Pitääkö tämä aikakäsitys omalla kohdallasi paikkansa?

Oon neitsyt. Lasten saatuani olen oppinut joustamaan asioissa. Työelämässä mun nipompi puoli taas useesti nostaa päätään.

Mutta tää:

Ajattelee salaa mielessään: “Ihmiset jotka eivät osaa pitää huolta aikatauluistaan ovat muutenkin epäluotettavia. Myöhästyminen on myöhästyminen, oli kyse sitten minuutista tai kahdesta minuutista.”

Pitää kyllä paikkansa. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se, että tullaan myöhässä.

 

Ei todellakaan pitänyt paikkaansa, päinvastoin!

 

No ei pidä. Rapuna olen aina odottanut tulevaa. Joskus tulee vellottua menneissä, mutta pääsääntöisesti elämä on aina ollut niin perseestä että olen aina vaan odottanut ja toivonut parempaa tulevaisuutta. Lapsenakaan en saanut nauttia lapsuudesta, kun vain odotin, että täytän 18 ja voin muuttaa pois siitä perhehelvetistä.

Ois kuulemma pitänyt haikailla vanhojen parempien aikojen perään... sori jos ei ihan onnistu.