Pitääkö vaan uskaltaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapseton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lapseton

Vieras
Olen 32v, parisuhteessa, joka ei ole maailman vakain, minulla on vakityö ja asiat muuten ok. Haluan vauvan, mutta sen tuoma vastuu ja vaikutus parisuhteeseen pelottavat. Kertokaa omia kokemuksia, miten suunniteltu eka lapsi oli, missä elämäntilanteessa jne. Pitäisi vaan uskaltaa jättää ehkäisy pois ja katsoa mihin elämä vie...miten te olette uskaltaneet?
 
No itse olen vähän sitä tyyppiä että mihin elämä vie,, mitä sitä asioita jahkailemaan. Enkä nyt sano että lapsia heppoisin päätöksin kannattaa lähteä hankkimaan. Mutta jos olet valmis myös yh:ksi niin mikä ettei jos siltä tuntuu.
 
Ensin parisuhde vakaalle pohjalle ja nimen omaan kattoa mihin se elämä vie, tuleeko lapsia vai onko tulematta, se kun ei ole meistä riippuvaista!
Meillä kyllä molemmat todella halusivat lasta ja siltä pohjalta lähdettiin, esikko sai pian alkunsa ja kakkonen on ollutkin sitten meistä riippumatta pitkässä kuusessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja V:
No itse olen vähän sitä tyyppiä että mihin elämä vie,, mitä sitä asioita jahkailemaan. Enkä nyt sano että lapsia heppoisin päätöksin kannattaa lähteä hankkimaan. Mutta jos olet valmis myös yh:ksi niin mikä ettei jos siltä tuntuu.

en ole valmis yh:ksi, mutta en myöskään olisi valmis odottamaan ikuisuuksia koska lapsen kuitenkin haluan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Ensin parisuhde vakaalle pohjalle ja nimen omaan kattoa mihin se elämä vie, tuleeko lapsia vai onko tulematta, se kun ei ole meistä riippuvaista!
Meillä kyllä molemmat todella halusivat lasta ja siltä pohjalta lähdettiin, esikko sai pian alkunsa ja kakkonen on ollutkin sitten meistä riippumatta pitkässä kuusessa.

pitkässä kuusessa?
 
Koskaan ei ole oikea aika saada vauva. Jos jäät sitä oikeaa hetkeä odottamaan, huomaat että on jo liian myöhäistä. Koita saada parisuhde parempaan jamaa, jos toivoa ei ole, vaihda mies(helppo neuvoa näin viestissä) ja sit lasta kehiin. Jos parisuhteen epävakaus johtuu suhteen arkistumisesta, niin keskustele miehen kanssa ja muista että jokainen parisuhde muuttaa jossain vaiheessa arkiseksi.
Ei siihen ensimmäiseen lapseen voi niin kovasti varautua, se tuo mitä tullessaan tuo. Toinen vauva huuta, toinen ei ja siihen lapseen kiityy ja kasvaa kiinni jokatapauksessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Koskaan ei ole oikea aika saada vauva. Jos jäät sitä oikeaa hetkeä odottamaan, huomaat että on jo liian myöhäistä. Koita saada parisuhde parempaan jamaa, jos toivoa ei ole, vaihda mies(helppo neuvoa näin viestissä) ja sit lasta kehiin. Jos parisuhteen epävakaus johtuu suhteen arkistumisesta, niin keskustele miehen kanssa ja muista että jokainen parisuhde muuttaa jossain vaiheessa arkiseksi.
Ei siihen ensimmäiseen lapseen voi niin kovasti varautua, se tuo mitä tullessaan tuo. Toinen vauva huuta, toinen ei ja siihen lapseen kiityy ja kasvaa kiinni jokatapauksessa.

tätä juuri olen miettinyt...tuskin tämän sopivampaa aikaa ikinä tulee. Miehen kanssa menee kyllä paremmin nyt kuin pitkään aikaan, mutta se on pitkä tarina.
 
Kannattaa hoitaa ensin suhde kuntoon ennenku lapsia rupee etes suunnittelee. Meillä miehen kans suhde hyvässä mallissa, odotan ensimmäistä lasta joka on todellaki toivottu ja hartaasti odotettu =) . Ollaan molemmat todella onnellisia. sitten ku parisuhde on kunnossa niin nää kaikki ei aiheuta epäröintiä, vaan kaikki tuntuu just oikeelta. Mulle toi ainaki turvallisuuden tunteen se et meillä on parisuhde kunnossa ja sellasessa ympäristössä on hyvä lapsenki kehittyy ja kasvaa :heart: .
 
Joxu: saapa nähdä kuinka kunnossa suhteesi on kun lapsi on syntynyt. Univaje ja jatkuva väsymys vaikuttavat väistämättä parisuhteeseen. Onnellisessa odotusvaiheessa on vielä helppo hehkuttaa. Vauva-arki on todellista ARKEA. On uudet riidanaiheet työnjaosta vauvanhoidossa ja kotitöissä, plus et vauva todella vaatii kaiken huomion, entisenlaista aikaa parisuhteelle ei ole.
 
Mä tein lapset paikkaamaan huonoa ja tyhjää oloani joka osittain johtui köyhästä kulahtaneesta suhteesta. Persiilleen meni. Voin huonommin kuin ikinä, en ole koskaan ollut onnettomampi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kata:
Joxu: saapa nähdä kuinka kunnossa suhteesi on kun lapsi on syntynyt. Univaje ja jatkuva väsymys vaikuttavat väistämättä parisuhteeseen. Onnellisessa odotusvaiheessa on vielä helppo hehkuttaa. Vauva-arki on todellista ARKEA. On uudet riidanaiheet työnjaosta vauvanhoidossa ja kotitöissä, plus et vauva todella vaatii kaiken huomion, entisenlaista aikaa parisuhteelle ei ole.



Kun parisuhde on kunnossa se kestää paremmin vauva-arjen ja lasten tuomat murheet.
Eli on vankemmalla pohjalla kuitenkin.
 
Mä olen impulsiivinen luonne. Olen sen aina pistänyt sen horoskooppimerkkini piikkiin, huumorimielessä. Mutta mulla onkin ADD. Ei oikein tullut mietittyä asiaa sen pitemmälle. Miehellä oli vakityö, olimme naimisissa; lapsille lupa tulla. Olin sen verran nuori, etten todellakaan miettinyt asiaa sen kummemmin, että miten vaikuttaa tulevaan elämään. Jos olisin jäänyt pohtimaan, olisin varmasti lapseton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton:
Olen 32v, parisuhteessa, joka ei ole maailman vakain, minulla on vakityö ja asiat muuten ok. Haluan vauvan, mutta sen tuoma vastuu ja vaikutus parisuhteeseen pelottavat. Kertokaa omia kokemuksia, miten suunniteltu eka lapsi oli, missä elämäntilanteessa jne. Pitäisi vaan uskaltaa jättää ehkäisy pois ja katsoa mihin elämä vie...miten te olette uskaltaneet?

ensimmäinen lapsi lähentää vanhempia, hommaa on sopivasti kahdelle, ei liikaa.
toisen lapsen jälkeen tilastollisesti seuraa ero enemmän kuin muissa elämäntilanteissa...
 
Itse en ikinä ollut missään vauva kuumeessa, ja ajatus jostain kitisevästä korvakierre lapsesta oli viimeinen toive maan päällä.
Sitten kuitenkin aloimme "hommaamaan" lasta. Sitäpä ei sitten kuulunutkaan kahteen vuoteen, jonka jälkeen hakeuduimme hoitoon. Yhteensä neljä vuotta meni, ennen kuin sitten saimme iki-ihanan tyttö lapsen. Lapsen saaminen on ollut tähän astisen elämäni paras juttu! Ikinä en haluaisi palata siihen tyhjään, tapahtumaköyhään elämään, jossa elimme!
Nyt meillä on kaksi lasta, lisää tuskin saadaankaan.

Ikä vaikuttaa jo huimasti lapsen saantiin, että ei kannata enää kauaa miettiä, jos meinaatte sellaisen saada. Oikeasti saada.

Kyllä se elämä kantaa, ja oikeasti tsemppiä!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Jos suhde ei ole vakaa eikä ole valmis yhksi, kannattaa ehdottomasti jättää lapsi tekemättä.

no riippuu miten paljon haluaa lasta. kyllä yhden lapsen yksinhuoltajana pärjää jos vauvakuume kova. lapselle riittää yksi rakastava ihminen, ja yleensä sukukin on auttamassa yksinhuoltajia ihan eri tavalla, samoinn yhteiskunta, verrattuna normiperheisiin (ainakaan koulutettuihin ja työssäkäyviin, kaikesat saavat selvitä itse, kukan ei tarjoa apuaan)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Jos suhde ei ole vakaa eikä ole valmis yhksi, kannattaa ehdottomasti jättää lapsi tekemättä.

Valitettavasti lapsia ei voi enää siinä kohdassa ainakaan nainen yrittää saada, kun kultahääpäivää vietetään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Jos suhde ei ole vakaa eikä ole valmis yhksi, kannattaa ehdottomasti jättää lapsi tekemättä.

no riippuu miten paljon haluaa lasta. kyllä yhden lapsen yksinhuoltajana pärjää jos vauvakuume kova. lapselle riittää yksi rakastava ihminen, ja yleensä sukukin on auttamassa yksinhuoltajia ihan eri tavalla, samoinn yhteiskunta, verrattuna normiperheisiin (ainakaan koulutettuihin ja työssäkäyviin, kaikesat saavat selvitä itse, kukan ei tarjoa apuaan)

Pärjää toki, kyllähän minä sen tiedän ;) Mutta ap sanoi, ettei ole siihen valmis. Siihen kannattaisi jokaisen varautua, joka lapsia hankkii, että heistä voi joutua huolehtimaan yksinkin eikä rakentaa elämäänsä miehen varaan.
 

Yhteistyössä