Poikaystäväni ei halua tavata vanhempiani!!

[?]

Olen yrittänyt saada poikaystävääni tapaamaan vanhempiani jo muutaman kuukauden ajan. Olemme seurusteleet n. neljä kuukautta ja mielestäni olisi jo korkea aika tavata toistemme vanhemmat. Asun itse vielä kotona ja olisi mukava välillä viettää aikaa myös minun luona. Jostain kumman syystä poikaystäväni vitkuttaa vanhempieni tapaamista ja kun yritän ehdottaa hän yleensä vastaa, että katsellaan jossain vaiheessa. Kysymys kuuluukin millon on jossain vaiheessa? Kumminkaan en halua painostaa häntä ja minä olen puolestani valmis tapaamaan poikaystäväni perheen.

 

[becauseofyou]

Oletko kysynyt,että miksi hän ei halua tavata porukoitasi?

 

[4 kk 4 vuotta?]

? Muutaman kuukauden olet pyydellyt mutta olette seurustelleet vasta 4kk? Ymmärrä kyllä että haluat olla välillä kotona murusi kanssa...

 

[ei tosissaan]

Poikaystävä pelkää, että seurustelusta tulee jotain vakavampaa, jos tapaa vanhempasi. Muutama kuukausi on tosi lyhyt aika ja odotapa ihan rauhallisesti kunnes poikaystävä itse ehdottaa sitä. Älä tuputa, pelästytät hänet pakoon.

 

[?]

Olen yrittänyt miettiä, että pelottaako jokin vanhempieni tapaamisessa vai mitä? Ehkä juuri siitä kiikastaa,että suhteestamme tulee vakampaa. Mutta toisaalta taas juuri poikaystäväni halusi ruveta seurustelemaan kanssani ja puhuu yheisestä tulevaisuudesta usein. Edellisellä poikaystävälläni ei ollut mitään ongelmaa tutustua perheeseeni ja monet ystäväni ovat vienneet jo alkuvaiheessa miehensä näytille.

 

[naapurin tyttö]

No ensinäkin ei ainakaan kannata verrata omaa suhdetta aina ystävien suhteisiin. Täytyy oppia ajattelemaan itse, että mikä olis paras ratkaisu juuri tässä omassa tilanteessa.

Arvelen että olette kovin nuoria kun asutte vielä vanhempien luona ja kun tuo "näytille vieminen" vaikuttaa niin tärkeältä asialta jo suhteen alkuvaiheessa. Tai no, onhan se tietty teidän tapauksessa tärkeää sillä jos haluatte kyläillä toistenne luona niin se vanhempien tapaaminen on välttämätöntä...

Voisiko nyt olla niin että poikaystäväsi on vain ujo ja jännittää vanhempiesi tapaamista? Entä olisiko mahdollista järjestää ensitapaamisen sillä lailla että poikaystäväsi tapaisi vanhempasi ihan vain ohimennen, muutama sanaa vaihtaen, ja siirtyisitte sitten vaikka omaan huoneeseesi omiin oloihinne? Ottaisitte pakollisen kahvipöytä-keskustelun ja vanhempien "tenttamisen" vasta sitten kun poikakaverisi on käynyt luonasi muutama kertaa? Tuo riippuu tietysti siitä kuinka uteliaita vanhempasi ovat ja osaavatko he antaa teidän olla rauhassa kun poikaystävä tulee ekan kerran käymään.

 

[been there, done that]

Olen yrittänyt saada poikaystävääni tapaamaan vanhempiani jo muutaman kuukauden ajan. Olemme seurusteleet n. neljä kuukautta ja mielestäni olisi jo korkea aika tavata toistemme vanhemmat.

Seurustelette toistenne kanssa, ettekä toistenne vanhempien kanssa.

Asun itse vielä kotona ja olisi mukava välillä viettää aikaa myös minun luona. Jostain kumman syystä poikaystäväni vitkuttaa vanhempieni tapaamista ja kun yritän ehdottaa hän yleensä vastaa, että katsellaan jossain vaiheessa.

Eivätkös kaikki asu kodeissaan? Se taas on eri asia, keitä muita kodissa asuu.

Mutta minäkään en lähtisi, varsinkaan jos kysymyksessä on aikuisten parisuhde, kenenkään vanhempien nurkkiin seurusteluani harjoittamaan.

Kysymys kuuluukin millon on jossain vaiheessa? Kumminkaan en halua painostaa häntä ja minä olen puolestani valmis tapaamaan poikaystäväni perheen.

Tässä lienee kysymys jostain teiniromanssista, joiden kesto on yleensä varsin lyhyt. Ilmeisesti vanhempien tapaamisella haetaan jotain 'sinettiä' seurustelulle, halutaan nostaa seurustelusuhde teinix-versiosta pysyvämmän parisuhteen tilaan.

Mutta ei äiti sitä päätä.

 

[Vanha Noita]

Olen yrittänyt saada poikaystävääni tapaamaan vanhempiani jo muutaman kuukauden ajan. Olemme seurusteleet n. neljä kuukautta ja mielestäni olisi jo korkea aika tavata toistemme vanhemmat. Asun itse vielä kotona ja olisi mukava välillä viettää aikaa myös minun luona. Jostain kumman syystä poikaystäväni vitkuttaa vanhempieni tapaamista ja kun yritän ehdottaa hän yleensä vastaa, että katsellaan jossain vaiheessa. Kysymys kuuluukin millon on jossain vaiheessa? Kumminkaan en halua painostaa häntä ja minä olen puolestani valmis tapaamaan poikaystäväni perheen.

Mikä on "korkea aika"? 20-vuotias poikani tapasi nykyisen tyttöystävänsä risteilyllä, jolla me vanhemmat olimme "kaitsemassa" näitä nuoria bilettäjiä, koska laivalle ei edes 20-vuotias pääse ilman huoltajaa. Tapasin tyttösen nopeasti silloin kesäkuun puolivälissä laivalla. Sen jälkeen on poikani liikkeet olleet edes takaisia - välillä ovat menneet kihloihin - sitten poikani halusi lopettaa koko jutun - ja sitten taas ehkä haluiskin jatkaa. Miksi hän toisi minun eteeni tutustuttamaan tytön, jonka kanssa ei tiedä ollako vaiko eikö olla. Kunhan tietää, tyttö tuodaan meille.

 

[Vierailija999]

Oma poikani (asuu vielä kotona) on tuonut aika alkuvaiheessa tyttöystäviään piipahtamaan meillä. Minusta se on ihan OK. Tyttöystävät ovat vaihtuneet tiheään tahtiin ja poika tuntuu kyllästyvän heihin nopeasti, mutta en silti koe, että nuorena välttämättä tarvitsisikaan niin kauhean vakavissaan olla seurustelun suhteen. Kyllä sen käytännössä huomaa, jos joku mimmi pysyy kuvioissa pidempään kuin muutamia viikkoja. Yökylään ei vielä ole asiaa yhdelläkään tytöllä.

Luulenpa, että poikaystäväsi pelkää vanhempiasi. Hän saattaa hermoilla ja pelätä, että hän ei kelpaa vanhemmillesi. Ehkä hän tosiaan myös pelkää sitä, että suhde etenee ylemmälle tasolle. Jos sinulle asia on tärkeä, niin voitte tosiaan aluksi vain piipahtaa sinun kotonasi eteisessä ja sanotte vaan moikka. Kun poikaystävä huomaa, että vanhempasi eivät syö, hauku eikä pure, niin ensimmäinen este on voitettu ja voi jossain vaiheessa uskaltaa eteisestä olohuoneeseenkin.

 

[M33]

Mielestäni vanhemmillasi on oikeus tietää, kenen kanssa liikut. Jos pojan itsetunto ei kestä vanhempien tapaamista, on hän silloin liian nuori seurustelemaan ylipäätään.

 

[LOL]

Mielestäni vanhemmillasi on oikeus tietää, kenen kanssa liikut. Jos pojan itsetunto ei kestä vanhempien tapaamista, on hän silloin liian nuori seurustelemaan ylipäätään.

Minusta taas vanhemmilleni ei oikeastaan kuulu, kenen kanssa vietän aikaani ja seurustelen. Itse olen esitellyt vanhemmilleni ainoastaan sellaiset kumppanit, joiden kanssa olen vakavasti seurustellut, en todellakaan kaikkia lyhyitä tapailuja, jollaiseksi 4 kk:n "seurustelu" ainakin minusta on vielä luokiteltavissa. Ehkä sitten minäkin olen liian nuori seurustelemaan, olenhan vasta 38. ;D

 

[M33]

Edelliselle: Kohta keski-ikäisen ihmissuhdesotkut eivät sovi samaan kategoriaan, jossa (käsittääkseni) kaksi vanhempiensa luona asuvaa nuorta treenaavat seurustelua. Henkilökohtaisesti pyrkisin molemmissa tapauksissa silti välttämään suhteita, jossa neljän kuukaudenkaan jälkeen ei ole käsitystä jatkosta.