ponnistuskivut

Toinen synnytys lähestyy, ja vauvan terveyden ohella mielessä on tietysti omien kipujen kokeminen ja sietäminen. Ekassa synnytyksessä sain valtavien ja yhtenäisten kipujen jälkeen epiduraalin, joka vei kivut pois, joskin tunsin supistukset.

Ponnistusvaihe oli siis myös kivuton ja lisäksi nopea (4min.). Koko synnytys kesti n.8,5 tuntia alkaen kivuliailla supistuksilla, ja kun kolmen tunnin kotona olon jälkeen menin synnärille, olinkin jo 6 cm auki. Tahti oli siis jokseenkin nopea ensisynnyttäjälle. Nyt mua onkin varoiteltu, että tämä toinen saattaa tulla vielä nopeammin.

Nyt vähän jänskättää, että ehdinkö tai saanko muutenkaan mitään niin tehokasta kivunlievitystä kuin epiduraali. Ja nimenomaan mietityttää ja pelottaa ponnistusvaihe, jos siinä ei ole kivunlievitystä mukana.

Kertokaas millaisia ponnistusvaiheen kokemuksia teillä on kivun suhteen?

tipu 35+0
 
Uudelleensynnyttäjille annetaa spinaali- vei koko ponnistuskivun ainakin minulta pois =)

Uudestaan kun on puuhassa, niin 'osaa' jo ponnistaa ilman tuntemuksia- näin minulle on selitetty.

Esikkoa ponnistin melki kaks tuntia- toista 3 minuuttia- eikä tuntunut missään!
 
Mulla kaksi edellistä synnytystä edennyt niin nopsaan, ettei mtn kivunlievityksiä ole ehditty antaa, joten vertailupohjaa ei ole, mutta ei ne ponnistuskivut mitenkään ylitsepääsemättömiä ole olleet... saas nähdä kuinka tällä kertaa käy....

äippä rv 40+3 :heart:
 
eivät täällä meillä ainakaan uudestaan synnyttäjälle antaneet epiduraalia vaan spinaalin joka oli mielestäni parempi kuin epiduraali, tosin molemmilla kerroilla kun olen synnyttänyt ei puudutus ole enää vaikuttanut vaan on ihan ilman kivunlievitystä olen molemmat maailmaan ponnistanut :)
Mielestäni ponnistusvaihe ei edes ollut kakkosen kohdalla paha (alle 5min) tai ei ainakaan jäänyt sellaista muistikuvaa että olisi sattunut paljoa..lähinnä vaan kipeät supparit on jääny mieleen...
 
minulla kaksi synnytystä takana ja kohdunkaulapuudutuksen olen saanut kummallakin kerralla..ja molemmilla kerroilla kävi myös niin että puudutusaineen teho kerkesi loppua kokonaan ennen varsinaista ponnistusvaihetta..niinkun jo äippä84 mainitsikin niin ei mielestäni kipu ihan ylitsepääsemätön ole, kaikilla tietenkin oma kipukynnyksensä, mutta eiköhän siitä selviä.. ensimmäisestä minulla ponnistusvaihe kesti 30min ja toisella 4min..tietenkin jos paljon pitkittyy niin voi olla kivuliaampaa. tsemppiä sinulle synnytykseen :heart:
 
1. lapsi vajaa 4t ilman kipulääkkeitä
2. lapsi vajaa 2t ilman kipulääkkeitä
3. lapsi reilu 2t epiduraalin kera

1. ja 2. lapsesta supistukset olivat ihan jotain sairaita, mutta itse ponnistusvaihe ei tuntunut missään, ihan tosi! Ponnistaminen vaan helpotti niiden kaameiden supistuskipujen jälkeen! ja voi sitä tunnetta kun lapsi oli maailmassa :heart:

3. lapsesta halusin epiduraalin ja onneksi se nyt ehdittiinkin antamaan - omasta painostuksestani. Lähdin sairaalaan heti, kun lapsivesi meni kesken kirpputorireissun :D koska oli syöksysynnytyksen vaara, edelliset lapset kun tulivat niin nopeasti. Supistukset alkoivat vasta kun sain sairaalavaatteet päälle - ja heti rajuina & alkoi tapahtua. Olin vain vajaa 2cm auki sairaalaan saapuessa ;) Noh tästähän mentiin nyt ohi aiheen. ELI siis nyt en puudutuksen ansiosta tuntenut yhtään kipua supistusten aikana, mutta ponnistaminen sitten sattuikin kamalasti!

Eli jos vielä 4. lapsi meille suotaisiin (mies sanoo ei), niin taisin päätyä "luomusynnytykseen" - ilman kipulääkkeitä ;)
 
Mulla ekassa synnytyksessä epiduraali vei kivun ponnistuksesta täysin, tokassa en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä ja kyllähän se ponnistaminen sattui älyttömästi - rehellinen ollakseni. Mutta eipä siinä tilanteessa auttanut kuin ponnistaa, kuusi minuuttia meni ja täytyy sanoa, että tokan kohdalla todellakin tiesin SYNNYTTÄNEENI...

Mäkin etukäteen pelkäsin yhtälöä nopea ensimmäinen synnytys + korkea kipukynnys + 50 kilsan matka sairaalaan, että ehdinkö mitään saada. Parempi, ettei asiaa ihan liikaa mieti. Elossa siitä selviää!
 
Saat varmaan, jos vain kerkeää antamaan.
Mulla ei toisessa synnytyksessä suostuttu antamaan spinaalia, koska epäilivät, että synnytys kestäisi kauemmin kuin spinaalin vaikutusaika. Ja sitten sitä olisi pitänyt laittaa lisää ties kuinka monta kertaa. Sain epiduraalin ja olis kyllä kerennyt tulemaan sen spinaalin vaikutusajan aikana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja liirah:
Nätisti sanottuna se 2 h 15 min mitä ponnistin oli yhtä helvettiä.
supparit sitä ennen ei ollu niin pahoja, mutta se ponnistaminen...
minä ponnistin 1.12 min ja sanoin voin sanoa että huutoa tuli. avaavat supistukset oli menny niin vähällä kivulla vaikka neki lopussa alko oleen aikasta kovia, niin sitte kun ponnistus supistukset tuli niin menin kait vähä paniikkiin kun ne oli niin rajuja ja kun en tosiaan ollu saanu mitään. mua ehittiin tulla tutkimaanki vasta kun olinki sitte 9,5 cm auki joten jäi kaikki saamatta, ens kerralla vaadin vähä nopeempaa palvelua. sain siis olla ihan yksin huoneessa j asoittaa useemmasti kelloa ennen ko tulivat tutkiin
 
Mulla on molemmat syntyny melko luomulla, vaikken ole sitä edes halunnu! Eka kerralla ei saatu tippaa niin ei voitu epiduraalia laittaa, toisella kerralla kätilö oli vain niin v-mäinen et tahallaan pilas synnytyksen!
Toisella synnytyksellä se ponnistaminen oli jotain niin hirveetä, etten ikimaailmassa halua kokea samaa uudelleen! Sektiolla siis tulee kolmas maailmaan!
Mutta, jokaisella on ihan eri kipukynnys, toisilla ponnistaminen käy, toisilla ei kuten näistä vastauksista huomaa.
 
Mua on synnytyksissä sattunut eniten juuri ponnistaminen. EKassa epiduraalista huolimatta, toisessa kohdunkaulapuudutteesta huolimatta. Inhottavaa kun on pakko ponnistaa että homma loppuis, ja mitä enemmän ponnistat sitä enemmän sattuu :/
 
Mulla neljä synnytystä. Kaikki on olleet sen verran vauhdikkaita, että en ole kerennyt saamaan kipulääkkeitä. Kipein vaihe on mulla aina ollut ponnistaminen, mutta toisaalta se vaihe on ollut samalla myös jotenkin helpottava... kun saa tehdä jotain, eikä vaan oottaa toinen toistaan kamalampaa supistusta. Usko pois, ei se kipu ylitsepääsemätön ole, vaikkei kipulääkettä kerkeiskään saamaan.
 
Mulla takana kaks synnytystä. Molemmat neidit ollut sellasia melkein 5kg.
Ponnistusvaiheet kestänyt n.1,5h.
1. sain epiduraalin eikä tuntunut kipua ponnistaessa ollenkaan. 14h kesti synnytys ja toisesta 3,5h.
2. sain kohdunkaulan puudutteen joka repäs kaikki loput 5cm auki 20 minuutis. Sillon tuntu et puudute ei auta -mut se entili ponnistusvaiheen alkua. Ponnistusvaihe jälleen kivuton. Fyysisesti tosi rankka, koska lihasvoimalla piti punnertaa -kun supistukset heikkoja ja pikkusen pää vääräs asennos. Siinnä kohdas kun alko nipistämään se oli vaan onni kun ties et nyt siellä pää liikkuu oikeeseen suuntaa.

Kaikista kipeintä on ollut se kun alapäähän on menty synnytyksen jälkeen. Onneks sillonkin on puudutteet. Luulen et se on se avautumisvaihe kun on kipein.
 
Mulla laitettiin kohdunkaulapuudute avautumisvaihessa. Meinattiin lisätä puudutetta pari tuntia edellisestä, mutta eipä ollut enää mitään mihin sitä tyrkätä. Eli siitä eteenpäin ei ollut enää mitään puudutteita päällä. Ponnistusvaihe kesti 50 minuttia ja rehellisesti sanoen se ei koskenut ollenkaan. Kaikkein kamalinta oli se, että en yksinkertaisesti meinannut saada lasta maailmaan punnattua vaikka kuinka yritin. Toski kätilö puudutti alapään jossain välissä koska leikattiin eppari, että se saattaa vaikuttaa jonkun verran kipu tuntemuksiin.
 
Ekassa sain epiduraalin, ja kivut tuntuivat pohkeessa.
Supistukset eivät olleet niin voimakkaita, vaan odottelin ku täti sanoi että nyyyt ponnistetaan.. :whistle: Ponnistus kesti sitten 45min. Kuitti olin, mutta ei niin kivuliasta. Helpotus oli kun sai istukan ulos vielä vauvan jälkeen, se tuntu jopa inhottavammalta kuin itse vauvan ponnistus..
Tokassa oli sitten täysin eri juttu.
En kerennyt saamaan "kuin" kohdunkaulan puudukkeen, ja siinä rytinässä sitten lapsikin tuli.
Supistusten voima sai mut oksentelemaan. Ponnistus kesti onneksi vain 3minuuttia. Se tuntui kuin voin avulla olis luiskahtanut..
Tässä raskaudessa mä sitten varmaan oksentelen ja huudan ku perkele autossa matkalla kohti sairaalaan, ja mätkin miestäni ku se ei aja kovempaa. :whistle: :saint:
 
Ekaa ponnistin 15 min ennen ku vauva synty. Olin saanu epiduraalin noin 2 tuntia aiemmin, joten se ehkä vei ponnistuskivulta terävimmän kärjen, en muista enää. Kyllähän siinäki taisi se pään syntyminen jonkin verran kirpaista.
Tokan synnytys oli täysin luomu, mallia "syöksy", ponnistuvaihe kesti vaivaiset 5 min. Sattuhan se vauvan ulostulo ihan p****leesti, mutta se kipu kesti vain sen pienen hetken. Spinaalia mulle tarjottiin, kun synnytys eteni vauhdilla ja esikoinenkin aikoinaan tuli nopeasti, mutta anestesi ei ehtiny paikalle, joten siksi luomuna. Ap voisi yrittää toivoa just tuota spinaalia synnytykseen.
 
Nyt olen sitten kokenut sen ponnistusvaiheen ilman puudutteita. Toisen lapsen synnytys oli nopeaa. Supistusten alkamisesta kesti 2h 40 min. kun vauva syntyi. Vedin ilokaasua ja sain kohdunkaulanpuudutteen. Ponnistaminen tietysti teki kipeää, enkä aluksi oikein uskaltanut työntää kunnolla vaan pidättelin kipua vastaan. Lopulta pääsin juonesta kiinni, ja aktiivinen ponnistusvaihe kesti 8 minuuttia. Pian ne kivut unohtuivat, enkä tosiaan enää kunnolla muista, millaista se olikaan ja mille tuntui. Kaikki meni hyvin ja hieno fiilis jälkeenpäin, kun sain kokea synnytyksen ilman kovia puudutuksia! :)

tipu ja tyttö 2,5vkoa
 
mulla kesti koko homma 4 h 59 min ja sain onneksi epiduraalin koska kivut olivat järkyttävät. ei kai siinä muuta että lievitys auttoi vaan toiseen puoleen kehosta eli aika kipeetä kävi. Nyt 13 viikolla raskaana ja tosiaan pelottaa että ehdinkö sairaalaan. :LOL:
 

Yhteistyössä