Viilataas pilkkua..
Suomalaisten ja varsinkin karjalaisten historia on poikkeuksellisen lyhyt, selvästi alle 1000 vuotta.
Ensimmäisten "Suomeen" saapuneiden ihmisten geenistöä eli etnisyyttä eli suomalaisten geenipohjaa ei yksinkertaisesti tunneta.
Jääkauden jälkeisestä "Suomen" ensimmäisestä asutusvirrasta kehittynyt väestö on säilynyt omalta osaltaan sellaisenaan nykypäiviin asti.
Jotkut tutkijat ilmaisevat tilanteen niin, että jo ensiasutuksen ihmiset olisivat puhuneet uralilaista ESIkieltä (ei kanta-), eli jonkinlaista alkuesisuomea.
Varhaiskantasuomi sisälsi myös kantasaamenkielen. Kun varhaiskantasuomesta erottuivat kantasaame ja myöhäiskantasuomi, saavutettiin yksi suomenkielen alkumuodoista, mutta näitä puhuttiin Suomea laajemmalla alueella. Tämä kehitysjakso alkoi vasarakirveskulttuurin - n. 3200-2350 cal eKr - vaikutuksesta ja päättyi noin 500 eKr, jolloin ko. pohjoiskantasuomi "Suomessa" oli riittävästi erottunut ympäristöstään.
"Suomen" ensiasutus, ml. Suomusjärven kulttuuri, eli suomalaisten geenipohja, on kotoisin pääosin sekä itäisestä (IPAL) että (pienin osin) läntisestä (LPAL) Euroopan paleoliittisistä asutuslohkoista. Mutta kuinka voimakkaasti se on IPAL-painotteinen, on tietämyksen ulkopuolella. Ja myöhemminhän "suomalaisten" geenistöä sekoittavat useat eri vaikutusaallot, joiden geenivirtojen laatua ja voimakkuutta on lähes mahdotonta tarkemmin selvittää.
Eräs voimakas tapahtuma suomalaisten geneettisessä historiassa oli karkeasti vuonna 0 "Suomen" alueen väestömäärässä tapahtunut voimakas alentuminen, perustuen kovasti alentuneisiin arkeologisten löytömääriin. Eli, oli syntynyt ns. geneettinen pullonkaula, tosin lievä. Tilalle saapui nimenomaan etelästä (="Virosta") ja hiukan lännestä (="Ruotsista") siirtolaisia (ns. 100-luvun siirtolaisuus), joilla oli siten voimakas vaikutus "suomalaisten" geenistöön, selittäen omalta osaltaan suomalaisten geeniperimän läntistä perusvirettä.