sh
[QUOTE="vierastus";25724415]Melko kaksinaismoralistista puhua elämän suojelemisesta kun kuitenkin työssään toteuttaa passiivista eutanasiaa. Montako tippaa olet ottanut työssäsi pois kun lääkäri määrää lopettamaan nesteytyksen? Montako lääkitystä olet purkanut pois siksi ettei kannata enää lääkitä? Montako kertaa olet keittiölle soitellut ja perunut ruuan potilaalta jolle sitä ei kannata enää antaa? Montako kertaa olet antanut loppuvaiheessa potilaalle suuria annoksia morkkua lääkärin määräyksestä tietäen sen mahdollisesti nopeuttavan kuolemaa hengityslaman muodossa?
Oletko ollut teholla hoitamassa potilasta jonka elintoimintoja ylläpitävät laitteet on sammutettu jolloin potilas on kuollut?
Mutta tuohan on ihan normaalia hoitotyötä pääasia ettei missään nimessä vain anneta ihmiselle itselleen mahdollisuuttaa päättää omasta lopustaan. Ja sädekehää voi kiillottaa sisar hento valkoinen.[/QUOTE]
En kertaakaan ole purkanut kenenkään nesteytystä, ruokia tosin taas on peruttu, jos potilas ei ole voinut niellä. Mutta silloin on laitettu nenämahaletku ja ravitsemus on mennyt sitten sitä kautta ja suoneen. Enkä kertaakaan ole ollut paikalla, kun hengityskone on sammutettu. Mulla on varmaan ollut sitten hyvä tuuri. Tai ehkä se johtuu siitä, että yliopistosairaalassa ei kovin pitkiä hoitojaksoja potilailla ole, eli eivät sinne monestikaan menehdy vaan vasta päästessään kotikuntansa tk:hon tai muuhun jatkohoitopaikkaan.
Voin kyllä kertoa, etten olis hyväksynyt aktiivista eutanasiaa edes ennen sh-koulutusta ja kokemusta, ei salli mun pääkoppa elämän lopettamista, ei missään nimessä.
Oletko ollut teholla hoitamassa potilasta jonka elintoimintoja ylläpitävät laitteet on sammutettu jolloin potilas on kuollut?
Mutta tuohan on ihan normaalia hoitotyötä pääasia ettei missään nimessä vain anneta ihmiselle itselleen mahdollisuuttaa päättää omasta lopustaan. Ja sädekehää voi kiillottaa sisar hento valkoinen.[/QUOTE]
En kertaakaan ole purkanut kenenkään nesteytystä, ruokia tosin taas on peruttu, jos potilas ei ole voinut niellä. Mutta silloin on laitettu nenämahaletku ja ravitsemus on mennyt sitten sitä kautta ja suoneen. Enkä kertaakaan ole ollut paikalla, kun hengityskone on sammutettu. Mulla on varmaan ollut sitten hyvä tuuri. Tai ehkä se johtuu siitä, että yliopistosairaalassa ei kovin pitkiä hoitojaksoja potilailla ole, eli eivät sinne monestikaan menehdy vaan vasta päästessään kotikuntansa tk:hon tai muuhun jatkohoitopaikkaan.
Voin kyllä kertoa, etten olis hyväksynyt aktiivista eutanasiaa edes ennen sh-koulutusta ja kokemusta, ei salli mun pääkoppa elämän lopettamista, ei missään nimessä.