Pömppömahaiset plussaajat!!
- Viestiketjun aloittaja Miruliini
- Ensimmäinen viesti
Sunnuntai 17.8 :wave:
Auringokukka............2.ICSI (pitkä )....................kp33/-/ktt9
Hanneli-78................2.ICSI (lyhyt).....................kp/-/ktt6
Haave.......................1.IVF..................................kp/-/ktt4
Stella08.....................3.IVF.................................kp29/27/elo
Adeliini.......................pupuilua...........................kp25/-/ktt
mmm.........................1.IVF.................................kp24/27-31/syys
Hobelix......................1.IVF (lyhyt)......................kp24/30-32/syys
Kamilla.......................Clomhexal........................kp22/29-31/dpo9
PeePee77..................PAS..................................kp19/29-31/syys
Merikeiju....................PAS..................................kp12/29/elo
EllaElias.....................PAS...................................kp11/-/syys/loka
Kurreliini....................pupuilua............................kp10/-/ktt
Ulpu78......................3.IVF..................................kp10/-/tammi
Astarte......................1.IVF (lyhyt)......................kp8/26-30/ktt
Taivaansilpoja...........ICSI...................................kp/-/syys
Hannele.....................PAS...................................kp/-/ktt
Testailijat
Auringokukka 22.8
Hanneli-78 25.8
Haave 27.8
Haamuillut :attn:
Stella08 =)
Plussanneet :heart: :flower:
Miruliini + Pappu & Nupu
Krisseli79
Sahranami + Aatu & Beetu
Meikku
Soraya
Vappuviuhka
Marli + Super-Maukka & Ihme-Maukka km rv 13 :'(
Retuli82 km rv 8 :'(
Auringokukka............2.ICSI (pitkä )....................kp33/-/ktt9
Hanneli-78................2.ICSI (lyhyt).....................kp/-/ktt6
Haave.......................1.IVF..................................kp/-/ktt4
Stella08.....................3.IVF.................................kp29/27/elo
Adeliini.......................pupuilua...........................kp25/-/ktt
mmm.........................1.IVF.................................kp24/27-31/syys
Hobelix......................1.IVF (lyhyt)......................kp24/30-32/syys
Kamilla.......................Clomhexal........................kp22/29-31/dpo9
PeePee77..................PAS..................................kp19/29-31/syys
Merikeiju....................PAS..................................kp12/29/elo
EllaElias.....................PAS...................................kp11/-/syys/loka
Kurreliini....................pupuilua............................kp10/-/ktt
Ulpu78......................3.IVF..................................kp10/-/tammi
Astarte......................1.IVF (lyhyt)......................kp8/26-30/ktt
Taivaansilpoja...........ICSI...................................kp/-/syys
Hannele.....................PAS...................................kp/-/ktt
Testailijat
Auringokukka 22.8
Hanneli-78 25.8
Haave 27.8
Haamuillut :attn:
Stella08 =)
Plussanneet :heart: :flower:
Miruliini + Pappu & Nupu
Krisseli79
Sahranami + Aatu & Beetu
Meikku
Soraya
Vappuviuhka
Marli + Super-Maukka & Ihme-Maukka km rv 13 :'(
Retuli82 km rv 8 :'(
Aamun virkku täällä.
Voi PeePee . Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: ei. Toinen kysymys on jo vaikeampi. Minusta rehellisin ja samalla raadollisin vastaus on, että kyllä sydän tietää. Ehkä se ei aina ole järjellä, elämänkatsomustiedollisesti eikä varsinkaan kristillisesti ajatellen oikein, mutta kun sydämeen sattuu muiden raskautumisuutiset niin niillä hetkillä se on todellakin itseltä pois. Sinun kohdallasi erityisesti, koska olet joutunut tuoreeltaan keskenmenon kokemaan, mutta myös melltä muilta. Muistutus näistä sadoista yrityskerroista pistää sillä hetkellä lujaa. En ainakaan itse osaa kieltää sitä tunnetta enää, mutta olen kyllä alkanut oppimaan, että niillä hetkillä pitää etsiä siinä sumussa Toivon kättä ja tarttua siihen. Päivät ovat aina saman mittaisia, tulee uusia aamuja ja useimpina niistä pystyy ajattelemaan, että kyllä mekin, vielä joskus. Mutta on ihan tosiasia, että menetys ja jatkuvat epäonnistumiset sattuvat ihan oikeasti selkäytimeen asti (epiduraali tulee tulemaan meille kaikille siinä mielessä aivan liian myöhään). Tunne elämän epäreiluudesta ja erityisesti kalvava pelko tulevat aina uudelleen vastaan kunnes aika - ja jonakin päivänä onnelliset uutiset - parantavat meidät. Kolmas kysymyksesi - miksi me ei ansaita... Tuota on tullut ajateltua itsekin, vaikka se onkin kovin turhaa. Joinakin päivinä pitkän odotuksen, vastoinkäymiset ja sitä myöten henkisen kasvun sietää paremmin, joinain päivinä to-del-la paljon huonommin. Joskus sitä miettii, että voi kun lapsen (= Onnen) voisikin ansaita. Tai edes ihan vain saada, jos oikein tosi tosi tosi paljon yrittää sitä tehdä... Me, jotka täällä kirjoittelemme, emme selvästi pysty sitä vain "pikkasen päiviä sihtaamalla" tekemään. Sekin sattuu. Ja voi että miten sattuu ystävien hehkuvat varhaiset uutiset raskaudesta, kaikki kymmenet ystävien baby-showerit ja ihan vain tuntemattomat onnelliset pömppömahaiset kaupoissa ja kaduilla. Vastaus viimeisiin kysymykseesi: ei se ole liikaa vaadittu, että TE ja kaikki meistä sen oman rakkaan saisimme syliimme. Elämän perusvaatimus. Ja samalla se on silkka ihme. Ihme nimeltä ihminen, jolla ei ole mitään tekemistä karman ja entisten elämien tai ihan vain saman elämän syntien kanssa. Ei, tämä on ihan arpapeliä. Mun oma mantra on, kyyneleisinäkin päivinä, että jonain päivänä. Ja uskon siihen kyllä, vaikka välillä on ihan hirveän vaikeaa.
(.) Ei mitään uutta. Ryntään joka aamu vessaan aina kun silmät poksahtaa auki - mitään ei vielä näy eikä varsinaisesti ole menkkaolokaan mutta jotenkin tuntuu, että eilen ei enää juilinut tuota oikeaa puolta eikä edes rintoja - niinkuin siis viime viikolla joka päivä. Progejahan en siis missään tapauksessa ole enää ottanut, kun klinikka ei silloin viime viikon keskiviikkona antanut mulle kauheasti toivoa. Viimeinen proge viikko sitten sunnuntai-iltana, eli ainakaan niillä en pitkitä tätä. Nyt mennään luonnon mukana. Niinkuin Haave tuolla ihanasti kehottikin, niin noin puolet musta haluaisi jo kutsua Toivon ja Onnin sisään avoimista ovista... Toisaalta sisällä odottaa rauhallinen Realismi ja ärhäkkä Tieto. Oven kynnyksellä siis seisotaan ja odotellaan, koko joukko. Koska tilanne on tämä, vuodon alkaminen ei tule olemaan järkytys, ehkä enemmänkin päin vastoin huojennus. Jos vain saa valita, niin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Ihana Geri : Tiedätkö miten joskus olen tämän vuoden aikana toivonut, että oikun joku vanha "samanaikainen" (sä pysyt aina aina mielessä! ) joskus tulisi muakin onnittelemaan...Nyt en vielä itse ihan pysty iloitsemaan täysin palkein, vaikka tänään vielä selkeän positiivisia ollaankin. Ennuste on mitä on. Mutta kiitos kultaseni - ainakin onnittelut olivat täysin paikallaan iloisen luomuihmeen alusta, vaikka en pääsisikään kovin pitkälle :heart: :heart:
Sunnuntaiajatuksin,
Stella 4+3 KTT
Voi PeePee . Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: ei. Toinen kysymys on jo vaikeampi. Minusta rehellisin ja samalla raadollisin vastaus on, että kyllä sydän tietää. Ehkä se ei aina ole järjellä, elämänkatsomustiedollisesti eikä varsinkaan kristillisesti ajatellen oikein, mutta kun sydämeen sattuu muiden raskautumisuutiset niin niillä hetkillä se on todellakin itseltä pois. Sinun kohdallasi erityisesti, koska olet joutunut tuoreeltaan keskenmenon kokemaan, mutta myös melltä muilta. Muistutus näistä sadoista yrityskerroista pistää sillä hetkellä lujaa. En ainakaan itse osaa kieltää sitä tunnetta enää, mutta olen kyllä alkanut oppimaan, että niillä hetkillä pitää etsiä siinä sumussa Toivon kättä ja tarttua siihen. Päivät ovat aina saman mittaisia, tulee uusia aamuja ja useimpina niistä pystyy ajattelemaan, että kyllä mekin, vielä joskus. Mutta on ihan tosiasia, että menetys ja jatkuvat epäonnistumiset sattuvat ihan oikeasti selkäytimeen asti (epiduraali tulee tulemaan meille kaikille siinä mielessä aivan liian myöhään). Tunne elämän epäreiluudesta ja erityisesti kalvava pelko tulevat aina uudelleen vastaan kunnes aika - ja jonakin päivänä onnelliset uutiset - parantavat meidät. Kolmas kysymyksesi - miksi me ei ansaita... Tuota on tullut ajateltua itsekin, vaikka se onkin kovin turhaa. Joinakin päivinä pitkän odotuksen, vastoinkäymiset ja sitä myöten henkisen kasvun sietää paremmin, joinain päivinä to-del-la paljon huonommin. Joskus sitä miettii, että voi kun lapsen (= Onnen) voisikin ansaita. Tai edes ihan vain saada, jos oikein tosi tosi tosi paljon yrittää sitä tehdä... Me, jotka täällä kirjoittelemme, emme selvästi pysty sitä vain "pikkasen päiviä sihtaamalla" tekemään. Sekin sattuu. Ja voi että miten sattuu ystävien hehkuvat varhaiset uutiset raskaudesta, kaikki kymmenet ystävien baby-showerit ja ihan vain tuntemattomat onnelliset pömppömahaiset kaupoissa ja kaduilla. Vastaus viimeisiin kysymykseesi: ei se ole liikaa vaadittu, että TE ja kaikki meistä sen oman rakkaan saisimme syliimme. Elämän perusvaatimus. Ja samalla se on silkka ihme. Ihme nimeltä ihminen, jolla ei ole mitään tekemistä karman ja entisten elämien tai ihan vain saman elämän syntien kanssa. Ei, tämä on ihan arpapeliä. Mun oma mantra on, kyyneleisinäkin päivinä, että jonain päivänä. Ja uskon siihen kyllä, vaikka välillä on ihan hirveän vaikeaa.
(.) Ei mitään uutta. Ryntään joka aamu vessaan aina kun silmät poksahtaa auki - mitään ei vielä näy eikä varsinaisesti ole menkkaolokaan mutta jotenkin tuntuu, että eilen ei enää juilinut tuota oikeaa puolta eikä edes rintoja - niinkuin siis viime viikolla joka päivä. Progejahan en siis missään tapauksessa ole enää ottanut, kun klinikka ei silloin viime viikon keskiviikkona antanut mulle kauheasti toivoa. Viimeinen proge viikko sitten sunnuntai-iltana, eli ainakaan niillä en pitkitä tätä. Nyt mennään luonnon mukana. Niinkuin Haave tuolla ihanasti kehottikin, niin noin puolet musta haluaisi jo kutsua Toivon ja Onnin sisään avoimista ovista... Toisaalta sisällä odottaa rauhallinen Realismi ja ärhäkkä Tieto. Oven kynnyksellä siis seisotaan ja odotellaan, koko joukko. Koska tilanne on tämä, vuodon alkaminen ei tule olemaan järkytys, ehkä enemmänkin päin vastoin huojennus. Jos vain saa valita, niin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Ihana Geri : Tiedätkö miten joskus olen tämän vuoden aikana toivonut, että oikun joku vanha "samanaikainen" (sä pysyt aina aina mielessä! ) joskus tulisi muakin onnittelemaan...Nyt en vielä itse ihan pysty iloitsemaan täysin palkein, vaikka tänään vielä selkeän positiivisia ollaankin. Ennuste on mitä on. Mutta kiitos kultaseni - ainakin onnittelut olivat täysin paikallaan iloisen luomuihmeen alusta, vaikka en pääsisikään kovin pitkälle :heart: :heart:
Sunnuntaiajatuksin,
Stella 4+3 KTT
Astarte
Pikaisesti tulin vain kertomaan omanapaisia uutisia.
Perjantaina oli ensimmäinen ultra (3 päivää Puregonia oli takana). Ihan hyvältä kuulemma näytti. Munikset oli 8-10 mm kokoisia eli kuulemma sen verran pieniä, että nostettiin Puregon-annosta. En uskaltanut kysyä montako follikkelia näkyi, koska olisin tuloksesta hermoillut muuten koko viikonlopun (oli tulos siis ihan mitä tahansa). Tänään piikitän sekä Puregonin että jarrua. Huomenna tarkistellaan ultrassa miten mun viikonloppuiset kasvatukset on onnistuneet.
Ensi perjantaina koittaa suuri ja rakkaudellinen H-hetki. Käytännössä mies :xmas: oli hajamielisyyksissään (?!!!) sopinut pakollisen työkeikan eli käväisee vain aamulla hoitamassa oman osuutensa, ja äitini tulee pitämään minusta huolta. Ihana äiti! Luultavasti siinä käy niin, että minä päädyn hoitamaan äitiä, koska hän meinaa pyörtyä jo kuullessaan sanan "alkionsiirto" tai "munasolupunktio" tai "x-soluinen alkio".
Aika matelee tuskaisen hitaasti ja itken melkein joka ilta. Maha on hieman turvonnut, painetta tuntuu ja välillä vihloo. Kuuluu asiaan, kertoi lääkäri. Tuntuu ihan toivottomalta, mutta miehellä onneksi riittää uskoa minullekin jaettavaksi. Niitä toivon murusia yritän sitten poimia ja pitää farkkujen pikkutaskussa.
Sen sijaan toivoa riittää teille muille, ja niitä voisinkin nyt roppakaupalla kauhoa jokaisen oven eteen. Käykääpä sieltä hakemassa. *kauh* *kauh*
Perjantaina oli ensimmäinen ultra (3 päivää Puregonia oli takana). Ihan hyvältä kuulemma näytti. Munikset oli 8-10 mm kokoisia eli kuulemma sen verran pieniä, että nostettiin Puregon-annosta. En uskaltanut kysyä montako follikkelia näkyi, koska olisin tuloksesta hermoillut muuten koko viikonlopun (oli tulos siis ihan mitä tahansa). Tänään piikitän sekä Puregonin että jarrua. Huomenna tarkistellaan ultrassa miten mun viikonloppuiset kasvatukset on onnistuneet.
Ensi perjantaina koittaa suuri ja rakkaudellinen H-hetki. Käytännössä mies :xmas: oli hajamielisyyksissään (?!!!) sopinut pakollisen työkeikan eli käväisee vain aamulla hoitamassa oman osuutensa, ja äitini tulee pitämään minusta huolta. Ihana äiti! Luultavasti siinä käy niin, että minä päädyn hoitamaan äitiä, koska hän meinaa pyörtyä jo kuullessaan sanan "alkionsiirto" tai "munasolupunktio" tai "x-soluinen alkio".
Aika matelee tuskaisen hitaasti ja itken melkein joka ilta. Maha on hieman turvonnut, painetta tuntuu ja välillä vihloo. Kuuluu asiaan, kertoi lääkäri. Tuntuu ihan toivottomalta, mutta miehellä onneksi riittää uskoa minullekin jaettavaksi. Niitä toivon murusia yritän sitten poimia ja pitää farkkujen pikkutaskussa.
Sen sijaan toivoa riittää teille muille, ja niitä voisinkin nyt roppakaupalla kauhoa jokaisen oven eteen. Käykääpä sieltä hakemassa. *kauh* *kauh*
Tuli kylmät väreet, kun luin PeePeen ja Stellan viestejä. Katsoin nimittäin juuri äsken Tears&Hope -lapsettomuusvideon jälleen kertaalleen läpi, kun lähetin sen ystävälle, joka yrittää ymmärtää tilannettamme... Itkin vuolaasti (yksin ollessa se on helppoa) ja annoin taas sen tuskan vallata mieleni ja kehoni, mutta teki se hyvääkin, sillä omalla tavallaan. Aika ajoin vaan on puhdistauduttava. Ja sitten tulin tänne pömppiksiä moikkaamaan, ja täällä oli myös selkeästi koettu samanlaista syvällä sisällä olevaa tunnetta ja mietitty hyvin viisaita asioita. Välillä ihan pelästyy, kuinka samalla aaltopituudella me ollaan. Ja kuinka meidän kaikkien elämät ovat kietoutuneet toisiinsa ja meitä yhdistää tällä hetkellä niin vahva tunnelataus, ettei sitä ole helppoa löytää mistään muualta.
Mulla on tällä hetkellä se tunne, etten osaisi/kykenisi vastata PeePeen kysymyksiin. En vaan jaksaisi yrittää ymmärtää tätä kaikkea jälleen ja löytää selityksiä sille, miksi me täällä emme saa mahdollisuutta onnistua. Epäonnistumisia meille annetaan aivan niin paljon kuin haluamme niitä ottaa, ja tuplasti vielä sen ylikin. Mutta toisaalta on niin helppo yhtyä Stellan ajatuksiin ja viisaisiin sanoihin. :heart: Ja luottaa niihin kahteen ajatukseen, minkä avulla mä tätä matkaa jaksan kulkea, eli että jonain päivänä se meille kaikille suodaan ja meille annetaan vain sen verran taakkaa kuin jaksamme kantaa. Tavallaan sanahelinää, mutta toisaalta, mitä muutakaan meille on tarjolla. Noiden ajatusten lisäksi tarvitaan kovasti se oma luottamus siihen, että Toivo on olemassa ja aivan nurkan takana. Minä päivänä tahansa. Olisi vaan niin kovin paljon helpompaa, jos se epiduraali todellakin voitaisiin antaa riittävän ajoissa, eli juuri nyt. Mutta ei, meidän pitää jaksaa omin ja toistemme voimin. Luottaen siihen elämän ihmeeseen. :heart:
Stella, olisiko se Toivo ja Onni siellä teillä juuri nyt. :heart: Voi kuinka kovasti toivonkaan sitä sinulle. Olet aivan ihana pömppis ja uskomattoman viisas ja lämmin nainen, täysin valmis äidiksi. :heart: Rutistan kovaa ja toivoen vielä kovemmin. :hug:
Mulla on tällä hetkellä se tunne, etten osaisi/kykenisi vastata PeePeen kysymyksiin. En vaan jaksaisi yrittää ymmärtää tätä kaikkea jälleen ja löytää selityksiä sille, miksi me täällä emme saa mahdollisuutta onnistua. Epäonnistumisia meille annetaan aivan niin paljon kuin haluamme niitä ottaa, ja tuplasti vielä sen ylikin. Mutta toisaalta on niin helppo yhtyä Stellan ajatuksiin ja viisaisiin sanoihin. :heart: Ja luottaa niihin kahteen ajatukseen, minkä avulla mä tätä matkaa jaksan kulkea, eli että jonain päivänä se meille kaikille suodaan ja meille annetaan vain sen verran taakkaa kuin jaksamme kantaa. Tavallaan sanahelinää, mutta toisaalta, mitä muutakaan meille on tarjolla. Noiden ajatusten lisäksi tarvitaan kovasti se oma luottamus siihen, että Toivo on olemassa ja aivan nurkan takana. Minä päivänä tahansa. Olisi vaan niin kovin paljon helpompaa, jos se epiduraali todellakin voitaisiin antaa riittävän ajoissa, eli juuri nyt. Mutta ei, meidän pitää jaksaa omin ja toistemme voimin. Luottaen siihen elämän ihmeeseen. :heart:
Stella, olisiko se Toivo ja Onni siellä teillä juuri nyt.
:heart: Voi kuinka kovasti toivonkaan sitä sinulle. Olet aivan ihana pömppis ja uskomattoman viisas ja lämmin nainen, täysin valmis äidiksi. :heart: Rutistan kovaa ja toivoen vielä kovemmin. :hug:Taas täällä, ilman mitään uutisia. Luettuani Kurren viestin, menin tietysti katsomaan sen Tears and Hopen minäkin. En ollut ennen sitä nähnyt. Pieneen hetkeen en pystynyt sen jälkeen tekemään mitään. Istuin vain ja itkin. Kyllä ne Toivo ja Onni ovat vielä tuolla ovenkynnyksen toisella puolella... Onneksi mies on vielä reissussa - toisaalta onneksi se tulee jo illalla kotiin. Olet Kurre niin oikeassa siinä mitä kirjoitit.
Astarte Voi sinua pientä kun et uskaltanut follimäärääsi kysellä. Minäkin kyllä muistan, että en uskaltanut ensimmäisillä kerroilla ikinä edes katsoa sinne ruudulle, mutta lääkärini toisaalta aina laski follini ääneen, joten totuutta oli pakko silti katsoa silmiin. Muuten, mun piti kyllä kommentoida jo alun alkaen - ehkä unohdin - että sulla lähdettiin tosiaan aika alhaisella Puregon-annoksella liikkeelle, joten on ihan normaalia, että lääkemäärää nostetaan. Jos yhtään lohduttaa, niin mullahan sitä nostettiin aikanaan 1.IVF:ssä puolella ja sitten seuraavan ultran jälkeen vielä jonkin verran kun ne ei meinanneet ekalla kerralla spurtata heti. Ja sitten saatiin kyllä ihan hyvä saldo. Yleensä keskikokoisella naisella around 150 IU on tyypillinen aloitusannos ja usein se näyttää riittävän (näitten palstojen tietojen perusteella). Mä olen jostain syystä normitasoisista hormoneista huolimatta sellainen, että olen vaatinut hoidoissa paljon isommat annokset, että niitä kypsyisi tarpeeksi. Munasarjat siis jotenkin laiskat - tai siis ainakin hoidoissa on ollut... Anyway, piti vielä tsempata, että kivut ja tuntemusten heittelyt ja itkut todellakin ovat ihan normaalia settiä. Mutta raskasta se on, tiedetään. Täällä meitä kuitenkin riittää sua jännäämässä ja tsemppaamassa, tiedetään ihan tarkalleen millainen toi vaihe on - varsinkin ekalla kerralla. Tosiaan, ihanaa että sun äiti tulee sun seuraksi ja lohduksi sinne. Siinä on sitten mummi paikalla todellakin teidän lapsosen ensimmäisistä hetkistä lähtien :heart: Sellainen ässä vielä hihasta, että oikeesti tosi monella eka IVF toiminut! Ja ylipäätään, IVF:llä suurin osa selittämättömistäkin onnistuu!
Ainiin, Kurren gallupiin lisäys: mä alotin touko/kesäkuussa (lapan jälkeen kun alotin tän mun terveellisen elämän ) myös maitohappobakteerit. Luin jostain, että ne (tai ainakin jotkut niistä ) ovat testiryhmillä alentaneet jotain IgE:tä, jota on usein liikaa ihmisillä, joilla on tosi pahoja allergiaoireita. Ja testiryhmän kanssa oli havaittu, että jos oli vetänyt maitohappobakteereita (mielellään siis sellasta sekotusta jossa useita, ei vain näitä perus Bifidus/Lacophilus) niin esim. heinänuha väheni yms. Olen elävä todistuskappale siitä, että jostain syystä mulla ei tosiaankaan ollut tänä kesänä yhtään heinänuhaa, mutta ehkä se johtui vaan tästä suht p*skasta kesästä ja runsaista sateista? Mutta joo, tähän suositukseen vielä sellainen varoituksen sana, että monet lapsettomuuslääkärit varoittelee lapsettomuudesta kärsiviä ottamasta sellaisia luontaistuotteita, jotka "vahvistavat immuniteettia " . Toisaalta, suoliston hyvinvoinnista kannattaa pitää jollakin keinoin hyvää huolta - noi maitohappobakteerit tai ehkä sitten se Molkosan voivat olla hyviä keinoja... Mitään takeitahan ei tietenkään ole...
Eipä tällä erää muuta. Nyt lähden ruokakauppaan ja vähän kävelylle. Okei, ehkä myös apteekkiin.
Astarte Voi sinua pientä kun et uskaltanut follimäärääsi kysellä. Minäkin kyllä muistan, että en uskaltanut ensimmäisillä kerroilla ikinä edes katsoa sinne ruudulle, mutta lääkärini toisaalta aina laski follini ääneen, joten totuutta oli pakko silti katsoa silmiin. Muuten, mun piti kyllä kommentoida jo alun alkaen - ehkä unohdin - että sulla lähdettiin tosiaan aika alhaisella Puregon-annoksella liikkeelle, joten on ihan normaalia, että lääkemäärää nostetaan. Jos yhtään lohduttaa, niin mullahan sitä nostettiin aikanaan 1.IVF:ssä puolella ja sitten seuraavan ultran jälkeen vielä jonkin verran kun ne ei meinanneet ekalla kerralla spurtata heti. Ja sitten saatiin kyllä ihan hyvä saldo. Yleensä keskikokoisella naisella around 150 IU on tyypillinen aloitusannos ja usein se näyttää riittävän (näitten palstojen tietojen perusteella). Mä olen jostain syystä normitasoisista hormoneista huolimatta sellainen, että olen vaatinut hoidoissa paljon isommat annokset, että niitä kypsyisi tarpeeksi. Munasarjat siis jotenkin laiskat - tai siis ainakin hoidoissa on ollut... Anyway, piti vielä tsempata, että kivut ja tuntemusten heittelyt ja itkut todellakin ovat ihan normaalia settiä. Mutta raskasta se on, tiedetään. Täällä meitä kuitenkin riittää sua jännäämässä ja tsemppaamassa, tiedetään ihan tarkalleen millainen toi vaihe on - varsinkin ekalla kerralla. Tosiaan, ihanaa että sun äiti tulee sun seuraksi ja lohduksi sinne. Siinä on sitten mummi paikalla todellakin teidän lapsosen ensimmäisistä hetkistä lähtien :heart: Sellainen ässä vielä hihasta, että oikeesti tosi monella eka IVF toiminut! Ja ylipäätään, IVF:llä suurin osa selittämättömistäkin onnistuu!
Ainiin, Kurren gallupiin lisäys: mä alotin touko/kesäkuussa (lapan jälkeen kun alotin tän mun terveellisen elämän ) myös maitohappobakteerit. Luin jostain, että ne (tai ainakin jotkut niistä ) ovat testiryhmillä alentaneet jotain IgE:tä, jota on usein liikaa ihmisillä, joilla on tosi pahoja allergiaoireita. Ja testiryhmän kanssa oli havaittu, että jos oli vetänyt maitohappobakteereita (mielellään siis sellasta sekotusta jossa useita, ei vain näitä perus Bifidus/Lacophilus) niin esim. heinänuha väheni yms. Olen elävä todistuskappale siitä, että jostain syystä mulla ei tosiaankaan ollut tänä kesänä yhtään heinänuhaa, mutta ehkä se johtui vaan tästä suht p*skasta kesästä ja runsaista sateista? Mutta joo, tähän suositukseen vielä sellainen varoituksen sana, että monet lapsettomuuslääkärit varoittelee lapsettomuudesta kärsiviä ottamasta sellaisia luontaistuotteita, jotka "vahvistavat immuniteettia " . Toisaalta, suoliston hyvinvoinnista kannattaa pitää jollakin keinoin hyvää huolta - noi maitohappobakteerit tai ehkä sitten se Molkosan voivat olla hyviä keinoja... Mitään takeitahan ei tietenkään ole...
Eipä tällä erää muuta. Nyt lähden ruokakauppaan ja vähän kävelylle. Okei, ehkä myös apteekkiin.
Astarte-muru, sun tuntemukset, pelot ja ajatukset on täysin normaaleja. Älä siis ole yhtään huolissasi. Ja kun ahdistaa, niin tulet aina tänne purkaamaan mieltä. Eka ivf etenkin on aika iso juttu, ja hormonimäärät sun muut onnistuu kyllä sekoittamaan pään ja mielen ja kropan. Mutta totta tosiaan, niin moni on plussannut ekasta ivf:stä, joten nyt vaan muistat, että farkuissa on monen monta pikkutaskua ja ne on nyt Toivoja täynnä. =) Ja ihanaa, että saat äitisi seuraksi ja hoitamaan sinua. :flower:
Stella, mulle tuli kyyneleet silmiin kun sanoit miten se video sinuun vaikutti. Voi, olen nähnyt sen jo monta kertaa, mutten ikinä selviä itkemättä. Ja itku tulee juuri nytkin, ihan jo ajattelusta... Mun täytyy vaan lähteä töihin, joten nyt siirryn siistämään silmiäni tonne kylppärin puolelle, vaikka olisinkin halunnut mieluummin jatkaa teidän kanssa keskusteluja täällä. Onni ja Toivo ovat silti tässä jossakin lähellä, jonkun meistä kynnyksen sisäpuolella. :heart:
Suuria sunnuntairutistuksia kaikille pömppiksille! :hug:
Stella, mulle tuli kyyneleet silmiin kun sanoit miten se video sinuun vaikutti. Voi, olen nähnyt sen jo monta kertaa, mutten ikinä selviä itkemättä. Ja itku tulee juuri nytkin, ihan jo ajattelusta... Mun täytyy vaan lähteä töihin, joten nyt siirryn siistämään silmiäni tonne kylppärin puolelle, vaikka olisinkin halunnut mieluummin jatkaa teidän kanssa keskusteluja täällä. Onni ja Toivo ovat silti tässä jossakin lähellä, jonkun meistä kynnyksen sisäpuolella. :heart:
Suuria sunnuntairutistuksia kaikille pömppiksille! :hug:
Kävin pinossanne auringokukan viestejä lukemassa! :heart:
Ihania nuo Stellan08: Jännitysjutut!! Voi kun toivon, että plussasi vahvistuu siis, että kaikki on hyvin!!! Onnea sinulle alkutaipaleelle! :heart: :flower:
Toivoo rva Pikkumyy ja Pirpana rv 6+4 :heart:
Pirpana yllätti meidät iloisesti kesäloman lopussa, elimme kesäloman lomalla kaikista tikutteluista(ovisten) ja en aloittanut laittamaan Lugejakaan, koska luulin, etten ovuloinut ollenkaan) Mutta toisin on käynyt :saint: , saimme pienen ihanan kyytiin ilmeisestikin ruunaan Koskilla viettäessämme lomaa kalastellen ja rentoutuen! :heart: Ihmeitä siis tapahtuu! :heart:
Ihania nuo Stellan08: Jännitysjutut!! Voi kun toivon, että plussasi vahvistuu siis, että kaikki on hyvin!!! Onnea sinulle alkutaipaleelle! :heart: :flower:
Toivoo rva Pikkumyy ja Pirpana rv 6+4 :heart:
Pirpana yllätti meidät iloisesti kesäloman lopussa, elimme kesäloman lomalla kaikista tikutteluista(ovisten) ja en aloittanut laittamaan Lugejakaan, koska luulin, etten ovuloinut ollenkaan) Mutta toisin on käynyt :saint: , saimme pienen ihanan kyytiin ilmeisestikin ruunaan Koskilla viettäessämme lomaa kalastellen ja rentoutuen! :heart: Ihmeitä siis tapahtuu! :heart:
Onpas täällä keskusteltu taas asioista jotka omassa päässä pyöriny aika useesti lähiaikoina...Olis tossa luultavasti piakkoin yhdet ristiäiset tulossa ja kummitytön 2-vuotis synttärit. Tällä hetkellä tunne ettei jaksais kumpaakaan...Pysynkö kasassa juhlissa vai enkö...sehän on varmaa että taas sukulaisten kyselyt meidän jälkikasvusta satuttaa ja samalla jos sylissä toisen pieni ihme, voi olla että kyyneleitä ei pysty estämään....
voi kunpa lähipiiriin ei syntyisi koko ajan niitä pienokaisia- olisi meilläkin helpompaa. :|
(.) Oma napa
Kävin perjantaina ultrassa, kp 10. Limakalvo oli vasta 5mm, passin aikaan tulisi olla 7mm. Elikkä pas siis ei ainakaan ole ma-ke aikavälillä-niinkuin kuvittelin. Huomenna siis uudestaan ultrataan ja toivon mukaan pas olisi perjantaina. Jos siis alkiot selviävät siitä sulatusoperaatiosta...on mulla kyllä oudon hidas elimistö...Silloin kun inseminaatioita tehtiin, ja clomeja söin, oli ovulaatio ja siis inseminaatio aina kp 15. Nyt pas siis ehkä vasta kp 17. Tuntuu hassulta, vielä kun on noita zumenoneja vetänyt, joiden kuuluisi paksuntaa limakalvoa... :/ lisättiin sitten perjantaina zume määrää neljään/päivä.
palailen huomenna jos vaikka selviäis se passin päivä...
voi kunpa lähipiiriin ei syntyisi koko ajan niitä pienokaisia- olisi meilläkin helpompaa. :|
(.) Oma napa
Kävin perjantaina ultrassa, kp 10. Limakalvo oli vasta 5mm, passin aikaan tulisi olla 7mm. Elikkä pas siis ei ainakaan ole ma-ke aikavälillä-niinkuin kuvittelin. Huomenna siis uudestaan ultrataan ja toivon mukaan pas olisi perjantaina. Jos siis alkiot selviävät siitä sulatusoperaatiosta...on mulla kyllä oudon hidas elimistö...Silloin kun inseminaatioita tehtiin, ja clomeja söin, oli ovulaatio ja siis inseminaatio aina kp 15. Nyt pas siis ehkä vasta kp 17. Tuntuu hassulta, vielä kun on noita zumenoneja vetänyt, joiden kuuluisi paksuntaa limakalvoa... :/ lisättiin sitten perjantaina zume määrää neljään/päivä.
palailen huomenna jos vaikka selviäis se passin päivä...
Jopas olette jälleen haikeita/kauniita/koskettavia pohtineet viikonlopun aikana... Niin, miksi miksi ja vielä kerran miksi? Olenpa kuitenkin niin varma, että vielä joskus. PeePee halit sinulle :hug:
Olettehan muuten huomanneet, että syyskuu lähestyy? Monellahan on 'sit syksyllä syyskuussa' uusien hoitojen aloitus. Eli ihan kohta! =)
Kamilla loistavaa, kun ensimmäiset 2-3 kiloa sulaa, lähtee perään seuraavia! Erinomaista! Jatka samaan malliin. Muistathan liikkua? Reipas kävelykin, väh. 30 min, muutaman kerran viikossa terveellisen ruokavalion kanssa laittaa aineenvaihdunnan liikkeelle ja vasta sittenhän tapahtuu kilojen karistumista, joka pysyykin. Ties vaikka pieni ihme saisi alkunsa samalla....
Stellalle edelleen peukkuja! Muistanko täysin väärin, mutta mehän piinailtiin keväälläkin yhtä aikaa?
Astarte kaikkien tunteiden vuoristorata kuuluu näihin hoitoihin. Osa johtuu hormoneista ja osa hermoneista - eikun hermoista. Vaikka naisilla kait ne on sama asia Me onneksi osataan höyrytä ne ulos ja täällä rakkaiden pömppissiskojen keskellä kaikki ymmärtävät mistä on kyse. Eka kerta on pelottava, jännittää ihan sikana. Sit parin vuoden päästä, kun olet pikkusisarusta piinailemassa, jännitys on taas yhtä kova Pidän peukkuja! Sulla on aivan ihana äiti, jos hän tosiaan on luvannut tulla mukaan. Läheisten tuki ja turva vaikeina aikoina on niin arvokasta, ettei sitä saa pitää itsestään selvyytenä. Itse en valitettavasti voi äidilleni kertoa, tukea ei aidosti olisi sieltä saatavilla. Päin vastoin, äiti pidetään edelleen visusti uutispimennossa. Punktion jälkeen olin vielä siirtopäivänäkin hieman kipeä, tai alavatsa tuli uudelleen kipeäksi. Olisin mieluusti pötköttänyt vaaka-asennossa. Mitä vielä, piti olla tikkana, kun äiti miehensä kera tuli kyläilemään. Kiva kun poikkeavat, mutta jos tulevat jo klo 13 ja klo 23 mies sai "väkisin" äidin lähtemään kotiin (yöksi olisi pitänyt taas meille jäädä), niin alkaa olla vähän raskasta Juotiin äidin kanssa muuten siideri puoliksi silloin. Äiti tuli pikkaisen huppeliinkin - vähän mieheni kanssa hymyiltiin toisillemme, kas kun siideri oli alkoholiton
Kiitos Astarte onnen murusista, luulin niitä tavallisiksi hiekanjyviksi. Hyvä kun oikaisit, en vielä siivoakaan niitä pois!
Merikeijulle kaikki liikenevät sormet ja varpaat pystyssä. Pääsette passiin, pääsette passiin...! :hug:
Rva pikkumyy todistit sitten oikeaksi väitteen 'silloin kun sitä vähiten odottaa'. Vauvaliimaa! Toivon, että tällä kertaa sujuu kaikki loppuun asti kuten pitääkin!
Haave säkillinen tartuntaliimaa sinulle! Toivottavasti oli hauskat juhlat viikonloppuna. Kapseleita on täälläkin tuupattu värkkiin
(.) Jos jotain kevään tuoresiirrosta muistan, niin ei tämä nyt ihan samalla kaavalla ole mennyt. Ensinnäkin siirtopäivänä alkoi muniksia jälleen jomottamaan. Sitä kesti pp 4 asti. Kiertoliikkeitä ei vieläkään passaa tehdä. Tärähtelyt, kävely mukaan lukien tuntui vielä viime viikolla häijyltä. Nyt alkaa olla normitilanne sen suhteen. Pp 5 alkoi illalla hentoinen menkkakipu, se oli aluksi niin hentoista, että epäilin. Öisin rauhoittuu, mutta noustuani alkaa aina uudelleen. Eilen oli jo niin kovaa välillä, että piti mennä makoilemaan. Tänään vähän vähemmän kipuilua, mutta pientä juilintaa kuitenkin. Tissien pingotus ja arkuus hävisi tuulen mukana viikonloppuna. Tämä outoa, koska menkkoihin asti rinnat on normaaleissa kierroissa aina pinkeät ja kipeät. Parina iltana on ollut ihan kuumeinen olo, mikä lie syyslunssa tulossa? Jotta että, kuten tiedätte, ota näistä nyt sitten selvää. Klassisia oireita, mutta kumpaan suuntaan Mutta jotain kongreettistakin on, raskausoireita:
6. pylly levinnyt. Isäntä silitteli yksi ilta nukkumaan mennessä. Lausahti, että 'kyllä sä varmaan kaksosia odotat, kun pylly on vähän levinnyt'. Se oli niin rakkaudella sanottu, kuin vain voi :heart:
7. lauantaina karmee krapula. Heti, kun nousin oli karmaiseva krapulainen olo, kesti iltapäivään 3-4 asti. Luulin jo, että pitänee käydä oksentamassa. Harvoin monen viikon alkoholittoman kauden jälkeen tulee yllätyskrapulaa... Nyt on sekin koettu.
Perjantain testauspäivä lähenee...
Auringokukka ja Mustikat
Olettehan muuten huomanneet, että syyskuu lähestyy? Monellahan on 'sit syksyllä syyskuussa' uusien hoitojen aloitus. Eli ihan kohta! =)
Kamilla loistavaa, kun ensimmäiset 2-3 kiloa sulaa, lähtee perään seuraavia! Erinomaista! Jatka samaan malliin. Muistathan liikkua? Reipas kävelykin, väh. 30 min, muutaman kerran viikossa terveellisen ruokavalion kanssa laittaa aineenvaihdunnan liikkeelle ja vasta sittenhän tapahtuu kilojen karistumista, joka pysyykin. Ties vaikka pieni ihme saisi alkunsa samalla....
Stellalle edelleen peukkuja! Muistanko täysin väärin, mutta mehän piinailtiin keväälläkin yhtä aikaa?
Astarte kaikkien tunteiden vuoristorata kuuluu näihin hoitoihin. Osa johtuu hormoneista ja osa hermoneista - eikun hermoista. Vaikka naisilla kait ne on sama asia
Me onneksi osataan höyrytä ne ulos ja täällä rakkaiden pömppissiskojen keskellä kaikki ymmärtävät mistä on kyse. Eka kerta on pelottava, jännittää ihan sikana. Sit parin vuoden päästä, kun olet pikkusisarusta piinailemassa, jännitys on taas yhtä kova Pidän peukkuja! Sulla on aivan ihana äiti, jos hän tosiaan on luvannut tulla mukaan. Läheisten tuki ja turva vaikeina aikoina on niin arvokasta, ettei sitä saa pitää itsestään selvyytenä. Itse en valitettavasti voi äidilleni kertoa, tukea ei aidosti olisi sieltä saatavilla. Päin vastoin, äiti pidetään edelleen visusti uutispimennossa. Punktion jälkeen olin vielä siirtopäivänäkin hieman kipeä, tai alavatsa tuli uudelleen kipeäksi. Olisin mieluusti pötköttänyt vaaka-asennossa. Mitä vielä, piti olla tikkana, kun äiti miehensä kera tuli kyläilemään. Kiva kun poikkeavat, mutta jos tulevat jo klo 13 ja klo 23 mies sai "väkisin" äidin lähtemään kotiin (yöksi olisi pitänyt taas meille jäädä), niin alkaa olla vähän raskasta Juotiin äidin kanssa muuten siideri puoliksi silloin. Äiti tuli pikkaisen huppeliinkin - vähän mieheni kanssa hymyiltiin toisillemme, kas kun siideri oli alkoholiton Kiitos Astarte onnen murusista, luulin niitä tavallisiksi hiekanjyviksi. Hyvä kun oikaisit, en vielä siivoakaan niitä pois!
Merikeijulle kaikki liikenevät sormet ja varpaat pystyssä. Pääsette passiin, pääsette passiin...! :hug:
Rva pikkumyy todistit sitten oikeaksi väitteen 'silloin kun sitä vähiten odottaa'. Vauvaliimaa! Toivon, että tällä kertaa sujuu kaikki loppuun asti kuten pitääkin!
Haave säkillinen tartuntaliimaa sinulle! Toivottavasti oli hauskat juhlat viikonloppuna. Kapseleita on täälläkin tuupattu värkkiin
(.) Jos jotain kevään tuoresiirrosta muistan, niin ei tämä nyt ihan samalla kaavalla ole mennyt. Ensinnäkin siirtopäivänä alkoi muniksia jälleen jomottamaan. Sitä kesti pp 4 asti. Kiertoliikkeitä ei vieläkään passaa tehdä. Tärähtelyt, kävely mukaan lukien tuntui vielä viime viikolla häijyltä. Nyt alkaa olla normitilanne sen suhteen. Pp 5 alkoi illalla hentoinen menkkakipu, se oli aluksi niin hentoista, että epäilin. Öisin rauhoittuu, mutta noustuani alkaa aina uudelleen. Eilen oli jo niin kovaa välillä, että piti mennä makoilemaan. Tänään vähän vähemmän kipuilua, mutta pientä juilintaa kuitenkin. Tissien pingotus ja arkuus hävisi tuulen mukana viikonloppuna. Tämä outoa, koska menkkoihin asti rinnat on normaaleissa kierroissa aina pinkeät ja kipeät. Parina iltana on ollut ihan kuumeinen olo, mikä lie syyslunssa tulossa? Jotta että, kuten tiedätte, ota näistä nyt sitten selvää. Klassisia oireita, mutta kumpaan suuntaan
Mutta jotain kongreettistakin on, raskausoireita:6. pylly levinnyt. Isäntä silitteli yksi ilta nukkumaan mennessä. Lausahti, että 'kyllä sä varmaan kaksosia odotat, kun pylly on vähän levinnyt'. Se oli niin rakkaudella sanottu, kuin vain voi :heart:
7. lauantaina karmee krapula. Heti, kun nousin oli karmaiseva krapulainen olo, kesti iltapäivään 3-4 asti. Luulin jo, että pitänee käydä oksentamassa. Harvoin monen viikon alkoholittoman kauden jälkeen tulee yllätyskrapulaa... Nyt on sekin koettu.
Perjantain testauspäivä lähenee...
Auringokukka ja Mustikat
Auris, siis hetkinen, voitko sä todellakaan olla muuta kuin raskaana, ja tuplasti!! Kyllä sun mies sen pyllystä tietää. Mutta siis tosissaan, tollasilla oireilla nyt ei oikeen muuta voida odottaa, kun komiata plussaa perjantaina! Oijoi, oltaispa jo loppuviikossa. :wave:
Kyllä sun mies sen pyllystä tietää. Mutta siis tosissaan, tollasilla oireilla nyt ei oikeen muuta voida odottaa, kun komiata plussaa perjantaina! Oijoi, oltaispa jo loppuviikossa. :wave:Auris: krapulaolo rules, ihan varma merkki.
Rakkain terveisin,
Nimimerkillä "Kokemusta löytyy". Krapula olo kuvaa hyvin sitä tilaa, missä olen pari viime päivää ollut. HCG on tänään mahtavat 96. Eli raskaana kyllä -tavallaan- mutta hcg:n määrä on aivan liian matala dpo 18/pp16. Haikean vaikea olo, ei voi mitään.
Rakkain terveisin,
Nimimerkillä "Kokemusta löytyy". Krapula olo kuvaa hyvin sitä tilaa, missä olen pari viime päivää ollut. HCG on tänään mahtavat 96. Eli raskaana kyllä -tavallaan- mutta hcg:n määrä on aivan liian matala dpo 18/pp16. Haikean vaikea olo, ei voi mitään.
Voi Stella :hug: Sanoivatko klinikalta et miten jatkossa toimitaan? Odotatko vuotoa, meetkö ultraan vai miten?
Kiitos Auris tsempeistä, ne tulee kovasti tarpeeseen! =) Lupaavilta kuulostaa sun oireet, aivan jo jänskättää sun puolesta perjantai
Oon tosi tyytyväinen, että oon nyt saanut tän dieetin alulle, ekat päivät on aina kaikista vaikeimmat ja huomenna on "jo" viikko takana! Kyllä tää tästä! Meinaan ottaa liikunnankin mukaan, että sais tosiaan tehostettua painon laskua.
Kiitos Auris tsempeistä, ne tulee kovasti tarpeeseen! =) Lupaavilta kuulostaa sun oireet, aivan jo jänskättää sun puolesta perjantai
Oon tosi tyytyväinen, että oon nyt saanut tän dieetin alulle, ekat päivät on aina kaikista vaikeimmat ja huomenna on "jo" viikko takana! Kyllä tää tästä! Meinaan ottaa liikunnankin mukaan, että sais tosiaan tehostettua painon laskua.
Maanantai 18.8 :wave:
Auringokukka............2.ICSI (pitkä )....................kp34/-/ktt10
Hanneli-78................2.ICSI (lyhyt).....................kp/-/ktt7
Haave.......................1.IVF..................................kp/-/ktt5
Stella08.....................3.IVF.................................kp30/27/elo
Adeliini.......................pupuilua...........................kp26/-/ktt
mmm.........................1.IVF.................................kp25/27-31/syys
Hobelix......................1.IVF (lyhyt)......................kp25/30-32/syys
Kamilla.......................Clomhexal........................kp23/29-31/dpo10
PeePee77..................PAS..................................kp20/29-31/syys
Merikeiju....................PAS..................................kp13/29/elo
EllaElias.....................PAS...................................kp12/-/syys/loka
Kurreliini....................pupuilua............................kp11/-/ktt
Ulpu78......................3.IVF..................................kp11/-/tammi
Astarte......................1.IVF (lyhyt)......................kp9/26-30/ktt
Taivaansilpoja...........ICSI...................................kp/-/syys
Hannele.....................PAS...................................kp/-/ktt
Testailijat
Auringokukka 22.8
Hanneli-78 25.8
Haave 27.8
Haamuillut :attn:
Stella08 =)
Plussanneet :heart: :flower:
Miruliini + Pappu & Nupu
Krisseli79
Sahranami + Aatu & Beetu
Meikku
Soraya
Vappuviuhka
Marli + Super-Maukka & Ihme-Maukka km rv 13 :'(
Retuli82 km rv 8 :'(
Auringokukka............2.ICSI (pitkä )....................kp34/-/ktt10
Hanneli-78................2.ICSI (lyhyt).....................kp/-/ktt7
Haave.......................1.IVF..................................kp/-/ktt5
Stella08.....................3.IVF.................................kp30/27/elo
Adeliini.......................pupuilua...........................kp26/-/ktt
mmm.........................1.IVF.................................kp25/27-31/syys
Hobelix......................1.IVF (lyhyt)......................kp25/30-32/syys
Kamilla.......................Clomhexal........................kp23/29-31/dpo10
PeePee77..................PAS..................................kp20/29-31/syys
Merikeiju....................PAS..................................kp13/29/elo
EllaElias.....................PAS...................................kp12/-/syys/loka
Kurreliini....................pupuilua............................kp11/-/ktt
Ulpu78......................3.IVF..................................kp11/-/tammi
Astarte......................1.IVF (lyhyt)......................kp9/26-30/ktt
Taivaansilpoja...........ICSI...................................kp/-/syys
Hannele.....................PAS...................................kp/-/ktt
Testailijat
Auringokukka 22.8
Hanneli-78 25.8
Haave 27.8
Haamuillut :attn:
Stella08 =)
Plussanneet :heart: :flower:
Miruliini + Pappu & Nupu
Krisseli79
Sahranami + Aatu & Beetu
Meikku
Soraya
Vappuviuhka
Marli + Super-Maukka & Ihme-Maukka km rv 13 :'(
Retuli82 km rv 8 :'(
Kamilla ja muutkin: Nyt vaan odotellaan - progejahan en ole enää vetänytkään eli sikäli ei voi itse tehdä mitään. Ja keskiviikkona pitää vilä menää verikoekontrolliin ellei vuoto ala.
Luin tossa just ihmeestä, että jollain oli ollt pp15 arvona 87 ja oli tullut vuotoakin mutta silti oli tullut vauva kotiin... Niklas sanoi, että jos ja kun olen aivan varma ovulaatiosta (no olen olen, testi näytti plussaa, limat tuli ja pistin vielä Pregnylin) niin arvo on matala mutta jotain on käynnissä. Eli nyt sitten toivotaan oikein kovasti, että kyse ei ole kohdunulkoisesta vaan ihan vaan normaalista varhaisesta km:sta.
Halauksia kaikille, kyllä tämä tästä. Iloinen olen edelleen luomuihmeestä. Muuten sitten olenkin aika surkeana.
Luin tossa just ihmeestä, että jollain oli ollt pp15 arvona 87 ja oli tullut vuotoakin mutta silti oli tullut vauva kotiin... Niklas sanoi, että jos ja kun olen aivan varma ovulaatiosta (no olen olen, testi näytti plussaa, limat tuli ja pistin vielä Pregnylin) niin arvo on matala mutta jotain on käynnissä. Eli nyt sitten toivotaan oikein kovasti, että kyse ei ole kohdunulkoisesta vaan ihan vaan normaalista varhaisesta km:sta.
Halauksia kaikille, kyllä tämä tästä. Iloinen olen edelleen luomuihmeestä. Muuten sitten olenkin aika surkeana.
Täällä taas!! Toivoa täynnä koko emäntä =) Jälkitarkastus oli tänään, ja hcg oli laskenut hyvin, oli enää 18. Ja muutenkin kohtu ja munasarjat näytti hyviltä. Suunniteltiin jo tulevaa hoitoa, eli marraskuussa sitten toinen IVF, lyhyen kaavan mukaan tällä kertaa. Kuukautisia sitten vaan odottelemaan. Ja luomusti toki yritellään sillä välin ja ahkeraan
Voi stella ... en ole lukenut kaikkia viestejä aikaisemmin (olen pitänyt palstailutaukoa), mutta nuo matalat hcg-arvot kyllä kuvastaa minun tapaustani... miten jatko? Minähän pääsin eka kerran ultraan 6+1 ja sillon näky ruskuaispussi, seuraavalla viikolla jo pienen pieni sikiökaiku... mutta sydän ei alkanut sykkimään. Ja tyhjennys tarvittiin. Vaikka sitä Toivoa siellä oven raossa pitikin, niin silti sitä osasi odottaa pahinta. Raskaana oltiin, ihan niinkuin Sinäkin Stella. Haikeata oli koko sen raskausajan minkä se kesti. Ymmärrän Sinua tasan tarkkaan :hug:
Voi stella ... en ole lukenut kaikkia viestejä aikaisemmin (olen pitänyt palstailutaukoa), mutta nuo matalat hcg-arvot kyllä kuvastaa minun tapaustani... miten jatko? Minähän pääsin eka kerran ultraan 6+1 ja sillon näky ruskuaispussi, seuraavalla viikolla jo pienen pieni sikiökaiku... mutta sydän ei alkanut sykkimään. Ja tyhjennys tarvittiin. Vaikka sitä Toivoa siellä oven raossa pitikin, niin silti sitä osasi odottaa pahinta. Raskaana oltiin, ihan niinkuin Sinäkin Stella. Haikeata oli koko sen raskausajan minkä se kesti. Ymmärrän Sinua tasan tarkkaan :hug:
Olin juuri kirjailemassa, kun olitkin Stella vastailemassa... eli minunkin kohdalla oli vahva epäily kohdunulkoisesta, ja siksi sinne varhaisultraan. Ja siellä oli se ruskuaispussi ja taas viikon päästä uusi ultra ja verikoe. Hcg oli taas noussu roimasti seuraavalla viikolla, oli jopa suht korkea vaikkei alkion sykettä näkyny. Ja sillon lääkäri pamautti, että voipi olla jopa rypäleraskaus. En sen kummemmin reagoinu tähän, kun en koko rypäleraskaudesta tiennyt sen taivaallista. Mikä se edes on! Sitten rupesin kotona netistä googlailee ja pikkasenko olin paniikissa.... itkua tuli ja paljon. Ja koko seuraava viikko inhottavassa olotilassa,että mitä tämä oikein on. Oli sitten helpotus, kun todettiin normaaliksi keskenmenoksi...
Pitkään taas olen taukoillut palstailusta, kun on tuon työn aloittaminen sen verran paljon työllistänyt myös iltaisin, ettei oikein sopivaa rauhallista hetkeä ole tähän koneen ääreen istahtamiseen oikein kohdalle osunut. Nyt päätiin pysähtyä!
Stella: Mitä osaisinkaan sinulle sanoa?! Voi miten pahoillani olen puolestasi. Tuo raskaana oikeasti vai eikö -pähkäily :headwall: on hirvittävän kuluttavaa.
Omalla kohdallani aina piinaillessa jopa nega olisi tuntunut helpommalta vastaanottaa kuin alhainen hcg-arvo (välihuomautus niille, jotka ovat uusia ketjussa; olen kokenut yhden kemiallisen ja 3 tuulimunaraskauttta, joissa kaikissa hcg-arvo on aluksi kasvanut omalla hitaanlaisella, mutta hyväksyttävällä tahdilla, kunnes sitten nousu on hiipunut, joskin siinä vaiheessa ultralla on jo totuus selvinnyt.)
Toivon Stella todella, että saisit pian selville todellisen tilanteen ja saisit elää sen mukaan. Älähän menetä vielä kokonaan toivoasi, ollaanhan me ihmiset vaan niin ihmeellisiä kapistuksia, ettei sitä kuitenkaan voi varmuudella tietää, milloin mitäkin ihmeitä meissä tapahtuu! :hug:
Hups, miten nopeasti sitä aika meneekään, tuota omaa kp:tä kun tuossa listassa katsoo. . . tärkeät päivä lähetyy ... vaikken oikeasti omalla kohdalla mihinkään luomuihmeeseen enää jaksakaan uskoa.
Piinailijoille tsemppiä - hoitoa odottaville kärsivällisyyttä - kaikille mukavaa viikkoa!
Stella: Mitä osaisinkaan sinulle sanoa?! Voi miten pahoillani olen puolestasi. Tuo raskaana oikeasti vai eikö -pähkäily :headwall: on hirvittävän kuluttavaa.
Omalla kohdallani aina piinaillessa jopa nega olisi tuntunut helpommalta vastaanottaa kuin alhainen hcg-arvo (välihuomautus niille, jotka ovat uusia ketjussa; olen kokenut yhden kemiallisen ja 3 tuulimunaraskauttta, joissa kaikissa hcg-arvo on aluksi kasvanut omalla hitaanlaisella, mutta hyväksyttävällä tahdilla, kunnes sitten nousu on hiipunut, joskin siinä vaiheessa ultralla on jo totuus selvinnyt.)
Toivon Stella todella, että saisit pian selville todellisen tilanteen ja saisit elää sen mukaan. Älähän menetä vielä kokonaan toivoasi, ollaanhan me ihmiset vaan niin ihmeellisiä kapistuksia, ettei sitä kuitenkaan voi varmuudella tietää, milloin mitäkin ihmeitä meissä tapahtuu! :hug:
Hups, miten nopeasti sitä aika meneekään, tuota omaa kp:tä kun tuossa listassa katsoo. . . tärkeät päivä lähetyy
... vaikken oikeasti omalla kohdalla mihinkään luomuihmeeseen enää jaksakaan uskoa. Piinailijoille tsemppiä - hoitoa odottaville kärsivällisyyttä - kaikille mukavaa viikkoa!
Astarte
Kääk!
Varsinainen päivä taas. Kp9. Aaamulla ultra kertoi, että oon ollut laiska viikonloppuna. Isoimpien munisten olisi pitänyt olla nyt 16 mm. Eikä mitä! Isoin oli nyt 12.5 mm, perjantaina se oli 10 mm. Nyt kuulin määrätkin eli toisella puolella 5 kpl, joista isoin 10 mm. Toisella puolella 7 kpl, joista kai joku 4 kpl oli 12-12.5 mm ja loput pieniä palleroisia. Jatketaan Puregonia 150 IU ja toivotaan spurttia niin on perjantaina jotain kerättävää. Keskiviikkona on kolmas ultra, ja silloin päätetään onko punktio perjantaina vai vasta maanantaina. Kysyin määristä ja koosta, että onko millaiset mahdollisuudet päästä yleensäkään siirtoon, mutta en tietenkään saanut mitään järkevää vastausta. Mitäs mieltä Pömppikset olette? Minkäkokoisista muniksista tulee kypsiä soluja ulos? Mikä on minimikoko? Montako rakkulaa pitäisi saada punktioitua jossain tietyssä koossa, että on mitään mahdollisuuksia saada yksi hedelmöittynyt alkio (no varmaan yksi..)? En olisi todellakaan kaivannut mitään lisäjännityksiä tähän thrilleriin. Maanantainakin on miehellä pakollista työreissua, ja se suunnitteli että luovuttaisi kotona ennen klinikan aukeamista ja kiitäisi junalle. Minä sitten saisin kuskata munikset mahassani ja siittikset kassissani seksiä harrastamaan. Toivotaan nyt, että punktio on perjantaina, se on kuulemma todennäköisempää niin ei mene tosi hankalaksi.
Mulla on aina ollut ovulaatio testien mukaan, säännöllinen kierto, kaunis ja terve kohtu, optimaalisen paksu limakalvo, superterveelliset elämäntavat, ei sairauksia, ei mitään. Miksi ne munikset ei nyt kasva?! Onko mulla niin paljon stressihormoneja kehossa, että ne säikähti ja pysyttelee pieninä ja huomaamattomina?
Töissä ajattelin teitä ja heti tuli parempi olo. Kestin päivän mitenkuten hajamielisenä. Päästyäni töistä kotiin aloin heti itkeä. Sitten soitin äitille, joka lohdutti ihanasti. Kertoi ettei nukkunut viime yönä, kun sitä jännitti. Great.
Katsoin äsken myös sen Tears and Hope Empty Arms. Itkettihän se vähän lisää. Kyyneleet ei kyllä tästä naisesta heti lopu.
Stella, Alhainen Puregon-aloitus eli 125 IU johtui siitä, että mulla oli valmiiksi 11 munista näkyvissä tässä kierrossa. Fiksua siis aloittaa pienellä, mutta taisipa olla sitten kuitenkin liian pieni. En tiedä miksi tänään ei edelleen nostettu annosta 150 IU:sta ylöspäin, mutta näillä mennään. Oli kauhea himo piikittää vähän enemmän, mutta en tietenkään niin tehnyt. Täytyy varman kulauttaa Substralia. Kiitos tsempeistä! Sinulle toivon voimia jaksaa hcg-arvojesi kanssa. Hirmuista jännityskertomusta luemme joka päivä, kun kuulumisiasi kirjoittelet.
Kurreliini, Kiitos lohdun sanoista!
Rouva Pikkymyy, Vai että kalastelemaan pitäisi tässä vielä lähteä niin Tärppäisi. Kiitos vinkistä!
Merikeiju, Meilläkin olisi yhdet häät tulossa ensi lauantaina. Päätimme jättää ne väliin, vaikka niitä odotettu koko kesä ja vaatteet katsottuna valmiiksi jo kuukausi sitten. Nyt ei vaan jaksa, ja koen että on tärkeämpää vaikka maata sohvalla ja syödä suklaata kuin tekohymyillä sukujuhlissa. Osaisitko ajatella samoin? Aina voi "tulla sairaaksi", ei sitä tarvitse minusta sen kummemmin perustella. Kasvuvoimaa limikselle!
Auringonkukka, senkin Hermooni. Repesin nauramaan sun jutuille. Hermoonit kyllä tosiaan hyrrää ja heittää kuperkeikkaa harvase minuutti. Kirjoitit niin kivasti, että parin vuoden päästä kun me pikkusisarusta piinaillaan. Mikä uskon määrä! Mistähän saisin sen omaan päähäni istutettua. Omalle äidilleni kerroin lapsitoiveista noin kuukausi sitten. Miehen vanhemmat saanevat kuulla tällä viikolla, kun mies soittelee heille ja kertoo miksi ei olla menossa sukulaisen häihin lauantaina. Oli kova paikka kertoa äidille, sillä meillä on enemmän tai vähemmän kiemurainen suhde. Minulla on ollut hyvin vaikea lapsuus, ja etenkin äitiä kohtaan on ollut kovasti katkeruutta. En ole tottunut hänelle murheitani kertomaan, koska minä olen ollut hänen tukensa koko elämäni eikä päinvastoin. Muutaman vuoden tunnepuolen hiljaiselon jälkeen uskalsin nyt kokeilla mitä saisin, kun kertoisin. Uskomatonta kyllä sain kaiken mitä toivoa saattaa. Äiti ja isä ovat täysillä mukana ja lohduttavat juuri oikealla tavalla. Tuntuvat olevan myös "isovanhempina" valmiita myös siihen, että lasta ei tule. Itse pelkäsin, että sieltäpäin tulisi suorituspaineita onnistumisesta, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole siltä tuntunut. Kurja lukea, että et koe mahdolliseksi saada tukea äidiltäsi. On niin tuttu fiilis. Onneksi maailmaan mahtuu rakkaita ihmisiä, vaikka ne eivät aina olisikaan omia äitejämme. Älä vaan siivoa onnen ja toivon murusia pois! Niillä on tapana lisääntyä silloin tällöin. Ihan niinkuin raskausoireidenkin..
Kamilla, Liikunta tosiaan auttaa. Sillä on myös sellainen vaikutus, että turha ressi hellittää vähintään sen viimeisen kilometrin, jalannoston tai punnerruksen ajaksi. Tsemiä dieetillesi! Kiitos myös listan päivityksestä. Omaa kalenteria ei edes tarvita kun omat kp:t voi kätevästi lukaista pömppiksistä.
Varsinainen päivä taas. Kp9. Aaamulla ultra kertoi, että oon ollut laiska viikonloppuna. Isoimpien munisten olisi pitänyt olla nyt 16 mm. Eikä mitä! Isoin oli nyt 12.5 mm, perjantaina se oli 10 mm. Nyt kuulin määrätkin eli toisella puolella 5 kpl, joista isoin 10 mm. Toisella puolella 7 kpl, joista kai joku 4 kpl oli 12-12.5 mm ja loput pieniä palleroisia. Jatketaan Puregonia 150 IU ja toivotaan spurttia niin on perjantaina jotain kerättävää. Keskiviikkona on kolmas ultra, ja silloin päätetään onko punktio perjantaina vai vasta maanantaina. Kysyin määristä ja koosta, että onko millaiset mahdollisuudet päästä yleensäkään siirtoon, mutta en tietenkään saanut mitään järkevää vastausta. Mitäs mieltä Pömppikset olette? Minkäkokoisista muniksista tulee kypsiä soluja ulos? Mikä on minimikoko? Montako rakkulaa pitäisi saada punktioitua jossain tietyssä koossa, että on mitään mahdollisuuksia saada yksi hedelmöittynyt alkio (no varmaan yksi..)? En olisi todellakaan kaivannut mitään lisäjännityksiä tähän thrilleriin. Maanantainakin on miehellä pakollista työreissua, ja se suunnitteli että luovuttaisi kotona ennen klinikan aukeamista ja kiitäisi junalle. Minä sitten saisin kuskata munikset mahassani ja siittikset kassissani seksiä harrastamaan. Toivotaan nyt, että punktio on perjantaina, se on kuulemma todennäköisempää niin ei mene tosi hankalaksi.
Mulla on aina ollut ovulaatio testien mukaan, säännöllinen kierto, kaunis ja terve kohtu, optimaalisen paksu limakalvo, superterveelliset elämäntavat, ei sairauksia, ei mitään. Miksi ne munikset ei nyt kasva?! Onko mulla niin paljon stressihormoneja kehossa, että ne säikähti ja pysyttelee pieninä ja huomaamattomina?
Töissä ajattelin teitä ja heti tuli parempi olo. Kestin päivän mitenkuten hajamielisenä. Päästyäni töistä kotiin aloin heti itkeä. Sitten soitin äitille, joka lohdutti ihanasti. Kertoi ettei nukkunut viime yönä, kun sitä jännitti. Great.
Katsoin äsken myös sen Tears and Hope Empty Arms. Itkettihän se vähän lisää. Kyyneleet ei kyllä tästä naisesta heti lopu.
Stella, Alhainen Puregon-aloitus eli 125 IU johtui siitä, että mulla oli valmiiksi 11 munista näkyvissä tässä kierrossa. Fiksua siis aloittaa pienellä, mutta taisipa olla sitten kuitenkin liian pieni. En tiedä miksi tänään ei edelleen nostettu annosta 150 IU:sta ylöspäin, mutta näillä mennään. Oli kauhea himo piikittää vähän enemmän, mutta en tietenkään niin tehnyt. Täytyy varman kulauttaa Substralia. Kiitos tsempeistä! Sinulle toivon voimia jaksaa hcg-arvojesi kanssa. Hirmuista jännityskertomusta luemme joka päivä, kun kuulumisiasi kirjoittelet.
Kurreliini, Kiitos lohdun sanoista!
Rouva Pikkymyy, Vai että kalastelemaan pitäisi tässä vielä lähteä niin Tärppäisi. Kiitos vinkistä!
Merikeiju, Meilläkin olisi yhdet häät tulossa ensi lauantaina. Päätimme jättää ne väliin, vaikka niitä odotettu koko kesä ja vaatteet katsottuna valmiiksi jo kuukausi sitten. Nyt ei vaan jaksa, ja koen että on tärkeämpää vaikka maata sohvalla ja syödä suklaata kuin tekohymyillä sukujuhlissa. Osaisitko ajatella samoin? Aina voi "tulla sairaaksi", ei sitä tarvitse minusta sen kummemmin perustella. Kasvuvoimaa limikselle!
Auringonkukka, senkin Hermooni. Repesin nauramaan sun jutuille. Hermoonit kyllä tosiaan hyrrää ja heittää kuperkeikkaa harvase minuutti. Kirjoitit niin kivasti, että parin vuoden päästä kun me pikkusisarusta piinaillaan. Mikä uskon määrä! Mistähän saisin sen omaan päähäni istutettua. Omalle äidilleni kerroin lapsitoiveista noin kuukausi sitten. Miehen vanhemmat saanevat kuulla tällä viikolla, kun mies soittelee heille ja kertoo miksi ei olla menossa sukulaisen häihin lauantaina. Oli kova paikka kertoa äidille, sillä meillä on enemmän tai vähemmän kiemurainen suhde. Minulla on ollut hyvin vaikea lapsuus, ja etenkin äitiä kohtaan on ollut kovasti katkeruutta. En ole tottunut hänelle murheitani kertomaan, koska minä olen ollut hänen tukensa koko elämäni eikä päinvastoin. Muutaman vuoden tunnepuolen hiljaiselon jälkeen uskalsin nyt kokeilla mitä saisin, kun kertoisin. Uskomatonta kyllä sain kaiken mitä toivoa saattaa. Äiti ja isä ovat täysillä mukana ja lohduttavat juuri oikealla tavalla. Tuntuvat olevan myös "isovanhempina" valmiita myös siihen, että lasta ei tule. Itse pelkäsin, että sieltäpäin tulisi suorituspaineita onnistumisesta, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole siltä tuntunut. Kurja lukea, että et koe mahdolliseksi saada tukea äidiltäsi. On niin tuttu fiilis. Onneksi maailmaan mahtuu rakkaita ihmisiä, vaikka ne eivät aina olisikaan omia äitejämme. Älä vaan siivoa onnen ja toivon murusia pois! Niillä on tapana lisääntyä silloin tällöin. Ihan niinkuin raskausoireidenkin..
Kamilla, Liikunta tosiaan auttaa. Sillä on myös sellainen vaikutus, että turha ressi hellittää vähintään sen viimeisen kilometrin, jalannoston tai punnerruksen ajaksi. Tsemiä dieetillesi! Kiitos myös listan päivityksestä. Omaa kalenteria ei edes tarvita kun omat kp:t voi kätevästi lukaista pömppiksistä.
:wave: Retuli tätä menoa on marraskuu jo lokakuussa (vilkaisen tässä kohtaa ulos) ja säkin pääset jälleen "tositoimiin".
Astarte ystäväiseni, vai on sinullakin mutkikas äitisuhde. Ihanaa kuulla, että sinun vanhempasi ovat kuitenkin nyt 100% tukenanne. Oli siis hyvä kertoa. Mun isäni kuoli neljä vuotta sitten kohtuullisen yllättäin, lyhyen sairastelun jälkeen. Isä oli minun ja siskoni takana, tukena ja puolella kaikissa asioissa, uskoi meihin ja antoi turvaa. Äidilläni on persoonallisuus pikkaisen erilainen kuin monilla mieleltään tasapainoisilla, se tekee elämän todella haastavaksi hänen kanssaan. Jos ja toivottavasti tulevaisuudessa kun olen vihdoin tukevasti raskaana ja hoidoista hänelle kerrotaan, tiedän kuulevani asioista loppuviimeksi jonkin oudon version muilta, äitini osaa asioiden vääristelyn. Arvaatkaa, ex-mieheni kuulee ensimmäisenä äidiltäni miten asiat ovat. Huoh, sitä innolla odotan... Isäni osasi luovia äidin kanssa, mutta luulen, että se toisaalta kulutti hänen voimansa ennen aikojaan. Joskus silti aina synkkinä hetkinä tulee mieleen, että miksi isä antoi periksi ja jätti äidin minun ja sisareni kontolle. Typerä ajatus, mutta sellaista on juolahtanut, kun äiti on keskellä yötä soittanut jotain ihan pimeetä. Kuten Haave, minäkin toivon, että isä eläisi vielä. Haluaisin niin kovasti jakaa tämänkin tilanteen hänen kanssaan. Eniten minua surettaa, ettei hän tapaa koskaan tätä nykyistä puolisoani. He olisivat tulleet loistavasti toimeen =) Vaan kaipa isäni istuksii pilven reunalla ja myhäilee tyytyväisenä tälläkin hetkellä. Vieressään mieheni isä. Niin haluan uskoa.
Menkkakipu on jatkunut täällä koko illan. Aika rajuna. Mustikkaparat ovat varmaan jo rutistuneet. Luget kuitenkin pitävät mulla vuodon poissa. Okei, jos onkin 'oikea' raskaus meneillään, niin sehän on voinut turvottaa jälleen uudelleen muniksia, siksi nekin ovat olleet arempia tässä vaiheessa vielä. No, toisaalta taas eilen pukkasi sellaista finniä leukaan, että olisin päässyt kuukauden Clearasil tytöksi. Ne tarkoittaa mulla joka kierrossa yhtä ja samaa: juu, täti on tulossa. Mutta sitten taas: menin ja tein jotain ennen kuulumatonta, siis mulle täysin uutta. Kas - mittasin lämmön kainalosta . 36,9 astetta (plussaa). No jo on, ei kyllä ole normilämpö mulle. Et vähän yläkanttiin oli mittarissa numerot. Summa summarum, raskaana ollaan vielä kolme kokonaista päivää. Sit loppuu taas iltapala tarjoilut, jos se huonompi vaihtoehto ilmenee. Paukkuhaavetestikin on vielä ostamatta. Oliskohan huomenna Helsingin Stockkan äpteekissa niitä, se kyn on niin kyltyrelli shoppi.
Öitä kaikille! Nukkukaa rauhassa, Pömppiksillä on oma suojelusenkeli :heart:
Astarte ystäväiseni, vai on sinullakin mutkikas äitisuhde. Ihanaa kuulla, että sinun vanhempasi ovat kuitenkin nyt 100% tukenanne. Oli siis hyvä kertoa. Mun isäni kuoli neljä vuotta sitten kohtuullisen yllättäin, lyhyen sairastelun jälkeen. Isä oli minun ja siskoni takana, tukena ja puolella kaikissa asioissa, uskoi meihin ja antoi turvaa. Äidilläni on persoonallisuus pikkaisen erilainen kuin monilla mieleltään tasapainoisilla, se tekee elämän todella haastavaksi hänen kanssaan. Jos ja toivottavasti tulevaisuudessa kun olen vihdoin tukevasti raskaana ja hoidoista hänelle kerrotaan, tiedän kuulevani asioista loppuviimeksi jonkin oudon version muilta, äitini osaa asioiden vääristelyn. Arvaatkaa, ex-mieheni kuulee ensimmäisenä äidiltäni miten asiat ovat. Huoh, sitä innolla odotan... Isäni osasi luovia äidin kanssa, mutta luulen, että se toisaalta kulutti hänen voimansa ennen aikojaan. Joskus silti aina synkkinä hetkinä tulee mieleen, että miksi isä antoi periksi ja jätti äidin minun ja sisareni kontolle. Typerä ajatus, mutta sellaista on juolahtanut, kun äiti on keskellä yötä soittanut jotain ihan pimeetä. Kuten Haave, minäkin toivon, että isä eläisi vielä. Haluaisin niin kovasti jakaa tämänkin tilanteen hänen kanssaan. Eniten minua surettaa, ettei hän tapaa koskaan tätä nykyistä puolisoani. He olisivat tulleet loistavasti toimeen =) Vaan kaipa isäni istuksii pilven reunalla ja myhäilee tyytyväisenä tälläkin hetkellä. Vieressään mieheni isä. Niin haluan uskoa.
Menkkakipu on jatkunut täällä koko illan. Aika rajuna. Mustikkaparat ovat varmaan jo rutistuneet. Luget kuitenkin pitävät mulla vuodon poissa. Okei, jos onkin 'oikea' raskaus meneillään, niin sehän on voinut turvottaa jälleen uudelleen muniksia, siksi nekin ovat olleet arempia tässä vaiheessa vielä. No, toisaalta taas eilen pukkasi sellaista finniä leukaan, että olisin päässyt kuukauden Clearasil tytöksi. Ne tarkoittaa mulla joka kierrossa yhtä ja samaa: juu, täti on tulossa. Mutta sitten taas: menin ja tein jotain ennen kuulumatonta, siis mulle täysin uutta. Kas - mittasin lämmön kainalosta
. 36,9 astetta (plussaa). No jo on, ei kyllä ole normilämpö mulle. Et vähän yläkanttiin oli mittarissa numerot. Summa summarum, raskaana ollaan vielä kolme kokonaista päivää. Sit loppuu taas iltapala tarjoilut, jos se huonompi vaihtoehto ilmenee. Paukkuhaavetestikin on vielä ostamatta. Oliskohan huomenna Helsingin Stockkan äpteekissa niitä, se kyn on niin kyltyrelli shoppi.Öitä kaikille! Nukkukaa rauhassa, Pömppiksillä on oma suojelusenkeli :heart:
Stella, en tiedä mitä sanoisin.. Tuntuu niin raivostuttavalta, että kun vihdoin sait plussan, niin sit joudutkin pelkäämään että kuinka käy... Toivo elää vielä, koita jaksella muru!!!
Astarten tekstejä hauska lukea ja kiitti tsemeistä! Piti kommentoida tohon Puregon-määrään, että mulla aloitettin ekas ICSI:ssä samalla määrällä kans monirakkulaisuuden takia. Toisessa hoidossa aloitettiin 150 IU, mutta täytyy tunnustaa että pistin n. joka toinen päivä 175IU omin lupineni :ashamed: Niissä ampulleissahan on ylimääräistä... En kerro tätä yllyttääkseni sua pistämään enemmän kuin tohtori määrää, kerroin vaan oman kokemukseni
Retulille tervetuloa takaisin remmiin pömppäilemään! =) :heart:
Auris, kyyneleet silmissä luin tekstiäsi isästäsi :'( Sama kokemus mulla, olin niin isin tyttö ja isä oli mun kallio johon pystyin turvautumaan missä tahansa asiassa. Mun isä kuoli yhdeksän vuotta sitten täysin yllättäen sairaskohtaukseen 51-vuotiaana :ashamed: Päivääkään ei mene etten ajattele häntä... Ja tuntuu kans niin pahalta ettei hän koskaan tule saattamaan mua alttarille tai näkemään lapsenlastaan, jos meille sellainen suodaan. Vaikka olin enemmän isin tyttö, niin suhde äitiin on tosi läheinen ja oon kiitollinen ettei äitiä olla vielä viety.
Astarten tekstejä hauska lukea ja kiitti tsemeistä! Piti kommentoida tohon Puregon-määrään, että mulla aloitettin ekas ICSI:ssä samalla määrällä kans monirakkulaisuuden takia. Toisessa hoidossa aloitettiin 150 IU, mutta täytyy tunnustaa että pistin n. joka toinen päivä 175IU omin lupineni :ashamed:
Niissä ampulleissahan on ylimääräistä... En kerro tätä yllyttääkseni sua pistämään enemmän kuin tohtori määrää, kerroin vaan oman kokemukseni Retulille tervetuloa takaisin remmiin pömppäilemään! =) :heart:
Auris, kyyneleet silmissä luin tekstiäsi isästäsi :'( Sama kokemus mulla, olin niin isin tyttö ja isä oli mun kallio johon pystyin turvautumaan missä tahansa asiassa. Mun isä kuoli yhdeksän vuotta sitten täysin yllättäen sairaskohtaukseen 51-vuotiaana :ashamed: Päivääkään ei mene etten ajattele häntä... Ja tuntuu kans niin pahalta ettei hän koskaan tule saattamaan mua alttarille tai näkemään lapsenlastaan, jos meille sellainen suodaan. Vaikka olin enemmän isin tyttö, niin suhde äitiin on tosi läheinen ja oon kiitollinen ettei äitiä olla vielä viety.
Heips myös täältä päin! Täällä on taas viime päivinä ollut niin upeita kirjotuksia, että ainakin meikäläiseen on osunu ja uponnu.
Extrasuuret halit Kamilla, Auris ja Haave. Siellä isäukkonne katselevat pilven reunalla ja iloitsevat puolestanne, kun plussat ilmaantuvat testiruutuun. Jo pelko siitä, että saattaa menettää vanhempansa on todella raskas kannettavaksi. Saati sitten, että se menettäminen on todellisuutta ja sattuu vielä aivan yllättäin. :hug:
Kamilla hienoa, että olet edistynyt painonpudotuksessa. Nyt vaan jatkat sitkeästi. Tie on pitkä ja kivinen, mutta lopussa kiitos seisoo. :heart:
Stella aivan mielettömän epäreilu on maailma. :'( Positiivista on tietenkin, että teillä on mahdollisuuksia raskautua myös luomusti. Jännittää mielettömästi teidän puolestanne. Toivottavasti ihmiskeho on juuri niin ihmeellinen kapistus kuin Ellaelias mainitsi. :heart: :hug:
Oma olo on aikamoista vuoristorataa. Kovia vatsakipuja on taas ollu viime päivinä, mutta nyt ovat onneksi laantuneet. Toivottavasti täti ei valmistele mulle hyytävän veristä yllätystä. :| Aamusin on ihan ok olotila, mutta iltaa kohden vointi yleensä pahenee. Pahoinvointia ei oo, mutta joka paikkaa kolottaa ja on suoraan sanottuna aikas vit..mainen olo. No sunnuntaina saadaan sitten jonkinlainen totuus asiaan, kun aattelin testata. Oikee testipäivä ois vasta maanantaina, mutta saapahan sitten itkee pahimmat surunsa pois ennen töihin menoo.
Auris onkin heittänyt kehiin melkosen oirearsenaalin. =) Ilolla oon lukenut sun juttujas. Onnittelen sua sitten perjantaina.
Mulla ei oo ollu kyllä yhtä railakkaat mielialat, mutta kaippa tää tästä.
Extrasuuret halit Kamilla, Auris ja Haave. Siellä isäukkonne katselevat pilven reunalla ja iloitsevat puolestanne, kun plussat ilmaantuvat testiruutuun. Jo pelko siitä, että saattaa menettää vanhempansa on todella raskas kannettavaksi. Saati sitten, että se menettäminen on todellisuutta ja sattuu vielä aivan yllättäin. :hug:
Kamilla hienoa, että olet edistynyt painonpudotuksessa. Nyt vaan jatkat sitkeästi. Tie on pitkä ja kivinen, mutta lopussa kiitos seisoo. :heart:
Stella aivan mielettömän epäreilu on maailma. :'( Positiivista on tietenkin, että teillä on mahdollisuuksia raskautua myös luomusti. Jännittää mielettömästi teidän puolestanne. Toivottavasti ihmiskeho on juuri niin ihmeellinen kapistus kuin Ellaelias mainitsi. :heart: :hug:
Oma olo on aikamoista vuoristorataa. Kovia vatsakipuja on taas ollu viime päivinä, mutta nyt ovat onneksi laantuneet. Toivottavasti täti ei valmistele mulle hyytävän veristä yllätystä. :| Aamusin on ihan ok olotila, mutta iltaa kohden vointi yleensä pahenee. Pahoinvointia ei oo, mutta joka paikkaa kolottaa ja on suoraan sanottuna aikas vit..mainen olo. No sunnuntaina saadaan sitten jonkinlainen totuus asiaan, kun aattelin testata. Oikee testipäivä ois vasta maanantaina, mutta saapahan sitten itkee pahimmat surunsa pois ennen töihin menoo.
Auris onkin heittänyt kehiin melkosen oirearsenaalin. =) Ilolla oon lukenut sun juttujas. Onnittelen sua sitten perjantaina.
Mulla ei oo ollu kyllä yhtä railakkaat mielialat, mutta kaippa tää tästä.
PeePee, ei taida olla musta hetkeen spinnig-kaveria sulle... Tulin nimittäin just tunnin kävelylenkiltä johon aivan väkisin pakottamalla sain itseni ja kyllä otti lujille Sen verran puolustukseksi että toi kuntolenkki on tosi mäkinen, ei ihan helpoimmasta päästä. Mutta huomasin vaan kuinka huonoksi on kunto päässyt et ei taitaisi spinningistä tulla vielä mitään. Enkä edes kehtaisi tulla itteeni mokaamaan sinne
Mutta huomenna sama lenkki uudestaan, yritän jatkos 3-4 kertaa viikossa pakottaa itseni ylös, ulos ja lenkille
Hannelille täältäkin jaksuja viimeisiin päiviin ennen testausta! Noi vatsakivut voi yhtä lailla tarkoittaa että pikkuinen ottaa siellä lujasti kiinni ja plussa on tulossa! Sydämestäni toivon sitä sulle, niinkuin myös Aurikselle! :heart: :heart:
Sen verran puolustukseksi että toi kuntolenkki on tosi mäkinen, ei ihan helpoimmasta päästä. Mutta huomasin vaan kuinka huonoksi on kunto päässyt et ei taitaisi spinningistä tulla vielä mitään. Enkä edes kehtaisi tulla itteeni mokaamaan sinne Mutta huomenna sama lenkki uudestaan, yritän jatkos 3-4 kertaa viikossa pakottaa itseni ylös, ulos ja lenkille
Hannelille täältäkin jaksuja viimeisiin päiviin ennen testausta! Noi vatsakivut voi yhtä lailla tarkoittaa että pikkuinen ottaa siellä lujasti kiinni ja plussa on tulossa! Sydämestäni toivon sitä sulle, niinkuin myös Aurikselle! :heart: :heart: