W
Wimma
Vieras
Hei Ellit!
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilun vuoden ja yksi asia minua rasittaa niin paljon, etten tiedä miten reagoida ja olla, nimittäin hänen muistinsa. Hän ei muista normaaleja arkeen kuuluvia asioita, menoja (ei omiaan, ei meidän, ei minun)...
Hänellä on kalenteri jonne hän kirjaa menot ja tehtävät asiat, kun muistutan että kirjoita ne ylös. Ja jos asiaa ei lue kalenterissa, olen jo tottunut siihen ettei hän muista niitä. Mutta kaikkea ei voi kirjoittaa kokoajan ylös.
Tässä muutama esimerkki:
Olimme ravintolassa jossa tarjosin hänelle ruuan ja lähdin hakemaan juotavia sekä maksamaan tiskille (ravintolassa on tällainen itsepalvelu) ja poikaystäväni itse ehdotti, että odottaa pöydässä ja katsoo tiskille kun olen siellä, jotta jos tarvitsen apua kantamisessa, hän tulee auttamaan. Mielestäni idea oli hyvä ja lähdin tiskille. Hän ei kuitenkaan kertaakaan katsonut tiskille kun olin siellä ja tarvitsin apua. En kehdannut huutaa hänen nimeään koko ravintolan läpi joten kannoin osan ruuista pöytään. Kulin pöytään ja hän oli syventynyt menuun ja unohtanut täysin mitä oli minulle hetki sitten ehdottanut.
Kerran hän tuli luokseni vanhoissa kamalissa kengissä (olimme lähdössä pitkästä aikaa ulos), joista olen moneen otteeseen todennut, että niitä voi käyttää enää mökillä. No, hän perusteli kenkävalintaansa sillä, ettei hänellä ole muita. Viime vuonna hän oli kanssani kuitenkin ostamassa uudet tennarit. Hän vain oli kotonaan unohtanut omistavansa uudemmatkin kengät vaikka ne ovat eteisessä samassa hyllyssä kuin muutkin kengät.
Kuljemme bussilla töihin ja jäämme pysäkkiä ennen päätepysäkkiä, koska siitä on lyhyempi matka kummankin työpaikkoihin. No, minulle selvisi 3 viikon työssäkäynnin jälkeen, että hän kävelee takaisin kotiin mennessään aina päätepysäkille asti, koska ei ole tajunnut että voisi hypätä bussiin samalta (kadun toiselta puolelta) pysäkiltä kuin mille hän aamuisin jää.
Emme nähneet 2 viikkoon ja sitten kun näimme, oli muutaman päivän päästä nimipäiväni. Hän ei muistanut minua mitenkään muuten kuin sanomalla aamulla ""hyvää nimipäivää"", koska olimme olleet tiiviisti pari edellistä päivää yhdessä, eikä hän ollut ehtinyt hankkia edes korttia. Minä olen hänelle aina vähintäänkin kortin hankkinut ja ennakoinut jos olen ollut yksin.
Hammaslääkäri soitti hänelle aamulla, että oletko tulossa vastaanotolle. Hän oli nukkumassa ja unohtanut koko asian.
Tässä muutama esimerkki, päivittäin näitä kertyy lisää ja se rasittaa. En pysty luottamaan häneen yhtään. Muuten hän on ihana ja kultainen mutta se että minun pitäisi muistaa kaikki rasittaa ja stressaa todella paljon.
Antakaa kommentteja ja vinkkejä, miten palauttaa luottamus ja miten auttaa häntä muistamaan ja hoitamaan itsenäisesti omia sekä meidän asioitamme.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilun vuoden ja yksi asia minua rasittaa niin paljon, etten tiedä miten reagoida ja olla, nimittäin hänen muistinsa. Hän ei muista normaaleja arkeen kuuluvia asioita, menoja (ei omiaan, ei meidän, ei minun)...
Hänellä on kalenteri jonne hän kirjaa menot ja tehtävät asiat, kun muistutan että kirjoita ne ylös. Ja jos asiaa ei lue kalenterissa, olen jo tottunut siihen ettei hän muista niitä. Mutta kaikkea ei voi kirjoittaa kokoajan ylös.
Tässä muutama esimerkki:
Olimme ravintolassa jossa tarjosin hänelle ruuan ja lähdin hakemaan juotavia sekä maksamaan tiskille (ravintolassa on tällainen itsepalvelu) ja poikaystäväni itse ehdotti, että odottaa pöydässä ja katsoo tiskille kun olen siellä, jotta jos tarvitsen apua kantamisessa, hän tulee auttamaan. Mielestäni idea oli hyvä ja lähdin tiskille. Hän ei kuitenkaan kertaakaan katsonut tiskille kun olin siellä ja tarvitsin apua. En kehdannut huutaa hänen nimeään koko ravintolan läpi joten kannoin osan ruuista pöytään. Kulin pöytään ja hän oli syventynyt menuun ja unohtanut täysin mitä oli minulle hetki sitten ehdottanut.
Kerran hän tuli luokseni vanhoissa kamalissa kengissä (olimme lähdössä pitkästä aikaa ulos), joista olen moneen otteeseen todennut, että niitä voi käyttää enää mökillä. No, hän perusteli kenkävalintaansa sillä, ettei hänellä ole muita. Viime vuonna hän oli kanssani kuitenkin ostamassa uudet tennarit. Hän vain oli kotonaan unohtanut omistavansa uudemmatkin kengät vaikka ne ovat eteisessä samassa hyllyssä kuin muutkin kengät.
Kuljemme bussilla töihin ja jäämme pysäkkiä ennen päätepysäkkiä, koska siitä on lyhyempi matka kummankin työpaikkoihin. No, minulle selvisi 3 viikon työssäkäynnin jälkeen, että hän kävelee takaisin kotiin mennessään aina päätepysäkille asti, koska ei ole tajunnut että voisi hypätä bussiin samalta (kadun toiselta puolelta) pysäkiltä kuin mille hän aamuisin jää.
Emme nähneet 2 viikkoon ja sitten kun näimme, oli muutaman päivän päästä nimipäiväni. Hän ei muistanut minua mitenkään muuten kuin sanomalla aamulla ""hyvää nimipäivää"", koska olimme olleet tiiviisti pari edellistä päivää yhdessä, eikä hän ollut ehtinyt hankkia edes korttia. Minä olen hänelle aina vähintäänkin kortin hankkinut ja ennakoinut jos olen ollut yksin.
Hammaslääkäri soitti hänelle aamulla, että oletko tulossa vastaanotolle. Hän oli nukkumassa ja unohtanut koko asian.
Tässä muutama esimerkki, päivittäin näitä kertyy lisää ja se rasittaa. En pysty luottamaan häneen yhtään. Muuten hän on ihana ja kultainen mutta se että minun pitäisi muistaa kaikki rasittaa ja stressaa todella paljon.
Antakaa kommentteja ja vinkkejä, miten palauttaa luottamus ja miten auttaa häntä muistamaan ja hoitamaan itsenäisesti omia sekä meidän asioitamme.
