M
Mitä tehdä?
Vieras
Olen tapaillut puolisen vuotta erästä miestä. Olen itse hieman alle kolmekymppinen nainen ja hän on minua melkein 10 v. vanhempi. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä hänellä ole lapsia. Hän on kylläkin seurustellut useiden naisten kanssa ja asunutkin muutaman heistä kanssa.
Minulle on aina ollut erittäin tärkeää, että elätän itseni palkkatyöllä. Olen saanut jo lapsesta asti sellaisen kasvatuksen, että pitää opiskella itselleen jokin pätevyys ja mennä töihin. Minulla on tällä hetkellä alempi korkeakoulututkinto, mutta suunnittelen suorittavani ylemmän lähivuosina. Sain hiljattain ensimmäisen pidempiaikaisen alani työpaikan, mistä olen syvästi onnellinen Olen kutsumusammatissa.
Minua on alkanut tämän miehen kanssa nyppiä se, että vaikka hän lähenee neljääkymppiä, hänellä ei tunnu olevan mitään halua etsiä töitä tai opiskella. En tiedä hänen koulutushistoriaansa tarkalleen, mutta hän jätti aikoinaan lukion kesken ja meni vuoden mittaiseen kansanopistotyyppiseen kouluun. Sen jälkeen hän on opiskellut pari vuotta toisessa kansanopistossa, kaksivuotisen tutkinnon ammattiopistossa, sekä käynyt parivuotisen linjan ulkomailla oppilaitoksessa, joka hänen sanojensa mukaan vastaa suomalaista amk:ta. Hän ei saanut todistusta kyseisestä oppilaitoksesta, koska jätti opintoja suorittamatta.
Mies on ollut töissä viimeksi toissa vuonna. Sen jälkeen hän on tehnyt niukasti keikkatöitä ja ollut työttömänä. Hänelle on viimeisten kuukausien aikana tullut pari tilaisuutta saada koulutustaan vastaavaa keikkatyötä tuttavan kautta, mutta hän on kieltäytynyt niistä. Hän ei myöskään ole hakenut yhtäkään työpaikkaa.
Hän aloitti hiljattain projektin, jolta odottaa suuria. Hänellä ei kuitenkaan ole tämän projektin toteuttamisen ajaksi mitään muuta tulonlähdettä kuin työttömyyskorvaus. Projekti on sen luontoinen, että sen onnistumisessa on suuri rooli tuurilla, ja saattaa kestää vuosia ennen kuin se tuottaa yhtään mitään - jos tuottaa. Kyseessä on vähän samantyyppinen juttu, kuin että joku perustaisi vaikkapa muotiblogin tavoitteenaan elää mainostuloilla, ja sitten jättäytyy töistä pois ja omistaa päivänsä bloginsa mainostamiseen sosiaalisessa mediassa. Olen yrittänyt kysellä, että eikö olisi järkevää ottaa jotain muuta siihen sivuun, jos vaikka hommat eivät menekään putkeen, mutta hän ei katso sitä tarpeelliseksi. Olen ottanut puheeksi lukemiani artikkeleita joissa kerrotaan vain kourallisen ihmisistä saavan elantonsa tavalla jolla hän nyt kaavailee, ja että se vaatii niin suurta volyymia, että siihen pääsemiseen kuluu vuosia - jos sellaista ylipäätään koskaan saavuttaa. Hän on laskenut kaiken sen varaan että saa rahoitusta projektilleen. Mitään muuta suunnitelmaa hänellä ei ole.
Minusta on hienoa, että hänellä on ideoita, mutta minua hirvittää se, ettei hän tee mitään suunnitelma B:tä. Häneltä on aina rahat loppu, ja hän saa toisinaan tukea jopa vanhemmiltaan. Minusta hänen iässään ei enää pitäisi olla niin. Olen myös kysynyt aikooko hän joskus mahdollisesti suorittaa keskeneräisen tutkintonsa loppuun tai opiskella uuden ammatin, mutta se ei häntä kiinnosta. Hän ei aio ottaa edes mitään ei-oman-alan työtä vaikka varastolta tai asiakaspalvelusta jotta saisi laskut maksettua. Emme voi juuri koskaan tehdä mitään pariskuntien normaaleja asioita kuten käydä elokuvissa, viinilasillisella tai ravintolassa syömässä, koska hänellä ei ole varaa. Usein jopa 10 euron elokuvalippu on hänelle liikaa.
Olen miettinyt millainen tulevaisuus minulla olisi tällaisen ihmisen rinnalla. Nytkin on niin, että kun tulen illalla töistä ja laitan viestiä kysellen päivän kuulumisia, hän saattaa ilmoittaa nukkuneensa koko päivän. Olen sen ikäinen, että olen alkanut miettiä sitä haluanko joskus perheen jne. Itse olen saanut sen kasvatuksen, että itsensä on pyrittävä elättämään palkkatuloillaan. Miten siirtäisin tätä oppia lapselleni, jos hänen isänsä tekisi aivan muuta? Vaikka en ole ihminen joka ajattelee titteleitä, vaan pikemminkin sitä että huolehtii omista asioistaan ja toimeentulostaan, en voi olla tuntematta pientä kateuden pilkahdusta katsellessani ystäviäni ja heidän työssäkäyviä poikaystäviään. En syyllistä työttömiä, mutta mielestäni työttömyyden tulisi olla tila josta pyritään kaikin keinoin eroon. Tämä mies ei tunnu tekevän mitään sen eteen.
Miehessä on paljon viehättäviä ominaisuuksia. Hän on hyvin sydämellinen, rehellinen, rakastava, ennakkoluuloton ja paljon maailmaa nähnyt. Hänellä on erittäin laaja ystäväpiiri, ja monia hienoja taitoja. Mutta kaikkea tätä varjostaa tämä leväperäinen suhtautuminen oman talouden ja asioiden hoitoon. Se tuntuu himmentävän myös ne hyvät ominaisuudet.
Mutta onko tämä mielestänne riittävä syy viheltää poikki aluillaan oleva seurustelusuhde?
Minulle on aina ollut erittäin tärkeää, että elätän itseni palkkatyöllä. Olen saanut jo lapsesta asti sellaisen kasvatuksen, että pitää opiskella itselleen jokin pätevyys ja mennä töihin. Minulla on tällä hetkellä alempi korkeakoulututkinto, mutta suunnittelen suorittavani ylemmän lähivuosina. Sain hiljattain ensimmäisen pidempiaikaisen alani työpaikan, mistä olen syvästi onnellinen Olen kutsumusammatissa.
Minua on alkanut tämän miehen kanssa nyppiä se, että vaikka hän lähenee neljääkymppiä, hänellä ei tunnu olevan mitään halua etsiä töitä tai opiskella. En tiedä hänen koulutushistoriaansa tarkalleen, mutta hän jätti aikoinaan lukion kesken ja meni vuoden mittaiseen kansanopistotyyppiseen kouluun. Sen jälkeen hän on opiskellut pari vuotta toisessa kansanopistossa, kaksivuotisen tutkinnon ammattiopistossa, sekä käynyt parivuotisen linjan ulkomailla oppilaitoksessa, joka hänen sanojensa mukaan vastaa suomalaista amk:ta. Hän ei saanut todistusta kyseisestä oppilaitoksesta, koska jätti opintoja suorittamatta.
Mies on ollut töissä viimeksi toissa vuonna. Sen jälkeen hän on tehnyt niukasti keikkatöitä ja ollut työttömänä. Hänelle on viimeisten kuukausien aikana tullut pari tilaisuutta saada koulutustaan vastaavaa keikkatyötä tuttavan kautta, mutta hän on kieltäytynyt niistä. Hän ei myöskään ole hakenut yhtäkään työpaikkaa.
Hän aloitti hiljattain projektin, jolta odottaa suuria. Hänellä ei kuitenkaan ole tämän projektin toteuttamisen ajaksi mitään muuta tulonlähdettä kuin työttömyyskorvaus. Projekti on sen luontoinen, että sen onnistumisessa on suuri rooli tuurilla, ja saattaa kestää vuosia ennen kuin se tuottaa yhtään mitään - jos tuottaa. Kyseessä on vähän samantyyppinen juttu, kuin että joku perustaisi vaikkapa muotiblogin tavoitteenaan elää mainostuloilla, ja sitten jättäytyy töistä pois ja omistaa päivänsä bloginsa mainostamiseen sosiaalisessa mediassa. Olen yrittänyt kysellä, että eikö olisi järkevää ottaa jotain muuta siihen sivuun, jos vaikka hommat eivät menekään putkeen, mutta hän ei katso sitä tarpeelliseksi. Olen ottanut puheeksi lukemiani artikkeleita joissa kerrotaan vain kourallisen ihmisistä saavan elantonsa tavalla jolla hän nyt kaavailee, ja että se vaatii niin suurta volyymia, että siihen pääsemiseen kuluu vuosia - jos sellaista ylipäätään koskaan saavuttaa. Hän on laskenut kaiken sen varaan että saa rahoitusta projektilleen. Mitään muuta suunnitelmaa hänellä ei ole.
Minusta on hienoa, että hänellä on ideoita, mutta minua hirvittää se, ettei hän tee mitään suunnitelma B:tä. Häneltä on aina rahat loppu, ja hän saa toisinaan tukea jopa vanhemmiltaan. Minusta hänen iässään ei enää pitäisi olla niin. Olen myös kysynyt aikooko hän joskus mahdollisesti suorittaa keskeneräisen tutkintonsa loppuun tai opiskella uuden ammatin, mutta se ei häntä kiinnosta. Hän ei aio ottaa edes mitään ei-oman-alan työtä vaikka varastolta tai asiakaspalvelusta jotta saisi laskut maksettua. Emme voi juuri koskaan tehdä mitään pariskuntien normaaleja asioita kuten käydä elokuvissa, viinilasillisella tai ravintolassa syömässä, koska hänellä ei ole varaa. Usein jopa 10 euron elokuvalippu on hänelle liikaa.
Olen miettinyt millainen tulevaisuus minulla olisi tällaisen ihmisen rinnalla. Nytkin on niin, että kun tulen illalla töistä ja laitan viestiä kysellen päivän kuulumisia, hän saattaa ilmoittaa nukkuneensa koko päivän. Olen sen ikäinen, että olen alkanut miettiä sitä haluanko joskus perheen jne. Itse olen saanut sen kasvatuksen, että itsensä on pyrittävä elättämään palkkatuloillaan. Miten siirtäisin tätä oppia lapselleni, jos hänen isänsä tekisi aivan muuta? Vaikka en ole ihminen joka ajattelee titteleitä, vaan pikemminkin sitä että huolehtii omista asioistaan ja toimeentulostaan, en voi olla tuntematta pientä kateuden pilkahdusta katsellessani ystäviäni ja heidän työssäkäyviä poikaystäviään. En syyllistä työttömiä, mutta mielestäni työttömyyden tulisi olla tila josta pyritään kaikin keinoin eroon. Tämä mies ei tunnu tekevän mitään sen eteen.
Miehessä on paljon viehättäviä ominaisuuksia. Hän on hyvin sydämellinen, rehellinen, rakastava, ennakkoluuloton ja paljon maailmaa nähnyt. Hänellä on erittäin laaja ystäväpiiri, ja monia hienoja taitoja. Mutta kaikkea tätä varjostaa tämä leväperäinen suhtautuminen oman talouden ja asioiden hoitoon. Se tuntuu himmentävän myös ne hyvät ominaisuudet.
Mutta onko tämä mielestänne riittävä syy viheltää poikki aluillaan oleva seurustelusuhde?
