Huomenta!
Tervetuloa LillaMy83 ja tsempitykset loppusuoralle! Tervetuloa myös Laura-vm86, me mennäänkin melkeen samoilla viikoilla! Meillä ois muutto nyt su/ma. Muuttomatkaa on alle 100 metriä, mut onhan toi silti aina omanlaisensa rykäisy toi muutto! Onneks pääsee muuttaa jo nyt, eikä sit valtaisan masun kanssa.
soja: täällä on kans tää viikko ollu aivan kamalaa väsymystä! Pari viikkoa sitten raudat oli vielä ok, vaikkakin normaalia matalampi. Normisti huitelen tuolla 160:ssä...Rautainen mimmi, hih. :kieh: Verenpaineet mulla onkin sit noin 50/100 (vai kummin päin ne nyt ilmoitetaankaan..)ja pahimmillaan jopa alemmat ja se väsyttää aika lailla. Viime viikolla, kun oli aikaiset heräämiset, olin iltapäivällä ihan pyörryksissä ja juoksutin oppilaita open pöydän luokse, etten itse kupsahtaisi maahan. Ja jos (ja kun)oon äidin tyttö, paineet tulee menemään vielä alemmaksi.
Tosiaan me käytiin maanantaina ultrassa ja ensimmäistä kertaa mieskin oli mukana. Siellähän se Myttynen vilisteli kovasti. :heart: Aika lääketieteellinenhän tuo rakenneultra oli np-ultraan verrattuna: esim. kokonaiskuvaa nähtii vaan villaukselta ja lääkäri luetteli niin paljon faktoja, ettei me niistä oikeen ymmärretty.Mut sitä varten ne ultrat toki onkin, että nähdään, et kaikki on kehittynyt ja kunnossa... Mieleen jäi kuitenkin kommentti :"Oikein hyvältä näyttää" ja tämä kommentti riittää mulle. Viikkojakin vastasi aika tarkalleen. Suurin osa ultran ajasta meni siihen, kun lääkäri tutkaili sydäntä ja yritti ottaa siitä kuvaa. Itselläni ja äidilläni on ollut sydämessä synnynnäinen reikä, mistä johtuen Myttysen sydäntä tarkkaillaan näköjään nyt oikein mahottoman tarkasti. Hyvä näin! Minun aikanani reikä huomattiin kolme vuotiaana ihan vahingossa ja äitillä sama vaiva huomattiin vasta viisikymppisenä. Tuo tosi paljon turvallisuuden tunnetta, kun näkee, että asiaan suhtaudutaan tosissaan. Lääkäri vaan meinasi tuskastua, kun Neiti ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan, mistä johtuen kunnon kuvaa sydämestä ei meinannut millään saada.
Mukaan saatiin yksi kasvokuva, missä Myttynen ihan niin kuin hymyilis, niin suloinen :heart:
Niin ja tosiaan, Neitiä veikattiin tulevaksi, mikä me kyllä jo tiedettiin etukäteen. Tai ainakin olisi ollut todella iso ylläri, tai tulee olemaan, jos siellä olisikin poika. On vaan niin tyttöolo ollut ihan alusta alkaen.
Tervetuloa LillaMy83 ja tsempitykset loppusuoralle! Tervetuloa myös Laura-vm86, me mennäänkin melkeen samoilla viikoilla! Meillä ois muutto nyt su/ma. Muuttomatkaa on alle 100 metriä, mut onhan toi silti aina omanlaisensa rykäisy toi muutto! Onneks pääsee muuttaa jo nyt, eikä sit valtaisan masun kanssa.
soja: täällä on kans tää viikko ollu aivan kamalaa väsymystä! Pari viikkoa sitten raudat oli vielä ok, vaikkakin normaalia matalampi. Normisti huitelen tuolla 160:ssä...Rautainen mimmi, hih. :kieh: Verenpaineet mulla onkin sit noin 50/100 (vai kummin päin ne nyt ilmoitetaankaan..)ja pahimmillaan jopa alemmat ja se väsyttää aika lailla. Viime viikolla, kun oli aikaiset heräämiset, olin iltapäivällä ihan pyörryksissä ja juoksutin oppilaita open pöydän luokse, etten itse kupsahtaisi maahan. Ja jos (ja kun)oon äidin tyttö, paineet tulee menemään vielä alemmaksi.
Tosiaan me käytiin maanantaina ultrassa ja ensimmäistä kertaa mieskin oli mukana. Siellähän se Myttynen vilisteli kovasti. :heart: Aika lääketieteellinenhän tuo rakenneultra oli np-ultraan verrattuna: esim. kokonaiskuvaa nähtii vaan villaukselta ja lääkäri luetteli niin paljon faktoja, ettei me niistä oikeen ymmärretty.Mut sitä varten ne ultrat toki onkin, että nähdään, et kaikki on kehittynyt ja kunnossa... Mieleen jäi kuitenkin kommentti :"Oikein hyvältä näyttää" ja tämä kommentti riittää mulle. Viikkojakin vastasi aika tarkalleen. Suurin osa ultran ajasta meni siihen, kun lääkäri tutkaili sydäntä ja yritti ottaa siitä kuvaa. Itselläni ja äidilläni on ollut sydämessä synnynnäinen reikä, mistä johtuen Myttysen sydäntä tarkkaillaan näköjään nyt oikein mahottoman tarkasti. Hyvä näin! Minun aikanani reikä huomattiin kolme vuotiaana ihan vahingossa ja äitillä sama vaiva huomattiin vasta viisikymppisenä. Tuo tosi paljon turvallisuuden tunnetta, kun näkee, että asiaan suhtaudutaan tosissaan. Lääkäri vaan meinasi tuskastua, kun Neiti ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan, mistä johtuen kunnon kuvaa sydämestä ei meinannut millään saada.
Mukaan saatiin yksi kasvokuva, missä Myttynen ihan niin kuin hymyilis, niin suloinen :heart:
Niin ja tosiaan, Neitiä veikattiin tulevaksi, mikä me kyllä jo tiedettiin etukäteen. Tai ainakin olisi ollut todella iso ylläri, tai tulee olemaan, jos siellä olisikin poika. On vaan niin tyttöolo ollut ihan alusta alkaen.