Poikaystävä ei halua hakea töitä

[Mitä tehdä?]

Olen tapaillut puolisen vuotta erästä miestä. Olen itse hieman alle kolmekymppinen nainen ja hän on minua melkein 10 v. vanhempi. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä hänellä ole lapsia. Hän on kylläkin seurustellut useiden naisten kanssa ja asunutkin muutaman heistä kanssa.

Minulle on aina ollut erittäin tärkeää, että elätän itseni palkkatyöllä. Olen saanut jo lapsesta asti sellaisen kasvatuksen, että pitää opiskella itselleen jokin pätevyys ja mennä töihin. Minulla on tällä hetkellä alempi korkeakoulututkinto, mutta suunnittelen suorittavani ylemmän lähivuosina. Sain hiljattain ensimmäisen pidempiaikaisen alani työpaikan, mistä olen syvästi onnellinen Olen kutsumusammatissa.

Minua on alkanut tämän miehen kanssa nyppiä se, että vaikka hän lähenee neljääkymppiä, hänellä ei tunnu olevan mitään halua etsiä töitä tai opiskella. En tiedä hänen koulutushistoriaansa tarkalleen, mutta hän jätti aikoinaan lukion kesken ja meni vuoden mittaiseen kansanopistotyyppiseen kouluun. Sen jälkeen hän on opiskellut pari vuotta toisessa kansanopistossa, kaksivuotisen tutkinnon ammattiopistossa, sekä käynyt parivuotisen linjan ulkomailla oppilaitoksessa, joka hänen sanojensa mukaan vastaa suomalaista amk:ta. Hän ei saanut todistusta kyseisestä oppilaitoksesta, koska jätti opintoja suorittamatta.

Mies on ollut töissä viimeksi toissa vuonna. Sen jälkeen hän on tehnyt niukasti keikkatöitä ja ollut työttömänä. Hänelle on viimeisten kuukausien aikana tullut pari tilaisuutta saada koulutustaan vastaavaa keikkatyötä tuttavan kautta, mutta hän on kieltäytynyt niistä. Hän ei myöskään ole hakenut yhtäkään työpaikkaa.

Hän aloitti hiljattain projektin, jolta odottaa suuria. Hänellä ei kuitenkaan ole tämän projektin toteuttamisen ajaksi mitään muuta tulonlähdettä kuin työttömyyskorvaus. Projekti on sen luontoinen, että sen onnistumisessa on suuri rooli tuurilla, ja saattaa kestää vuosia ennen kuin se tuottaa yhtään mitään - jos tuottaa. Kyseessä on vähän samantyyppinen juttu, kuin että joku perustaisi vaikkapa muotiblogin tavoitteenaan elää mainostuloilla, ja sitten jättäytyy töistä pois ja omistaa päivänsä bloginsa mainostamiseen sosiaalisessa mediassa. Olen yrittänyt kysellä, että eikö olisi järkevää ottaa jotain muuta siihen sivuun, jos vaikka hommat eivät menekään putkeen, mutta hän ei katso sitä tarpeelliseksi. Olen ottanut puheeksi lukemiani artikkeleita joissa kerrotaan vain kourallisen ihmisistä saavan elantonsa tavalla jolla hän nyt kaavailee, ja että se vaatii niin suurta volyymia, että siihen pääsemiseen kuluu vuosia - jos sellaista ylipäätään koskaan saavuttaa. Hän on laskenut kaiken sen varaan että saa rahoitusta projektilleen. Mitään muuta suunnitelmaa hänellä ei ole.

Minusta on hienoa, että hänellä on ideoita, mutta minua hirvittää se, ettei hän tee mitään suunnitelma B:tä. Häneltä on aina rahat loppu, ja hän saa toisinaan tukea jopa vanhemmiltaan. Minusta hänen iässään ei enää pitäisi olla niin. Olen myös kysynyt aikooko hän joskus mahdollisesti suorittaa keskeneräisen tutkintonsa loppuun tai opiskella uuden ammatin, mutta se ei häntä kiinnosta. Hän ei aio ottaa edes mitään ei-oman-alan työtä vaikka varastolta tai asiakaspalvelusta jotta saisi laskut maksettua. Emme voi juuri koskaan tehdä mitään pariskuntien normaaleja asioita kuten käydä elokuvissa, viinilasillisella tai ravintolassa syömässä, koska hänellä ei ole varaa. Usein jopa 10 euron elokuvalippu on hänelle liikaa.

Olen miettinyt millainen tulevaisuus minulla olisi tällaisen ihmisen rinnalla. Nytkin on niin, että kun tulen illalla töistä ja laitan viestiä kysellen päivän kuulumisia, hän saattaa ilmoittaa nukkuneensa koko päivän. Olen sen ikäinen, että olen alkanut miettiä sitä haluanko joskus perheen jne. Itse olen saanut sen kasvatuksen, että itsensä on pyrittävä elättämään palkkatuloillaan. Miten siirtäisin tätä oppia lapselleni, jos hänen isänsä tekisi aivan muuta? Vaikka en ole ihminen joka ajattelee titteleitä, vaan pikemminkin sitä että huolehtii omista asioistaan ja toimeentulostaan, en voi olla tuntematta pientä kateuden pilkahdusta katsellessani ystäviäni ja heidän työssäkäyviä poikaystäviään. En syyllistä työttömiä, mutta mielestäni työttömyyden tulisi olla tila josta pyritään kaikin keinoin eroon. Tämä mies ei tunnu tekevän mitään sen eteen.

Miehessä on paljon viehättäviä ominaisuuksia. Hän on hyvin sydämellinen, rehellinen, rakastava, ennakkoluuloton ja paljon maailmaa nähnyt. Hänellä on erittäin laaja ystäväpiiri, ja monia hienoja taitoja. Mutta kaikkea tätä varjostaa tämä leväperäinen suhtautuminen oman talouden ja asioiden hoitoon. Se tuntuu himmentävän myös ne hyvät ominaisuudet.

Mutta onko tämä mielestänne riittävä syy viheltää poikki aluillaan oleva seurustelusuhde?

 

[lazy-larry]

Olen tapaillut puolisen vuotta erästä miestä. Olen itse hieman alle kolmekymppinen nainen ja hän on minua melkein 10 v. vanhempi. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä hänellä ole lapsia. Hän on kylläkin seurustellut useiden naisten kanssa ja asunutkin muutaman heistä kanssa.

Minulle on aina ollut erittäin tärkeää, että elätän itseni palkkatyöllä. Olen saanut jo lapsesta asti sellaisen kasvatuksen, että pitää opiskella itselleen jokin pätevyys ja mennä töihin. Minulla on tällä hetkellä alempi korkeakoulututkinto, mutta suunnittelen suorittavani ylemmän lähivuosina. Sain hiljattain ensimmäisen pidempiaikaisen alani työpaikan, mistä olen syvästi onnellinen Olen kutsumusammatissa.

Minua on alkanut tämän miehen kanssa nyppiä se, että vaikka hän lähenee neljääkymppiä, hänellä ei tunnu olevan mitään halua etsiä töitä tai opiskella. En tiedä hänen koulutushistoriaansa tarkalleen, mutta hän jätti aikoinaan lukion kesken ja meni vuoden mittaiseen kansanopistotyyppiseen kouluun. Sen jälkeen hän on opiskellut pari vuotta toisessa kansanopistossa, kaksivuotisen tutkinnon ammattiopistossa, sekä käynyt parivuotisen linjan ulkomailla oppilaitoksessa, joka hänen sanojensa mukaan vastaa suomalaista amk:ta. Hän ei saanut todistusta kyseisestä oppilaitoksesta, koska jätti opintoja suorittamatta.

Mies on ollut töissä viimeksi toissa vuonna. Sen jälkeen hän on tehnyt niukasti keikkatöitä ja ollut työttömänä. Hänelle on viimeisten kuukausien aikana tullut pari tilaisuutta saada koulutustaan vastaavaa keikkatyötä tuttavan kautta, mutta hän on kieltäytynyt niistä. Hän ei myöskään ole hakenut yhtäkään työpaikkaa.

Hän aloitti hiljattain projektin, jolta odottaa suuria. Hänellä ei kuitenkaan ole tämän projektin toteuttamisen ajaksi mitään muuta tulonlähdettä kuin työttömyyskorvaus. Projekti on sen luontoinen, että sen onnistumisessa on suuri rooli tuurilla, ja saattaa kestää vuosia ennen kuin se tuottaa yhtään mitään - jos tuottaa. Kyseessä on vähän samantyyppinen juttu, kuin että joku perustaisi vaikkapa muotiblogin tavoitteenaan elää mainostuloilla, ja sitten jättäytyy töistä pois ja omistaa päivänsä bloginsa mainostamiseen sosiaalisessa mediassa. Olen yrittänyt kysellä, että eikö olisi järkevää ottaa jotain muuta siihen sivuun, jos vaikka hommat eivät menekään putkeen, mutta hän ei katso sitä tarpeelliseksi. Olen ottanut puheeksi lukemiani artikkeleita joissa kerrotaan vain kourallisen ihmisistä saavan elantonsa tavalla jolla hän nyt kaavailee, ja että se vaatii niin suurta volyymia, että siihen pääsemiseen kuluu vuosia - jos sellaista ylipäätään koskaan saavuttaa. Hän on laskenut kaiken sen varaan että saa rahoitusta projektilleen. Mitään muuta suunnitelmaa hänellä ei ole.

Minusta on hienoa, että hänellä on ideoita, mutta minua hirvittää se, ettei hän tee mitään suunnitelma B:tä. Häneltä on aina rahat loppu, ja hän saa toisinaan tukea jopa vanhemmiltaan. Minusta hänen iässään ei enää pitäisi olla niin. Olen myös kysynyt aikooko hän joskus mahdollisesti suorittaa keskeneräisen tutkintonsa loppuun tai opiskella uuden ammatin, mutta se ei häntä kiinnosta. Hän ei aio ottaa edes mitään ei-oman-alan työtä vaikka varastolta tai asiakaspalvelusta jotta saisi laskut maksettua. Emme voi juuri koskaan tehdä mitään pariskuntien normaaleja asioita kuten käydä elokuvissa, viinilasillisella tai ravintolassa syömässä, koska hänellä ei ole varaa. Usein jopa 10 euron elokuvalippu on hänelle liikaa.

Olen miettinyt millainen tulevaisuus minulla olisi tällaisen ihmisen rinnalla. Nytkin on niin, että kun tulen illalla töistä ja laitan viestiä kysellen päivän kuulumisia, hän saattaa ilmoittaa nukkuneensa koko päivän. Olen sen ikäinen, että olen alkanut miettiä sitä haluanko joskus perheen jne. Itse olen saanut sen kasvatuksen, että itsensä on pyrittävä elättämään palkkatuloillaan. Miten siirtäisin tätä oppia lapselleni, jos hänen isänsä tekisi aivan muuta? Vaikka en ole ihminen joka ajattelee titteleitä, vaan pikemminkin sitä että huolehtii omista asioistaan ja toimeentulostaan, en voi olla tuntematta pientä kateuden pilkahdusta katsellessani ystäviäni ja heidän työssäkäyviä poikaystäviään. En syyllistä työttömiä, mutta mielestäni työttömyyden tulisi olla tila josta pyritään kaikin keinoin eroon. Tämä mies ei tunnu tekevän mitään sen eteen.

Miehessä on paljon viehättäviä ominaisuuksia. Hän on hyvin sydämellinen, rehellinen, rakastava, ennakkoluuloton ja paljon maailmaa nähnyt. Hänellä on erittäin laaja ystäväpiiri, ja monia hienoja taitoja. Mutta kaikkea tätä varjostaa tämä leväperäinen suhtautuminen oman talouden ja asioiden hoitoon. Se tuntuu himmentävän myös ne hyvät ominaisuudet.

Mutta onko tämä mielestänne riittävä syy viheltää poikki aluillaan oleva seurustelusuhde?

Jos olet noin tiukkapipo, niin vihellä peli poikki. Jos et, koet elämäsi seikkailun.

Myöhemmin kun mummona kuitenkin istut kiikkutuolissa ja katselet arvotaulujasi ja lasket sijoitustiliesi saldoja ja mietit, että "entä jos olisin sittenkin..."

 

[Mitä tehdä?]

^Minusta ei ole tiukkapipoista olettaa, että aikuinen ihminen elättää itsensä työllään. Itsensä etsiminen on ihanaa, mutta joskus sillekin on tultava loppu. Mikään ei estä myöhemmin vaihtamasta alaa, mutta en ymmärrä sitä jos joku elää jatkuvasti kuin teini-ikäinen hamaan keski-ikään asti. Itse olen myös huomannut, kuinka ihanaa on olla joutumatta laskemaan jokaista penniä, ja kyetä sallimaan itselleen joskus vähän hemmotteluakin. Raha ei ole minulle tärkeintä elämässä, mutta on hirvittävän stressaavaa elää niin, että esimerkiksi hajonnut pesukone on vähällä suistaa taloudelliseen katastrofiin, saati joutua miettimään mistä rahat vuokran jälkeen nettiin ja puhelinlaskuun.

Elämä kuvailemani kaltaisen miehen kanssa voi toki olla yllätyksellistä ja seikkailullistakin. Mutta pohdin kävisikö asiassa niin, että päätyisin miehen elättäjäksi. Jos muuttaisimme yhteen, miten kulut jakaantuisivat jne. Ja jos heittää pallon oikein kauas, niin eihän hänelle keräänny eläkettäkään.

Enkä voi olla ajattelematta, että työssäkäyvä mahdollistaa veroillaan hänenkaltaistensa ihmisten oleskelun ja itsensä etsinnän. Hänellä ei ole mitään terveydellistä syytä miksi hän ei voisi käydä töissä. Miksi sitten hän on päivät pitkät kotona ja tekee mitä huvittaa kun toiset käyvät töissä?

 

[realisti]

Elämä kuvailemani kaltaisen miehen kanssa voi toki olla yllätyksellistä ja seikkailullistakin.

Elämä on hyvin harvoin (ainakaan hyvällä tavalla) yllätyksellistä ja seikkailullista. Ihmeellisiä ja spontaaneja seikkailuja ja jännittäviä ja intohimoisia ihmissuhteita on lähinnä vain elokuvissa ja romaaneissa. Oikea todellinen elämä on juuri sitä arkea mitä valtaosa meistä elää joka päivä päivästä päivään. Ja se on töissä käyntiä, laskujen ja verojen maksua, lastenhoitoa, joskus sairastumista, asuntolainan ottamista ja maksamista. Totta kai sinne väliin mahtuu kivojakin hetkiä, mutta se "tiukkapipoinen" arki kaikkine vastuineen ja velvoitteineen on se isoin osa ja se pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon kun miettii, kannattaako olla yhdessä tuon tietyn ihmisen kanssa. Onnistuuko sen arjen eläminen, koska mikään "ihmeellinen seikkailu" ei kestä ikuisesti.

 

[Hyvä kun heräät]

Ymmärrän hyvin aloittajaa. En usko, että itse jatkaisin tuollaisessa suhteessa tai edes olisin aloittanutkaan sitä.

Minut on myös kasvatettu siihen, että jotain on tehtävä ja ansaittava itse se elantonsa eikä käytävä veronmaksajien kukkarolla. Sairaus tms on eri asia mutta jos terve, nuori ihminen vaan makaa päivät ja suunnittelee suuria, menee yli ymmärrykseni. Omat lapseni olen myös kasvattanut samaan ajatteluun, molemmilla on aina ollut kesätöitä ja nyt toinen on työssä, toinen opiskelee.

En arvosta hyviä tuloja ja omaisuutta mutta arvostan tekemistä, olkoon se vaikka vapaaehtoistyötä mutta ihmisellä pitää olla jotain. Jos nukkuu päivät ja kaikki opiskelut ym. jää kesken, kyllä se osoittaa luonteesta jo hälläväliä meiningin. Lisäksi kehtaa vanhemmilta vastaanottaa rahaa...

Olette seurustelleet vasta puoli vuotta. Kaveri voi olla ihan mukava muttei hänestä vastuullista aikuista ja perheen isää tule saamaan. En ainakaan muuttaisi yhteen koskaan tuollaisen henkilön kanssa, vaikka sitten kaverina jatkaisin jos hän on hauskaa seuraa. Ala katsella ympärillesi uusia tuulia.

 

[70-luvun tuote]

Jos olet noin tiukkapipo, niin vihellä peli poikki. Jos et, koet elämäsi seikkailun.

Myöhemmin kun mummona kuitenkin istut kiikkutuolissa ja katselet arvotaulujasi ja lasket sijoitustiliesi saldoja ja mietit, että "entä jos olisin sittenkin..."

Ja jos haluat rahoittaa sen elämäsi seikkailun niin jäät suhteeseen.

Tuohon mummo-kommenttiin sanon: on olemassa sellaisiakin miehiä jotka ottavat vastuun elämästään ja jotkut jopa perheestään. Voi sitten yhdessä muistella kiikkustuolissa mitä kaikkea kivaa tuli tehtyä yhdessä eikä niin että toinen maksaa kaiken toisen vain maalatessa taivaanrantoja.

Tilanteessa olleena rohkaistuin kirjoittamaan.

Vai on tiukkapipo jos ärsyttää elättää aikamiestä? No sitten olen minäkin.

Mieti ennen kuin kiinnyt häneen liikaa.

 

[Loudness]

Mielestäni ei kannata suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa jonka elämäntavat sotivat omia arvojasi vastaan noin pahasti. Luultavasti kävisi vain niin että alkaisit tuntumaan miehen äidiltä sekä miehen että omasta mielestäsi jos joutuisit vastentahtoisesti sponsoroimaan rahallisesti ja etenkin jos vielä kyselisit työn hakemisesta tai opiskelusta niin aika helvettiähän se olisi molemmin puolin.

Vaihtoehto on tietysti sekin että hyväksyt miehen kaikkine karvoineen mutta teette rajat selväksi molemmin puolin (esim. kulujen jakaminen, toisen asioihin puuttuminen jne) ja rajoista pidetään kiinni, mutta tietysti jos pitemmälle tulevaisuuteen ajatellaan niin lasten kasvatus voisi tuottaa erimielisyyksiä (en osaa ottaa kantaa lapsikysymyksiin koska minulla ei lapsia ole.).
Tietysti sopii toivoa että se projekti alkaa tuottaa.

Onko mies koskaan kertonut syytä siihen miksi ei ota vastaan tarjottua työtä? Luulisi nimittäin että siihen on jokin ihan oikea syy.

 

[Kauhistunut]

Mielestäni ei kannata suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa jonka elämäntavat sotivat omia arvojasi vastaan noin pahasti. Luultavasti kävisi vain niin että alkaisit tuntumaan miehen äidiltä sekä miehen että omasta mielestäsi jos joutuisit vastentahtoisesti sponsoroimaan rahallisesti ja etenkin jos vielä kyselisit työn hakemisesta tai opiskelusta niin aika helvettiähän se olisi molemmin puolin.

Vaihtoehto on tietysti sekin että hyväksyt miehen kaikkine karvoineen mutta teette rajat selväksi molemmin puolin (esim. kulujen jakaminen, toisen asioihin puuttuminen jne) ja rajoista pidetään kiinni, mutta tietysti jos pitemmälle tulevaisuuteen ajatellaan niin lasten kasvatus voisi tuottaa erimielisyyksiä (en osaa ottaa kantaa lapsikysymyksiin koska minulla ei lapsia ole.).
Tietysti sopii toivoa että se projekti alkaa tuottaa.

Onko mies koskaan kertonut syytä siihen miksi ei ota vastaan tarjottua työtä? Luulisi nimittäin että siihen on jokin ihan oikea syy.

Ap. n kannattanee etsiä itselleen uusi kumppani. Mitä tulee elämästä, jossa toine vain haaveilee ja odottaa toisen kantavan taloudellisen vastuun? Ei kannata perustaa perhettä tuollaisen vapaamatkustaja kanssa. Tämä systeemi on osittain mätä kun mahdollistaa aikuisen terveen ihmisen makaavan toimettomana kotona ja muut maksavat hänen loisimisensa.

 

[pahinta ajatellen]

Mitä tulee elämästä, jossa toine vain haaveilee ja odottaa toisen kantavan taloudellisen vastuun? Ei kannata perustaa perhettä tuollaisen vapaamatkustaja kanssa.

Niin, ja jokaisen täytyy ottaa huomioon myös se mahdollisuus, että entäs jos itselle tapahtuu jotain, joutuu onnettomuuteen tai sairastuu vakavasti. Kuka silloin kantaa vastuun niin taloudellisesta tilanteesta kuin mahdollisista lapsistakin, jos puoliso vain haahuilee miten sattuu? Tuollainen ap:n poikaystävän kaltainen huoleton haaveileva ihminen saattaa olla hauskaa seuraa silloin kun menee hyvin, mutta sitten kun tulee se huono päivä, ei olekaan ketään joka huolehtisi asioista silloin kun itse ei äkkiä kykenekään.

 

[Tiira]

Jos mies on ihana ja mukava, niin kuin kirjoitit, niin pidä kaverinasi ja mikset tietysti voisi pitää häntä poikaystävänäsikin, mutta ÄLÄ SITOUDU HÄNEEN!

Olette vasta puoli vuotta tapailleet, ettekä asu yhdessä. Älä vain muuta hänen kanssaan yhteen, muista se! Jos niin teet, sinusta tulee hänen ylläpitäjänsä. Mies, joka ottaa rahaa vastaan vanhemmiltaan, ottaa sitä kyllä sumeilematta myös kumppaniltaankin.

Anna hänen itsensä rahoittaa oma elämänsä, maksaa laskunsa ja elämisen kulunsa. Älä anna hänelle rahaa, älä edes lainaa. Hänen kuuluu elää omien tulojensa mukaisesti ja sinun taas omiesi. Minä olen myös sitä mieltä, että ihminen ei saisi koskaan heittäytyä sen yhden ainoan kortin varaan, siinä käy yleensä huonosti.

Minä olen "seikkaillut" kymmenen vuoden ajan miehen kanssa, jolla ei myöskään koskaan ollut rahaa. Se ero oli, että hän kyllä kävi työssä, mutta siitä huolimatta hänellä ei ollut koskaan rahaa. Hänellä oli uskomaton taito saada raha katoamaan käsistään, aina pee aa. Viina vei tietysti aika ison osan. Enpä usko mummona istuvani kiikkustuolissa ja muistelevani kokemaani "elämäni seikkailua."

Kyllä se aika on ohi, jolloin sitä vain hypättiin rahattoman kulkurin matkaan nauttimaan suurista seikkailuista, itse asiassa sellaista aikaa ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin yltiöromanttisissa suomalaisissa elokuvissa.

Tapaile muitakin miehiä. Vaikka mies on kuinka mukava muuten, niin kyllä tuo asia on vaan iin iso tekijä, että se haittaa vastaisuudessakin yhdessäoloanne ja tulee tekemään sitä koko ajan vain enemmän. Anna siis muillekin miehille mahdollisuutensa.

 

[Arvot]

Nimimerkki Loudness kirjoitti asiaa. Teillä kuulostaa olevan hyvin erilaiset elämänarvot. Siksi en usko, että suhteenne toimisi pidemmän päälle, vaan siinä kävisi juuri niinkuin pelkäät: joutuisit hänen elättäjäkseen ja äidikseen. Tuollaisesta miehestä ei saa sitä vastuullista perheenisää, jota kaipaat. Olen yleensä hyvin varovainen nettikommenteissani, enkä kuulu niihin, jotka heti huutavat "jätä se!", mutta tässä tapauksessa kuulostaa siltä, että teillä on perinpohjin erilaiset elämänarvot.

Loudnessin kysymys, MIKSI mies ei ota vastaan työtä, on myös tärkeä. Sinuna yrittäisin vielä keskustella asiasta, mutta ellei syy ole jokin todella järkevä, ottaisin miehestä etäisyyttä.

Älä ainakaan muuta yhteen hänen kanssaan, ellet tiedä varmuudella, että hän kykenee maksamaan oman osuutensa kuluista. Jos hänen äitinsä maksaa ne, sitä ei lasketa.

 

[Mitä tehdä?]

Kun olen kysynyt mieheltä syytä haluttomuuteen hakea töitä, hän on vain sanonut, ettei näe työnhakua aiheelliseksi. Hän haluaa keskittyä projektiinsa, vaikka se ei tällä hetkellä tuota oikeastaan mitään. Saattaa kuitenkin kulua jopa päiviä ilman että hän laittaa tikkua ristiin asian eteen. Hänelle ei ole vaihtoehto käydä palkkatöissä ja odottaa alkaako projekti tuottaa. Jos itse olisin samassa tilanteessa, tekisin vimmatusti töitä projektin eteen. Mies haluaa käyttää päivänsä kaikenlaiseen puuhasteluun, mutta hänen pitkäjänteisyytensä ei tunnu riittävän määrätietoiseen työskentelyyn.

Minua myös kismittää se, että jos pyydän häntä mukaan johonkin ystävieni kanssa sopimaani illanviettoon, jonne ystäväni tulevat poikaystäviensä kanssa, hän ei koskaan osallistu. Hän ei halua käyttää edes 15 euroa vaikkapa ravintolan ruoka-annokseen, vaikka silmääkään räpäyttämättä käyttää saman summan baarissa. Minulla on usein yksinäinen ja ikävä olo, kun katson onnellisia ystäviäni poikaystävineen. Kuulin vähän aikaa sitten kuinka ystäväni poikaystävä vastasi kysymykseen siitä miten hän on päätynyt nykyiseen työpaikkaansa. Mies vastasi, että oli ollut kuukauden työttömänä ja ajatellut, että tilanne ei voi jatkua. Sitten hän oli hakenut nykyistä paikkaansa ja saanut sen. Siitä huolimatta tämä ystäväni poikaystävä tekee samalla toista juttua, mutta koska se ei tällä hetkellä tuota tarpeeksi, hän käy myös palkkatöissä. Mietin sillä hetkellä, kuinka toivoisinkaan tämän tapailemani miehen sanovan jotain samaa!

Mietin jatkuvasti olenko jotenkin sydämetön snobi. Mutta en meinaa päästä tästä asiasta yli enkä ympäri. Hänessä on paljon hyvääkin, ja toivon sydämestäni että hän onnistuu. Mutta tiedän oman alani kautta, että se mihin hän on pyrkimässä vaatii vuosien työn ja mieluiten ulkopuolista markkinointiapua, mihin hänellä ei ole varaa.

 

[Herää pahvi]

Onko ainoa todellinen syy pysy suhteessa se, että et halua leimaantua omassa mielessäsi snobiksi? Jotenkin se kuulostaa siltä, että anteeksipyytelet edes asian pohtimista. Näin ulkopuolisena kuulostaa siltä, että sinulla ei ole mitään OIKEAA syytä jäädä suhteeseen. Ja ne oikeathan olisivat: "rakastamme kumpikin toisiamme, olen onnellinen, sovimme hyvin yhteen, näen tulevaisuutemme positiivisena, kumppanini on minulle hyväksi". Eihän hyvänen aika sentään pelkkä "hän on kiva ja mukava tyyppi" ole mikään syy jäädä suhteeseen!

On selvää että tuon miehen ikäinen ihminen ei enää muutu. Mieti siis sitä ajatusta, että jäät hänen kanssaan suhteeseen ja kuluu vuosikymmen samaa rataa - miltä se ajatus tuntuu?

 

[sillä on]

ilmiselvästi AHDH. Ei pysty keskittymään pitkäjänteisesti mihinkään ja aina keskeyttää kaikki opinnotkin. Tämmönen tapaus oli siskoni tyttärellä. Se joutui elättämään sitä kun muuttivat yhteen. Kolmen vuoden jälkeen tuli ero. Sitä harmitti kovasti kun kaikki rahat meni siihen ukkoon .Ois saanu niillä rahoilla uuden auton ja vaikka mitä muuta. No, nyt on varaa ostella kun löysi työssäkäyvän miehen. Menee autokaupoille.

 

[jep]

jos 40v mies ei osaa elättää itseään, niin en minä jäisi sitä "vastuullisuutta ja kasvamista työntekoon" enää jäisi odottamaan. Kyllä sen jokaikinen tietää, ettei sellaista ihmistä onnista koskaan.
Nämä miehet ovat niitä joilla on suuria suunnitelmia, mutta jotka ovat jatkuvasti jonkun toisen kukkarolla koko ikänsä.

 

[Vastaavaa nähnyt]

^ Olen täysin samaa mieltä.

Aloittajalle: Olen myös ollut suhteessa mieheen, jolla oli useampi koulu jäänyt kesken eikä työtkään kiinnostaneet. Suuria suunnitelmia rikastumisesta kyllä riitti ja sijoittamisesta puhui kovastikin. Ikävä kyllä onni ei ollut myötä silläkään saralla. Baareissa käymiseen rahaa kyllä riitti.

Olimme tuolloin molemmat alle kolmikymppisiä ja minä kävin koko ajan töissä, kun toinen makoili päivät kotona. Kovin kummoisena seikkailuna en tätä elämäni vaihetta muistele minäkään. Onneksi kyseessä on menneen elämän suhde, jonka jälkeen olen havainnut, että on parasta kun molemmilla on samanlaiset tavat huolehtia taloudestaan.

Mitä itse haluat? Mikä teidät pitää yhdessä? Kirjoituksesi perusteella haluat aivan erilaista elämää kuin tämä parisuhde voi sinulle tarjota.

 

[huoh]

Ei sulla ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä ukosta. Olet juuri niitä naisia, joilla omatunto kolkuttaa, että on jotenkin sun syy, että se ei mene minnekään töihin, et raaski jättää tuota tyyppiä. Sinä et sitä voi muuttaa. Ja tämäntyyppisillä tyypeillä on semmonen herttainen luonne, se on vaan manipulointia, että sulla tavallaan kävis sitä sääliksi ja antaisit sille rahaa ihan pyytämättä. Ja tietenkin se on ihan tyytyväinen elämässään, vaikkei tosiasiassa ole. Jos on vielä hyvännäköinen, se kyllä löytää uuden joka sitä hyysää jos päätät jättää. Sen takiahan se on yksin, kun exät ovat huomanneet sen laiskaksi ja saamattomaksi. Hyvää loppuelämää vaan ja eläkää yhteisillä rahoilla, hehheh. Kituuttakaa oikein.

 

[lapsellista]

poikaystävä on vain teineillä. Siis alle 18 vuotiailla.
Aikuiset puhuvat miesystävästä.
Ei aikuinen ihminen voi elää kuin hemmoteltu kakara tai avuton loinen muiden varassa koko elämäänsä. Jokainen kantakoon vastuun omista tekemisistään ja elannostaan.

Olisiko teillä kummallakin kasvun paikka?

 

[totta vikiset]

Jos mies on ihana ja mukava, niin kuin kirjoitit, niin pidä kaverinasi ja mikset tietysti voisi pitää häntä poikaystävänäsikin, mutta ÄLÄ SITOUDU HÄNEEN!

Olette vasta puoli vuotta tapailleet, ettekä asu yhdessä. Älä vain muuta hänen kanssaan yhteen, muista se! Jos niin teet, sinusta tulee hänen ylläpitäjänsä. Mies, joka ottaa rahaa vastaan vanhemmiltaan, ottaa sitä kyllä sumeilematta myös kumppaniltaankin.

Anna hänen itsensä rahoittaa oma elämänsä, maksaa laskunsa ja elämisen kulunsa. Älä anna hänelle rahaa, älä edes lainaa. Hänen kuuluu elää omien tulojensa mukaisesti ja sinun taas omiesi. Minä olen myös sitä mieltä, että ihminen ei saisi koskaan heittäytyä sen yhden ainoan kortin varaan, siinä käy yleensä huonosti.

Minä olen "seikkaillut" kymmenen vuoden ajan miehen kanssa, jolla ei myöskään koskaan ollut rahaa. Se ero oli, että hän kyllä kävi työssä, mutta siitä huolimatta hänellä ei ollut koskaan rahaa. Hänellä oli uskomaton taito saada raha katoamaan käsistään, aina pee aa. Viina vei tietysti aika ison osan. Enpä usko mummona istuvani kiikkustuolissa ja muistelevani kokemaani "elämäni seikkailua."

Kyllä se aika on ohi, jolloin sitä vain hypättiin rahattoman kulkurin matkaan nauttimaan suurista seikkailuista, itse asiassa sellaista aikaa ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin yltiöromanttisissa suomalaisissa elokuvissa.

Tapaile muitakin miehiä. Vaikka mies on kuinka mukava muuten, niin kyllä tuo asia on vaan iin iso tekijä, että se haittaa vastaisuudessakin yhdessäoloanne ja tulee tekemään sitä koko ajan vain enemmän. Anna siis muillekin miehille mahdollisuutensa.

Tuollahan niitä on keskari-kuppilat täynnänsä ex:nsä pois potkimia entisiä perheenisiä ikäryhmästä 35-75 v. Nykyomaisuus kulkee muovipussissa. Varmasti sellaisen miehekkeen saisi jos haluaisi. Kuka ehtii ensin? Itse jään kyllä suosilla kalkkiviivoille katselemaan.

 

[porvarisorvari]

ilmiselvästi AHDH. Ei pysty keskittymään pitkäjänteisesti mihinkään ja aina keskeyttää kaikki opinnotkin. Tämmönen tapaus oli siskoni tyttärellä. Se joutui elättämään sitä kun muuttivat yhteen. Kolmen vuoden jälkeen tuli ero. Sitä harmitti kovasti kun kaikki rahat meni siihen ukkoon .Ois saanu niillä rahoilla uuden auton ja vaikka mitä muuta. No, nyt on varaa ostella kun löysi työssäkäyvän miehen. Menee autokaupoille.

OT mutta kannattaisi mennä ennemmin asuntokaupoille kun hakata vähiä eurojaan autoihin.

 

[Mitä tehdä?]

poikaystävä on vain teineillä. Siis alle 18 vuotiailla.
Aikuiset puhuvat miesystävästä.
Ei aikuinen ihminen voi elää kuin hemmoteltu kakara tai avuton loinen muiden varassa koko elämäänsä. Jokainen kantakoon vastuun omista tekemisistään ja elannostaan.

Olisiko teillä kummallakin kasvun paikka?

Olen 27-vuotias. Kaikki suunnilleen samanikäiset ystäväni puhuvat seurustelukumppaneistaan poika-tai tyttöystävinä. Minusta poika-tai tyttöystävä = seurustelukumppani, ja teinien suhteista voi harvemmin sanoa sitä. Miesystävä on mielestäni kuitenkin termi joka sopii hieman minua vanhempien käytettäväksi. Jos olisi tämän ko. miehen ikäinen, niin ehkä sitten.

Mikä kasvun paikka minulla on? Olen kouluttautunut, itseni elättävä nainen. Luottotiedot kunnossa, on ystäviä, harrastuksia, tavoitteita ja unelmia. En ole toistaiseksi kustantanut miehen elämistä eurollakaan, muuttanut hänen kanssaan yhteen tai edes sitoutunut häneen kiinteästi.

Mies tuntuu elävän englanninkielisen sanonnan "put all eggs in one basket" mukaan. Hänellä ei ole lainkaan varasuunnitelmia.

Haluaisin tietää miten jostakusta tulee tällainen. Hänkin kuuluu kuitenkin siihen ikäluokkaan joka on elänyt materiaalisesti turvatun lapsuuden ja nuoruuden, ja jolla on ollut mahdollisuuksia.
Olen nähnyt hänestä nuoruudenkuvia, ja hän oli tuolloin silmiinpistävän komea. Vielä nykyäänkin hän on varsin miellyttävä ulkonäöltään. Hän tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, ja on suosittu seuramies. Onkohan sitten niin, että hän on lipunut elämässään eteenpäin hyvällä ulkonäöllään ja sosiaalisuudellaan, kunnes nuoruus on ohi, ja hän on jäänyt ikäänkuin elämään sellaista vaihetta joka ihmisillä on yleensä 20-30-vuotiaana.
Muut ikäisensä ovat menneen auttamatta ohi. Hänen monilla vanhoilla ystävillään on perhe, ja hyviä ammattiuria. Olen miettinyt miksi hänen elämänsä on mennyt niin, ettei hänellä ole kumpaakaan. Hänessä on nuorekkuuden hyvät puolet, kuten kiinnostuminen uusista asioista, sosiaalinen aktiivisuus jne. mutta sitten myös ne negatiiviset, kuten taloudellinen riippuvuus, haluttomuus ottaa vastuuta jne. Hänen vanhempiaan en ole tavannut, mutta olen saanut heistä sellaisen kuvan, että ovat aivan tavallisia pitkän työuran tehneitä valkokaulustyöläisiä. Mies ei ole kärsinyt lapsuudessaan puutetta. Hänen sisaruksensa ovat työelämässä.

 

[lapsellista]

kasvun paikka sinulla on siinä, että sinä otat vastuun omasta elämästäsi ja annat miesystäväsi (liki 40 vuotias ei ole enää poika eikä enää pojaksi muutu vaikka kuinka haluaisit) vastata omasta elämästään.

Millainen vaihe sinulla on päällä, olethan 20-30 ikävuoden välillä?

Miksi analysoit miesystäväsi historiaa, käyttäytymistä siltä ajalta kun et ole edes häntä tuntenut?
Etkö hyväksy miesystävääsi sellaisena kuin hän on?

Miesystäväsi elää omalla tavallaan ja tulee luultavasti koko loppuelämänsä elämään samalla tapaa.
Miesystäväsi ei muutu säntillisesti 8-16 työssäkäyväksi perheenisäksi, sellaiseksi kuin mitä sinä toivot, ikinä. Mutta sitähän sinä et käsitä vaikka kuinka täällä elleissä rautalangasta väännettäisiin. Kuulut niihin naisiin jotka haluavat muuttaa kumppaniaan mieleisekseen.

 

[eron paikka]

Alkuperäiselle sanon ihan suoraan, että eroa. Miehesi toiminnan syillä ei ole väliä, mutta nykyisen miehesi kanssa et voi saavuttaa sitä, mitä haluat. Siispä kohteliaat jäähyväiset ja uutta matoa koukkuun.

Sitten anna hetki aikaa oman toimintasi analysoinnille. Kirjoitustesi perusteella vaikutat hyvin fiksulta naiselta, joka on tehnyt monta hyvää valintaa. Silti jäin miettimään joitakin asioita:

1) Kun sinulla on jossakin vaiheessa uusi parisuhde, niin muista elää sitä. Älä vertaa kumppania tai suhdettanne ystäviesi elämään. Jollakin on aina uudempi talo tai auto, tuuheampi tukka, parempi onni lasten hankinnassa tai hienompi ura. Silti kaikilla on myös varjopuolia elämässään. Muuta omassa elämässäsi niitä seikkoja joita haluat ja voit ja sopeudu muihin asioihin.

2) Miten määrität omat tavoitteesi elämässäsi? Tunnetko itsesi ja teetkö aikuisena valinnat oikeasti sen mukaan, mitä SINÄ hyväksi koet? Tekstissäsi jotenkin korostuu näkemys itsestäsi ja miehestäsi lapsuusperheiden kasvatustyön tuloksina. Ethän liiaksi yritä olla se kiltti tyttö, joksi sinut on kasvatettu?

3) Älä vaadi elämänhallinnaltasi liikaa. On järkevää suunnitella elämää ja pohtia myös aika ajoin, mikä on ok ja mitä on muutettava. Tyhmiä valintoja ei tietenkään kannata ehdoin tahdoin tehdä. Mutta elämä on silti aina myös tuurilaji. Et voi tiettyä pistettä enempää säätää kohtaloasi. Voit esimerkiksi hankkia ylemmän tutkinnon ja se varmaan parantaa mahdollisuuksiasi, mutta ei takaa mitään työmarkkinoilla. Voit etsiä uuden miehen tietyillä kriteereillä, mutta tuo mies saattaa vaikkapa vammautua. Voit saavuttaa kaikki unelmasi, mutta vanhempasi saattavat kuolla matkalla katsomaan uutta iahanaa kotiasi. Ei ole tarkoitus lannistaa, vaan korostaa että elämässä on aina tilaa sattumalla ja muilla yksilön hallitsemattomissa olevilla seikoilla. Vaikka siis nyt toivottavasti annat kenkää sille ajautujamiehelle, niin anna kuitenkin jatkossa elämässäsi pikkuisen tilaa ajautumisellekin, hyvässä mielessä. Se antaa kykyä selviytyä myös ei niin suosiollisessa ajautumisessa.

 

[Joka toista nimittelee...]

kasvun paikka sinulla on siinä, että sinä otat vastuun omasta elämästäsi ja annat miesystäväsi (liki 40 vuotias ei ole enää poika eikä enää pojaksi muutu vaikka kuinka haluaisit) vastata omasta elämästään.

Miesystäväsi ei muutu säntillisesti 8-16 työssäkäyväksi perheenisäksi, sellaiseksi kuin mitä sinä toivot, ikinä. Mutta sitähän sinä et käsitä vaikka kuinka täällä elleissä rautalangasta väännettäisiin. Kuulut niihin naisiin jotka haluavat muuttaa kumppaniaan mieleisekseen.

Eli kasvua on sinun kielenkäytössäsi se, että AP hyväksyy, että mies ei tule muuttumaan ja eroaa tästä? Ihan vaan tarkistan, koska minä en nimittäisi tuollaista "kasvun paikaksi" vaan eron paikaksi.

 

[sillä on]

OT mutta kannattaisi mennä ennemmin asuntokaupoille kun hakata vähiä eurojaan autoihin.

Ei asu Helsingissä. Helsingin asunnot turhan kalliita. Hyväpalkkaisella naisella jää pari tonnia ylimääräistä joka tilistä. Auton jälkeen vaiika asuntokaupoille, mutta ensiksi on hyvä olla jonkunlainen pesämuna. Tarvii autoa työmatkaan ja muuhunkin.