ei tästä ole kun puolisen vuotta kun olin samassa tilanteessa :snotty:
isäni kuoli siis elokuussa -07,vain 3viikkoa ennen kun poika syntyi.Tuntui kokoajan että olen täysin yksin vaikka mummon kanssa asioista paljon puhuinkin.
Kerran olen puhunut asiasta neuvolassa,täti totesi "otan osaa,ja joskos katottas pojan paino" -tyyliin
neuvolalääkärin luona olen käynyt eikä hän oikeen tehnyt asian eteen mitään,puhuttiin asiasta noin 15min ja sanoi että kannattaa tulla uudestaan jos siltä tuntuu :headwall:
Taas on tullut pakonomasia olkapäänyli tuojotteluja,oon siis vainoharhanen.ja tää ei oo vaan iltasin vaan myös päivällä eli ei johdu siitä että olisin yliväsynyt.
Saäikyn myös KAIKKEA,en uskalla mennä tupakalle pihalle kun siellä tuulee ja tuntuu että joku muukin olis siinä.sen takia en ole esim. nyt nukkumassa kun mua pelottaa mennä tuonne makkariin ja laittaa silmät kiinni.
Musta myös tuntuu että joka pirun heijastus ja varjo on joku hahmo.
tää on oikeesti pirun surullista :ashamed:
Olin tänään Hennesissä ja sieltä tuli lenny kravitzin "A Long And Sad Goodbye" kappaleen kun siinä lauletaan jotain että
Papa,why did you turn your back?
Why didn't you stay on track?
Why did you leave and make her cry?
siis mä purskahdin itkuun siellä kaupassa ja menin johonkin nurkkaan.Onneks ei ollu paljoa ihmisiä etten aiheuttanu mitään kohtausta.
siis tapahtuneesta on yli vuosi ja olen edelleen lähtökuopissa.
Ollaan onneksi muutettu tässä välissä eli eri tk olis nyt mihin pitäs mennä.
Soitanko mä vaan sinne ajanvaraukseen ja sanon että näen harhoja vai mitä?
viimeksi mainitsin neuvolatädille ja vastaanotto oli mitä oli..ja neuvolalääkäri sanoi ettei nukhtamislääkkeet/rauhottavat tule kysymykseenkään.
Ja se miksi en apua ole aktiivisemmin hakenut on se että välillä mulla on sika hyviä päiviä ja välillä syöksyn jonnekkin syövereihin :/
sitä itse ajattelee että eihän tässä mitään,hyvin menee mutta sitten kun iskee se lasku niin se tulee ja kovaa
isäni kuoli siis elokuussa -07,vain 3viikkoa ennen kun poika syntyi.Tuntui kokoajan että olen täysin yksin vaikka mummon kanssa asioista paljon puhuinkin.
Kerran olen puhunut asiasta neuvolassa,täti totesi "otan osaa,ja joskos katottas pojan paino" -tyyliin
neuvolalääkärin luona olen käynyt eikä hän oikeen tehnyt asian eteen mitään,puhuttiin asiasta noin 15min ja sanoi että kannattaa tulla uudestaan jos siltä tuntuu :headwall:
Taas on tullut pakonomasia olkapäänyli tuojotteluja,oon siis vainoharhanen.ja tää ei oo vaan iltasin vaan myös päivällä eli ei johdu siitä että olisin yliväsynyt.
Saäikyn myös KAIKKEA,en uskalla mennä tupakalle pihalle kun siellä tuulee ja tuntuu että joku muukin olis siinä.sen takia en ole esim. nyt nukkumassa kun mua pelottaa mennä tuonne makkariin ja laittaa silmät kiinni.
Musta myös tuntuu että joka pirun heijastus ja varjo on joku hahmo.
tää on oikeesti pirun surullista :ashamed:
Olin tänään Hennesissä ja sieltä tuli lenny kravitzin "A Long And Sad Goodbye" kappaleen kun siinä lauletaan jotain että
Papa,why did you turn your back?
Why didn't you stay on track?
Why did you leave and make her cry?
siis mä purskahdin itkuun siellä kaupassa ja menin johonkin nurkkaan.Onneks ei ollu paljoa ihmisiä etten aiheuttanu mitään kohtausta.
siis tapahtuneesta on yli vuosi ja olen edelleen lähtökuopissa.
Ollaan onneksi muutettu tässä välissä eli eri tk olis nyt mihin pitäs mennä.
Soitanko mä vaan sinne ajanvaraukseen ja sanon että näen harhoja vai mitä?
viimeksi mainitsin neuvolatädille ja vastaanotto oli mitä oli..ja neuvolalääkäri sanoi ettei nukhtamislääkkeet/rauhottavat tule kysymykseenkään.
Ja se miksi en apua ole aktiivisemmin hakenut on se että välillä mulla on sika hyviä päiviä ja välillä syöksyn jonnekkin syövereihin :/
sitä itse ajattelee että eihän tässä mitään,hyvin menee mutta sitten kun iskee se lasku niin se tulee ja kovaa
