Poikaystävä jätti opintonsa ja...

[ainokainen]

Niin no mikäpä sinun määritelmästäsi tekee sitten sen ainoan oikean?

No ei kai kukaan täällä väitä, että se oma näkemys on ainoa ja oikea?

Nettikeskustelun idea on juuri siinä, että erilaisia näkemyksiä vertaillaan rakentavasti.
Minä olen ainakin saanut tosi paljon ajateltavaa tämän ketjun myötä, kiitos Eläinten Taputtelijalle, Mirhamille ja muille osallistujille.
Tässä on ollut tosi hyvää keskustelua erilaisista elämänarvoista ja niiden heijastumisesta parisuhteeseen.

Ja edelleen haluaisin kuulla vielä lisää ap:n ajatuksia aiheesta...

 

[Arvo]

Minusta ap on oikeassa, toki pitää miettiä tilannetta, jossa toinen muuttuu täysin. Ainokainen antaa hyviä vastauksia ap:lle. Olette samalla aaltopituudella.

Tuo toinen ääripää, joka "piirtelee pientä jälkeä elämässä", sopii jollekin, mutta ei ap:lle, ei hän "pienen piirtäjän" kanssa lyönyt hynttyitä yhteen. Ap:lla on arvot ja tavoitteet pysyneet suunnilleen samoina, miksi hänen pitäisi laiskistua elämässään? Ja kyllä hän mielestäni on aivan selkeästi koko ajan tuonut ilmi, että ongelma ei ole työnkuvassa sinällään, vaan arvojen ja tavoitteiden muuttumisessa.

 

[Samanlaista nähnyt]

Kuitenkin haluaisin huomauttaa, että näkemyksesi on aivan hirvittävän kapea ja näet elämässä vain pari ulottuvutta. Äly ja sen toteuttaminen? Tunnut liittävän sen vahvasti juurikin noihin ulkopuolisiin mittareihin, vaikka toisin väität.

Uskoisin itse olevani alisuoriutuja sinun mittareillasi, itse taas koen eläväni onnellista, minun näköistäni elämää. Uran sijaan sekä minä että mies panostaa perheeseen, annamme maksimaalisesti aikaa lapselle, toisillemme, ihan oleilulle ja puuhailulle. Haahuilemme luonnossa, leivomme, käymme museoissa ja ylipäätään lorvailemme ja nautiskelemme.

Hyvä "ainokaiselle": teillähän ON tavoitteita! Te tavoittelette elämässänne aikaa lapsen kanssa ja teillä on älyllinen luku- ja itsenne kehittämisharrastus! Käytte välillä töissä tienaamassa rahaa, tavoitteellisesti, jotta voitte sitten taas viettää tuollaisen itsennekehittämiskauden. Teidän boheemi, ennakoiva ekoälykköelämäntyylinne on aivan eri planeetalta kuin AP:n poikaystävän melko näköalaton elämäntyyli.

Ja anna ainokaiselle ja meille muille anteeksi, että harva meistä pystyy elämään ihan kuin te. Useimmilla meistä painaa ihan todelliset rahahuolet, ja ainoa vastuullinen tapa hoitaa elämä on se, että käy töissä ja pyrkii eteenpäin. Downshiftaaminen ja muu mitä te edustatte on kuitenkin suht harvojen etuoikeus.

 

[hille2]

Minusta ap on oikeassa, toki pitää miettiä tilannetta, jossa toinen muuttuu täysin. Ainokainen antaa hyviä vastauksia ap:lle. Olette samalla aaltopituudella.

Tuo toinen ääripää, joka "piirtelee pientä jälkeä elämässä", sopii jollekin, mutta ei ap:lle, ei hän "pienen piirtäjän" kanssa lyönyt hynttyitä yhteen. Ap:lla on arvot ja tavoitteet pysyneet suunnilleen samoina, miksi hänen pitäisi laiskistua elämässään? Ja kyllä hän mielestäni on aivan selkeästi koko ajan tuonut ilmi, että ongelma ei ole työnkuvassa sinällään, vaan arvojen ja tavoitteiden muuttumisessa.

Tätä moni meistä on yrittänyt tässä rautalangasta vääntää. Ei siinä, että käy duunissa vaan p-kaa luomassa rahan eteen ja käköttää vapaa-ajat sohvalla ole mitään vikaa, jos löytää puolison, joka haluaa just samaa ja on siinä tyytyväinen. Mutta kun ap. ei ole onnellinen tällaisessa elämänmallissa. Ja vaikka miten haukkuisi itsekkääksi, jos toivoo puolisonsa olevan edes hieman samanlainen kuin itse on, en näe siinä mitään vikaa. Useimmat näin toivovat. Harva meistä ottaisi arpomalla kenet tahansa miehen, vaikka miten haukuttaisiin itsekkääksi jos ei kelpaa.

 

[reason]

miksi ne opinnot sitten jäävät kesken?
Jos ei kerran asia ole älystä kiinni, niin mistä sitten?

Mulla se oli keskivaikea masennus se, mistä se oli kiinni. Sen kanssa kamppailen edelleen.

 

[hille2]

Mulla se oli keskivaikea masennus se, mistä se oli kiinni. Sen kanssa kamppailen edelleen.

Tämä kai lienee se pointti, miksi ap. tänne ehkä kirjoittelee. Eli normaalitervekunnossa oleva älykäs ihminen harvemmin jättää opinnot kesken.

Enkä ymmärrä tässä ketjussa olevaa kirjoittelua älykkäistä ihmisistä jotka siivoavat vessoja ja istuvat baarissa. Mitä itua siinä älykkyydessä sitten on - miksi sitä edes pitää mainita, jos sillä ei yhtikäs mitään tee?

 

[eikö se ole valintaa?]

harva meistä pystyy elämään ihan kuin te. Useimmilla meistä painaa ihan todelliset rahahuolet, ja ainoa vastuullinen tapa hoitaa elämä on se, että käy töissä ja pyrkii eteenpäin. Downshiftaaminen ja muu mitä te edustatte on kuitenkin suht harvojen etuoikeus.

Miten niin olisi pakko?

Mikä se on se "pakko" joka joillakin on mutta jota sitten ei ole kuitenkaan yhetiskunnan pakko taata esimerkiksi työttömille?

Miksi on "pakko" ostaa asunto, auto, mökki, vene, häät tai matka joka nielee kuukausien tai vuosien ansiot? Ei ole väärin ostaa, mutta onko se muka pakko?

En ole kirjoittaja "ainokaiselle", mutta pisti vain silmään.

 

[hille2]

Ei kai kunnianhimo tai eteenpäinpyrkiminen tarkoita samaa, kuin että pyritään kokoamaan euroja joilla ostella autoja, kesämökkejä tms. Palkka voi pysyä matalanakin (ja pysyykin, jopa monilla akateemisilla aloilla), kyse on halusta pyrkiä elämässään johonkin.

 

[Osa-aikaduunari]

Minulle tuli myös mieleen, että noin radikaalisti muuttunut käytös saattaisi viitata masennukseen tai vakavaan uupumukseen. Ei ihminen normaalisti menetä mielenkiintoaan kaikkea ennen tärkeänä pitämäänsä kohtaan ja muutu perusluonteeltaan. Mielestäni tälle ihmiselle pitäisi nyt antaa aikaa vain olla ja tehdä tulevaisuuden suunnitelmia omaan tahtiinsa. Ammattiapuakaan ei kannata tyrkyttää, jos henkilö itse ei tunne sellaista tarvitsevansa.

 

[free willy]

Miksi on "pakko" ostaa asunto, auto, mökki, vene, häät tai matka joka nielee kuukausien tai vuosien ansiot?

No sanotaan nyt niin, että kun ne on joskus nuoruuden puuskassa ostanut ja hirveät velat hankkinut. Ja sitten kun vanhemmiten arvomaailma muuttuu ja sitä alkaa haaveilla downshiftaamisesta, se onkin mahdottomuus ja siinä oravanpyörässä on pakko jatkaa, kun velat painaa päälle.

 

[tulkintaero]

Ei kai kunnianhimo tai eteenpäinpyrkiminen tarkoita samaa, kuin että pyritään kokoamaan euroja joilla ostella autoja, kesämökkejä tms. Palkka voi pysyä matalanakin (ja pysyykin, jopa monilla akateemisilla aloilla), kyse on halusta pyrkiä elämässään johonkin.

kyllä siinä viestissä kovasti tienaamista ja eteenpäinmenoa liputettiin ja niputettiin


Minusta avaaja itse tahallaan (?) sotkee asioita. Hän jotenkin haluaa että virtuaaliyhteisö tuomitsisi miehen ja SITTEN avaaja voisi uljaasti lempata. Miksei voi lempata rehellisesti: toinen ei ole mitä vaadin, therefore go he must

 

[älyn rooli]

No sanotaan nyt niin, että kun ne on joskus nuoruuden puuskassa ostanut ja hirveät velat hankkinut. Ja sitten kun vanhemmiten arvomaailma muuttuu ja sitä alkaa haaveilla downshiftaamisesta, se onkin mahdottomuus ja siinä oravanpyörässä on pakko jatkaa, kun velat painaa päälle.

Aivan.

Ja kumpi mahtaa olla älykkäämpi ja viisaampi, se joka itsensä tuohon oravanpyörään ajaa vai se joka tallaa omaan tahtiin omaa polkuaan?

 

[Wiltsu]

Ehkä olen liian vanha osallistumaan tähän varsinaiseen arvokeskusteluun, mutta minun ei ainakaan enää tarvi, eikä edes haluta, pyrkiä elämässäni mihinkään. Aloitan jokaisen aamun puhtaalta pöydältä ja katselen, mitä elämä tuo tullessaan. En kaipaa enää mitään, mitä rahalla saisi, joten rahakaan ei kiinnosta. Silti teen silloin tällöin töitä (erilaisia juttuja), joista kovasti pidän ja joista tulee rahaakin. Mutta rahan takia en töitä tee.

Sellainen intohimoinen tavoittelu on kyllä jäänyt. Ainokaisen mielestä sellainen on ikävää ja ihmisen pitäisi olla onneton tavoitteettomassa tilassa, mutta minusta se on todellista onnea.

Mielipiteitä ja tapoja elää onnellisena on miljoonia...Tämä on vain minun tapani.

 

[valtaa sekä]

Ehkä olen liian vanha osallistumaan tähän varsinaiseen arvokeskusteluun, mutta minun ei ainakaan enää tarvi, eikä edes haluta, pyrkiä elämässäni mihinkään. Aloitan jokaisen aamun puhtaalta pöydältä ja katselen, mitä elämä tuo tullessaan. En kaipaa enää mitään, mitä rahalla saisi, joten rahakaan ei kiinnosta. Silti teen silloin tällöin töitä (erilaisia juttuja), joista kovasti pidän ja joista tulee rahaakin. Mutta rahan takia en töitä tee.

Sellainen intohimoinen tavoittelu on kyllä jäänyt. Ainokaisen mielestä sellainen on ikävää ja ihmisen pitäisi olla onneton tavoitteettomassa tilassa, mutta minusta se on todellista onnea.

Mielipiteitä ja tapoja elää onnellisena on miljoonia...Tämä on vain minun tapani.

Mitä miehesi tuosta sanoo? Vai elättääkö hän sinua?Eikö hän toivo kunnian himoisempaa vaimoa?

 

[no]

Ja vielä siitä koulutuksesta.

Luuletteko, että parin kolmen vuoden kokkikoulutus antaa eväät toimia kokin työssä? Ei anna. Koko koulutus on täysin turha. Viisaampaa olisi, kun ruoanlaitosta kiinnostuneet, ruoanlaittoa harrastaneet ja ammattimaisen ruoanlaiton reaaliteetit ymmärtävät ihmiset marssisivat raflan ovesta sisään, käärisivät hihat, rupeaisivat töihin ja kuuntelisivat nöyrästi ohjeita. Tällä menetelmällä saavutettaisiin alle puolessa vuodessa parempi ammattitaito kuin koulussa kolmen vuoden aikana.

Öh, nyt sinulla on väärää ja vanhentunutta tietoa. Kokkikoulutuksessa on kahdenvuoden opinnot ja päälle on vähintäin vuosi työelämässä, oppisopimuksella ja perehdyttäen. Eli kyllä ammattikoulutus on nyt muuttumassa aivan loistavaksi tavaksi valmistua työelämään. Toki kaikki ammattikoulut eivät vielä noudata tätä opetussuunnitelmaa, mutta se on kovaa vauhtia laajenemassa koko Suomeen. Olen todella tyytyväinen, että myös ammattikoulussa saa kokemusta työelämästä.

 

[missä ongelma?]

No sanotaan nyt niin, että kun ne on joskus nuoruuden puuskassa ostanut ja hirveät velat hankkinut. Ja sitten kun vanhemmiten arvomaailma muuttuu ja sitä alkaa haaveilla downshiftaamisesta, se onkin mahdottomuus ja siinä oravanpyörässä on pakko jatkaa, kun velat painaa päälle.

Voihan ne myydä pois.

 

[Tirlittan]

Mitä miehesi tuosta sanoo? Vai elättääkö hän sinua?Eikö hän toivo kunnian himoisempaa vaimoa?

En ole Wiltsu, mutta vastaan koska uskon, että olemme mieheni kanssa suunnilleen saman ikäisiä kuin he miehensä kanssa.

Me olemme myös saavuttaneet päämäärämme mitä töihin ja koulutukseen tulee. Nyt haluamme molemmat nauttia sadosta, jonka olemme kylväneet. Nyt haluamme vain nauttia olostamme lasten lapsia paapoen, mökkeillen, reissaten ja tehden kaikkea kivaa, mihin ei nuorempana ollut aikaa, rahaa tai jopa uskallusta. Tavoite on jäädä kokonaan pois työelämästä viimeistään noin kuuskymppisenä.

Tässä pointtina se, että on saman arvomaailman omaava puoliso. Olemme ahkeroineet nuorempana ja nyt vähän alle viiskymppisinä voimme ottaa löysemmin. Ei tarvitse enää suorittaa. Se tokikin vaati ainakin meiltä oikeita ratkaisuja elämän varrella. Niin opiskelu -ja työelämässä, kuin muissakin päätöksissä.

 

[no]

minusta ap:n pitää olla tarkkana taloudestaan ja osoittaa miehelle, että hän ei tule elättämään häntä. Suurimmat hankinnat kannattaa tehdä sen nimiin, kuka ne maksaa ja kaikista hankinnoista kannattaa säilyttää kuitit, joissa käy maksaja selville, esim kortin numero.

 

[Osa-aikaduunari]

minusta ap:n pitää olla tarkkana taloudestaan ja osoittaa miehelle, että hän ei tule elättämään häntä. Suurimmat hankinnat kannattaa tehdä sen nimiin, kuka ne maksaa ja kaikista hankinnoista kannattaa säilyttää kuitit, joissa käy maksaja selville, esim kortin numero.

Olisi todella asiatonta "osoittaa" kumppanille tällaista, jos oikeasti haluaa jakaa elämänsä tämän kanssa. Ap:n poikaystävällä on vakituinen työpaikka, joten eiköhän hän omalta osaltaan kanna kortensa kekoon. Yhtä hyvin voi käydä niin, että ap itse joutuu joskus työttömäksi. Korkeakaan koulutus ei nykyään takaa työpaikkaa, ja muutenkin elämässä voi tulla eteen yllätyksiä.

 

[no]

Olisi todella asiatonta "osoittaa" kumppanille tällaista, jos oikeasti haluaa jakaa elämänsä tämän kanssa. Ap:n poikaystävällä on vakituinen työpaikka, joten eiköhän hän omalta osaltaan kanna kortensa kekoon. Yhtä hyvin voi käydä niin, että ap itse joutuu joskus työttömäksi. Korkeakaan koulutus ei nykyään takaa työpaikkaa, ja muutenkin elämässä voi tulla eteen yllätyksiä.

on mielestäni eroa sillä, elääkö tietoisesti köyhyydessä, vai olosuhteiden pakosta.
mikään ei edellytä ruokkimaan seurustelukumppania, jos ei itse niin halua tehdä.
työttömyys tai huonopalkkaisuus ovat usein kohtaloita, eikä sieltä helposti pääse edes pois; sellaisessa suhteessa pitääkin elää tasa-arvoisesti, jos rakastaa. mutta, jos puoliso valitsee ns. helpon elämän toisen kustannuksella, niin jokainen saa itse päättää sietääkö sitä. mutta silloinkaan ei kannata kotona makailevan puolison omaisuutta kartuttaa, vaan pitää kaiken hankkimansa omissa nimissään. ap mies ei vaikuta siivellä eläjältä, koska hän sentään tekee töitä ja hän voi vielä innostua uudestakin ammatista ja siinä voi käydä niinkin, että ap valmistuu työttömäksi ja mies tuo leivän pöytään ja jopa hyväpalkkaisena.

 

[Wiltsu]

En ole Wiltsu, mutta vastaan koska uskon, että olemme mieheni kanssa suunnilleen saman ikäisiä kuin he miehensä kanssa.

Me olemme myös saavuttaneet päämäärämme mitä töihin ja koulutukseen tulee. Nyt haluamme molemmat nauttia sadosta, jonka olemme kylväneet. Nyt haluamme vain nauttia olostamme lasten lapsia paapoen, mökkeillen, reissaten ja tehden kaikkea kivaa, mihin ei nuorempana ollut aikaa, rahaa tai jopa uskallusta. Tavoite on jäädä kokonaan pois työelämästä viimeistään noin kuuskymppisenä.

Tässä pointtina se, että on saman arvomaailman omaava puoliso. Olemme ahkeroineet nuorempana ja nyt vähän alle viiskymppisinä voimme ottaa löysemmin. Ei tarvitse enää suorittaa. Se tokikin vaati ainakin meiltä oikeita ratkaisuja elämän varrella. Niin opiskelu -ja työelämässä, kuin muissakin päätöksissä.

Minä olen Wiltsu ja vastaan tähän viestiin.

Meidän kummankaan tavoite ei ole jäädä pois työelämästä ikinä; meillä ei ole tavoitteita, kuten aiemmin jo mainitsin. Rakastamme töitämme ja haluamme tehdä niitä niin kauan kuin se on mahdollista. Toivottavasti 100-vuotiaaksi.

Tässä tietekin tulee kuvioon mukaan se intohimo, josta keskusteltiin. Jokaisella on mahdollisuus harrastaa työtään. Kunhan ensin keksii, mitä intohimoisesti elämässään tekisi.

Hetkiseksi kannattaa pysäyttää oma elämä. Ottaa aikalisä.

 

[no]

joku viisas sanoi joskus, että on olemassa sellaisia "sit ku" ihmisiä, jotka sanovat tekevänsä sen ison päätöksen "sit ku" on sopiva hetki. ja se sopiva hetki on aina sit ku....

 

[niin ja niin]

Minä olen Wiltsu ja vastaan tähän viestiin.

Meidän kummankaan tavoite ei ole jäädä pois työelämästä ikinä; meillä ei ole tavoitteita, kuten aiemmin jo mainitsin. Rakastamme töitämme ja haluamme tehdä niitä niin kauan kuin se on mahdollista. Toivottavasti 100-vuotiaaksi.

Tässä tietekin tulee kuvioon mukaan se intohimo, josta keskusteltiin. Jokaisella on mahdollisuus harrastaa työtään. Kunhan ensin keksii, mitä intohimoisesti elämässään tekisi.

Hetkiseksi kannattaa pysäyttää oma elämä. Ottaa aikalisä.

Et olekaan lähihoitaja, helppoa se on sanoa.