Pömppömahaiset plussaajat!!

Vappis, inssiraporttia kovasti odotellaan? Miten sujui siemennys tänään?

Kurre, tsemppiä hirmulääkityksen kanssa. Kyllä noiden tarinoiden perusteella passikin voi olla aikamoinen urakka, mutta ajatteles miten rankkaa olisi ollut odottaa sitä luomuvaihtoehtoa ties kuinka monta kuukautta pahimmassa tapauksessa! Pikku sivuvaikutuskoktail on ihan kestettävissä. Tsemppiä! Hyvin olet selviytynyt tähän asti ja hyvin pystyt tähän jatkossakin. Tiistainako se h-hetki oli?

Mitenkäs Hobelix ja mmm voivat? Olette mun mielessä jatkuvasti, kun itsekin olen juuri operaation käynyt ja tiedän ainakin omat fiilikset asian ympärillä. Teille voin rohkaisuksi kertoa, että itse nyt kuukausi lapan jälkeen olen lähestulkoon täysin kunnossa. Vatsan reiät on ummessa eikä juuri vihoittele kuin aivastaessa, ei turvota eikä särje, kierto näyttää menevän ihan normaaliin tapaan jne. Toivon tosi kovasti, että teillä menee leikkaukset yhtä hienosti ja sitten entistä ehompana eteenpäin. Kaikki rempat vielä kuntoon samalla kertaa! Kurjat jutut unohtuu paljon nopeammin kuin uskoisikaan! :heart:

Ella ja Miru :hug: Jaksamista maanantaita odotellessa. Rankkaa näköjään meidän plussapinossakin.

Täällä on ollut vähän siipi maassa viime aikoina, vaikka tuosta leikkauksesta olen toipunut älyttömän hyvin. Jotenkin tulee niin paljon vastoinkäymisiä ja asiat menee pieleen, ellei niitä koko ajan itse vahdi, että vähitellen väsy hiipii puseroon. Toivoisi, että voisi luottaa johonkin - ammatti-ihmisiin tai kehen vaan - niin paljon, että voisi laskea taakan hetkeksi harteilta, uskoa narut jonkun toisen käsiin ja tuntea, että siitä ei automaattisesti seuraa katastrofi. No, tämä varmasti menee ohi, mutta juuri nyt on vähän kontrollifriikki olo. Sain jotain verikoetuloksia viime viikolla, joissa löytyi uuttaa häikkää. Loppuja odottelen vielä, samoin lisätestejä joissa juuri kävin. Pidetään peukkuja, että nämä asiat nyt selviävät parhain päin ja pääsen aloittamaan sumut parin viikon päästä, kuten on suunniteltu.

Hoitokiemuroita lukuunottamatta elämä kyllä hymyilee. Ihanaa, että on kevät! Grillikausi avattu, ekat frisbeegolfit kierretty ja lintukonsertti raikuu ikkunan raosta - ei vaan voi mököttää. =)

 

Heissuli, siskot!

Olen ollut nettipimennossa koko päivän, ja ajattelin pikaisesti tulla piipahtamaan kertomassa inssiuutiset. Täällä onkin tänään ollut tosi murheellinen päivä.
Ella ja Miru, rekkalasteittain sympatiaa ja jaksamista teille molemmille. Maanantaihin ei ole enää pitkä aika, mutta voin kuvitella, että nämä tunnit tuntuvat teistä ikuisuuksilta. Pömppövoimaa vappis täältä puhaltaa luoksenne

Kurrellakin elää jännittäviä aikoja. Oletko muistanut huilata ja kerätä energiaa? Toivottavasti voit hyvin ja levollisesti ja jaksat tyynin mielin, vaikka olosi taatusi onkin melko kemiallinen...

Sahranami, ihana kuulla, että olet toipunut leikkauksestasi. Mutta eikös sitten jo verikokeissa jotain löydykin... Voi Sinua, sisko. Onpa koettelemuksia kertynyt polullesi ihan riittämiin. Koita silti jaksaa luottavaisesti kohti suunnitelmien mukaisia hoitoja.

Kiitos kysymästä, inssi meni todella nopeasti, kivuttomasti ja helposti. Ajankohta osui nappiin ja miehen panos oli oivallista laatua. Tosin tuntui kyllä siltä, että osa panoksesta lurahti tunikan helmalle pöydältä noustessa...:/ Jotenkin pöhlöä kertoa nyt helposta ja kivuttomasta toimenpiteestä, kun täällä on samaan aikaan niin monella pelkoa ja ahdistusta oman tilanteensa kanssa. :ashamed:

Nyt on itsellä vähän epätodellinen ja kärsimätön olo. Toisella olkapäällä istuu optimismin enkeli ja kuiskailee, että kyllä se tästä lähtee, ja alkuvuodesta sylissä on oma pieni maidonhajuinen nyytti. No arvatkaa vaan, kuka sillä toisella olkapäällä istuu... Vanha vihtahousu (taitaa olla muuten Moonikalle jotain sukua), joka lietsoo epäuskoa ja pientä pelkoa... eihän sitä nyt ekasta inssistä millään voi onnata. Harjottelun piikkiin menee....

No, ei kai tässä auta kuin odotella - ei muuten ihan luonteenomaisinta meikäläiselle. Ylipäätään tässä koko prosessissa ainakin itseäni turhauttaa eniten se, että pienin aikayksikkö on yksi kierto...

:heart: terveisiä teille jokaiselle ja lujaa luottamusta meille kaikille

:wave: vappis........1.inssi.............kp17/28/ktt0, testi 17.5.

 

Kurrellakin elää jännittäviä aikoja...

Just ku mä opin boldaamaan, niin sitten hyökkää sijamuotohärö.
Häröjen summa on vakio

 

vappis........1.inssi.............kp15/28/ktt0, testi 17.5.

 

Apua Tein tänä aamuna taas testin, olen juossut taas koko yön vessassa ja nyt tein aamulla testin ja se viiva ei ollut enää niin vahva. Voi itku, tähänkö tämä nyt sitten loppui.
Nii ja mulla on ollut todella oireetonta tämä RASKAANA olo.
Rinnat turvoksissa, mutta siinä kaikki.

 

Huomenta murut! Ihan ekaksi KIITOS kaikesta empatiseeraamisesta. :flower: Olette kultaakin kalliimpia.

Vappis, voiko aamu alkaa iloisemmin kuin lukemalla sun sekoiluista.. Kiitos aamun ensimmäisestä naurusta, tai oikeastaan koko viikonlopun ensimmäisestä. Eipä sitä eilen tullut paljoa naurettua. Onnea hyvin menneestä inssistä. EI ne simpat sinne tunikan helmaan päätyneet, kuvittelet vaan. Siellä kohdussa ne alkoivat heti uimaan Pomoa kohti sellainen hullunkiilto silmissään, että tämähän taisto voitetaan. Ja tottakai ensimmäisestä inssistä on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet onnistua kuin toisesta. Eipä siinä harjoittelua sinällään, kyllä nuo ihmissolut osaavat jostain syystä ihan ensi hetkestä sen tärkeän tehtävänsä. Ja nyt sitten nautit olostasi. KTT, muistathan :heart: Ymmärrettävästi aika matelee juuri nyt ja sinällään se, että siirtää kp:itä vähän jo eteenpäin voi auttaa hetkellisesti, mutta kyllä sinne ihan viralliseen testipäivään kannattaa odottaa.

Marli, jospa sun aamupissa oli hirmuisen laimeaa koko yön pissalla juoksemisen jälkeen? Suosittelen muru, että menet huomenna veritestiin vaikka jonnekin yksityiselle, jotka ottavat ilman lähetteitä. Maksaa hieman, mutta mielenrauhalle ei löydy hintaa.. Ei myös minulla ollut oireita noilla viikoilla, tulivat vasta myöhemmin. :hug:

Nami, kiva kuulla sinusta, vaikka surulliseksi pistää kuinka paljon vastoinkäymisiä kohdallesi on osunut. Mitä ihmeen häikkää nyt tällä kertaa? Enpä yhtään ihmettele kontrollifiikki-oloasi kaiken kokemasi jälkeen. Eikö kuitenkin F:n omalääkärinne ole sinällään luotettava ja asiansa osaava, että voisit sitä taakkaa ihan oikeasti hänen harteilleen jopa yrittää sysätä? Voimia, voimia, voimia. Vaikka tiedän, että varastot tuntuvat varmasti aika tyhjiltä juuri nyt. :hug: :hug:

Omasta napasesta sen verran, että ruskeaa tippaa tulee vieläkin vessakäynnin yhteydessä papruun, eilen illalla ihan pönttöön asti. Kyllä mua ihan tosissaan pelottaa huominen. JOtenkin sellainen olo, että miten minä sitten pääsisin niin helpolla nyt kun en aiemminkaan ja kun ei niin moni muukaan, että ultrassa VAIN todettaisiin normaalilta tilanteen näyttävän ja siitä sitten raskautta iloisesti jatkamaan. Takaiskut ja yllätykset on niin monella ollut nyt ajan henki suorastaan.. että mitäköhän sitä tulossa on :headwall:

 

Miru, toivottavasti saat ajatukset jonnekin muualle tänään - aurinkoiseen, kesäiseen paikkaan. Uskon, että kaikki on sulla kuitenkin hyvin. Vuotoja ja varsinkin tuhruja tuntuu olevan lähes kaikilla plussainneilla ja niille on olemassa tuhat mahdollista ihan harmitonta syytä. Pelko on totta kai täysin luonnollista, mutta älä nyt alla sinne täyttä valtaa mielessäsi, ethän? Rauhallisesti vielä tämä päivä ja huominen tulee ennen kuin arvaatkaan.

Kiitos muuten rohkaisun sanoistasi. Omalääkäri on kyllä pätevä ja luotettava, mutta mulla on nyt joku yleisvaltainen lääkärikammo ja ahdistus ja sinnekin päin on tosi vaikeeta ottaa yhteyttä. Nyt on iskenyt sellanen älytön pelko, että mitä jos se kohta kieltäytyy hoitamasta meitä enää, kun osoittautuu tällaiseksi moniongelmaiseksi hankalaksi tapaukseksi. Kai ne sellaistakin voi tehdä, jos haluaa.

Vappis, insseihin ei päde sama sääntö kuin ivf:ään, että eka kiekka on vain harjoittelua. Jos munis saadaan irtoamaan ja siimahännät autettua puolitiehen sitä vastaan, niin mahkuthan ovat mitä parhaimmat! Peukut pystyssä sulle, ystävä!

Marli, aamupissaahan kehotetaan käyttämään juuri siksi, että se on ollut rakossa koko yön yli. Ei varmaan ole ihan luotettava, jos olet veskissä rampannut moneen kertaan, joten koita rentoutua hieman, joohan? Täältlä hyviä säteitä sinne päin. :flower:

 

Kiitos Sahranami ja Miruliini toivon kipinöistä ja hyvistä säteistä, toivottavasti niistä olisi apua.
Emmä oikein usko että teitä hylätään auttamasta, kyllä se nyt on niin että kohta sitä apua tarvitaan vasta synnytyksessä. =)

 

Nami, eikä kieltäydy. Jos sen tekisi, olisi alun perinkin ollut väärällä paikalla ja hyväkin saada sellainen lääkäri vaihtoon. Oletko ajatellut puhua lääkärin kanssa näistä ajatuksistasi? Jos vain nyt päättäisit rohkaistua ja ylittää sen kammosi ja ottaisit kaikki asiat esiin. Uskon, että lääkäri, jos on oikein ammattitaitoinen, löytää kyllä oikeat sanat sinua rauhoittaakseen ja vakuuttaakseen, että hoidot etenee ja kaikkensa siellä tulevat tekemään teidän eteen. Oletko toisaalta koskaan harkinnut klinikan psykologin kanssa juttelua? Sekin voisi olla jossain kohtaa hyvä ratkaisu. Ihan vaikka yksi tapaaminen voisi jossai kohtaa tehdä hyvää omille ajatussolmuille. Mutta helppohan se on tässä neuvoja antaa toiselle. Tiedän kyllä, että kynnys jopa puhelimeen tarttumiseksi joskus vaan on liian korkea. Silti kynnyksen ylittämisestä harvoin mitään haittaa lopulta on, joten itseään pitää pikkuisen toisinaan piiskata.

Kiitos rauhoitteluista. Tiedän järjellä kaiken tuon ihan realistiseksi, mutta se on kai minullakin tuolla toisella olkapäällä se vanha vihtahousu kuiskailemassa niitä iänikuisia pelotteluitaan: "miksi muka sinä onnistuisit, pah". Voisi senkin jonnekin pippurin kasvusijoille karkottaa, jos tietäisi oikeat häätösanat :kieh:

 

Sunnuntai 3.5.

Dreamer-88................ovis + pupuilu.....................kp33/-/ktt12
Krisseli79...................2.ivf..................................kp27/-/ktt11
Vappuviuhka..............1.inssi................................kp16/28/ktt1
Kurreliini....................pas (vko18)........................kp18/-/13.5
Soleil76.....................1. inssi (touko).....................kp41/30-35/ktt
Minea81.....................Pupuilua..............................kp35/-/kt t
mmm.........................hysteroskopia......................kp24/27-31/k tt
Hobelix......................hystero+laparoskopia.........kp22/30-32/ktt
Taivaansilpoja...........icsi (syys)............................kp14/-/ktt
Neilikka78..................inssi/ivf...............................kp13/27/ktt
Sahranami......1.ivf (pitkä kaava), esikierto........kp10/26-28/ktt
Kamilla.......................Pupuilua.............................kp9/29-31/ktt
Auringokukka.............pas.....................................kp/-/ktt
Stella08.....................pupuilua.............................kp/-/ktt
Ulpu78.......................pupuilua.............................kp/-/ktt
Simmu.......................2. inssi.................................kp/-/ktt
Haave........................pupuilua..............................kp/-/ktt
Milja71.......................icsi.......................................kp /-/ktt
Kinky cat....................ivf........................................kp/-/ktt
Nippe81.....................inssi....................................kp/-/k tt

Testailijat
Dreamer-88 - Ke 7.5
Krisseli79 - Ke 7.5
Vappuviuhka - La 17.5

Plussanneet :heart: :flower: :heart:
Miruliini + Papu & Nuppu (ultra 5.5)
EllaElias (ultra 8.5)
PeePee77 + Hippunen (ultra 17.5)
Marli + Maukat

 

Hei rakkaat siskot.

Enhän mä ihan kokonaan ole pystynyt tästä vierottautumaan. Nyt äsken kävin pientä tahtojen taistelua koneella, että en mene, menen, en mene ja sitten päätin, että ok, menen mutta sitten en taas pariin viikkoon.

Halusin tulla tietysti lukemaan uutisia ja kuulumisia - saada tietää, miten ystäväni voivat! Niin vahvaksi tämä side on tullut tämän kevään aikana. Joskus on tullut hassu olo (esim vappuna humalassa), että nyt mun täytyy pistää tekstari jollekin teistä. Mutta se nyt on tietysti ollut käytännössä vähän hankalaa. Olen kuitenkin ajatellut teitä usein ja olisin lähettänyt tekstareita jos mulla olis ollut teidän numerot

Tämän pinon uudet onnistumiset (PeePee, Marli - ihanaa!) toivat ehdottomasti toivoa tällaiselle sunnuntaiselle pelistä-pudonneelle uteliaalle, mutta toivat samalla kyyneleet silmiin. Vaikka voinkin jo ihan hyvin ja hymyilen nytkin, sittenkin haavat ovat yllättävän syvät ja märät. Kai sitä alkaa näinä pettymysten kertoina itkeä kaikkia menneitä pettymyksiä kerralla ja myös samalla vähän varmuudeksi tuleviakin... Ei mahda mitään, mun varmasti suurin ongelma tällä hetkellä on se, että mua pelottaa niin paljon että joku korjaamaton on vialla, ettei mikään ei-kirosana-muotoinen laatusana oikein riitä ilmaisemaan tarkalleen sitä painokkuutta, mitä haen.

Niille, joita elämä koettelee vielä itseänikin raaemmin en löydä sanoja edes kirosana-arsenaalistani. Ulpu - your news broke my heart. Oikeesti. Samaa pakokauhua tunsin äsken Ellan viestiä lukiessani, mutta teillä Ella on vielä kuitenkin ehkä vielä pienen pikkuisen ihmisen verran toivoa. Jospa ultraaja ei tehnyt hommaansa oikein tai ehkä pussi oli vain huonossa asennossa.

Miru: Yksi tuttuni, tohtori Stella, pyysi sanomaan, että sinun pikkuisesi ovat kuules vain kasvaneet niin pontevasti, että ei ole ihme, jos kohdun limakalvo/istukka vähän lähettävät kuivunutta verta äidille nähtäväksi, että "älä sinä huoli, täällä ollaan ja pysytään ja ollaan vähän laajennettu meidän soluyksiötä" :wave: :wave:

Rakkaat pömppikset, elämän kiertokulku jatkuu: osa plussaa, osaa negaa, osaa häviää kirjoittajien kerhosta ja osa palaa (lupaan). Tulee uusia mainioita ystäviä (Vappuviuhka, mikä mieletön tyyppi ja sydämeltäsi pömppis saman tien - sinua tarvittiin tänne uutena tuulena, tervetuloa!).

Vauvanpehmeitä haaveita ja konkreettisia kuvia ultran ruudulle teille toivoen,

Yours truly
Stella (jonka nimimerkki vaihtui vähän vahingossa, mutta ehkä se on hyvä: uudella yrityksellä sitten syksyllä )

 

Rakas Stella! Kyllä sinua on kaivattu oikein kovasti ja telepaattisia tekstareita lähetelty ilmojen halki täältäkin. Tämä upea kesä ja auringon rajaton määrä antaa varmasti voimaa, mutta toisaalta haavat ovat syviä, kuten sanoit ja välillä ehkä jo toivoisi synkkää säätä, niin saisi luvan kanssa pysyä siellä pimeässä nuolemassa haavojaan. Itse huomaan joskus ärsyyntyväni jatkuvasta upeasta ilmasta, kun automaattisesti sitä pitäisi sitten itsensä tuntea jotenkin huippupositiiviseksi ja energiseksi. Mököttää saa vasta sateella. Ihanaa kuitenkin,että pömppistahtosi voitti taistelun 2+ kirjautumisen hyväksi tällä kertaa. On hyvä tietää, että elämä jatkuu kuitenkin, vaikka täällä meillä ajatukset monesti kiertääkin samaa rataa.

Voi hyvin ja parantele itseäsi. Kovasti olet ajatuksissa :heart:

 

Stella, kiva kuulla susta!! :heart: Osaan samaistua sun tuntemuksiin vaikka ihan sama tilanne ei olekaan. Meillä oli kaksi huurulaista pakkasessa ja kumpikaan ei selvinny sulatuksesta. Pakkanen on nyt siis tyhjä :'( Jos siirtoon oltais päästy niin testipäivä olis huomenna... Jotenkin tuo pettymys otti aikalailla voimille enkä uskaltanut jatkaa uudella hoidolla heti perään vaikka lääkärin mielestä se olis ollut ihan ok. Sen verran paljon pelkään uutta pettymystä heti perään että piti saada pitää tauko. Ja hyvältähän tää hormonivapaa elämä tuntuu siinä mieles ettei tarvi miettiä ultra-aikoja, kiertopäiviä yms.
Paljon jaksuja sulle, tulehan aina välillä kertomaan kuulumisiasi! :heart: :flower:

 

Iltaa ihanaiset! =)

Ja terveisiä maailmalta eli siis Tallinnasta ja myöskin tuolta ulkoa, jossa viikonloppu on tehokkaasti mennytkin. B) Ja koska viha-rakkaus-suhteeni Ilmatieteenlaitokseen alkaa taas kääntyä pakkaselle, eli ensi viikolla luvassa kylmää ja muuta ilkeetä, niin oon tosiaan pakottanut naaman ulos aurinkoon ja sitä positiivista d-vitskua lataamaan viime päivät.

Ja voihan retale, täällä sitten on pömppiksiä revitty ja koeteltu jälleen kerran sillä aikaa. :x

Miru, sinulle muru sanoisin, että siinä omassa keskeytetyssä raskaudessani siis ei ollut mitään vuotoja eikä muutakaan "epäilyttävää", vaan kaikki meni tasaisesti ja oireita oli vaan vähän. Ja silti se ultra oli aikamoinen shokki. Joten tuo ruskea tiputteluvuoto ei kuulosta mielestäni ollenkaan huonolta, vaan lähinnä siltä, että siellä kohdussa tapahtuu ja on elämää. Ja sinullahan oli sitä ktt-päivinäkin, ja silloinkin se siis johtui vaan rakennuslaastin pienoisesta fuskaamisesta tunikalle. Nyt käperryt sinne miehen kainaloon ja kestät kuin aito pömppis huomiseen, jolloin selviää aika tavalla asioita. Jännityksen määrä lienee silti ihan maksimi, ja saan omankin masun nippailemaan, kun ajattelen olevani sun tunikassa. Mutta nää monet jännitykset ja pelot on kestetty ja niistä selvitty. Mä luotan sun raskauteen kuin kiveen, eli kaikki menee hyvin. :heart:

Ella, sinulle toivon kovasti, kovasti voimia myöskin huomiselle. Pelottaa varmasti, mutta kyllä me yhdessä kestetään aika tavalla. Isoja rutistuksia. :hug:

marli, suosittelisin myöskin veritestiä sinulle, sillä kotitestit ei kuitenkaan vastaa mitenkään sitä tietoa, mitä verestä saadaan. Ja kuten jo todettu, niin mielenrauhan ostamisella ei ole hintaa. =) Ethän nyt siis vielä tee mitään päätelmiä siitä viivan vaaleudesta ollenkaan, sillä siihen voi vaikuttaa monet tekijät?

Stella, iso, iso :hug: . Ja mielettömän kivaa kuulla sinusta! =) Niin, elämä jatkuu aina jossakin vaiheessa ja joillakin voimilla, se on vaan niin hienoa. Kyllä me se itsestämme revitään, vaikka mikä olisi. Ruoho alkaa vihertää ja mielikin kirkastuu siinä sitten jossain vaiheessa, kun sisäinen aurinko saa taas luvan paistaa. :flower: Ja aivan varmasti näiden ihanien plussauutisten lukeminen saa kyyneleet silmiin, niin ilosta kuin omasta surustakin. Mutta ne kullatut haavat kestävat kyllä, eli huoletta niille voi kyyneleitäkin valuttaa. :heart: Uskoisin, että täällä palstalla käyminen ja itsensä pakottaminen taas tähän rumbaan jollakin tasolla mukaan seuraamaan on osa sitä eheytymistä ja sitä, että sitten jossain vaiheessa kesähelteiden jälkeen voi palata tositoimiin aivan uusin voimin ja ajatuksin. Näiden asioiden lukeminen ja toisten onnistumisten seuraaminen on osa sitä "paranemisprosessia", vaikka se niin kipeää tekeekin välillä. :ashamed: Onneksi voittopuolisesti kuitenkin sinullakin ajatukset ovat olleet aurinkoisia ja viikkoihin on nyt mahtunut enemmän sitä muuta elämää ja niitä kaikkia iloja, joita itselleen voi sallia. Nautithan niistä täysin rinnoin rakas pömppis! :heart:

Namiseni, :hug: . Sinun kypsyyttä ja voimavaroja on vain ihailtava, enkä tiedä, miten kohdallesi on voinut näin lyhyessä ajassa osua näin paljon kaikkea vastoinkäymistä ja haastetta, ja vielä ihan ilman omaa syytä. Ymmärrän todella hyvin fiiliksesi siitä, että tuntee olevansa niin yksin ja voimaton, kun ei voi mitään osaa tästä taakasta sysätä kenellekään muulle eikä luottaa, että asiat hoituvat ja menevät eteenpäin. Ei edes lääkäreiden kohdalla. Itse en olisi kestänyt tota kaikkea, sillä musta on nytkin jo tuntunut, että tässä ollaan vaan jollain liukuhihnalla ja että hoitoon liittyviä asioita ja päätöksiä tehdään kiireessä ja siksi, kun nyt jotain on päätettävä. Tai sitten todetaan, että katsotaan myöhemmin ja nyt ei voida tehdä mitään. Miksi kukaan ei halua oikeasti ottaa tästä vastuuta ja osaansa kannettavaksi???? Miksi meidän pitää pitää tämä sirkus pyörimässä yksin ja tietysti toistemme voimalla? No ehkä siksi, että kyllä lääkärit osansa hoitavat, mutta tämä kohdallemme osunut haaste on vaan hurjan suuri, eikä siihen ole helppoa ratkaisua, vaan vaikeuksen kautta voittoon lienee tässä se tie. Valitettavasti. Toivon kovasti, että olet antanut itsellesi aikaa ja armoa, sillä sinun vika tämä kaikki viivytys ei missään nimessä ole. :hug: Eikä tässä voida loputtomasti myöskään vaatia sitä pulppuavaa optimismia ja elämäniloa, vaan sen synkkyyden ja murheenkin on päästävä sieltä pihalle. Joko kaikessa hiljaisuudessa vetäytymällä taikka sitten täysillä raivoamalla koko maailmalle. Pääasia, että sitä saa purkaa. Oletko muuten ajatellut käydä juttelemassa tästä psykologin kanssa? Monet ovat siitä ilmeisesti hyötyneet ja saaneet voimia kestää sitä arkea ja loputtomattomalta tuntuvaa taistoa. :flower: Vielä kovasti rutistaen! :hug: :heart:

Vappis, mahtavaa, pomolle on sitten tehty kunnon kimppatärskyt ja eiköhän se sieltä komeimman ja lupaavimman yksilön valitse ja aloita sellaset karkelot, että varmasti alat kuules oirehtimaan. Ja hei, ekalla inssillä on tosiaan onnistuttu aikaisemminkin. Ja siis onhan jotkut jopa ihan luonnollisestikin... Hups, se oli luokaton vitsi, pahoittelut... :/

 

Joo kirjoittelinkin tonne huhtikuun passin ja odottajien puolelle, että päivällä on sitten tehty toinen testi
Joo o siis ei se puolen tunnin pissatauko ilmeisesti riittänyt siihen vahvaan viivaan.
Nyt oli taas kunnon viivat ruudussa.
Mun täytyy päästä huomenna siihen veritestiin.
Tänään olen sitten ollut niin herkällä tuulella, on sitten itketty ihan pienestäkin asiasta. Katsoin äsken Minun Afrikkani elokuvan ja ei paljoo tarvinnu tapahtua kun taas itkin.

Joo ja veljeni sattui soittamaan minulle ja annoin sitten raukan kuulla kunniansa, kun se on taas toikkaloinu miten sattuu.
Itkin tietty sillekkin, mutta se luuli et oli sen syy, oli sitten soittanu meidän äitille ja pyytäny sen soittaa mulle ku mulla on joku hätä.
Voi itku NYT ON HORMOONIT SEKAISIN.
Toivottavasti helpottais huomiseen mennessä, ettei pomo taas pelästy

 

Kiitos Stella sanoistasi. Kumpa se mini-ihme vielä tapahtuisikin. :heart:
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! =)

Kurre: Kiitos myös sinulle vierellä kulkemisesta!

Eipä voi muuta sanoa kuin, että kyllä ihmiskroppa vaan voi olla merkillinen. Luulisi sitä jossain vaiheessa oireiden laantuvan, jos raskaus on "huijausta", mutta täällä kyllä edelleen oireet kuten aiemminkin. Wc-pytty on edelleen tukenani 1-2krt/päivässä. Yllättävän rauhallisin mielin sitä toistaiseksi huomiseen valmistaudun. Kysymyksiä, jos jonkinlaisia, nousee päähän, jotka varmaan tarttis pistää paperille, jotta sitten lääkäriltä ne myös muistan kysyä. Harmi vaan, että tiedän jo itse etukäteen, että varsin moni kysymyksistä on sellaisia, joihin hänkään ei pysty vastaamaan. :/

Mirulle onnea huomiseen ultraan.
Usko pois, hyvin teidän pienet siellä voivat. :heart: :heart:

Kaikille teille ihanille pömppiksille oikein valoisaa tulevaa viikkoa
ja erityisen voimakkaat plussapuhurit keskiviikon testaajille!

 

Mies tuolla töllää mm-lätkää ja voin ennustaa, että töllää seuraavat kaksi viikoa Vappulomalla on oltu nyt 4 ruhtinaallista päivää ja ihanaa on ollut. Kaikki ollaan oltu kotona ja 10-vuotis hääpäiväkin ohi hurahti :heart: :heart: Huomenna palataan arkeen ja nyt koneellekkin kömmin. Lupasin miehelle, että pidän "taukoa" vauva-ajatuksista loman ajan ja aika hyvin onnistuinkin. Täytyy myöntää, että pari kertaa kävin täällä kurkkaamassa, mutta ihan pikaisesti

Ella :'( :hug: Toivoa huomiseen :heart:

Miru voi älähän nyt. Otat kuule ihan rauhallisesti ja positiivisuus kehiin(vaikka se vaikeaa on) Onnea huomiseen ultraan, vahva tunne, että se iloksi muutuu :hug:

Nami täällä ollaan. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko operaatiota. Kyllä se paniikki kerkeää ilmaantua sitten myöhemminkin Ihanaa, että olet fyysisesti toipunut koitoksista. Mutta niinkuin tiedämme sen henkisen puolen kanssa joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä ja tarvitsee paljon, paljon tukea ja apua läheisiltä ja varsinkin virtuaalisiskoilta, eikö? Ja täällähän me ollaan valmiina auttamaan kuin partiolaiset!
Mitäs ne verikoe ongelmat oli? Toivottavasti ei mitään sekoiluja enää sieltä klinikalta! Onneksi kelit on olleet nyt vapun ajan sellaiset, että ei todellakaan voi mököttää B)

Apua nyt en enää muista mitä piti kommentoida Ai niinMarli menethän sinne verikokeeseen heti huomenna, niin pääset stressaamasta. Hopi hopi! Ei toi stressaaminen ole hyväksi pikkuisellekkaan. Ja tuut sitten kertomaan ne upeat lukemat, jookos?

).( ei mitään raportoitavaa

Terkut kaikille ihanille pömppiksille :heart:

Meinas ihan unohtua Vappis onnittelut inseminaatiosta :heart: ja nyt oireita kyttäämään ja niitähän jo näytti olevankin, näin virtuaalisesti Ja älä huoli, ei ne kaikki siitiöt sieltä ulos tule, ei muuta ku tunika pesuun. Sitä nimittäin tarvii ku maha alkaa kasvaa

Tsemppiä kaikille tulevalle viikolle!

mmm

 

Ei tainnut tulla meille vieläkään plussaa Tuhrua tuli paperiin nyt aamulla.. eli huomenissa taitaa vuoto alkaa, prkl.. :headwall:

 

ilmoittautuvat ultrakäynniltään!!
Niinhän siinä kävi, kuten viisaammat on mulle yrittäneet takoa jo pidempään, että kaikki oli todella hyvin. JA TUPLASTI!!
Kaksi sikiötä, kooltaan viikkoja vastaavat, sydämet läpättivät normaalisti. Voi luoja!! Olen niin onnesta sekaisin, kun olin kuitenkin varautunut siihen pahimpaan, ja sitten käy näin. En saa varmasti mitään järkevää aikaiseksi, kaksi tapaamista töissä sovittuna, joissa pitäisi skarpata todella, mutta nyt leijailen jossain niin korkealla, etten tajua mistään mitään

Ella, toivon koko sydämestani, että ihme voisi sinun kohdallasi tapahtua. :heart: :heart:

 

Rakas Miru, :heart: :heart: !!!! Aivan hurjan ihanaa! Leijaile rauhassa Papun ja Nupun seurassa. Voihan vitsi, tulinpa hyvälle tuulelle. Oliko mies muuten mukana ultrassa, eli pääsittekö yhdessä ihailemaan sykkeitä? Ja mitäs lääkärimme muuten sanoi - taisi olla Naantalin aurinkona myöskin?

 

TuplaOnnea Miru :heart:

 

Minut voi kyllä poistaa tuosta listasta, kun en näköjään oikein ole aktiivinen tässä ketjussa. :wave: Uutta yrityskiertoa mennään kuitenkin ja ovista yritetään bongata paremmalla onnella tällä kertaa. Jos vaikka päästäisiin inseminaatioonkin.

SYdämelliset onnittelut onnistuneille!!! Ja lämmin halaus ikäviä uutisia saaneille.

 

Voi Miruliini :hug: . Onnea hurjasti! Nauti nyt täysin rinnoin, tämän olet ansainnut! :heart:

 

Olen täällä yhtä hangonkeksiä Upea uutinen! Ihan sama, vaikka viheltelisit palavereissa Porilaisten marssia, se on kuule sallittua tänään(kin)!

Ellalla lämmin halaus -:hug: Toivon toivon toivon...

Muille terkut! Työt pitävät otteessaan. Jätin koneen tarkoituksella perjantaina tstolle, muuten olis taas taas tehnyt töitä vkonloppunakin. Pölö kun olen. Hommailinkin sitten ulkona kaikkea mukavaa ja nukuin. Kahdet päikkärit molempina päivinä! Tekee hyvää, suosittelen.

:wave:

 

Kiitos kullanmurut! Jos ette jo tienneet, niin teitä on ISO kiittäminen kaikesta tuesta matkan varrella, kun oma usko on loppunut.. Olette ihania.

Kurre, meidän lääkäri oli iloinen ja tyytyväinen, mutta ennen muuta asiallinen ja taas kaikki mahdolliset asiat läpi käytiin. Mies oli mukana ja itse en alussa uskaltanut katsoa näytölle lainkaan, ja sitten lääkäri sanoi täysin ilmeettömällä äänellä (en häntäkään uskaltanut katsoa): "no niin, täällä näyttää juuri siltä kuin ajattelinkin" Ja minä paniikissa, miltä, miltä, apua, hyvää/huonoa, voi kun tuosta äänestä voisi jotain tulkita... Mutta siis lääkäri puhui kahdesta sikiöstä, johon hän sanoi olevan hyvät mahdollisuudet kun hyviä alkioita siirretään ja toki mun veriarvot olivat ennustaneet mahdollisuuden olemassa oloa. Lisäksi lääkäri sanoi, että keskenmenon riski tässä vaiheessa, kun sydämet sykkii ja koko vastaa viikkoja on hyvin pieni. Ja mulle lisäsi kun tietää tämän stressipaniikkinapukkatutkiskelijan taipumukset: sulle siis täysin olematon riski, voit unohtaa saman tien.

Kurre, nyt keskitän kaiken tahdonvoimani ja rukoukseni tiedän pikkuisille. Olenko tipahtanut kärryiltä vai tapahtuuko siirto jo huomenna??