pitääkö open kunnioittaa oppilaan toivetta nimen käytössä?

[Emppu]

Jos mun luokalla 10v alkaisi nillittää lempinimestään pistäisin pennun käytävlle tunniksi ja ksysymään vanhemmiltaan ristimä nimensä.

 

[----]

tiedän yhden ihmisen jota on aina sanottu mimmiksi, siis opettajatkin koulussa. mullakin meni vuosia ennenkun sain tietää ettei se tosiaankaan ollu sen oikea nimi

 

[Ksantippa S.]

Tulee mieleen sanonta: "ei koulua vaan elämää varten". Jos pojan nimi on Santeri, niin hän tulee aika monta kertaa elämässään sitä nimeä käyttämään. Jossakin vaiheessa on opittava reagoimaan omaan nimeen. Ja vaikka oma opettaja mielellään lasten lempinimiä opiskelisikin, aikuisena ei kaikissa tilanteissa voi eikä viitsi sanoa: "kuule kutsutko minua tällä lempinimellä, kun en oikein tykkää siitä virallisesta enkä tajua, että minusta puhutaan".

Siksi paras ratkaisu olisi mielestäni nimenvaihto. Varsinkin kun lempinimi on tässä tapauksessa ihan oikea allakkanimi.

 

[Meidän]

Anna-Lydiaa on aina kutsuttu Lyytiksi. Sai sen nimen jo pienenä ja kulkee sillä nimellä myös koulussa. Opet alkoivat itse kutsua häntä Lyytiksi, vaikka oikean nimenkin tietävät. Sanoin kyllä tytölle ekaluokan alussa, että ope ehkä kutsuu häntä oikealla nimellä, mutta niinpä vaan kulkee edelleen Lyytinä, ja ihan opettajien omasta tahdosta. Tyttö on nyt kolmannella luokalla, saas nähdä, kuinka kauan hän itse haluaa vielä Lyyti-nimeä käyttää...

 

[jos kerran pitää sillä osata kutsua]

Ainakin yläkoulussa asiasta tulee ongelma, kun opettajilla on aineesta riippuen 100-300 oppilasta, niin siinä ei paljon esitettyjä toiveita voi huomioida. Listoilla olevilla nimillä mennään. Jos poikaa kerran aina kutsutaan Santuksi, eikä hän ymmärrä olevansa santeri, niin miksi ihmeessä ette muuta nimeä? Minusta on erikoista syyllistää opettaja tiukkapipoiseksi, jos hän käyttää pojan oikeaa nimeä.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Minusta on tavallaan sääli, että ihmiselle annettu nimi "unohdetaan" lempinimen alle.

Mieheni nimeä ei ole käyttänyt kukaan sen jälkeen kun hänet on kastettu. Hän on vain tyyliiin "Jamppa". Minä taas tykkäisin kutsua häntä ihan sillä annetulla nimellä, mutta siitä seuraa aina vaan piikittelyä miehen ja hänen perheensä puolelta. Edes joulukortteihin ei saisi laittaa oikeaa nimeä, kun kaikki kuulemma nauravat sille.

Eli jos haluatte kutsua lastanne Santuksi, vaihtakaa se hänen oikeaksi nimekseen. Se kun on oikea ja kaunis nimikin =) Tai antakaa muiden kutsua häntä Santeriksi.

 

[vieras]

Mua on aina kutsuttu lempinimellä, joka ikisessä koulussa eikä se ole tuottanut yhdellekkään opettajalle vaivaa. Tiedän myös muita joiden kohdalla tämä on tapahtunut.

 

[vieras]

Mua on aina kutsuttu lempinimellä, joka ikisessä koulussa eikä se ole tuottanut yhdellekkään opettajalle vaivaa. Tiedän myös muita joiden kohdalla tämä on tapahtunut.

Niin ja aina kun olen ensikertaa opettajan tavannut on pidetty nimenhuuto olen omalla kohdalla sanonut, että kutsutaan "Sussuksi" ja hän on pistänyt sen nimen kohdalle ylös tai istumajärjestykseen.

 

[mää oon vaan lollo]

Mua on aina kutsuttu lempinimellä, joka ikisessä koulussa eikä se ole tuottanut yhdellekkään opettajalle vaivaa. Tiedän myös muita joiden kohdalla tämä on tapahtunut.

Niin ja aina kun olen ensikertaa opettajan tavannut on pidetty nimenhuuto olen omalla kohdalla sanonut, että kutsutaan "Sussuksi" ja hän on pistänyt sen nimen kohdalle ylös tai istumajärjestykseen.

niin kyllähän se noin onnistuu, mut kun mun luokalla yhden jyrkin lempinimi oli runkku ja matin strutsi nii kyl mun mielestä on aikas poaljon opelta vaadittu et hän käyttää tollasia lempinimiä vaik kaikki muut niit käyttää.

 

[vieras]

niin kyllähän se noin onnistuu, mut kun mun luokalla yhden jyrkin lempinimi oli runkku ja matin strutsi nii kyl mun mielestä on aikas poaljon opelta vaadittu et hän käyttää tollasia lempinimiä vaik kaikki muut niit käyttää.

Mun mielestä tuossa on se ero, et kyseessä on selkeästi lempinimi jota käytetään kaveripiirissä. On eri asia mielestäni se, et lempinimestä tulee kutsumanimi jota on käytetty koko ikä ja siihen on identifioitunut. Mut ymmärrän et sellaista on vaikea käsittää jos on aina kutsuttu ja on tottunut siihen et etunimi on kutsumanimi.

 

[Ksantippa S.]

Mun mielestä tuossa on se ero, et kyseessä on selkeästi lempinimi jota käytetään kaveripiirissä. On eri asia mielestäni se, et lempinimestä tulee kutsumanimi jota on käytetty koko ikä ja siihen on identifioitunut. Mut ymmärrän et sellaista on vaikea käsittää jos on aina kutsuttu ja on tottunut siihen et etunimi on kutsumanimi.

Minä taas mietin, miksi sitä kutsumanimeä ei voisi vaihtaa etunimeksi, jos ihminen siihen on identifioitunut.

Tuntuu, että suomalaiset pitävät etunimen vaihtamista edelleen jotenkin sopimattomana. Linnakundien touhuna tai jotakin. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät tykkää etunimestään, mutta eivät sitä halua vaihtaakaan. Sitten he työtapaamisessa käyttävät kallista aikaa kertoakseen, miten "käyntikortissa lukee Anneli, mutta oikeasti kaikki tuntevat mut Pipsana..."

Itselläni on vähän sama tilanne. 18 täytettyäni suunnittelin vaihtavani etunimikokonaisuudestani yhden kirjaimen. (kutsumanimeen se ei olisi vaikuttanut) Tekemättä se on vieläkin, ja nykyään olen jo alkanut ajatella, että kyllähän tämän yhden elämän voi luovia läpi tälläkin nimellä.

 

[vieras]

Minä taas mietin, miksi sitä kutsumanimeä ei voisi vaihtaa etunimeksi, jos ihminen siihen on identifioitunut.

Tuntuu, että suomalaiset pitävät etunimen vaihtamista edelleen jotenkin sopimattomana. Linnakundien touhuna tai jotakin. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät tykkää etunimestään, mutta eivät sitä halua vaihtaakaan. Sitten he työtapaamisessa käyttävät kallista aikaa kertoakseen, miten "käyntikortissa lukee Anneli, mutta oikeasti kaikki tuntevat mut Pipsana..."

Itselläni on vähän sama tilanne. 18 täytettyäni suunnittelin vaihtavani etunimikokonaisuudestani yhden kirjaimen. (kutsumanimeen se ei olisi vaikuttanut) Tekemättä se on vieläkin, ja nykyään olen jo alkanut ajatella, että kyllähän tämän yhden elämän voi luovia läpi tälläkin nimellä.

No nimenvaihtaminen on sitten toinen juttu joka on myös osa identiteettiä. Toki mä voisin vaihtaa nimeni Mallaksi mut toisaalta en halua koska vanhemmat on valinneet mulle etunimen Marleena. Sen toki voisi tehdä että vaihtaisin Mallan ekaksi nimeksi ja Marleenan toiseksi ja toisen nimen kolmanneksi. Mutta ei silloin mun lapsuudessa ja nuoruudessa eri ollut tapana vaihtaa nimeä, enkä edes tainnut tietää koko mahdollisuudesta. Aikuisena taas ei ole ollut tarvetta kun kaikki tuntee mut Mallana, kaikki edes taida tietää paperinimeä. Marleenalle tulee vain laskut ja Mallalle kaikki kiva :xmas:

 

[Ksantippa S.]

No nimenvaihtaminen on sitten toinen juttu joka on myös osa identiteettiä. Toki mä voisin vaihtaa nimeni Mallaksi mut toisaalta en halua koska vanhemmat on valinneet mulle etunimen Marleena. Sen toki voisi tehdä että vaihtaisin Mallan ekaksi nimeksi ja Marleenan toiseksi ja toisen nimen kolmanneksi. Mutta ei silloin mun lapsuudessa ja nuoruudessa eri ollut tapana vaihtaa nimeä, enkä edes tainnut tietää koko mahdollisuudesta. Aikuisena taas ei ole ollut tarvetta kun kaikki tuntee mut Mallana, kaikki edes taida tietää paperinimeä. Marleenalle tulee vain laskut ja Mallalle kaikki kiva :xmas:

Aika moni on tainnut päätyä samaan lopputulokseen. Ja tuo vanhempien kunnioitus on mielestäni ihan hyvä syy.

Mulla on tuttavapiirissä yksi mies, joka pitkän harkinnan jälkeen päätyi vaihtamaan lempinimensä viralliseksi kutsumanimekseen. (erittäin perusteltua, koska kyseessä oli luovan alan freelancer, jolle nimi oli vähän kuin työväline) No, kunnioituksesta vanhempiinsa hän ei tohtinut laittaa uutta nimeä ensimmäiseksi, vaan sijoitti sen litanian kolmanneksi. Kuinkas kävi: hän näki kaikkien virallisten korttien uusimisen vaivan, mutta sekaannuksia sattuu edelleen melkein yhtä paljon kuin ennenkin.

 

[vieras]

Aika moni on tainnut päätyä samaan lopputulokseen. Ja tuo vanhempien kunnioitus on mielestäni ihan hyvä syy.

Mulla on tuttavapiirissä yksi mies, joka pitkän harkinnan jälkeen päätyi vaihtamaan lempinimensä viralliseksi kutsumanimekseen. (erittäin perusteltua, koska kyseessä oli luovan alan freelancer, jolle nimi oli vähän kuin työväline) No, kunnioituksesta vanhempiinsa hän ei tohtinut laittaa uutta nimeä ensimmäiseksi, vaan sijoitti sen litanian kolmanneksi. Kuinkas kävi: hän näki kaikkien virallisten korttien uusimisen vaivan, mutta sekaannuksia sattuu edelleen melkein yhtä paljon kuin ennenkin.

Jep, ei siitä nimenvaihdosta taida lopulta tulla juuri sen enempää hyötyä. Toki ymmärrän et ihmiset aina miettii että a. miksi et vaihda nimeä tai b. mikset halua olla virallisissa paikoissa paperinimellä. Mutta se on oikeasti niin monimutkainen ja pitkä juttu selitettäväksi. Ja mielen sisäisiä ajatuksia on vaikea pukea sellaisiksi sanoiksi et toinen vois sen ymmärtää. Eikä sitä asiaa taida oikein kukaan muu ymmärtää kuin ne joilla on itselllä sama tilanne. Ainahan se on muiden helppo neuvoa ja sanoa mitä pitää tehdä tai tehdä jotain arvioita toisen lapsellisuudesta ja jääräpäisyydestä, mut ei he tiedä koko totuutta.

 

[Wicked Mary]

no ainakin mun kouluaikoina opet käytti lempinimiä jos oppilas niin pyysi, erästä kutsuttiin Tessaksi, vaikka oikea nimi oli ihan toinen, erästä kutsuttiin toisella nimellä koska inhosi etunimeään, ja sitten oli niitä lyhennyksiä, kuten Birgitta oli pelkkä Gitta, Annukka oli Anu, ja ihan sujuvasti opettajat niitä käytti

 

[altavastaaja]

Mä en ymmärrä miksi opettajalle olis niiiiiiiiiiiiiiiin kauhea kriisi kutsua lapsia lempinimillään :xmas: Vai onko se sitä että pitää päästä pätemään? On kivaa ku voi pieniä kiusata? Ei se haittaa jos joskus unohtaa, ei siitä kukaan voi alkaa motkottamaan, mutta mikä periaatteellinen syy on vastustaa lapsen tahtoa? Noku se on niin mukavaa saada vähän pompotella :xmas:

 

[niin]

toisaalta ymmärrän että opettaja ei käytä samaa nimeä kuin sukulaiset ja kaverit ja lapsen tutut vaan sitä viralista mikä papereissa on. jotta ei lapsi ala liian tuttavalliseksi vaan muistaa että koulu on työpaikka jossa opettajan sana on laki.

 

[altavastaaja]

toisaalta ymmärrän että opettaja ei käytä samaa nimeä kuin sukulaiset ja kaverit ja lapsen tutut vaan sitä viralista mikä papereissa on. jotta ei lapsi ala liian tuttavalliseksi vaan muistaa että koulu on työpaikka jossa opettajan sana on laki.

Jos mun työpaikalla pomo ei suostuisi kutsumaan mua lempinimelläni vaikka se on mulle tärkeä niin pitäisin häntä erittäin huonona pomona.

 

[Ksantippa S.]

Mä en ymmärrä miksi opettajalle olis niiiiiiiiiiiiiiiin kauhea kriisi kutsua lapsia lempinimillään :xmas: Vai onko se sitä että pitää päästä pätemään? On kivaa ku voi pieniä kiusata? Ei se haittaa jos joskus unohtaa, ei siitä kukaan voi alkaa motkottamaan, mutta mikä periaatteellinen syy on vastustaa lapsen tahtoa? Noku se on niin mukavaa saada vähän pompotella :xmas:

En muista virallisia sanamuotoja, mutta käsittääkseni opettajan velvollisuus ei ole toteuttaa "lapsen tahtoa", vaan tukea lapsen vanhempia kasvatustehtävässä. Ja jostakin syystä voisi olettaa lapsen vanhempien valinneen lapsen kutsumanimeksi sen nimen, jolla haluavat tätä kutsuttavan.

Toinen asia on tietysti, jos asia on erikseen vanhempien ja opettajan kesken sovittu.

 

[altavastaaja]

Mä en ymmärrä miksi opettajalle olis niiiiiiiiiiiiiiiin kauhea kriisi kutsua lapsia lempinimillään :xmas: Vai onko se sitä että pitää päästä pätemään? On kivaa ku voi pieniä kiusata? Ei se haittaa jos joskus unohtaa, ei siitä kukaan voi alkaa motkottamaan, mutta mikä periaatteellinen syy on vastustaa lapsen tahtoa? Noku se on niin mukavaa saada vähän pompotella :xmas:

En muista virallisia sanamuotoja, mutta käsittääkseni opettajan velvollisuus ei ole toteuttaa "lapsen tahtoa", vaan tukea lapsen vanhempia kasvatustehtävässä. Ja jostakin syystä voisi olettaa lapsen vanhempien valinneen lapsen kutsumanimeksi sen nimen, jolla haluavat tätä kutsuttavan.

Toinen asia on tietysti, jos asia on erikseen vanhempien ja opettajan kesken sovittu.

No, tässäkin tapauksessa äiti suostuisi oikein hyvin siihen, että lasta kutsuttaisiin Santuksi

 

[Ksantippa S.]

No, tässäkin tapauksessa äiti suostuisi oikein hyvin siihen, että lasta kutsuttaisiin Santuksi

Ja taas on Suomessa yksi epäpätevä opettaja, joka ei osaa lukea äidin ajatuksia

 

[Ksantippa S.]

Jos mun työpaikalla pomo ei suostuisi kutsumaan mua lempinimelläni vaikka se on mulle tärkeä niin pitäisin häntä erittäin huonona pomona.

- No mitenkäs Maija on viihtynyt?
- Byääää, sä olet erittäin huono pomo. Ei se mitään, että sulla on 400 muunkin alaisen nimet muistettavana, kyllä sun pitäisi tietää että mä olen kaikille mun frendeille Hilppastiina. Kiusallasi kutsut mua Maijaksi!

 

[Sisko]

Minun siskoani on syntymästään saakka kutsuttu "Mintuksi" ja virallinen nimi on jotain ihan muuta. Kun hän aikoinaan koulun aloitti, suositteli neuvolalääkäri kutsumaan koulussakin Mintuksi. Lapsen identiteetti voi kärsiä jos yhtäkkiä muuttuu eri nimiseksi uusissa ympyröissä. Nykyään siskoni käyttää virallisissa asioissa ja työssään oikeaa nimeään ja perheen ja suvun kesken lempinimeään. Itselläni hiukan vastaava pulma yhdysnimen vuoksi. Vieraat käyttävät ensimmäistä osaa ja perheeni on kutsunut minua aina jälkimmäisellä nimellä.