Poikien äidit?

Mulle on toi poikalasten maailma hyvin vieras. Siksi kyselen nyt teiltä. Olen nimittäin huomannut parissa tuttavaperheessä omituisia lapsenkasvatustapoja ja haluaisin tietää, että onko tämä oikeasti normaali käytäntö poikien kasvatuksessa. Elikäs kasvatatko poikalapsen siten, että ns.mätkiminen ja läpsiminen on normaalia käytöstä leikkitappelun varjolla? Leikkitappeleeko perheen isä poikien kanssa.? Missä sitten menee se raja, eikö ole vaikea sitten hallita tilannetta ja nähdä milloin käytös menee yli?? Onko normaalin pikkupojan puhetta tämä "otan kotoa isän moottorisahan ja hoitelen kaikki tädit ja ja lapset päiväkodissa". ??? (siis onko pojalle ihan yleistä juttelua, vai oisko jo paljon pahoinvointia taustalla?)

 

ei meidän poikaa ainakaan tolla tavalla kasvateta.Ihan samalla tavalla kuin tytötki.

 

Mulla on 2, 4 ja 6 vuotiaat pojat. Kyllä ne aikas paljon nahistelee, mutta yritetään pitää, etteivät hakkaa toisiaan. Uhkauksia kyllä latelee, kuulleet isommilta pojilta. Kyllä pojat taitaa olla "fyysisempiä"kuin tytöt.

 

No ei tollanen puhe ainakaan normaalia ole!!!! Meillä vanhin poika otti nuorempana isän kanssa leikki painimatseja, muttei niissä lyöty tai potkittu.

 

noh ei meillä ainakaan ole normaalia tollanen, vaikka vilkas ja rieho poika onkin, nyt jo 8.v. mut kyll noi isä ja poika painii aika paljon leikillään, mutt ei mitään läpsimistä

 

Meillä kasvatetaan kaikki lapset samalla tavalla. Ainakin siihen pyritään. Ja tytöt meillä mäiskii oikeestaan enemmän... Käytöstavat vaaditaan kaikilta. Ei meillä leikkitapella, meillä tapellaan ihan oikeasti, jos tapellaan. (siis lapset tappelee)

Ei tuo normaalilta kuulosta.

 

No ei kuulosta meidän tavalta kasvattaa. Siis mulla vain poikia joten en tiiä eroaako tää tyttöjen kasvatuksesta miten mutta siis en usko että eroaa.. ei meillä suosita lyömsitä, riehuntaa yms. Ei edes kolari leikkejä jotka jostain kumman sysytä on nyt hot.

 

Meillä on kolme poikaa ja kyllä heidän leikkinsä ovat hyvin fyysisiä taisteluleikkejä ja painimista. Kyllä siinä saa olla koko ajan silmät selässä ja kuunnella, että missä vaiheessa leikki menee yli ja oikeasti sattuu - itsekin hakevat sitä rajaa koko ajan. Välillä koen tarvetta puuttua herkemmin ja välillä pojat kykenevät itse hoitamaan asiat - mutta tarkkana tässä olla pitää. Tuollaista uhoamiseen puuttuisin, mistä kirjoitit "otan isän moottorisahan jne." mutta toisaalta poika on voinut kuulla tällaista puhetta isompien suusta ja matkii vain ilman sen kummempaa ymmärrystä (ei tarkoita etteikö siihen pitäisi puuttua).

Eli miten tämän nyt tiivistäisi. Tiettyyn pisteeseen asti kyllä - fyysisetkin leikit on sallittuja mutta tällöin huomioidaan, että molemmat tai kaikki ovat leikissä mukana - jos eivät ole niin sitten se ei ole leikkiä vaan satuttamista ja sitähän ei sallita...

 

meillä isä leikkipainii poikien kanssa. Tehnyt niin jo vauvaikäisistä saakka ja pojat pyytää. Eli pojat vaan mönkii ja kaatuilee makoilevan isän päällä ja yrittää kaataa/työntää isää. Ja naurua riittää koko ajan.

Mutta tuo moottorisahapuhe: uskon että moni normaali 8v poika sanoo tuollaista ja minä en henk.koht hyväksyisi tuollaista puhetta, vaan kertoisin heti että noin ei saa puhua.

Meillä 4v puhuu että haen keittiöstä pippuria ja heitän sitä sinun silmiin. Se on pahinta mitä se tietää. Ja joka kerta joudun sanomaan että älä puhu noin. Mutta minkäs voin, kun se vaan jatkuu. Eikä meillä poika edes katso väkivaltaa tms tvstä.

 

Nahisteleminen, leikkimielinen tappelu jne on ihan normaalia, mut samalla tavalla meillä kasvaa tytöt kuin poikakin. Mut ei opeteta mitään tappouhkauksia ym. Mutta niitähän voi oppia kavereiltaan, telkkarista jne.

 

Meillä on kolme poikaa ja olen hzuomannut, että kaipaavat välillä painimista tms. fyysistä kamppailua ihan ystävällisessä mielessä. Mätkimistä meillä ei ole esiintynyt. Tuon pojan puheet kuulostavat oudoilta.

 

no kyllä meillä isä ton vanhimman pojan ( 6v ) kanssa joskus leikkipainii jne. ja kyllä tuo poika joskus mahtipontisesti puhuu että hän on maailman vahvin ja hän voi lyödä kaikilta vaikka pään mäsäks pumpum.

 

Nahisteleminen, leikkimielinen tappelu jne on ihan normaalia, mut samalla tavalla meillä kasvaa tytöt kuin poikakin. Mut ei opeteta mitään tappouhkauksia ym. Mutta niitähän voi oppia kavereiltaan, telkkarista jne.

Niin ja leikkitappelulla tarkoitan esim. miekkailua, johon minäkin äitinä joskus osallistun.

 

niin ja lyöminen, töniminen,potkiminen, läpsiminen lasten välillä on meillä kiellettyä. Elleivät tee sitä sitten nauraen yksittäisiä kertoja.

 

Mulla vaan yksi poika eikä yhtään tyttöä, joten vähän kokemusta. Mutta meillä ei puhella noin eikä läpsiminen tai lyöminen ole sallittua. Jos niin kuitenkin tekee, pyytää myös heti anteeksi. Meilläkin isä ja poika leikkipainivat mielellään, joskus minuakin pyydetään jos iskä ei ole paikalla. Kyseessä siis täysin väkivallaton leikki. Meidän pojalla ei vielä ole ilmennyt mitään ns. väkivaltaisia juttuja, mutta ikää onkin vasta 3,5 vuotta.

 

meillä isä leikkipainii poikien kanssa. Tehnyt niin jo vauvaikäisistä saakka ja pojat pyytää. Eli pojat vaan mönkii ja kaatuilee makoilevan isän päällä ja yrittää kaataa/työntää isää. Ja naurua riittää koko ajan.

Mutta tuo moottorisahapuhe: uskon että moni normaali 8v poika sanoo tuollaista ja minä en henk.koht hyväksyisi tuollaista puhetta, vaan kertoisin heti että noin ei saa puhua.

Meillä 4v puhuu että haen keittiöstä pippuria ja heitän sitä sinun silmiin. Se on pahinta mitä se tietää. Ja joka kerta joudun sanomaan että älä puhu noin. Mutta minkäs voin, kun se vaan jatkuu. Eikä meillä poika edes katso väkivaltaa tms tvstä.[/quliote]

nää moottorisahapuheet tuli siis 5-vuotiaan pojan suusta. Lisätäkseni viel. Poika aloitti jutun kertomalla, että häntä on hoidossa lyönyt joku toinen poika. Isä oheisti poikaa "lyö takaisin niin kovaa, että veri tirskuu." Lapsi siihen sitten jatkoi tuon moottorisahalauseensa.

 

Meillä on hoidossa myös pari poikaa 3-4 vuotiaita, jotka eivät tykkää omasta pojastani tai halua leikkiä hänen kanssaan. Tönivät vain pois ja haukkuvat. Tässä joku ilta poika itki tätä kohteluaan sängyssä :'( Häntä harmitti kovasti, kun pojat eivät halua olla hänen ystäviään tai leikkiä hänen kanssaan. He ovat ainoita samanikäisiä poikia hoidossa, muut pienempiä tai tyttöjä, joista suurin osa myös nuorempia.

Mietin ensinnäkin, että miten lohduttaa ja millaisia neuvoja pojalleni antaa. Mutta heräsi myös kysymys siitä, että miten jo noin pienenä toisista lapsista tulee tuollaisia kiusaajia tai sorsijia? Poikani on vähän varovainen luonne, onko vika siinä? Vai kasvatetaanko toisissa perheissä poikia tosiaan niin, että heitä kannustetaan uhittelemaan ja pullistelemaan tai alistamaan toisia?

 

Meillä on hoidossa myös pari poikaa 3-4 vuotiaita, jotka eivät tykkää omasta pojastani tai halua leikkiä hänen kanssaan. Tönivät vain pois ja haukkuvat. Tässä joku ilta poika itki tätä kohteluaan sängyssä :'( Häntä harmitti kovasti, kun pojat eivät halua olla hänen ystäviään tai leikkiä hänen kanssaan. He ovat ainoita samanikäisiä poikia hoidossa, muut pienempiä tai tyttöjä, joista suurin osa myös nuorempia.

Mietin ensinnäkin, että miten lohduttaa ja millaisia neuvoja pojalleni antaa. Mutta heräsi myös kysymys siitä, että miten jo noin pienenä toisista lapsista tulee tuollaisia kiusaajia tai sorsijia? Poikani on vähän varovainen luonne, onko vika siinä? Vai kasvatetaanko toisissa perheissä poikia tosiaan niin, että heitä kannustetaan uhittelemaan ja pullistelemaan tai alistamaan toisia?

mä ainakin tässä lähipiirissäni olen aistinut, että poika joka uhittelee, puhuu kauheuksia ja hakkaa yms. käyttäytyyy siten, koska vanhemmat ovat itse epäjohdonmukaisia, väsyneitä, käyttävät itse väkivaltaa ja puhuvat lasten kuullen kauheuksia.

 

No mitään tappamispuheita ei ole.
Leikillään painitaan, miekkaillaan ja nyrkkeillään. Vanhemmat laittavat pelin poikki jos touhu käy liian riehakkaaksi/hurjaksi.

 

Meillä on hoidossa myös pari poikaa 3-4 vuotiaita, jotka eivät tykkää omasta pojastani tai halua leikkiä hänen kanssaan. Tönivät vain pois ja haukkuvat. Tässä joku ilta poika itki tätä kohteluaan sängyssä :'( Häntä harmitti kovasti, kun pojat eivät halua olla hänen ystäviään tai leikkiä hänen kanssaan. He ovat ainoita samanikäisiä poikia hoidossa, muut pienempiä tai tyttöjä, joista suurin osa myös nuorempia.

Mietin ensinnäkin, että miten lohduttaa ja millaisia neuvoja pojalleni antaa. Mutta heräsi myös kysymys siitä, että miten jo noin pienenä toisista lapsista tulee tuollaisia kiusaajia tai sorsijia? Poikani on vähän varovainen luonne, onko vika siinä? Vai kasvatetaanko toisissa perheissä poikia tosiaan niin, että heitä kannustetaan uhittelemaan ja pullistelemaan tai alistamaan toisia?

mä ainakin tässä lähipiirissäni olen aistinut, että poika joka uhittelee, puhuu kauheuksia ja hakkaa yms. käyttäytyyy siten, koska vanhemmat ovat itse epäjohdonmukaisia, väsyneitä, käyttävät itse väkivaltaa ja puhuvat lasten kuullen kauheuksia.

Ei aina johdu vanhemmista. Voi olla lapsen luonteessakin. Itse tiedän 2tyttöä, sisarukset (joilla siis sama kasvatus) ja toinen on kiltti, lempeä,ujo ja aina ystävällinen puheissan. Ja toinen raakalaismainen, uhitteleva tönijä, jolla hirvittävät puheet. Ja tämä jatkui lapsuudesta aikuisikään asti. Ja voit arvata millaisia heistä tuli aikuisena. Saman tyyppisiä kuin olivat jo lapsena.

 

Käsittääkseni pojat kyllä jossain vaiheessa kovasti "taistelevat", siis on miekkailuleikkiä jne. Pojat leikkivät raisummin kuin tytöt.

Mutta tohon puheeseen kyllä puuttuisin. Siis että puhututtaiin poikaa aiheesta, jos olisin sen vanhempi. ei tollaisa puheita pidä hyväksyä. Mutta olen kuullut useammankin pojan suusta kesken pyssyleikkien että "nyt mä ammun sut" jne., että toisaalta...

 

Meillä on hoidossa myös pari poikaa 3-4 vuotiaita, jotka eivät tykkää omasta pojastani tai halua leikkiä hänen kanssaan. Tönivät vain pois ja haukkuvat. Tässä joku ilta poika itki tätä kohteluaan sängyssä :'( Häntä harmitti kovasti, kun pojat eivät halua olla hänen ystäviään tai leikkiä hänen kanssaan. He ovat ainoita samanikäisiä poikia hoidossa, muut pienempiä tai tyttöjä, joista suurin osa myös nuorempia.

Mietin ensinnäkin, että miten lohduttaa ja millaisia neuvoja pojalleni antaa. Mutta heräsi myös kysymys siitä, että miten jo noin pienenä toisista lapsista tulee tuollaisia kiusaajia tai sorsijia? Poikani on vähän varovainen luonne, onko vika siinä? Vai kasvatetaanko toisissa perheissä poikia tosiaan niin, että heitä kannustetaan uhittelemaan ja pullistelemaan tai alistamaan toisia?

Mie oon sanonut pojalle että ymmärrän että hänestä tuntuu pahalle ja kertonut ettei se ole hänen vikansa.
Samalla ollaan puhuttu siitä että hän muistaisi ottaa kaikki leikkeihinsä mukaan eikä syrjisi ketään.

 

Ei kuulu meillä 2v ja isin leikkeihin minkäänlainen mätkiminen, läpsiminen tms. Ja sitä opetetaan ettei ketään silleen kohdella. Sellasta peuhaamista ne pitää keskenään.

 

Toi moottorisaha-juttu kuulostaa aika sairaalta En kasvata poikaa tuollein enkä anna muidenkaan kasvattaa. Ihan samoilla arvoilla mennään kuin tytönkin kanssa!

 

Mä painin poikani kanssa, mutta kaikki satuttaminen on ehdottomasti kielletty. Ei lyömistä, potkimista, eikä puremista. Poika on aika rauhallinen, tosin ulkona kyllä leikkii kavereiden kanssa perinteisiä poikaleikkejä (rosvoa ja poliisia, sankarileikkejä, kiipeliyä yms). Mitään väkivaltaista käytöstä en ole huomannut pojassa tai tämän kavereissa.
Mun poikani on 3 ja puoli vee.