POIKANI

[Satu]

Minun pieni poikani syntyi viikolla 18 kuolleena. Yöllä meni lapsi vesi ja poika syntyi kahdeksalta kuolleena. Nyt yritän ymmärtää että näin on todellakin tapahtunut. Välillä on "kuivempia" päiviä,mutta muuten en muuta jaksa tehdä kuin itkeä. Onneksi on kolme muuta lasta joita pitää hoitaa ja yrittää heidän kanssa olla mutta kun yksin jäät niin. Hautajaiset olisivat torstaina. Onko teitä muita kun olette itse hautaneet lapsenne?

 

[Enkelipoika]

Olen kovin pahoillani siitä, että menetit poikasi. Tiedän miltä se tuntuu.
Me menetimme esikoispoikamme viikolla 38. Hän on koko ajan ajatuksissani ja tuntuu siltä, että suru ei vähene koskaan. Moni vain sanoo, että sen kanssa pitää oppia elämään. Niinpä.

 

[aika parantaa]

Minulla kuoli poikavauva kohtuun rv 36.Oman lapsen hautaaminen on tosi raskasta,mutta ajattele,ettei siinä ole kuin kylmä ruumis,jolla me emme tee mitään.Vaikka niin hartaasti toivoisimmekin voivamme herättää lapsemme eloon,se on mahdotonta.Lapsellasi on hyvä olla taivaassa.
Sanoisin,että päivästäsi tulee raskas ja hautaamisen jälkeen tulee sitten se tyjyys..Kun vauvaa ei olekaan ja sen todellisuuden kanssa on pakko alkaa elämään...Voimia sinulle , sinulla on täysi oikeus surra,itkeä, vaikkapa "raivota" pahaa oloasi.Älä patoa tunteitasi,niin sitten eräänä päivänä huomaat,että elämä helpottaa.Siihen voi mennä aikaa viikkoja,kuukausia,tai jopa vuosia. Tämä oli tällainen sekava kirjoitus,mutta yritä jaksaa.

 

[kop]

:hug: Voima haleja sinulle :hug:

 

[kuu-ukko]

Meidän enkeliprinsessa kuoli kohtuuni rv 38 noin puoli vuotta sitten, vieläkin virtaavat kyyneleet poskillani, kun ajatukset menevät prinsessaamme. On elämä niin epäoikeudenmukaista. :'(

Sinulle voimia ja :hug: raskaaseen hautajaispäivään.

 

[enkeli prinsessa]

Meidän enkeli prinsessamme kuoli kohtuuni rv25 viime elokuussa...
Maailman surullisinta oli haudata oma pieni tyttömme... :'(

Kuulun siihen ryhmään joka saa kesken menoja perä toisensa jälkeen...ennen kohtukuolemma oli km rv8 ja nyt viime perjantaina jälleen km rv6...
Eläviä lapsia ei ole siunaantunut ja alkaa jo mietityttämään, että saadaanko koskaan...
Onneksi syksyllä päästään jo tutkimuksiin selvittämään, että missä vika on...

:hug: sinulle... anna ajan kulua ja itkeä saa niin paljon kuin itkua riittää...muista puhua paha olo pois...Ei kannata jäädä yksin suremaan tai kätkeä surua...

 

[Sinna]

Me myös menetimme poikamme 18. viikolla. Synnytyksestä on nyt kuukausi, ja yhä tulee surupäiviä, vaikka esikoisen takia ei onneksi voi vain surra. Silti loukkaa ihmisten vähättely, tyyliin "niitähän sattuu" ja "uusia lapsia tulee vielä". Ikävöin juuri tätä pientä poikaa, jota emme saaneet pitää. Meidän pienokaisemme tuhkattiin yhteisuurnaan, silloin tuskan (fyysisen ja henkisen) keskellä emme jaksaneet ajatella hautajaisia.

Meillä syytä keskenmenoon ei löytynyt, poikamme oli(si ollut) terve ja muutenkin kaikki tutkimustulokset olivat normaaleja. Kuukautiset alkoivat pari päivää sitten, ja kovasti toivon uutta raskautta, vaikka ikävää enkelivauvaamme kohtaan se ei hälvennäkään.

 

[HEINI]

Minä,(me) kans olen haudannut tytön joka syntyi vko.lla oiliko tasan 17.Tämä tapahtu viimme kesänä, meidän 2 pikku poikaa on tuhkattu,syntyivät vko.ll n. 14-16,ja yksi pikkunen alku vuosi pois vko.lla 6,nämä sattuo peräkkäin ja vikasta synnytyksestä on parisen kuukautta,elämä jatkuu jotenkin,välillä hyvin ja välillä huonommin.
Kovasti voimia :hug:

Ei onneksi olla yksin näitten asioiden kanssa.

 

[kikka10]

\

Minun pieni poikani syntyi viikolla 18 kuolleena. Yöllä meni lapsi vesi ja poika syntyi kahdeksalta kuolleena. Nyt yritän ymmärtää että näin on todellakin tapahtunut. Välillä on "kuivempia" päiviä,mutta muuten en muuta jaksa tehdä kuin itkeä. Onneksi on kolme muuta lasta joita pitää hoitaa ja yrittää heidän kanssa olla mutta kun yksin jäät niin. Hautajaiset olisivat torstaina. Onko teitä muita kun olette itse hautaneet lapsenne?

:heart: :hug: :flower: