänsärkyynkin tabletin...

 

[smur-ffi]

Mulla takana kaks synnytystä ja kolmas edessä. Aikaisemmissa synnytyksissä mun mielestä avautumisvaihe oli paljon pahempi kun ponnistaminen. Eka ponnistusvaihe kesti 20min ja toinen 10min. Kyllä ponnistaminenkin koski, mut ei läheskään samalla tavalla kun avautuminen. Musta oli tosi helpottavaa saada LOPULTAKIN lupa ponnistaa

 

[imppu-83]

Mulla oli todella kivulias synnytys, sekä avautumis että ponnistus vaihe. Mutta kyllä ponnistusvaiheen aikana luulin kuolevani. kipu oli niin kovaa etten edes ollut osannut ajatella niin kovaa kipua olevaksi olemassa. Tuntui kuin olisi alapäätä revitty joka suuntaan ja olo oli kuin halkeaisi. Kipu oli niin kovaa etten pystynyt ponnistamaan ja lopuksi välilihan puudutettiin ja leikattiin hyvin pieni eppari ja silloin poikakin syntyi heti..

 

[merlie]

Minusta ponnistusvaihe on pahempi kuin avautumissupistukset! Juurikin sen paineen, kiristämisen ja repeämisen tunteen vuoksi. Puudutteet ei (minun näkemykseni mukaan) oikein auta ponnistusvaiheen kipuun. Vauva laskeutuu sellaisille alueille joiden hermotuksiin on ilmeisen vaikea onnistuneesti vaikuttaa. Jos on "hampaisiin asti" puudutettu niin silloin ei tietystikään satu, mutta ponnistusvaihe saattaa hankaloitua kun ei ole käsitystä työntämissuunnasta.

Mulla auttoi asennon vaihtaminen. Hakeuduin siihen asentoon jossa tuntui vähiten järkyttävältä ja ponnistin siinä. Olin lukenut, että se asento jossa äiti tuntee vähiten kipua on edullisin vauvan synnytyskanavaan laskeutumiselle. Kipu siis ohjaa äitiä, niin kamala kaveri kuin se kipu onkin..

Mun kohdalla toimi matala kyykkyasento (matalalla synnytysjakkaralla istuin, en olisi jaksanut kannatella itseäni kyykyssä). Siinä lantio avautui paremmin ja painovoimakin kaiketi auttoi. Kaksi kolmesta syntyi tällä tavalla, ilman puudutuksia.

Paljon helpompaa kuin tunnottomana turhaan ponnistelu!! Tunnottomassa kokemuksessa etuna oli ehdottomasti sen kivuttomuus! Haittana vauvan ahdinko pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi, eppari+repeämät kun toinen piti auttaa äkkiä ulos ja ne tautiset peräpukamat, mitkä sain punnaamalla tunnin tyhjää! :O

 

[Me10]

Mulla aiemmissa raskauksissa ponnistusvaihe oli helpotus mutta viimeisimmässä synnytyksessä ponnistusvaihe(6min) teki todella kipeää.Ihmettelinkin asiaa kätilölle ja ajattelin vauvan olevan esm avosuisessa tarjonnassa,mutta kuulemma oikeen hyvässä asennossa tuli.Näin ne vaan voi mennä eritavalla toisella kerralla.

 

[Toukomamma88]

Mulla ekalla kerralla ponnistaminen ei tuntunu juurikaan miltään, pientä paineen tunnetta vain (epiduraali oli vaikuttamassa)
Toisella kerralla taas se oli yhtä HELVETTIÄ, sain kyllä kohdunkaulanpuudutteen kun olin 6cm auki, vaikutti kyl hyvin loppu suppareihin mut sit ei enää ponnistus vaiheessa... en todellakaan tiennyt, että se voi tuntua noin kauhealta jos ei puudutusta ole...

 

[Ronsutar]

Olen synnyttänyt kaikki lapseni ilman kivunlievitystä... (hullu) :headwall: Jos 4 on tullakseen niin en meinannut ottaa siihenkään mitään, tai eihän sitä vielä tiedä

 

[Tinka320]

Minä en voi vertailla keskenään avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kipuja, Kivut olivat luonteeltaan niin erilaisia
Avautumisvaih oli lasten leikkiä (vaikka käynnistettiin) kunnes kätilö keksi oksitosiinin, voi jeesus että supistukset sattui sen jälkeen, ilokaasu ei enää tuntunut missään.
Epiduraalin jälkeen kipu väheni, mut paineentunne jäi. Ponnistusvaihe tuli vähän "puuntakaa" eikä epiduraali enää hirveesti auttanut, mutta ponnistaminen auttoi kipuun, Ihan oikeesti. Vaikka paikat veny ja paukku ja ilokaasua hönkäili niin se että sai tehdä jotain helpotti.

 

[pippamama]

Mulla taas niin päin että esikoisesta sain epiduraalin ja ponnistusvaiheessa en tuntenu muuta ku kamalaa kipua, en ponnistamisen tarvettakaan enkä osannu ponnistaa, en yhtään. Sitten kun kätilö pisti somensa tuonne jonnekki ja paino niillä ja käski ponnistaa ne pois niin tajusin mitä pitää tehä, mutta heti ku otti somensa pois niin taas oltiin ihan hakoteillä..

Tokassa taas en ottanu puudutuksia enkä silti tuntenu oikeestaan mitään ponnistusvaiheessa, ponnistamisen tarpeen kyllä ja tiesin täsmälleen miten pitää ponnistaa, mutta ei kipua eikä mitään sellaista.

Jälkeen päin ollaan miehen kanssa naurettu ku ekassa synnytyksessä kaikki huusi mulle että ponnistaponnista ja tokassa mua kiellettiin ponnistamasta.. ei siitä kyllä mitään hyötyä ollu, samantien sen sanottuaan kätilö toteski että ei mitään, tää synty jo.

 

[Neppi]

Mulla ensimmäisen ponnistusvaihe ei sattunut kovinkaan paljon verrattuna avautumisvaiheen kipuihin mutta ponnistusvaihe kestikin 30min toisella kerralla avautumisvaiheen kesti tosi hyvin mutta ponnistusvaihe sattui ihan hirvittävästi mutta kesti onneksi vain sen 5min. molemmat synnytykset ovat olleet nopeita luomusynnytyksiä (eka n.4h ja toka 3h) mielenkiinnolla odotan millainen kolmas tulee olemaan nyt vuodenvaihteessa

 

[ralliperuna]

Mulla oli juur ennen ponnistusta epiduraalin vaikutus ilmeisesti loppunut,ponnistusvaihe oli 4 min enkä kokenut erityisen tuskalliseksi muuta kuin että oli kauhea paine peräsuolessa..

 

[EllaDonna]

Mä sain epiduraalin noin puoli tuntia ennen ponnistusvaihetta ja ei siitä kyllä apua juuri ollut. Sattui ihan järjettömästi. Hirveä se paine persuksissa. Ja se repeämisen tunne. Onneksi välilihaan sain etukäteen puudutuspiikin, joten se alue oli tunnoton.

 

[EevaN]

suosittelen jokaista synnyttäjää lukemaan luonnollisen synnyttämisen "opeista" .. auttaa myös tuohon ponnistusvaiheen kipuun,olen kaksi erilaista synnytystä,toinen ponnistuvaihe kivulla ja toinen ei..jälkimmäinen synnytys oli valmistelu ja harjoiteltu,hengittämistä ymm...kipua tuntuu synnyttäessä myös avautumisessa jos vähänkään jännittää ja estää kehon oman toiminnaan ja kehon oman kivunlievityksen toimimisen kehossa..

 

[Littledeath]

Mulla varmaan epiduraali vaikutti, koska ponnistaminen ei sattunut yhtään, ihan oikeasti. Tuon kokemuksen perusteella voisin ponnistaa vaikka joka päivä. Ponnistus oli synnytyksen paras kohta. Oli vain mieletön ponnistamisen tarve ja vauvaa oli suorastaan mukava puskea ulos. Kesti 13 minuuttia ponnistus. Pienen jonkun kirpaisun yhdessä välissä tunsin, varmaan se kun väliliha repesi (II asteen).

Ehdottomasti haluaisin epiduraalin seuraavaankin synnytykseen. Se taisi osua hyvään saumaan.

Avautumisvaihe ennen epiduraalia tosin oli yhtä helvettiä, ihan tajuton kipu. Se pelottaa, jos joskus saan toisen lapsen. Avautumisvaihe oli nopea, n. 2,5 tuntia.

 

[jennae]

Mulla oli esikoisesta tosi kivulias avautumisvaihe, mutta kun sain epiduraalin kaikki kipu hävisi. Ponnistusvaihe (10min) olikin sitten pahinta tuskaa mitä olen ikinä kokenut. Se tunne kun paikat venyy ja repeää on jotain aivan kauhiaa.. 10min tuntui ikuisuudelta.
Tokassa synnytyksessä avautumisvaihe oli taas aivan kammottavaa. Sain spinaali puudutuksen joka ei auttanut minulla yhtään supistus kipuihin, mutta vei tunnon kokonaan lantion alueelta pois. Tästä syystä en tuntenut ollenkaan kun ponnistin vauvan (alle 1min), minulla se tunnottomuus ei siis haitannut ponnistamiseen ollenkaan.

 

[Lapeloora]

Ohoh, enpäs ole ajatellut että ponnistusvaihe olisi "kivuton". Kaksi lasta synnyttäneenä, ensimmäinen käynnistetty ja ponnistus 1h45min ja kivut järkyttävät vaikka epiduraali olikin, mutta tietysti imukuppiakin tarvittiin..
Toinen lapsi luomuna, avautumiskivut eivät olleet mulla mitään verrattuna ponnistamiseen, vaihe kesti 45min. Tietääkseni aika on aika pitkä vaikkei uudestisynnyttäjä olisikaan...
Mutta tosiaan molemmat vauvat tulleet kasvot ylöspäin.. Mutta todellakin luulin, etten selviä yhtenä palasena pois.
Huh kylläpäs alkoikin kolmas tuleva synnytys kammottaa kun asiaa ajattelee...

 

[nuorikko]

Itsellä onneks oli niin nopee ponnistusvaihe, ettei paljon ehtinyt kipua ajatella. 3:lla ponnistuksella tyttö jo synty ja oli ensimmäinen synnytys. Avautumisvaihe oli tuskallinen, olin pari senttiä auki ja hoitaja antoi Petidin-piikin et helpottais kipua, kipuun se ei auttanut mitenkään mutta n. 1,5 tuntia kärsimystä kesti ja hoitaja tuli kyseleen vointia ja koitti oliko kohdunsuu yhtään parempi. Sano vaan et tää on jo 7cm auki, et nyt on kiire synnytyssaliin olin vaan et jaaha, nyt sitä mentiin. Epiduraalia ei ehditty antaan, eikä se haitannutkaan. Kohdunkaulan puudutteen laittoivat ja ilokaasua antoivat. Ei jäänyt traumoja, pelkkiä hyviä muistoja.. Synnyttäisin varmaan seuraavankin lapsen ilman epiduraalia, jahka toista lasta aletaan yrittäämään tulevaisuudessa =)