Pitäisittekö tällaisen ystävän??

[vierailijana]

Ollaan tunnettu jo lähes 20v. Ollaan vuosien aikana oltu tekemisissä enemmän ja vähemmän , riippuen töistämme, perhejutuista jne. Molemmat ovat toistenasa kaasoja. Ja ystäväni on myös kuopuksemme kummi. Ystäväni on ollut viimeiset 7v. kiireinen yrittäjä ja olen minäkin ollut aikoinani , joten tiedän että on aika n.s kortilla... No, yleenä se yhteydenpitäjä olen ollut suuremmaksi osaksi minä. Joskus toki ystävänkin jaksaa/viitsii soittaa, mutta yleensä silloin on jotain tärkeää asiaa tai hän haluaa minulta jotain. Itse taas olen soitellut ja vaan halunnut ihan tietää mitä kuuluu??
Meni tässä jokunen vuosi kun ei paljon yhteyttä pidetty->ystävälläni tuli menovaihe ja hän meni vaikka missä reissuissa toisten ystäviensä kanssa. Ja sekin kyllä keiltämättä minua loukkasi, kun monesti minua ei edes kysytty mukaan,vaikka olisin halunnutkin jonnekin vaikka lähteä. Niin ja ikää meillä molemmilla päälle 30v.
Itselläni on ollut syn.jälk. masennusta aikoinani ja silloin olisin kaivannut henkistä apua tms. tältä ystävältäni , mutta ei... Nyt kun hän on eroamassa jo toistamiseen, niin minun pitäisi olla koko ajan ns. ajantasalla, auttamassa ja antamassa henkistä tukea ja hoitamassa välillä hänen lapsiaan. Eipä siinä mitään, kyllä minä haluankin olla tukena, mutta nyt on alkanut vaan jotenkin jurppimaan tämä ykspuoleisuus...
Viimeinen niitti tässä oli, kun hänen piti minulle ilmoittaa yksi todella tärkeääkin tärkeämpi asia ja hän ei soittanut, kyselyistäni huolimatta, että mikä on homman nimi??
Kuulin sitten kauttarantain, mitä hän on suunnitellut ja tekemässä....
Ihmettelen vain tällaista käytöstä:O Miksi ei voi soittaa tms.??
Mies jo hermostuikin , että on se nyt s.tana kun kaverisi tekee tuollaista ja sitten odottaa , että sinä autat aina, kun hän vain soittaa...


Niimpä...:/ Ajattelin että OK tämä meidän "ystävyys" on kaiketi nyt sitten
tässä! Olen katsellut nyt tätä jo ihan tarpeeksi....

Olisin voinut kirjoittaa täne pitkänkin stoorin näistä jutuista, mutta en viitsi jos joku tuttu vaikka tunnistaa....:/

 

[Miuski harmailee]

Mä ajattelen, että jos ystävyys kokonaisuudessaan ottaa enemmän kuin antaa, niin sitten se saa jäädä. Muutama ystävyys onkin pikkuhiljaa hiipunut, kun sieltä ei olla oltu muhun yhteydessä ja mäkään en ole sitten jaksanut soitella ja "ruikutusta" kuunnella. Parempi niin.

 

["aloittaja"]

Niinhän se on...:/ Ystäväni on jotenkin vuosien saatossa muuttunut itsekkäämmäksi ja ylpeämmäksi. Tosin on hän saanutkin paljon aikaan. Ystäviä hänellä rittää joka sormelle, mutta itseäni kaihertaa juurikin se, että silloi kun hänet näkee ja hänen kanssaan puhuu, hän puhuu muuta kuin mitä tekee ja sitten toteuttaa...:/
On itsellänkin muita ystäviä, mutta historiamme takia tämä harmittaa minua suuresti Mutta ei kai tässä nyt muutakaan voi.