Ette tiedä miten mä olen täällä parkunut kun olen lukenut teidän viestejä, en ole uskaltanut kenellekään kaverille tästä kertoa niin tuntuu niin helpottavalta kun joku sanoo mielipiteensä.
Tuohon sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Ei ole ollut mustasukkainen yhtään melkein vuoteen. Epäili aikanaan että olen ihastunut pariin muuhun työpaikan miespuoliseen työkaveriin kun heidän kanssaan eri yhteyksissä työnteon lomassa nauroin ja juttelin. Ihan normi toimistoläppää työnteon yhteydessä. Mutta ne on juteltu läpi eivätkä ole jääneet mieltä kaivamaan. Ja niistä jutuista on pitkä aika.
"Voi olla, ettei miehesi edes muista, että oli kysynyt sulta tuosta exän kanssa puhumisesta." Muistaa kyllä tällaiset asiat. "Vedä asia myös toisinpäin, eli sillain onko miehesi tapaillut aikoinaan jotain, kysy voisitko itse vetää samanlaiset pultit niistä asioista. Onko miehesi edes kertonut omasta menneisyydestään mitään?"
Sepä se että mies on kertonut kaikista naisistaan minulle, niitä on paljon, todella paljon. Ja kertoi heti alussa erityisesti niistä muutamasta jotka minä mahdollisesti tapaisin yhteisissä illanvietoissa jne. Uskon täysin vakaasti ettei salaa minulta mitään koska on periaatteessaan täysin ehdoton.
"Häntä ennen olit seurustellut ja miehesi päässä napsahti kun et ollut kertonut entisestä seurustelusuhteestasi. " Ongelma oli siinä että tämä oli työkaveri jota näki päivittäin. Kuulemma jos olisi ollut "joku vaan" ei olisi ongelmaa.
"Miten miehesi perusteli sen, että sinun pitäisi kertoa koko elämänhistoriasi eli entiset miehet hänelle ja heti? Ja tuo että et saa pitää salaisuuksia ja on kerrottava kaikki heti. Ja tulee ero jos olet jostain asiasta kertonut vain pintapuolisesti tai jättänyt jotain kertomatta. Kuulostaako tuo terveeltä?"
Siten että meillä ei saa olla mitään salaisuuksia ja meidän pitää olla täysin avoimia ja rehellisiä keskenämme. Ei ole mitään auringon alla josta hän ei voisi minun kanssani keskustella ja odottaa samaa minulta. Kertomattajättämisistä tulee ero. Kuulemma voin luottaa häneen kaikessa ja kertoa kaiken. Kerran sanoin sitten jotain että kertoisin ja sitten taas raivoaisit vai? Jonka jälkeen taas vakuutin että kertomista ei ole.
En tiedä kuulostaako se terveeltä. Eikö täälläkin aina ketjusta toiseen toistella miten mieheltä ei pidetä salaisuuksia ja avoin suhde on ainoa mahdollinen? (Tämä muuten aina pistää pahasti)
Eihän mieheni sanomisissa ole mitään väärää, hän haluaa että olemme avoimia ja rehellisiä, onko se muka väärin? Eikö se ole oikein? Eikö toiselle pitäisi olla rehellinen? Ja miten itse pystyisin perustelemaan miehelleni että minusta salaisuuksia saa olla? En ole niin lellu miltä saatan vaikuttaa. Ette tiedä millaiset raivarit mies järjesti kun kyllästyin tivaamiseen kerran ja ilmoitin että minulla kuten joka ihmisellä pitää olla yksityisyys ja omia asioita. Tuota puitiin varmaan kahtena eri kertana nelisen tuntia kertaansa. Mies silmät loistaen raivosta ja itse yritin vain pitää puoliani. Lopulta tulimme siihen tulokseen että kerron hänelle omatuntoni mukaan kaikki asiat jotka vaikuttaisivat jollain lailla mieheeni.
En usko että kukaan on koskaan pettänyt miestäni. Mies on suhteissaan ollut aina jättäjän roolissa. Paheksuu avoimesti esim. ystäväänsä joka on suhteensa alkuaikoina pettänyt tyttöystäväänsä. Itse taas olen yhden miehen nainen ja sinänsä aika lapsellinen että olen aina halunnut vain "sen oikean," minulla on ollut miehiäkin tosi vähän juuri koska haluan suhteessa yrittää kaikkeni eli en itse todellakaan voisi pettää.
Tuo "miehet häpeävät sekä oman mustasukkaisuutensa että partnerin uskottomuuden paljastumista ulkopuolisille ja heidän omanarvontuntoaan ulkopuolisen silmissä loukkaavaksi." osui kyllä, olen monesti ajatellut että mies ei ole mustasukkainen koska pelkää menettävänsä minut vaan on mustasukkainen koska pelkää menettävänsä "miehen kunniansa" jos joku ulkopuolinen kuvittelisi että minulla on sutinaa jonkun kanssa tai että itse kehtaisin tehdä hänestä naurunalaisen
Erouhkaukset olivat muuten vielä joitain kuukausia sitten arkipäivää. Joka kuukausi, siis joka kuukausi ainakin kerran jonkin tavallisen kinan aikana mies uhkasi erolla, tai siis sanoi että se on nyt ero ja itse olin ihan hysteerinen että miten se voi uhata erolla kun riitelemme jostain kumpi on tiskannut viimeksi. Lopulta en enää kestänyt vaan puhuin pitkään miehelle miten niistä on tultava loppu ja nyt niistä onkin tullut loppu. Jo monta kuukautta ilman uhkailuja mikä on poikkeuksellista.
Oikein riidan aikana yrittää olla kiivastumatta ja puhuu riidanaiheista korrektisti ja minua kunnioittavasti miten esim. väestöliiton sivuilla neuvotaan, luki niitä kerran kun pyysin. Näen että yrittää. On kovasti ylpeä ettei ole kuukausiin menettänyt malttiaan ja erouhkaillut jos kinastelemme vaikka jostain pyykinpesusta. Tiedostaa myös että on tehnyt tuon asian suhteen pahasti.
Niin, kuulostaa tosi pahalta tämä kaikki mutta en voi niellä että hän olisi psykopaatti tai hullu.
Elän hänen kanssaan ja en ole läpityhmä. Eiväthän narsistit ja psykopaatit esim. kykene empatiaan ja tiedän että mies kyllä pystyy. Mies järjestää minulle yllätyksiä ja kantaa kaupasta suklaata ja pusuttelee jos on vaikka kuukautiskipuja. Rakastaa lapsia ja eläimiä ja kertoo viikoittain rakastavansa minua. Tuttavapiirissä ja työpaikalla on leppoisa, rehti jämpti mies kaikkien mielestä. Paheksuu pettämistä ja pedofiileja ja kieroilua ja muita yleisen pahoja asioita eikä vain paperilla vaan myös oikeasti arjessa.
Tuolla hei kirjoitti että "Olen itse vaativa persoona, en siedä mitään valehtelua, peittelyä, peliä jne. Olen itse kuin avoin kirja, ja ODOTAN sitä myös kumppaniltani mutta en vaadi, enkä ole aggressiivinen jos toinen "mokaa".
Minusta tuntuu että mieheni menee enemmän tähän kastiin. Joskin mies kyllä nimenomaan vaatii sitä minulta ja on todella aggressiivinen.
En ole läheisriippuvainen enkä roiku miehessä vain jotta minulla olisi siis joku. Olen viehättävä nuori nainen ja menekkiä varmasti olisi mutta kun näen miehessäni niin monia ihania puolia ja sitten rakastan
Teiltä monilta olen nyt saanut niin paljon apua ettette edes tajua. Monesti aikaisemmin yritin kirjoittaa mutta sitten aloin pillittämään niin ettei tullut mitään. Kiitos miljoonasti mielipiteistänne ja halauksistanne. Olin todella niiden tarpeessa varsinkin kun olin ihan varma että rynttäisitte minut yksimielisesti maanrakoon. Nämä mielipiteenne menevät talteen ja luen niitä kun pahamieli pääsee valloilleen. Itse en ole valmis jättämään miestäni vielä hänen ehdottomuutensa takia.
