Tervehdys rakkaat pömppikset!
Olen lueskellut kuulumisianne, mutta kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.... Ensiksikin valtaiset rutistukset PeePeelle kahdesta kyytiläisestä, aivan mahtava juttu ystäväiseni! :hug: Nauti nyt olostasi ja koita pysyä positiivisella mielellä, siellä ne pikkuisetkin huomaavat, kuinka ihanaan paikkaan ovat päässeet ja tarraavat tiukasti kiinni. =)
Haave, hienoa, että leikkaus meni hyvin ja olet positiivisella mielellä. Ja varmasti olet oikeassa siinä, että ensin on tärkeintä saada sinut kuntoon ja sitten vaan heti passiin ja se plussa sinne juhannuksen nurkille. =)
Täällä oli keskustelua jokin aika sitten siitä, että kuinka pian edetä seuraavaan hoitoon ja milloin taas olisi viisainta odottaa, vaikka itsestä tuntuisi, ettei kykene siihen. Tota asiaa joutuu pohtimaan aina aika ajoin, ja itsellä on suurimman osan ajasta ollut se pakottava tarve mennä eteenpäin ja sillä uudella hoidolla saada hieman helpotusta siihen tuskaan, jonka edellinen pettymys on aiheuttanut. Ja yleensä on mentykin eteenpäin. Meillä se pakottava tarve pitää "taukoa" oli viime kesänä, kun vaihdettiin yksityiseltä julkiselle, eikä siinä voinut asioita itse juurikaan nopeuttaa. Ja näin jälkikäteen se tauko oli mulle hyvästä, enkä itse asiassa sillon kesälläkään ollut täysin hermoraunio ollenkaan, vaan se hetken hengähdys ja työhön keskittyminen tuli oikeastaan hyvään väliin. Mutta silti mielestäni ei yleistäen voi sanoa, millon tauko tekee hyvää ja milloin ei. Mulle on jotenkin tullut se fiilis, että itse sen sisimmässään tietää, milloin vaan ei jaksa painaa eteenpäin ja nostaa päätään alttiiksi uusille pettymyksille, ja milloin taas uuden hoidon sumpliminen on se ainut ratkaisu jaksaa eteenpäin. Jotenkin luottaisin siihen, että sitten kun ei enää jaksa ja ole valmis eteenpäin, niin sen jotenkin vaan tietää. Ja se ajatus hetken hengähdyksestä tuntuu ihan hyvältä, ei rangaistukselta. Luottakaa ihanat pömppikset siihen, miltä siellä sisimmässä tuntuu.
Nyt alkaa muuten taas olemaan aika laittaa plussalistaan vauhtia ja vipinää, sillä kevättä kohti mennään ja kaikkea upeaa on varmasti pinoon luvassa. :flower:
Omassa navassa edetään tasaisesti eteenpäin, ja huomenna olisi rakenneultra. Oravanpojat voivat viimeisen tiedon mukaan ihan hyvin, mutta silti vaan alkaa jo taas kovasti jännittää. Masu on kasvanut, mutta mitään liikkeitä ei siltikään tunnu. En tiedä sitten minne ne oikein potkivat. Mutta eipä tässä silti nyt muuta voi tehdä kuin vaan odottaa ja antaa ajan kulua. Jälleen kerran.
Kovasti voimia ja lämpöisiä ajatuksia teille kaikille!! :heart:
Kurre ja oravanpojat 18+5
