Pitäiskö puuttua

Naapurin kahdeksanvuotias (saman ikäinen kuin kuopuksemme) on meillä kylässä joka päivä aamusta iltaan, jos vain annetaan olla.

Eli käytännössä ilmestyy paikalle aamuyhdeksältä ja saattaa olla samaa heittoa iltakahdeksaankin saakka.
Kotoa ei yleensä soitella syömään tms. joten ruokkiakin pitää. Välillä hätistämme kotiin, mutta lapsi ilmestyy yleensä takaisin viimeistään puolen tunnin päästä.
Jos lähdemme vaikka viikonlopuksi kylpylään, soittelee perään monta kertaa päivässä, vaikka on kerrottu, ettei olla pariin päivään kotona.

Sama tapahtuu, jos kerrotaan aamulla, että tänään ette saa leikkiä keskenänne. ts. poika soittelee puolen tunnin välein ja kyselee, joko voisi leikkiä. Jos ei vastata, ilmestyy paikalle.

Keväällä kun käytiin koulua, naapurin lapsi oli usein jo portilla odottamassa, kun oma lapsia vasta palasi koulusta. Ja kotiin tietysti vasta iltapalan aikaan.

Miltä kuulostaa? Mitähän pitäisi tehdä?

 

häivyttää se kotiin tietysti ja ilmottaa vanhemmille että teillä saa olla, mutta asumaan ei tarvi ruveta

 

No kyllä mua ainakin kiinnostaisi tietää millaiset vanhemmat oman lapseni kavereilla on ja varsinkin jos kaveri melkein asuisi meillä. Eli ovikelloa vaan soittelemaan ja vähän juttelemaan kaverin vanhempien kanssa. Voihan olla, että kotona ei ole kaikki ihan kohdallaan, jos lapsi luuhaa noin paljon naapurissa ja ilmoishan siitä sitten pitäisi tehdä.

 

Kuulostipa osittain tutulta, joskin meillä tilanne niin, että naapurin poika 6 v. joka aloittaa koulun syksyllä, samoin kaiken liikenevän aikansa vietti meidän perheen kanssa päiväkotipäivän päätteeksi, vaikka meillä tyttö vasta vajaa 3 v. Hyvin kelpasi seuraksi ja selvästi huomasi, että myös meidän aikuisten huomiota kaipasi. Tiedämme heidän perhetilanteensa, joka ei ole ideaali, mutta ei toisaalta sellainenkaan että voisi/ pitäisi lastensuojeluun ilmoittaa.

Vihelsimme pelin poikki loppukeväästä ja kerroimme selkeät säännöt miten/ milloin sopii tulla leikkimään. Toimii vaihtelevalla menestyksellä ja välillä tuntuu itsestä pahalta kun tietää, että pojan kotona voisi olla asiat paremminkin. Vastavuoroisuus periaate mielestäni pitäisi toimia kaverikyläilyissäkin, koska tokihan on hienoa ja suotavaa, että lapsilla on mieleisiä kavereita ja sosiaalisia kontakteja, ja eri ikäiset kaverithan on myös pelkästään rikkaus kaikille osapuolille. Me siis sovimme pelisäännöistä suoraan pojan itsensä kanssa hänen ikätasolleen sopivalla tavalla, koska kun tiedämme vanhemmat niin heidän kanssaan asiasta keskustelu olisi ollut hyödytöntä. Välillä edelleen tilanne riistäytyy käsistä kun poika viettää aikaa meidän kanssa yhden illan niin helposti olettaa on taas samalla tavalla tervetullut aina ja oman mielensä mukaan. Totta, että osittain omaa hölmöyttämme, ettemme aikaisemmin kertoneet pelisääntöjä, mutta tilanne pikkuhiljaa ikäänkuin ajatui samankaltaiseksi kun keskustelun aloittajallakin.

En tiedä oliko tästä apua, mutta ainakin samansuuntaisia kokemuksia löytyy muiltakin.

 

Pari kertaa on naapurin ovella käyty, hakemassa omammem kotiin tms. mutta ei oikein ovenavaaja ole ollut juttutuulella. Tavattu on silloin tällöin myös koulun parkkipaikalla, mutta tuntuu, että ainakin toinen vanhemmista välttelee vähän kaikkia kontakteja.

Tänäänkin on naapurin lapsi ollut kylässä jo reippaat seitsemän tuntia.
itsekin ajattelin, että nyt pitää laittaa selvät säännöt ja rajoittaa tuota kyläilyä.

On meidänkin poika silloin tällöin ollut vastavuoroisesti kylässä, mutta koska naapurissa ei kuulemma kontrolloida netin käyttöä tai pelaamista, emme juuri haluta omamme siellä ainakaan pitkiä visittejä tekevän. Eikä nuo lapset muutenkaan juurikaan tunnu haluavan siellä olla.

Paska juttuhan tämä on, kun poika ei selvästikään kotona viihdy, mutta en minä täälläkään haluaisi paapoa/ruokkia joka päivä.

 

Kyllä minun mielestäni saa ja pitääkin olla terveellä tavalla itsekäs tälläisissa tapauksissa. Alkuun meistäkin tuntui ikävältä pojan puolesta kun ei kuitenkaan voi itse vanhempiaan valita, mutta kolikolla on myös toinen puoli; oma perhe kenen hyvinvointi on kuitenkin ensisijaista ja tuo hyvinvointi tarkoittaa mielestäni myös sitä, että saa itse määritellä, koska viettää aikaa esim. pelkästään oman perheen kesken. Ja jos tilanne on rasittava ja stressaava niin silloinkin se syö omaa hyvinvointia.

Meillä edelleen ongelma kun ollaan ulkiona ja rivitalossa kun asutaan niin on heti meidän pihalla kun näkee, että olemme ulkona. Oma tyttökin toki monesti häntä huutelee kaveriksi, ja usein olemme taas samassa tilanteessa, että poika heti olettaa saa tulla milloin haluaa ja viettää aikaa niin kauan kuin haluaa. Itse olen ottanut aika tiukan linjan, että ystävällisen määrätietoisesti sanon, että meillä on omia touhuja tms. ja välillä lähdemme kokonaan pois pihapiiristä mikä sekin on raivostuttavaa ettei omalla pihallaan saa rauhassa touhuta. Teillähän ei ulkona ongelmaa liene ole kun ovat molemmat jo niin isoja että ulkona touhuavat keskenäänkin.

Ymmärrän tuonkin, ettet mielelläsi halua, että poikasi viettävät aikaa tämän luona jos pelisäännöt eivät ole lähellekään samoja kuin kotioloissa, etenkin kun itsekin olen median suhteen "vanhanaikaisen tiukkapipoinen". Mitä tulee ruokapuoleen niin sen suhteen olisin ehdottoman tiukka, että vierasta lasta ei tarvitse/ ole velvollisuutta ruokkia kuin erityistilaisuuksissa. Näin ainakin meidän tuttavapiirissä toimitaan kenellä on jo vähän vanhempia lapsia eli satunnaisesti kutsutaan kavereita syömään jos sattuvat olemaan silloin kyläilemässä, yleensä odottelevat lapsen huoneessa että perhe ruokailee. Johan se on taloudellisestikin rasite perheelle jos säännöllisesti on yksi suu lisää ruokittavana.

Ihan mielenkiinnolla haluaisin kuulla miten asia etenee jos/ kun otat asian ko. pojan kanssa puheeksi.