Alkuperäinen kirjoittaja vakivieras:
En jaksanu kahlata koko ketjua sori. Mutta tämä on arka aihe täällä ja ihan varmasti on jo syytelty että edes ajattelee pitää lasta hoidossa..
Mutta minusta kuulosti siltä että teille ois parasta pitää lapsi esim sen 8pv (taitaa olla minimi) kuussa hoidossa tms, osaavat varmaan sieltä hoitopaikastakin neuvoa. Koska lapsi kerran on sellainen hitaasti lämpeävä niin onko oikeasti LAPSEN kannalta mitään järkeä repiä pois tutuista ympyröistä, tutustuttaa taas uusiin kerhokavereihin ja sitten taas uudelleen ehkä jopa toiseen päiväkotiin kun sen nykyisen paikka on mennyt? Tietty jos aiot olla ap pitempään kotona esim 3v niin sittenhän asia on toinen, mutta jos koht pian äippäloman jälkeen oot menossa töihin takas.
Nimenomaan siis tästä on kyse, mitä vieras pohtii. Eli LAPSEN parhaasta, ei minun. Päiväkodin henkilökunta otti asian esille ja he sanoivat, että nimenomaan lapsen kannalta he suosittelevat jatkamista. Tästä aloin edes pohtimaan aikaisemmin itsestään selvänä pitämääni kotiin jättämistä.
Jos mun lapsi olis sellainen, että hän sopeutuisi helposti ja nopeasti uusiin asioihin, tykkäisi noin yleensä olla ihmisten kanssa jne. niin asia olis eri. Silloin ei tarviis miettiä sitäkään, millaista sopeutuminen tulis olemaan uudestaan hoitoon palatessa vaan vois oikeesti nauttia tästä ajasta minkä ehtis olemaan lapsen kanssa kotona. Kuitenkin pelkään, että samaan päiväkotiin olis tosi vaikea päästä, varsinkaan kahden lapsen ja sitten olis isoja sopeutumiskynnyksiä taas luvassa niin itselleni kuin lapsellekin. Mulla ei missään tapauksessa ole mahdollisuutta olla kotona kovinkaan kauaa äippäloman jälkeen :/
Minä uskon kyllä, että lapsi olis varmasti iloinen sen ajan kun sais olla kotona. Kun hän nimenomaan on sellainen kotihiiri ja arka, että olis aina vaan kotona omien tavaroiden keskellä. Ihan mun kavereidenkin luona, missä on samanikäisiä lapsia saattaa seisoa eteisessä ovella 5 minuutin vierailun jälkeen, kun ei viihdy missään vieraassa paikassa. Sanoo, että mennään kotiin
Mutta olisko lapselle hyväksi olla kotona? Teenkö hälle ns. karhunpalveluksen vai oikean palveluksen, jos otan hänet kokonaan hoidosta kotiin? Totta kai voisin yrittää jotenkin ylläpitää tuota sosiaalista oppimista, mutta kun pelkään sitäkin että esim uudet kerhot uusine ihmisineen olis lapselle vaan ikäviä asioita. On mulla pari kaveria, joilla on lapsia, mutta riittääkö se tapaaminen mitä heitä näen?
Tää on oikeesti mulle hankala päätös eikä ole tarkoitus sohia mitään muurahaispesiä
En kuitenkaan kaipaa myös mitään "laiska äiti ei jaksa hoitaa itse lapsiaan" - kommentteja, koska niistä ei ole nyt kyse eikä ne auta yhtään.
