heips =)
liittyisin joukkoon haaveilevaan. minulla vähän samaa taustalla kuin Rouva Pikkumyyllä, vielä pahoittelut menetyksenne puolesta. meidän Nuppumme ei jaksanut kuin viikon olla äitinsä ilona, raskaus alkoi mennä kesken rv 4+4. :'( olen pitänyt tässä hiukan palstataukoa, ensi viikkoon asti kunnes seurantaultrassa varmistuu tilanne, että kohtu on tyhjä. tietenkin toivon siellä jotain muuta näkeväni, mutta tällä vuodon ja kipujen määrällä, taidan toivoa turhia. nyt yritän nostaa pääni ja jatkamme miehen kanssa uuteen yritykseen.
elikkäs, mites nuo tietoni olisivatkaan.. ainakin toistaiseksi kp 6/30, yk 1 (yht yk 5), ensimmäinen lapsi. eli siis 4 kiertoa yritimme kunnes tärppäsi, ja tämä olisi ensimmäinen kierto varhaisen km:n/kemiallisen raskauden jälkeen.
tuntuu kyllä niin oudolta ajatella vielä, että se olin minä, jolle sattui tämäkin suru. miksi minä?? ajatus hiipii vieläkin mieleeni, aina synkimpinä hetkinä. mutta yritän jotenkin ajatella, että luonto karsii huonot pois. ja mieheni sai kliseet "parempi nyt, kuin muutaman viikon päästä" ja "ainakin vauva on meille mahdollinen" kuulostamaan hyviltä.
olen hiukan hiljaisempi täällä vielä, mutta jännäyksessä mukana :wave: :heart: