Pitäisitkö lapsen, jos lapsen isä ei olisi kuvioissa mukana?

Tätä keskustelua seuranneena heräs mulla pari ajatusta (josta kenenkään ei tarvitse suuttua, kuhan pohdin)...

Jos yhdenillansuhteesta seuraa raskaus, niin äiti saa siis YKSIN päättää, tekeekö abortin, vai pitääkö lapsen. Näin ovat monet sanoneet. Mies voidaan silti velvoittaa osallistumaan lapsen elämään ainakin elatusmaksujen muodossa, halusipa mies lasta tai ei, vaikka nainenkaan ei olisi ehkäisystä huolehtinut (jos ehkäisystä ei huolehdita, se on aina miehen vika, miks ei oo käyttäny kortsua). YHDESSÄ eksytään petiin, molemmilta ehkäisy unohtuu. Seurauksista päättää aina nainen, ja mies alistuu ja kärsii. Reilua?

Mutta entäpä, jos nainen tulee raskaaksi, eikä halua pitää lasta. Mutta isä haluaiskin, ja olisi lapsesta valmis maksamaan elarit, ja osallistumaan lapsen elämään, vaikkei olisikaan naisen kanssa halukas sitoutumaan sen vakavammin. Mutta nainen haluaa abortin, menee ja tekee sen kysymättä mieheltä mitään. Missä ovat isän/miehen oikeudet siinä vaiheessa?

Ymmärrän toki, että tuossa tilanteessa naiselle jää isompi vastuu, raskausaika, synnytys jne. Mutta jos on yhdessä pelehditty, eikä KUMPIKAAN Ole ehkäisystä huolehtinut, niin miten ihmeessä kaikki voi olla silloin yksin naisen päätettävissä? Miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei suuntaan eikä toiseen. Alullepanijaksi ja maksumieheksi kelvataan, mutta siihen loppuu miehen virka? Aika karua...

 

Entäpä kun ehkäisy pettää? Ja entäpä kun ei pakota isäksi? Onko oikein valittaa?

Ehkäisyn pettäminen on valitettavaa, se tapahtui mullekin. Mutta silloinhan mies on tehnyt sen minkä seksin suhteen voi, kun ei halua lapsia. Ja vaikka et pakottaisi, mies on isä silti ja lapsella oikeus tietää hänestä. Miltäpä se lapsesta tuntuu, kun isä ei halua tavata? Tai 18 vuoden päästä ottaa selville kuka tämä on, ja välit on viileät.

Aina saa valittaa, mutta ei se tilanteeseen auta eikä sitä korjaa.

Lapsi joka on elänyt koko elämänsä ilman isää, ei osaa edes isää kaivata. Tarkoitan, hänellä ei ole minkäänlaista tunnesidettä henkilöön, eikä siten häntä kaipaa. Teitkö abortin?

Näin. Toisin on kun eroperheen lapsi jää ilman isän huomiota kun isälle syntyy uuden vaimon kanssa uusi lapsi.

Peesaan sun lisäilyäsi

 

Entäpä kun ehkäisy pettää? Ja entäpä kun ei pakota isäksi? Onko oikein valittaa?

Ehkäisyn pettäminen on valitettavaa, se tapahtui mullekin. Mutta silloinhan mies on tehnyt sen minkä seksin suhteen voi, kun ei halua lapsia. Ja vaikka et pakottaisi, mies on isä silti ja lapsella oikeus tietää hänestä. Miltäpä se lapsesta tuntuu, kun isä ei halua tavata? Tai 18 vuoden päästä ottaa selville kuka tämä on, ja välit on viileät.

Aina saa valittaa, mutta ei se tilanteeseen auta eikä sitä korjaa.

Lapsi joka on elänyt koko elämänsä ilman isää, ei osaa edes isää kaivata. Tarkoitan, hänellä ei ole minkäänlaista tunnesidettä henkilöön, eikä siten häntä kaipaa. Teitkö abortin?

Eikö tuossa lauseessa ole sun mielestä mitään surullista? Ei ole elänyt isän kanssa Ei osaa siis kaivata. Oletko ihan varma?

En tehnyt aborttia kun vahinko kävi vakaassa parisuhteessa

 

Tätä keskustelua seuranneena heräs mulla pari ajatusta (josta kenenkään ei tarvitse suuttua, kuhan pohdin)...

Jos yhdenillansuhteesta seuraa raskaus, niin äiti saa siis YKSIN päättää, tekeekö abortin, vai pitääkö lapsen. Näin ovat monet sanoneet. Mies voidaan silti velvoittaa osallistumaan lapsen elämään ainakin elatusmaksujen muodossa, halusipa mies lasta tai ei, vaikka nainenkaan ei olisi ehkäisystä huolehtinut (jos ehkäisystä ei huolehdita, se on aina miehen vika, miks ei oo käyttäny kortsua). YHDESSÄ eksytään petiin, molemmilta ehkäisy unohtuu. Seurauksista päättää aina nainen, ja mies alistuu ja kärsii. Reilua?

Mutta entäpä, jos nainen tulee raskaaksi, eikä halua pitää lasta. Mutta isä haluaiskin, ja olisi lapsesta valmis maksamaan elarit, ja osallistumaan lapsen elämään, vaikkei olisikaan naisen kanssa halukas sitoutumaan sen vakavammin. Mutta nainen haluaa abortin, menee ja tekee sen kysymättä mieheltä mitään. Missä ovat isän/miehen oikeudet siinä vaiheessa?

Ymmärrän toki, että tuossa tilanteessa naiselle jää isompi vastuu, raskausaika, synnytys jne. Mutta jos on yhdessä pelehditty, eikä KUMPIKAAN Ole ehkäisystä huolehtinut, niin miten ihmeessä kaikki voi olla silloin yksin naisen päätettävissä? Miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei suuntaan eikä toiseen. Alullepanijaksi ja maksumieheksi kelvataan, mutta siihen loppuu miehen virka? Aika karua...

Elämä on.

Tämäkin on niin ikuisuusaihe mitä ei voi miksikään muuttaa. T. Isättömän lapsen äiti

 

PHOEPS entäs jos mies päättääkin puolessä välissä raskautta ettei haluakkaan isäksi?

Se on mieheltä törkeä temppu, ja ennenkaikkea se on väärin lasta kohtaan.

 

Tuo "mies päätti puolessa välissä raskautta ettei halua isäksi" on vähän urbaani legenda, tai ainakin harvinaista. Mutta kaksplussalla tuntuu olevan jokaiselle YH:lle tehty sellainen temppu että mies on palavasti halunnut lasta, mutta sitten lähtenyt tökkimään ennen lapsen syntymää.
Kysynpähän vaan totuuden nimissä, että kuinka monessa tapauksessa muka nainen ei ole voinut aavistaakaan miehen tulevaa käytöstä hankkiutuessaan raskaaksi? Kuinka moni mies on niin 100% muuttunut yht' äkkiä?! Ja kuinka monessa tapauksessa mies on "halunnut" lasta naisen painostuksesta ja toivomuksesta? Kuinka monessa tapauksessa renttumies on naista lepytelläkseen, mahdollisesti humalapäissään suostunut ehkäisyn lopettamiseen...?

 

Hienoa et äitinnne onnistui siinä, seuraan vierestä tuttuni perhekuviota kyseisellä mallilla ja kaikki pallot ei kyl pysy enää ilmassa yhtäaikaa...

Jep, ja sehän se pointti onkin, että tasapainoisen ja onnellisen ihmisen kasvattaminen on mahdollista kunhan äiti on sitoutunut -ja kaikin puolin hyvä äiti. Siihen ei tarvita rahaa eikä miehiä. Joten perhemallilla on paljon vähemmän väliä kuin millainen vanhempi on.

Mutta kuka kieltää sen että jos perheessä on hyvä ja vastuuntuntoinen mies ja vaikka sitä rahaakin vähän enemmän, niin se huonontaisi tilannetta? Ja mikä piru tuossa on ettei TARVITA miehiä? Ootteko kysyneet niiltä lapsilta että olisko ollut kuitenkin ikioma isi kiva siinä saman katon alla? Ehkä ne naiset ei miestä tarvii mutta kyllä minä väitän että on parempi lapselle hyvä isä kuin ei isää ollenkaan!

kukas täällä nyt on väittänyt että ei tarvita miehiä?
pärjätään ilman miehiä.. mietippä vaikka lesbo pareja.. onko niiden lapsetkin
niin onnettomia kun niillä ei isää. tai mites homo parin lapset, niiltähän puuttuu äiti...

Ööh, aika monikin on niin väittänyt... Tähän ei homot ja lesbot liity, enemmän vain tappelua tulee jos vielä heidät vedetään tähän. Alunperinhän kysymys oli siitä kannattaako yksin alkaa isätöntä lasta tekemään.

Ai, no ei mun silmiin sattunu nopeesti kun vilkasin tän ketjun..

 

Entäpä kun ehkäisy pettää? Ja entäpä kun ei pakota isäksi? Onko oikein valittaa?

Ehkäisyn pettäminen on valitettavaa, se tapahtui mullekin. Mutta silloinhan mies on tehnyt sen minkä seksin suhteen voi, kun ei halua lapsia. Ja vaikka et pakottaisi, mies on isä silti ja lapsella oikeus tietää hänestä. Miltäpä se lapsesta tuntuu, kun isä ei halua tavata? Tai 18 vuoden päästä ottaa selville kuka tämä on, ja välit on viileät.

Aina saa valittaa, mutta ei se tilanteeseen auta eikä sitä korjaa.

Lapsi joka on elänyt koko elämänsä ilman isää, ei osaa edes isää kaivata. Tarkoitan, hänellä ei ole minkäänlaista tunnesidettä henkilöön, eikä siten häntä kaipaa. Teitkö abortin?

Eikö tuossa lauseessa ole sun mielestä mitään surullista? Ei ole elänyt isän kanssa Ei osaa siis kaivata. Oletko ihan varma?

En tehnyt aborttia kun vahinko kävi vakaassa parisuhteessa

En näe tuossa lauseessa mitään surullista, sillä lapsella voi olla muitakin miehen malleja ja paljon rakkaita sylejä kuin biologisen isän syli.
Miksi lapsi kaipaisi henkilöä jota ei ole ikinä tavannut?

 

Tuo "mies päätti puolessa välissä raskautta ettei halua isäksi" on vähän urbaani legenda, tai ainakin harvinaista. Mutta kaksplussalla tuntuu olevan jokaiselle YH:lle tehty sellainen temppu että mies on palavasti halunnut lasta, mutta sitten lähtenyt tökkimään ennen lapsen syntymää.
Kysynpähän vaan totuuden nimissä, että kuinka monessa tapauksessa muka nainen ei ole voinut aavistaakaan miehen tulevaa käytöstä hankkiutuessaan raskaaksi? Kuinka moni mies on niin 100% muuttunut yht' äkkiä?! Ja kuinka monessa tapauksessa mies on "halunnut" lasta naisen painostuksesta ja toivomuksesta? Kuinka monessa tapauksessa renttumies on naista lepytelläkseen, mahdollisesti humalapäissään suostunut ehkäisyn lopettamiseen...?

Sinä sanoit sen mitä en yhdellä kädellä jaksanut kirjoittaa.

 

Tätä keskustelua seuranneena heräs mulla pari ajatusta (josta kenenkään ei tarvitse suuttua, kuhan pohdin)...

Jos yhdenillansuhteesta seuraa raskaus, niin äiti saa siis YKSIN päättää, tekeekö abortin, vai pitääkö lapsen. Näin ovat monet sanoneet. Mies voidaan silti velvoittaa osallistumaan lapsen elämään ainakin elatusmaksujen muodossa, halusipa mies lasta tai ei, vaikka nainenkaan ei olisi ehkäisystä huolehtinut (jos ehkäisystä ei huolehdita, se on aina miehen vika, miks ei oo käyttäny kortsua). YHDESSÄ eksytään petiin, molemmilta ehkäisy unohtuu. Seurauksista päättää aina nainen, ja mies alistuu ja kärsii. Reilua?

Mutta entäpä, jos nainen tulee raskaaksi, eikä halua pitää lasta. Mutta isä haluaiskin, ja olisi lapsesta valmis maksamaan elarit, ja osallistumaan lapsen elämään, vaikkei olisikaan naisen kanssa halukas sitoutumaan sen vakavammin. Mutta nainen haluaa abortin, menee ja tekee sen kysymättä mieheltä mitään. Missä ovat isän/miehen oikeudet siinä vaiheessa?

Ymmärrän toki, että tuossa tilanteessa naiselle jää isompi vastuu, raskausaika, synnytys jne. Mutta jos on yhdessä pelehditty, eikä KUMPIKAAN Ole ehkäisystä huolehtinut, niin miten ihmeessä kaikki voi olla silloin yksin naisen päätettävissä? Miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei suuntaan eikä toiseen. Alullepanijaksi ja maksumieheksi kelvataan, mutta siihen loppuu miehen virka? Aika karua...

Tuo on niin totta! Minun miehen exä tuli "vahingossa" raskaaksi, mies ois silloin ollut valmis isäksi ja halunnut lapsen pitää, mutta kaskas, nainen teki abortin ihan ilman sen kummempia neuvotteluja. Ei kovin reilua mielestäni.

 

En jaksanut lukea kaikkea, mutta pitäisin.

 

Entäpä kun ehkäisy pettää? Ja entäpä kun ei pakota isäksi? Onko oikein valittaa?

Ehkäisyn pettäminen on valitettavaa, se tapahtui mullekin. Mutta silloinhan mies on tehnyt sen minkä seksin suhteen voi, kun ei halua lapsia. Ja vaikka et pakottaisi, mies on isä silti ja lapsella oikeus tietää hänestä. Miltäpä se lapsesta tuntuu, kun isä ei halua tavata? Tai 18 vuoden päästä ottaa selville kuka tämä on, ja välit on viileät.

Aina saa valittaa, mutta ei se tilanteeseen auta eikä sitä korjaa.

Lapsi joka on elänyt koko elämänsä ilman isää, ei osaa edes isää kaivata. Tarkoitan, hänellä ei ole minkäänlaista tunnesidettä henkilöön, eikä siten häntä kaipaa. Teitkö abortin?

Eikö tuossa lauseessa ole sun mielestä mitään surullista? Ei ole elänyt isän kanssa Ei osaa siis kaivata. Oletko ihan varma?

En tehnyt aborttia kun vahinko kävi vakaassa parisuhteessa

En näe tuossa lauseessa mitään surullista, sillä lapsella voi olla muitakin miehen malleja ja paljon rakkaita sylejä kuin biologisen isän syli.
Miksi lapsi kaipaisi henkilöä jota ei ole ikinä tavannut?

Ihanko oikeasti se on sun mielestä ihan normaalia sitten? Mistä tällaisia naisia oikein tulee? Oletko ihan varma ettei lapsi kärsi, vaikka vasta aikuisiällä?

 

Neljällä prosentilla länsimaisista ihmisistä on joku muu isä, kuin on yleisesti tiedossa. Eli neljä lasta sadasta on näitä keissejä.

Onkohan tässä mukana avoliittolaisten lapset? Vai aviossa elävät naiset ovat ainoita pettäjiä, vai?

 

Tuo "mies päätti puolessa välissä raskautta ettei halua isäksi" on vähän urbaani legenda, tai ainakin harvinaista. Mutta kaksplussalla tuntuu olevan jokaiselle YH:lle tehty sellainen temppu että mies on palavasti halunnut lasta, mutta sitten lähtenyt tökkimään ennen lapsen syntymää.
Kysynpähän vaan totuuden nimissä, että kuinka monessa tapauksessa muka nainen ei ole voinut aavistaakaan miehen tulevaa käytöstä hankkiutuessaan raskaaksi? Kuinka moni mies on niin 100% muuttunut yht' äkkiä?! Ja kuinka monessa tapauksessa mies on "halunnut" lasta naisen painostuksesta ja toivomuksesta? Kuinka monessa tapauksessa renttumies on naista lepytelläkseen, mahdollisesti humalapäissään suostunut ehkäisyn lopettamiseen...?

Sinä sanoit sen mitä en yhdellä kädellä jaksanut kirjoittaa.

Ja kuinka monesti se lapsi on pantu ylipäätään alulle parantamaan jo ennestään paskaa suhdetta?

 

Entäpä kun ehkäisy pettää? Ja entäpä kun ei pakota isäksi? Onko oikein valittaa?

Ehkäisyn pettäminen on valitettavaa, se tapahtui mullekin. Mutta silloinhan mies on tehnyt sen minkä seksin suhteen voi, kun ei halua lapsia. Ja vaikka et pakottaisi, mies on isä silti ja lapsella oikeus tietää hänestä. Miltäpä se lapsesta tuntuu, kun isä ei halua tavata? Tai 18 vuoden päästä ottaa selville kuka tämä on, ja välit on viileät.

Aina saa valittaa, mutta ei se tilanteeseen auta eikä sitä korjaa.

Lapsi joka on elänyt koko elämänsä ilman isää, ei osaa edes isää kaivata. Tarkoitan, hänellä ei ole minkäänlaista tunnesidettä henkilöön, eikä siten häntä kaipaa. Teitkö abortin?

Eikö tuossa lauseessa ole sun mielestä mitään surullista? Ei ole elänyt isän kanssa Ei osaa siis kaivata. Oletko ihan varma?

En tehnyt aborttia kun vahinko kävi vakaassa parisuhteessa

En näe tuossa lauseessa mitään surullista, sillä lapsella voi olla muitakin miehen malleja ja paljon rakkaita sylejä kuin biologisen isän syli.
Miksi lapsi kaipaisi henkilöä jota ei ole ikinä tavannut?

Ihanko oikeasti se on sun mielestä ihan normaalia sitten? Mistä tällaisia naisia oikein tulee? Oletko ihan varma ettei lapsi kärsi, vaikka vasta aikuisiällä?

Kerro minulle, miksi lapsi kaipaa ihmistä jota ei edes tunne?
Kerro minulle, onko väärin jos lapsella on paljon rakastavia ihmisiä jotka kantavat hänestä vastuun ja pitävät huolta? Mitä vahinkoa tästä on? Onko ihanaa jos lapsella on isä, joka on välinpitämätön ja satunnaisesti isä silloinkun haluaa? Onko tämä lapselle oikein?

 

Tuo "mies päätti puolessa välissä raskautta ettei halua isäksi" on vähän urbaani legenda, tai ainakin harvinaista. Mutta kaksplussalla tuntuu olevan jokaiselle YH:lle tehty sellainen temppu että mies on palavasti halunnut lasta, mutta sitten lähtenyt tökkimään ennen lapsen syntymää.
Kysynpähän vaan totuuden nimissä, että kuinka monessa tapauksessa muka nainen ei ole voinut aavistaakaan miehen tulevaa käytöstä hankkiutuessaan raskaaksi? Kuinka moni mies on niin 100% muuttunut yht' äkkiä?! Ja kuinka monessa tapauksessa mies on "halunnut" lasta naisen painostuksesta ja toivomuksesta? Kuinka monessa tapauksessa renttumies on naista lepytelläkseen, mahdollisesti humalapäissään suostunut ehkäisyn lopettamiseen...?

Sinä sanoit sen mitä en yhdellä kädellä jaksanut kirjoittaa.

Ja kuinka monesti se lapsi on pantu ylipäätään alulle parantamaan jo ennestään paskaa suhdetta?

Liian usein

 

No on se kyllä surullista kun lapsi joutuu sanomaan esim. isän ammattia kysyttäessä ettei ole isää. Tai vastaavia tilanteita on pilvin pimein.
Tuskin lapsi siinä alkaa niistä sukulaismiesten ammateista kertomaan, jotka ovat se miehenmalli.

 

Miksi riistätte tämän tarkoituksella lapsiltanne hankkimalla lapset yksin? Täällä ei tasantarkkaan pöyri yhtäkään yksinelävää yh:ta, jolla olisi tasavertainen asema naisena ja äitinä ydinperheen äitiin nähden. Äidin huoli, stressi ja turvattomuus heijastuvat lapseen. Se on tasan tarkkaan niin. Ja lapsi kärsii siitä.

Ovatko kaikki tuntemasi miehet sellaisia isähahmoja kuin kuvauksessasi esitit? Jos ovat, kannattaa laajentaa tuttavapiiriä hieman, jotta todellisuudentajusi paranee. Valitettavasti kaikki isät eivät leiki lastensa kanssa, valitettavasti kaikki isät eivät edes rakasta lapsiaan.. Kaikki parisuhteet (=> perheet) eivät ole onnellisia ja silloin on parempi erota. Parempi yksi hyvä vanhempi kuin kaksi huonoa tai edes kaksi keskivertoa.

Juu, mut eikös kannata seukata ja miettiä sitä lapsenhankintaa ennenkuin kaikki kaatuu päälle? Käsi sydämelle, kyllä ne merkit miehen negatiivisista puolista ovat olleet takaraivossa jo tapaamispäivästä, sitä vaan koitetaan muuttaa niitä renttuja, ja muita lusmuja, maailman parhaimmiksi isukeiksi. Lapsen saaminen ei muuta ihmistä yleensä parempaan, yleensä pahempaan.

Ihminen ei muutu. Puhun 50 vuoden kokemuksella.

 

Tuo "mies päätti puolessa välissä raskautta ettei halua isäksi" on vähän urbaani legenda, tai ainakin harvinaista. Mutta kaksplussalla tuntuu olevan jokaiselle YH:lle tehty sellainen temppu että mies on palavasti halunnut lasta, mutta sitten lähtenyt tökkimään ennen lapsen syntymää.
Kysynpähän vaan totuuden nimissä, että kuinka monessa tapauksessa muka nainen ei ole voinut aavistaakaan miehen tulevaa käytöstä hankkiutuessaan raskaaksi? Kuinka moni mies on niin 100% muuttunut yht' äkkiä?! Ja kuinka monessa tapauksessa mies on "halunnut" lasta naisen painostuksesta ja toivomuksesta? Kuinka monessa tapauksessa renttumies on naista lepytelläkseen, mahdollisesti humalapäissään suostunut ehkäisyn lopettamiseen...?

:attn: Kukaan ei tunnusta?

 

Kerro minulle, miksi lapsi kaipaa ihmistä jota ei edes tunne?
Kerro minulle, onko väärin jos lapsella on paljon rakastavia ihmisiä jotka kantavat hänestä vastuun ja pitävät huolta? Mitä vahinkoa tästä on? Onko ihanaa jos lapsella on isä, joka on välinpitämätön ja satunnaisesti isä silloinkun haluaa? Onko tämä lapselle oikein?

Pidätkö sä lasta niin tyhmänä, että et usko tämän koskaan kaipaavan omaa isäänsä? Hän vaikka kaverinsa luona näkee miten kaverin isä leikkii ja asuu saman katon alla. Ja lapsi tulee kysymään miksi hänen isänsä ei asu samassa kodissa hänen kanssaan, mitä vastaat? Ei kannata aliarvioda sitä, mikä merkitys miehellä lapsen elämään on.

Onhan siitä paljon vahinkoa, siitä voi olla vahinkoa lapsen kehitykselle ja itsetunnolle. On aika pelottavaa, että kiellät etteikö siitä voisi olla.

Ja tuo viimeinen kysymys on typerä, ei tietenkään ole oikein lapsea kohtaan. Näitä asioita pitää miettiä siis jo ennen kuin niitä lapsia siunaantuu. Ja mitä tulee miehen vastuuseen seksistä ja muusta, niin nainenhan se jalkansa levittää. Ei kannata, jos ei halua tapella elareista ja katkeroitua miehille.

 

Ja mä lähden nyt shoppailemaan, että jatkakaa :wave:

 

Pitää se vastuu kantaa tuollaisistakin valinnoista.

 

Kerro minulle, miksi lapsi kaipaa ihmistä jota ei edes tunne?
Kerro minulle, onko väärin jos lapsella on paljon rakastavia ihmisiä jotka kantavat hänestä vastuun ja pitävät huolta? Mitä vahinkoa tästä on? Onko ihanaa jos lapsella on isä, joka on välinpitämätön ja satunnaisesti isä silloinkun haluaa? Onko tämä lapselle oikein?

Pidätkö sä lasta niin tyhmänä, että et usko tämän koskaan kaipaavan omaa isäänsä? Hän vaikka kaverinsa luona näkee miten kaverin isä leikkii ja asuu saman katon alla. Ja lapsi tulee kysymään miksi hänen isänsä ei asu samassa kodissa hänen kanssaan, mitä vastaat? Ei kannata aliarvioda sitä, mikä merkitys miehellä lapsen elämään on.

Onhan siitä paljon vahinkoa, siitä voi olla vahinkoa lapsen kehitykselle ja itsetunnolle. On aika pelottavaa, että kiellät etteikö siitä voisi olla.

Ja tuo viimeinen kysymys on typerä, ei tietenkään ole oikein lapsea kohtaan. Näitä asioita pitää miettiä siis jo ennen kuin niitä lapsia siunaantuu. Ja mitä tulee miehen vastuuseen seksistä ja muusta, niin nainenhan se jalkansa levittää. Ei kannata, jos ei halua tapella elareista ja katkeroitua miehille.

Ei kannata laskea niitä housujaan jos ei halua maksaa elareita ja hyväksyä naisen raskautta.
Lapsi ei KAIPAA ihmistä jota ei ole nähnyt eikä tunne. Toki, lapsi kysyy miksi asia on näin ja miksi hänellä ei ole isää kun muilla on. Lapselle tulee selvittää tilanne oikealla tavalla, jonka hän ymmärtää tiettynä ikävaiheenaan.

 

Kerro minulle, miksi lapsi kaipaa ihmistä jota ei edes tunne?
Kerro minulle, onko väärin jos lapsella on paljon rakastavia ihmisiä jotka kantavat hänestä vastuun ja pitävät huolta? Mitä vahinkoa tästä on? Onko ihanaa jos lapsella on isä, joka on välinpitämätön ja satunnaisesti isä silloinkun haluaa? Onko tämä lapselle oikein?

Pidätkö sä lasta niin tyhmänä, että et usko tämän koskaan kaipaavan omaa isäänsä? Hän vaikka kaverinsa luona näkee miten kaverin isä leikkii ja asuu saman katon alla. Ja lapsi tulee kysymään miksi hänen isänsä ei asu samassa kodissa hänen kanssaan, mitä vastaat? Ei kannata aliarvioda sitä, mikä merkitys miehellä lapsen elämään on.

Onhan siitä paljon vahinkoa, siitä voi olla vahinkoa lapsen kehitykselle ja itsetunnolle. On aika pelottavaa, että kiellät etteikö siitä voisi olla.

Ja tuo viimeinen kysymys on typerä, ei tietenkään ole oikein lapsea kohtaan. Näitä asioita pitää miettiä siis jo ennen kuin niitä lapsia siunaantuu. Ja mitä tulee miehen vastuuseen seksistä ja muusta, niin nainenhan se jalkansa levittää. Ei kannata, jos ei halua tapella elareista ja katkeroitua miehille.

Ja mies tökkää värkkinsä sisään!

 

Ei kannata laskea niitä housujaan jos ei halua maksaa elareita ja hyväksyä naisen raskautta.
Lapsi ei KAIPAA ihmistä jota ei ole nähnyt eikä tunne. Toki, lapsi kysyy miksi asia on näin ja miksi hänellä ei ole isää kun muilla on. Lapselle tulee selvittää tilanne oikealla tavalla, jonka hän ymmärtää tiettynä ikävaiheenaan.

100% peesi.

Ei se seurauksien kantaminen naiselle yksin ole mikään helppo tilanne, mutta koska kyse on hänen kropastaan, hän tekee lopullisen päätöksen AINA yksin. Raskauden keskeyttämisessäkin on riskinsä, valitettavasti.