V
vierailija
Vieras
En ole oikein koskaan pitänyt (ex-)anopistani enkä usko että ne musta. Minusta on siellä käydessä tuntunut, että ne pitää jonain toisen luokan kansalaisena, koska minulla on monen vuoden päihdetausta. Olen kuitenkin siitä asti kun sain kuulla olevani raskaana ja tytön syntymän jälkeen ollut aivan kuivilla, en ole juonut edes saunakaljaa, vaikkei sille sinällään mitään estettä olisikaan. Olen myös säännöllisesti yhteyksissä päihdehuoltoon, käyn seuloissa ihan vapaaehtoisesti ja meillä käy perhetyöntekijä parisen kertaa viikossa. Kaiken kaikkiaan olen siis laittanut elämäni uuteen uskoon ja olen siitä oikeastaan aika ylpeä. On ollut mukavaa huomata miten hyvä äiti osaan olla ja miten onnellinen tyttö kanssani on. No kuitenkin, olen siis raskauden alusta asti sinnikkäästi käynyt siellä lapsen isän vanhempien luona, vaikken siitä juurikaan ole nauttinut. Lähinnä olen halunnut pysyä sellaisissa väleissä että lapsi pääsee näkemään isovanhempiaan. Oma äitini kuoli alkuvuodesta, joten mielestäni nyt varsinkin olisi tärkeää että tyttö tutustuu toisiin isovanhempiin. Olen kutsunut heitä käymään, tuloksetta. Sitten on pari kertaa tultu 9 aikaan aamulla ehkä 10min varoitusajalla. Joo olen saattanut olla hieman nuiva, mutta onko ihme. Meille on lapsen isän kanssa tullut pari hirveää riitaa siitä, kun äitinsä on valitellut että on ikävä vauvaa ja pistänyt minun viaksi ettei ne ole sitä nähneet, vaikka tosiaan olen kutsunut käymään. Viime perjantaina ne oli sitten vaatineet, että kun ne tulee sunnuntaina käymään lapsen isän luona, niin mun pitää poistua paikalta siksi aikaa kun ne on käymässä ja mies oli sopinut sen jo valmiiks multa mitään kysymättä. Mä revin totaalisesti perseeni asiasta, sanoin että mä lähden vauvan kanssa kotiin (oltiin sen isän luona), pakkasin vauvan, koiran ja kamat ja poistuin paikalta. Olin niin raivoissani että soitin sille "anopille" ja raivosin, että miks se hämmentää meidän välit niin että aina kun ne puhuu poikansa kanssa, niin meille tulee hirveä riita kun se suoltaa sellasta sontaa ja että miksei ne muka voi tulla käymään mun aikaan, olenhan mä kutsunut ja ei niillä ole mitään oikeutta vaatia mua lähtemään mihinkään. Myönnän kyllä ihan itte että se oli typerästi tehty, mutta mulla niin kiehui yli tapella taas sen sanomisien takia. No sehän sitten uhkas tehdä lastensuojeluilmotuksen, ihan kiusallaan. Nyt lapsen isä vaatii, että saa lapsen itselleen joitakin kertoja viikossa että tyttö näkisi isovanhempiaan. Miehellä on alkoholiongelma. Olen sanonut että meillä saa nähdä tyttöä niin paljon kuin haluaa, kuhan on selvinpäin, mutta se ei tunnu kelpaavan. Nyt se sit kiristää että haastaa huoltajuuden tms jossen anna niitä omia tapaamisia sille, eikä kiinnostaisi mitkään sen uhkailemat oikeusjutut, mutta eihän mun kannata nyt antaa tyttöä mihinkään jossei tunnu hyvältä, vaikka se olisikin ehkä helpompi vaihtoehto? Mies ei siis ole vauvan aikaan juonut, että meillä on omat kämpät ja on paljon selvinpäinkin, vähän sellanen tuurijuoppo. Mun rakas pikku nyytti on nyt vasta 3,5kk ja mulla on lapsen täyshuoltajuus. Pelottaa että millanen show tästä vielä tulee, jos /kun pidän pintani asian suhteen.
