Poikaystävän huolimaton ulkonäkö

[mariana]

Ihastuin aikanaan komeaan mieheen, jonka kanssa nyt suhdetta jo monta vuotta takana. Mutta mua ottaa päähän, ettei hän välitä tarpeeksi ulkonäöstään! Esimerkiksi tukkansa antaa kasvaa aina täysin pois muodostaan, koska parturissa käynti kuulemma niin kallista ja muutenkaan ikinä "muista" varata aikaa. Lenkkarit jalassa lähes joka paikkaan, aina samat farkut jne.. Käymme yhdessä ostoksilla, mutten jaksa olla miehelle äitinä joka katsoo että on puhtaat kuteet päällä ja raahaa väkipakolla uusien vaatteiden ostoon.

Kyllä hän muistaa arvostella naisia ja on hyvin tarkka ulkonäköasioista siinä mielessä. Valittaa että "miksi naiset lopettavat itsestään huolehtimisen täysin kun menevät naimisiin ja saavat lapsia". Itse tekee sitä jo nyt, kotona aina risaiset kalsarit ja villasukat..
Niin, nyt teitä kiinnostaa minkälainen itse olen. Hyvin huoliteltu, en tietenkään aina, mutta viikonloppuisinkin meikkaan, laitan tukan ja valitsen usein mm. hameen päälle ihan kotioloihinkin. Minusta siisti ulkonäkö piristää, ja miksen tykkäisi näyttäytyä nättinä omalle miehelle kun töihin ja viihteellekin panostan? En kuitenkaan ole tiukkis tässä suhteessa, totta kai koti on rentoutumisen paikka ja voi olla välillä tukka sekaisin verkkareissa.

Omani vain tuppaa olemaan huolimaton sekä kotona että muualla tätä nykyä..

 

[mies]

"Omani vain tuppaa olemaan huolimaton sekä kotona että muualla tätä nykyä.."

Jaaha, mistä aloitetaan. Olisiko kapinaa ilmassa. Oletko kovinkin tyytymätön mieheesi ja mies vaistoaa sen. Onko elämän ilo katoamassa. Vai eikö miehen tarvitse aina huolehtia itsestään. Onko helpompaa antaa se muiden tehtäväksi. Väsyttää ja masentaa.

Niin kuin huomaat kysymys voi olla vaikka mistä ja vaikka sinusta.

 

[eva]

Pitihän se arvata, naisen vika taaskin Vaikka nainen on se nätti ja itsestään huolta pitävä ja mies renttuilee, niin muijahan se on josta homma taas kiinni. Tyylillinen miehen asenne.

 

[utelias]

Sanoppa hoh,kelle osaaville olet soittanut,kiinnostas kovasti,tarttis löytää jonkun osaavan?

 

[No kuules!]

Olen ollut 26 vuotta yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolle oma ulkonäkö on maailman toisarvoisin asia. Edes silloin nuorena hän ei ollut pätkääkään kiinnostunut siitä. Ihan sama, mitä päälleen veti ja ihan sama, milloin tukka leikattiin ja parta ajettiin.

Silloin ihan alussa ihastuinkin tähän hieman risaan ulkomuotoon, miehellä kun on hyvin kiharat hiukset, niin sellainen runsas pörröpää oli vain söpöä. Ja kun päällä oli aina ne samat farkut ja sama musta niittikoristeltu nahkatakki plus aikaa uhmaavat buutsit, olihan siinä jotain villiä ja vapaata.

No tämä buutsiaika sitten jäi, mutta edelleenkään mies ei kauheasti peiliin katso. Rikkinäinen teepaita, kulahtaneet farkut ja linttanat kengät, se on miehen vakioasu. Parran sentään jo ajaa joka päivä, ja parturissakin on oppinut käymään, tosin harvemmin kuin pitäisi.

Meille on tullut tästä tietynlainen elämäntapa. Minulle on kehittynyt jo vuosien saatossa tuntosarvet, eli aina on oltava olemassa myös se parempi vaatekerta, jonka sitten kehotan vaihtamaan ylleen, kun jokin tilanne tulee, mikä vaatii parempaa pukeutumista. Jos tämä asia jäisi kokonaan miehen omalle vastuulle, ei siitä tulisi mitään. Nyt joku älähtää ja sanoo, että eipä tietenkään, kun vaimo huolehtii jne. Mutta minä tiedän tämän paremmin. Ensimmäiset kymmenen vuotta seurustelimme emmekä asuneet yhdessä. Mies hoiti tämän puolen itse, eli ei hoitanut. Tuli hautajaisiinkin villapaidassa ja vanhoissa kengissä, joissa oli reikä edessä. Kummilapsemme ristiäisissä oli ryppyisessä, hyvin haalistuneessa punaisessa teepaidassa, joka oli kauluksen reunasta rispaantunut ja edessä hitsipillistä tulleita reikiä. Kun sanoin tästä hänelle, hän vain sanoi ottaneensa puhtaan paidan, mitäs siinä on ihmeellistä. No todella, puhdas se tietysti oli tai ainakin pesty.

Mies on ollut kerran ravintolassa sillä lailla, että jaloissa oli eripariset kengät. Toinen kenkä oli ihan kohtuullinen musta kenkä, toinen taas ruskea maalitahrainen linttana. Oli ollut juuri vaihtamassa kenkiä, kun puhelin soi ja jäi toinen vaihtamatta. Eikä tullut sitten lähtiessä katsotuksi peiliin tai muutenkaan itseään....

Tätä on jatkunut. Minä pidän huolta miehen ulkoasusta. Kotona ja arkioloissa annan olla miten tahtoo. Mutta kun lähdetään jonnekin, minä huolehdin, koska on pakko. Kyllä hän itsekin asian tietää ja myöntää, mutta ei pidä niin väliä. Totuuden nimissä, ei hän minunkaan vaatetuksestani ja ulkoasustani suurta lukua pidä. Kelpaan hänelle millaisena tahansa. Kuumeisena, tukka rasvaisena päätä myöten valuen ja nenä vuotavana olen hänestä söpö. Seksikkäitä alusvaatteitani hän ei ole ikinä noteerannut ja mummoyöpaidat ovat hänestä hyviä, kun ne ovat käytännöllisiä.

Tämä on siis elämäntapa. Ei missään nimessä sinusta johtuvaa. Varaudu siis siihen, että joudut jakamaan kohtaloni. Eikä siinä mitään vaarallista ole. Tuo on tietysti kurjaa, jos hän kuitenkin naiselta vaatii enemmän kuin itseltään.

 

[mies]

Pitihän se arvata, naisen vika taaskin Vaikka nainen on se nätti ja itsestään huolta pitävä ja mies renttuilee, niin muijahan se on josta homma taas kiinni. Tyylillinen miehen asenne.

Tarkoitin suhteesta johtuvia ongelmia, mutta anteeksi vaan , kun kehtasin sellaista epäillä. Ei naisessa voikaan olla syytä.

 

[söpöä]

Ihana kirjoitus, nauran makeasta : )