Käsittääkseni useammissakin kunnissa on tapana että poliisit käyvät puhumassa kiusaamisesta, näpistelystä, alkoholinkäytöstä, mistä ikinä opettajat kokevat tarpeelliseksi, mutta kun ei se nuorille millään yhdellä kertaa poliisin sanomana perille mene vaan koko asennekasvatuksen ja käytösmallien pitäisi lähteä kotoa niin mitä se jälkiehkäisy sellaisenaan siinä vaiheessa enää auttaa?
Edelleenkin, ei poliiseilla ole mitään mahdollisuutta puuttua koulukiusaamiseen ellei se mene rikoksen puolelle, eikä lastensuojelu toimi kouluissa, millä resursseilla sekin vielä toteutettaisiin? Suurin ongelma on aina kotona, vanhemmat jotka eivät puutu lapsensa toimintaan, vähättelevät ongelmia, ovat alunperinkin laiminlyöneet kasvatusvastuunsa.. Kuka sen korjaa?
Minkä luulet olevan patologiselle kiusaajalle tarpeeksi hyvä motivaatio lopettaa kiusaaminen? Miten yksi poliisin puhuttelu auttaa asiaa kun tiedossa on kaikilla ettei mitään sen kummempia sanktioita voi henkisestä väkivallasta kuitenkaan antaa?
Satunnaiseen juhlimiseen on hieman helpompi irrottaa niitä resursseja kun esim. vappu on muutenkin sellainen resuinen ryyppyjuhla Suomessa että häiriöitä ja ilkivaltaa tapahtuu ja kaikki kynnelle kykenevät partiot ovat liikenteessä, kyllä niitä humalaisia täysi-ikäisiä riittää ihan tarpeeksi vahdittavaksi vaikka suljetaan silmät kaikilta nuorilta, vaan eikö nekin ole hyvä hoitaa siinä samalla?
Ja on vähän eri asia panostaa muutamaan juhlapäivään vuodessa kuin systemaattiseen koko maan kattavaan koulukiusaamisen lopettamiseen poliisin toimesta, vai etkö oikeasti näe mitään eroa tällä "resurssienjaolla"?
tuota minä olen erimieltä siitä että vanhemmissa on aina syy jos lapsi kiusaa, vai että muka ummistettu silmänsä,eikä tehty mitään.
minun eskarilainen kiusaa toisia lapsia ja suuttuessaan saattaa lyödäkkin.
kerron itsestäni
kun tämä lapsi oli pieni minä vastasin hänen tarpeisiinsa lähes aina HETi,sinne 2vuoteen asti, sen jälkeen aloin opettamaan lapselle(kun pystyimme keskustelemaan siitä asti kun hän täytti 2ikävuoden) myös odottamista esim. jos tein ruokaa ohjasin hänet leikkimään siksi aikaa (aiemmin pidin sylissä ruuanlaiton ajan) ja otin sitten syliin. tietysti jos hän itki niin lohdutin heti.
minä olin hiekkalaatikolla se äiti joka puuttui aina heti esim.hiekan heittämiseen,lelujen kädestä vientiin yms(kun lähes kaikki muut äidit näytti katsovan osan sellaisesta sormiensa läpi), ja jos ei uskonut sanaa niin nostin pois lapsen leikeistä vähäksi aikaan. useat muut äidit vaan lässytti äläs nyt matti viiti. ja tottakai kannustin hyvään käytökseen ja kehuin hyvästä toiminnasta
minä olen aina tuominnut kaikenlaisen kiusaamisen ja opettanut miten toisia kohdellaan,ollaan puhuttu tunteista,luettu kirjoja jotka opettaa. olemme keskustelleet, kieltäneet,asettaneet seuraamuksia. olen suuttunut kunnolla jos hän on kiusannut.
ja mitä tekee lapsi ottaa kädestä edelleen tavaroita toisilta(selityksellä no kun mä halusin) ja kiusaa muutenkin. joutuu herkästi tappeluun ihan fyysisestikkin(ja sanallisesti aikuistenkin kanssa).
on siis erittäin kiva lukea näitä ihmisten kommentteja joissa aina tunnutaan olevan sitä mieltä että jos lapsi kiusaa vanhemmat ovat aina ihan kelvottomia,huonoja,välinpitämättömiä.
niin ja ihan tiedoksesi olen todella surullinen tästä tilanteesta(muutenkin tietysti) koska itse olin koulukiusattu monta vuotta, tiedän siis mitä on olla kiusattu. siksi olen alusta asti pyrkinyt tekemään kaikkeni että oma lapseni ei olisi sellainen ja silti hän on :´(
että kiitos, tämän lapsen kanssa on muutenkin aika rankkaa, niin en kaipaisi lukea sitä minkä näkee kaikkien katseestakin syyllinen huono vanhempi. EN OLE!