Meillä oli pitkä lapsettomuus takana, kun munanjohdinten aukiolotutkimuksessa löytyi kaksi pientä (muistaakseni alle sentin) polyyppia. Minut lähetettiin (julkisella oltiin) polyyppien poistoon. Kuulemma "varmuuden vuoksi" poistettaisiin ja samalla tutkittaisiin johtimet, mikä ei onnistunut kivuliaisuuden takia. Pääsin toimenpiteeseen noin kuukauden sisällä käynnistä. Lapsettomuus lääkäri sanoi, että polyypit eivät ole varsinainen lapsettomuuden aiheuttaja, mutta on hyvä poistaa ennen hoitoja, koska voivat mm. aiheuttaa vuotohäiriöitä raskauden mahdollisesti alettua. Tähystysleikkauksessa (joka tosiaan tehtiin päiväkirurgian yksikössä nukutuksessa) kävikin ilmi, että kohtuni oli aivan täynnä, vieri vieressä, näitä pieniä polyyppeja ja lisäksi molemmat johtimet tukossa. Leikkauksessa sitten poistivat polyyppeja niin hyvin kuin mahdollista. Jälkeenpäin hain tietoa mm.internetistä ja sain sen käsityksen, että polyypit ovat hyvinkin tavallisia (jopa joka kolmennella naisella on niitä) ja ne eivät näy pelkällä ultralla. (Esim. tässä johdinten aukiolotutkimuksessa kohtuun ruiskutetaan nestettä, mikä saa polyypit näkymään). Minullakin näkyi silti tutkimuksessa vain nuo kaksi, mutta leikkauksessa niitä olikin vieri vieressä. No, meidän tarinalla on onnellinen loppu. Pääsimme suoraan IVF/ICSI hoitoon tukkiintuneiden johtimien vuoksi ja vaikka matkan varrelle ilmeni monta syytä lapsettomuuteen, tulin ensimmäisen hoidon tuoresiirrosta raskaaksi (osalle munasoluista tehtiin IVF, osalle ICSI) ja pakkaseen saatiin vielä kaksi alkiota. Polyyppileikkauksesta meni vain pari kuukautta, niin hoidot olivat täydessä käynnissä ja alle vuosi leikkauksesta meillä oli jo vauva sylissä. Enpä olisi sitä silloin arvannut, kun tuntui tulevan vain huonoja uutisia huonojen uutisten perään. Raskausaikana kaikki meni oikein hyvin.