Rosetalle "hieman" myöhästyneet onnittelut prinsessasta! :heart: Te oottekin päässy jo tiukasti vauva-arkeen kiinni.
Kiva muuten kuulla, miten muiden koirat on vauvoihin suhtautuneet. Meilläkin kun on tuo (tällä hetkellä rukkasiksi joutava karvakasa!! Karvanlähtö.. Do I need to say more?!) poitsu olemassa ja välillä aina mietityttää, miten se Ransu vauvan tuloon suhtautuisi... Tuo on kyllä sinänsä aika itsenäinen elukka, että en usko sen olevan mitenkään kovin kiinnostunut vauvasta. Eiköhän me pärjätä... Yks "huoli" tosin miehellä on: Vauvahan on ihan karvassa, sitten kun alkaa liikkumaan. Meillä pitää kuulemma sitten imuroida kaks kertaa päivässä...
Me käytiin viikko sitten taas ultrassa ja nyt saatiin katottua sitä sydäntäkin paremmin. Huh, hyvältä siellä näytti. Kipsu kasvaa ihan viikkojaan vastaavasti, painoarviota silloin 24+2 oli 740g.
Lääkäri kattoi myös miun kohdunsuun tilanteen, kun parina päivänä ennen ultraa masu meni ihan kivikovaksi ja araksi. Mutta kiinni on paikat ja kaulaa jäljellä, olikohan 3,7 cm... Kuulemma kohtu vaan harjoittelee.
Vehkeitään Kipsu ei taaskaan juurikaan esitellyt, mutta vähän lääkäri lupaili meille ujoa tyttöä... :heart: Seuraavan kerran mennään ultraan 28+2, eli kolmen viikon päästä. Sitten varmaan jo kahden viikon päästä seuraava kun mahdollisen makrosomian merkit alkais jo näkyä...
Töissä oon joo ollu ja ihan hyvin jaksanut. Flunssaa piteli pari vkoa sitten, mutta muuten vointi on ollu hyvä. Hemppari tipahti alle sadan ja sitä nyt kyttäillään, mutta olo on kuitenkin paljon energisempi kuin mitä raskauden alussa, jolloin hempparikin oli vielä 110 paremmalla puolella.
Ens viikko ois vielä töitä, sitten syysloma ja sen jälkeen seittemän vkoa töitä ennen äitiyslomaa. Lomapäiviä ois vielä pidettävää yhden vkon verran, eli ei tässä nyt kamalasti enää oo.
Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta olla tässä ja raskaana. Tuntea vauvan potkiskelut. Välillä sitä ihan täytyy nipistää itteään että onko tää nyt vaan unta... mutta ei, kyllä tää ihan totisinta totta on.
Kiva muuten kuulla, miten muiden koirat on vauvoihin suhtautuneet. Meilläkin kun on tuo (tällä hetkellä rukkasiksi joutava karvakasa!! Karvanlähtö.. Do I need to say more?!) poitsu olemassa ja välillä aina mietityttää, miten se Ransu vauvan tuloon suhtautuisi... Tuo on kyllä sinänsä aika itsenäinen elukka, että en usko sen olevan mitenkään kovin kiinnostunut vauvasta. Eiköhän me pärjätä... Yks "huoli" tosin miehellä on: Vauvahan on ihan karvassa, sitten kun alkaa liikkumaan. Meillä pitää kuulemma sitten imuroida kaks kertaa päivässä...
Me käytiin viikko sitten taas ultrassa ja nyt saatiin katottua sitä sydäntäkin paremmin. Huh, hyvältä siellä näytti. Kipsu kasvaa ihan viikkojaan vastaavasti, painoarviota silloin 24+2 oli 740g.
Lääkäri kattoi myös miun kohdunsuun tilanteen, kun parina päivänä ennen ultraa masu meni ihan kivikovaksi ja araksi. Mutta kiinni on paikat ja kaulaa jäljellä, olikohan 3,7 cm... Kuulemma kohtu vaan harjoittelee.
Vehkeitään Kipsu ei taaskaan juurikaan esitellyt, mutta vähän lääkäri lupaili meille ujoa tyttöä... :heart: Seuraavan kerran mennään ultraan 28+2, eli kolmen viikon päästä. Sitten varmaan jo kahden viikon päästä seuraava kun mahdollisen makrosomian merkit alkais jo näkyä...
Töissä oon joo ollu ja ihan hyvin jaksanut. Flunssaa piteli pari vkoa sitten, mutta muuten vointi on ollu hyvä. Hemppari tipahti alle sadan ja sitä nyt kyttäillään, mutta olo on kuitenkin paljon energisempi kuin mitä raskauden alussa, jolloin hempparikin oli vielä 110 paremmalla puolella.
Ens viikko ois vielä töitä, sitten syysloma ja sen jälkeen seittemän vkoa töitä ennen äitiyslomaa. Lomapäiviä ois vielä pidettävää yhden vkon verran, eli ei tässä nyt kamalasti enää oo.
Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta olla tässä ja raskaana. Tuntea vauvan potkiskelut. Välillä sitä ihan täytyy nipistää itteään että onko tää nyt vaan unta... mutta ei, kyllä tää ihan totisinta totta on.