Pitäiskö heti kerto?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mirelle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei kannata kertoa. Voi olla että asiat ratkeavat itsestään ajan kanssa. On turha uskoutua aviomiehelle- sieltä et saa sympatiaa. Kunnioittavinta miestäsi kohtaan olisi ettet puhuisi kenellekään. Mutta todennäköisesti jokin tuttusi on samassa tilanteessa kuin sinä, joten voit kenties varovasti tunnustella maaperää jos haluat keskustella.
 
Kirjoittaja on tantta, joka saa pönkitystä itsetunnolleen salarakkaasta. Jos olisi tarpeeksi tasokas ja hyvännäköinen nainen, olisi hankkinut kokemuksensa sinkkuna eikä nyt parisuhteessa. Mirelle on saanut ""vain"" ok-miehen eikä parempaa voisi saadakaan. Jos olisi itse tarpeeksi tasokas, ei tarvitsisi pelata tollaista typerää peliä, vaan itsellä olisi niin hyvä mies, ettei Haluaisikaan pettää..

 
Edellisen miehen kanssa oli useitakin suhteita, ei toki yhtä aikaa, kyllä kaksi kerallaan riittää. En ikinä kertonut ja aikanaan itse hakeuduin eroonkin.
Nykyistä miestä en ikinä pettäisi, koska tässä suhteessa saan kaiken mitä tarvitsen. Ei tulisi pieneen mieleen minkäänlainen petos.
Kun pettää, kamalinta on kun pitää vielä mennä synninpäästö hakemaan itselleen. Antaisitte jäädä ikuiseksi salaisuudeksi, sen verran sitä voisi toista kunnioittaa, ettei kaikkea repostele.
Jos on pakko puhua, niin sitten ihan vieraan kanssa tai täällä.
Totta on, että harvalle riittää ns ok vaimo tai mies. Pitää synkata aika monella tasolla, että suhde kestää.

Pääsin töistä aikaisemmin ja mies tulee myöhempään matkoilta. Olen käynyt suihkussa, pessyt hiukset, leiponut ihania pullia, paisti on uunissa.Tulossa ihana ilta. Mieskin saa tuntea itsensä halutuksi ja kaivatuksi.
 
Kaikki on mahdollista. Tässä tapauksessa puoliso ei ole niin paljon kiinnostunut miehensä menemisistä, että ottaisi yhteyttä.
Avautuminen keskustelupalstalle on saanut minut työstämään asiaa...ratkaisua en kuitenkaan ole tehnyt. Tämä on tragedia ja se on kuluttavaa myös itselleni. Seurustelukumppanin kanssa olemme tässä suhteessa samalla aaltopituudella. Hän jakaa samat tunteet kanssani.

Viihdyn molempien kanssa mainiosti: kun olen mieheni kanssa en haikaile häntä ja päinvastoin. Yritän antaa itselleni aikaa ja hoitaa asian niin, ettei ympärille jää haavoittuneita. Ajattelen myös hänen puolisoaan.
 
Mirelle, MITÄ TEET JOS MIEHESI JÄÄ KIINNI SAMANLAISESTA SALASUHTEESTA KUIN ITSELLÄSI ON? ANNATKO ANTEEKSI, KOSTATKO, PALJASTATko ITSESI VAI OLETKO NIINKUIN MITÄÄN EI IKINÄ OLISI TAPAHTUNUTKAAN?

Kuvittele että miehelläsi on rakastaja, jota hän rakastaa, tapailee salaa, vie hänelle lahjoja.

Loukkaannutko edes? Sattuuko sinuun edes ajatus siitä, että miehesi on rakastellut jonkun mielestään ainutlaatuisen naisen kanssa, ja se nainen et todellakaan ole sinä!

Jos sinuun ei ajatus edes leikkinä satu yhtään, et ole avioliittosi arvoinen.
 
Vaikea sanoa kun asia ei ole ajankohtainen (niin ainakin luulen). Toivon ja luulen, että hän hoitaisi sen hienotunteisesti. Tuskin tulisi kerskaamaan minulle. Minulla on käsitys, että hän kunnioittaa minua.
Tämän on minun vakaa käsitykseni. En usko hänen minulle vertaavan muita naisia minua.
Mitä tarkoitat kostamisella? Jos sitä, että lähtisin bokaaman jonkun jonka kanssa magaisin, niin VÄÄRIN! En rankaisisi itseäni menemällä sänkyyn ventö vieraan ihmisen kanssa. Seksi ilman tunteita ei ole minua varten.

 
Pieleen meni sinun tieteesi. Täysin.

Viimeisen kappaleesi allekirjoitan, en muuta. Silti en panttaa, jos joku näkökantaa kaipaa.
Minulla on sekä omaa elettyä elämään että mukana elettyä, näkövinkkeliä monista suunnista. Aikajanaakin on reippaasti.
 
Itsekkyydellä ei nykypäivänä näytä olevan minkäänlaista rajaa. Minulta et saa minkäänlaista sympatiaa minkään syyn perusteella (no ehkä joku psyykkeen vakava sairaus) pettämiselle. Olet keskenkasvuinen, et vielä täyteen aikuisuuteen kasvanut. Haluaisitko itsellesi tehtävän samoin? Haetko jonkinlaista vapautusta, oikeutusta tai ""synninpäästöä"" teolle, joka loukkaa erittäin syvästi kumppanisi tunteita? En lukenut viestiketjua läpi, mutta jos et ole kertonut, niin kerro asia ASAP. Kanna vastuusi, ole rehellinen ja kunnioita kumppaniasi kertomalla totuus. Otat riskin, että jokin elämässänne muuttuu lopullisesti - mitä ikinä se tarkoittaakaan. Pettämällä ja salaamalla teet joka tapauksessa väärin.
 
Itsekkyydellä ei nykypäivänä näytä olevan minkäänlaista rajaa. Minulta et saa minkäänlaista sympatiaa minkään syyn perusteella (no ehkä joku psyykkeen vakava sairaus) pettämiselle. Olet keskenkasvuinen, et vielä täyteen aikuisuuteen kasvanut. Haluaisitko itsellesi tehtävän samoin? Haetko jonkinlaista vapautusta, oikeutusta tai ""synninpäästöä"" teolle, joka loukkaa erittäin syvästi kumppanisi tunteita? En lukenut viestiketjua läpi, mutta jos et ole kertonut, niin kerro asia ASAP. Kanna vastuusi, ole rehellinen ja kunnioita kumppaniasi kertomalla totuus. Otat riskin, että jokin elämässänne muuttuu lopullisesti - mitä ikinä se tarkoittaakaan. Pettämällä ja salaamalla teet joka tapauksessa väärin.
 
Ai se meni väärin, ja vieläpä täysin? Eikai siinä sitten mitään. :) -- Eli sinun mielestäsi parisuhdetta voidaan ulkopuolelta käsitellä objektiivisesti? Ja henkilö A voi foorumi viestin perusteella päätellä että henkilö Bn toimet ovat paitsi moraalittomia myös rangaistavia.

En koskaan ole, enkä koskaan tule ymmärtämään heitä jotka kokevat että heillä on kätketty tieto toisten parisuhteen kulusta, ja että he voivat tämän välähdyksen turvin ottaa usein varsin kohtalokkaasti kantaa tapahtumiin.

 
Minun avovaimoni jäi pari viikkoa sitten kiinni useita kuukausia kestäneestä seksisuhteesta. Meillä oli koko viime syksy kireää. Nyt tiedän että salailuhan se mieltänsä kiristi. Ensin hän rukoili anteeksiantoa. Muutama päivä sitten tapasimme, ja katkeruudessani haukuin hänet todella rumasti. Loppui hänen puoleltaan siihen katuminen -nyt minä olen kuulemma se ilkeä paskiainen.

Suhteemme oli päällisin puolin ihan kunnossa. Hellyyttä riitti, seksiä riitti, yhteisiä juhla-aterioita ja nurkassa iso taulu-TV. En ikinä olisi voinut kuvitella hänen tekevän suhteellemme jotain noin kauheaa. Emme asu enää yhdessä. Ehkä hän on nyt ok kun saa pitää minua syyllisenä. Minä en ainakaan ole. Oloni on kauhea. Nykymaailma on tosi perseestä, kun se on täynnä tuollaisia itsekkäitä kusipäitä. Ottaisitte edes uhreiksenne toisia kusipäitä, pelimiehiä ja -naisia. Teillä ei ole mitään oikeutta särkeä kunnollisten ihmisten mieliä!
 
Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Se ns. viaton osapuoli on suhteen karikoihin yhtä syyllinen, on joko sokea eikä huomaa toisen huonoa oloa tai käyttäytyy muuten tietämättään epätyydyttävällä tavalla.

Siksipä olisi parasta ottaa asiat asioina ja keskustella avoimesti jos mielii vielä jatkaa yhteistä matkaa. Nöyryyttä ja peiliin katsomista tarvitsee kumpikin osapuoli.
 
""Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Se ns. viaton osapuoli on suhteen karikoihin yhtä syyllinen, on joko sokea eikä huomaa toisen huonoa oloa tai käyttäytyy muuten tietämättään epätyydyttävällä tavalla.""

Justiinsa juu, viaton osapuoli on yhtä syyllinen!
Voi taivas mitä logiikkaa!
 
""Justiinsa juu, viaton osapuoli on yhtä syyllinen!
Voi taivas mitä logiikkaa!""

No voidaan se niinkin nähdä, jos ajatellaan että uskottomuus on oire huonosta, tai huonosti hoidetusta parisuhteesta. Niin syy siihen tilaan joka on tavallaan otollinen hairahdukselle on kahden ihmisen tekemä. Se varsinainen lopputulos on tosin sitten tietenkin uskottoman oma valinta.
 
Opettele ""mies"" tämä ellien logiikka: Mies pettää, koska mies on sika ja ajattelee vain mulkullaan. Nainen pettää, koska kumppani on sokea, eikä huomaa toisen huonoa oloa. Naisen herää naiseuteensa, tekee kypsän ratkaisun!
 
Ollaan samaa mieltä, että hakekoon kaltaisiaan. Kontatkoon polvensa verille js rypeköön ojassa.
Sydämeltään uskollisia ja kilttejä naisia on odottamassa kunnon miestä, annat vain ajan kulua ja kiität onneasi.
 
Puhuin nimenomaan suhteen tilasta, siitä on vastuussa tasan yhtä paljon kumpikin puoliso.
Jos kummatkin ovat yhtä neuvottomia eivätkä keksi mitään ulospääsyä ja toinen ajautuu uskottomuuteen, onko syy yksin hänessä? Olisihan se viatonkin voinut keksiä jonkun konstin, sen hyveellisemmän vaikkapa. Jälkiviisas osaa olla jokainen.

En ymmärrä näitä hyveellisyyden lippua heiluttavia petettyjä. Jospa miettisitte kerrankin sitä tilannetta objektiivisesti, vaikka kuinka kipeästi ottaisi, ymmärtäisitte tapahtuneen ja ottaisitte opiksenne.
Katkeroituminen ja kaikkien syyttely ei auta ketään eikä anna mahdollisuutta jatkaa elämää täysipainoisesti.
 
Aikuinen täysijärkinen ihminen ei ""ajaudu"" yhtään mihinkään. Tunteilleen ei ehkä voi mitään mutta teoilleen kyllä voi, ja niistä on myös otettava täysi vastuu. Nämä ""kerranhan täällä vaan eletään"" -perustelut taasen edustavat itsekkyyden ja kypsymättömyyden huippua.
 
Tottakai aikuinen vastaa omista teoistaan ja ratkaisu ja ulospääsykonstihan se on uskottomuuskin umpikujasta.

Tapahtuu ainakin jotakin, pakosta ja kovemman kautta, jos muuta ei ole kumpikaan keksinyt.

Mutta toisen osapuolen marttyyrimainen viattomuudesta puhuminen on itsepetosta näissä ihmissuhdekuvioissa. Edes jatkuvasti pahoinpidelty puoliso ei ole viaton tilanteeseensa, sillekin asialle voi tehdä jotakin.
 
Minä vastaaavassa tilanteessa oleva petetty aviomies. Kannattaa kyllä erota ajoissa ja selvittää erityisesti taloudelliset tilanteet tai lopettaa valehtelut, että aviomiehelle ei jää ikuisesti hampaan koloon mahdolliset murhamielteet. Ne pysyvät mielessä vuosikymmeniä ja aseita riittää. Nykyisin syön liian adrenaliinin kertymiseksi sydänlääkkeitä siis pelkästään vihan hillitsemiseksi !!!
 
Kokemusta on vastaavasta tilanteesta.

Siinä hetkessä kaikki tuntui niin todelliselta ja aidolta, mutta nyt jälkeenpäin huomaan että se oli pelkkää todellisuuspakoa. Ne tunteet mitä oli olevinaan salarakasta kohtaan kumpusivat jotenkin siitä huonosta olosta, mitä oli omassa avioliitossa. Sinäkin sanot että sinulla on hyvä avioliitto, tuskin on. Et vaan myönnä sitä itsellesi ja pakenet tähän toiseen suhteeseen.

Tiedän että tuossa vaiheessa ei kuuntele kenenkään neuvoja (en mäkään kuunnellut), mutta tosiasia on että kahden suhteen ylläpidosta ei seuraa mitään muuta kuin yhä syvenevää suota ja kamalia sotkuja, itseinhoa ja häpeääkin lopulta.

Itse erosin lopulta molemmista, siis aviomiehestä ja salarakkaasta ja olen löytänyt maailman ihanimman miehen joka tulee mulle olemaan aina ainoa, ja toivttavasti minäkin hänelle. Ja jos meillä joskus menee pieleen, niin salarakasta en varmasti ota oloani helpottamaan vaan yritän eka hoitaa asian kuntoon ja jos se ei onnistu niin eroan.
 
Todennäköisesti sulla on vielä tällä hetkellä pienempi vittu kuin salarakkaan vaimolla ja miehelläsi pieni mulkku kun olet joutunut suuren mulkun houkutukseen. Aika kuluu ja vittusi on taas kerran salarakkaalle liian iso eikä hän enää tykkää vitustasi kuten ennen ja sun on taas aika hankkia isompi mulkku, Miten sen löydät, tulee olemaan vuosi vuodelta hankalampaa, mutta hevostallille kannatta ajoissa suunnata tie jos vaikka oriita...

P.S. Toivottavasti miehesi löytää tilalle pienen pillun.
 
Kerro heti ja kerro mulle sen OK-miehesi osoite ja puhelinnumero. Luulen, että hän pitäisi minusta tosi paljon. Voisin olla jopa häntä pettämättäkin :) Luovu jo suosiolla miehestäsi. Hän kuuluu minulle jo nyt.
 

Yhteistyössä