pitääkö olla lojaali vai ei

[mihin työhön menisi]

lyhyesti: Olen palannut äitiyslomalta määräaikaiseen työhön, jota jäljellä vuoden loppuun. Työ mielenkiintoinen. Tämän jälkeen olisi siirtyminen takaisin omaan vakituiseen toimeen, mikä ei ole yhtä haastavaa vaan tod. tympäisevää hommaa, ei mitään ylenemismahdollisuuksia.

Nyt olisi tarjolla työpaikka, jossa mielenk.työnkuva ja parempi palkka kuin tuo mihin vuodenvaihteen jälkeen tarvitsisi ns. palata. Tuon paikan voisin jopa saada. Mutta siinäpä se, että mitäs jos sanovat, että paikka on minun.

Nykyinen esimies ollut tosi lojaali mulle ja joutuisi huonoon tilanteeseen, jos nyt lähtisin tästä työstä. Tod.näk. ei saataisi tilalle sellaista henkilöä, joka pystyisi hoitamaan hankkeen loppuun, koska ei ole ollut mukana alusta asti (olin siis 2 vuotta tässä ennen kuin olin pois äitiys-ja vanhempainvapaalla vuoden). Eli jättäisin hänet tosi ikävään tilanteeseen. Hän kun kuitenkin "otti minut takaisin", vaikka ei olisi ollut pakko.

Pitääkö olla lojaali vai miettiä vaan itseään? Mun tulevaisuushan tässä kuitenkin kyseessä...Ei olisi kiva palata siihen paskaduuniin, mistä olen ollut pois.

 

[ap]

niin enkös voi ottaa vastaan sen työhön, jos paikan saan...

 

[ap]

kertokaas nyt mielipiteitä mitä itse tekisitte

 

[t ä t i]

Ei tarvitse olle lojaali. Tiedätkö tarpeeksi tarjolla olevan työpaikan asioista? Kehittymismahdollisuudet? Ilmapiiri? Onko ala muutosherkkä? Onko työnkuva sinulle täysin selvä? Piteneekö työmatka? Tällaisia asioita pohtisin. Ja ilman muuta siinä vaiheessa, jos saisit paikan, kertoisit nyk. esimiehellesi tilanteen ja painottaisit noita kehittymis yms. motivaatioasioita. Joskus vanhastakin työpaikasta voi tulla ns. parempi tarjous, jos eivät halua menettää sinua.

 

[äiti täälläkin]

Minusta työ on kuitenkin iso osa elämää ja sen mielekkyys on tärkeää. Ottaisin sen työn, jonka kokisin itse antoisammaksi !

 

[alkup. kirj. pohtii]

juu sanotaan näin, että jos koulutuksen on tasoa B, niin tämä työ on B ja se työ mihin pääsisin olisi AB. D-luokkaa olisi se työhön mihin palaisin tämän hankkeen loputtua.

Itseään sitä kait kuitenkin pitäisi miettiä eikä esimiestä. Ei tämä minunkaan vikani ole, että tässä lafkassa tulee paikkoja auki harvemmin ja jos tulee niin monta hakijaa eikä ole osunut valinta kohdalle. Tässä mahd., lupautui jo yksi hlö suosittelijaksi. 10 vuotta olen odottanut, että olisi oikea hetki hakea, että en asettaisi esimiestä hankalaan asemaan . Mutta minkäs teet, en minä siitä päätä koska tänne tulee ns. paikkoja auki. En voi kait 50 -kymmpiseksikään odottaa, nyt ikää kuitenkin jo 32. Lapsiakin halusin jo tuossa välissä. Eihän niitäkään saisi/voisi tehdä, jos haluaa joskus saada hyvän paikan. Ei koko elämäänsä voi odottaa kaikelle sopivaa hetkeä.

 

[alkup. kirj. pohtii]

juu sanotaan näin, että jos koulutuksen on tasoa B, niin tämä työ on B ja se työ mihin pääsisin olisi AB. D-luokkaa olisi se työhön mihin palaisin tämän hankkeen loputtua.

Itseään sitä kait kuitenkin pitäisi miettiä eikä esimiestä. Ei tämä minunkaan vikani ole, että tässä lafkassa tulee paikkoja auki harvemmin ja jos tulee niin monta hakijaa eikä ole osunut valinta kohdalle. Tässä mahd., lupautui jo yksi hlö suosittelijaksi. 10 vuotta olen odottanut, että olisi oikea hetki hakea, että en asettaisi esimiestä hankalaan asemaan . Mutta minkäs teet, en minä siitä päätä koska tänne tulee ns. paikkoja auki. En voi kait 50 -kymmpiseksikään odottaa, nyt ikää kuitenkin jo 32. Lapsiakin halusin jo tuossa välissä. Eihän niitäkään saisi/voisi tehdä, jos haluaa joskus saada hyvän paikan. Ei koko elämäänsä voi odottaa kaikelle sopivaa hetkeä.

 

[alkup. kirj. pohtii]

juu sanotaan näin, että jos koulutuksen on tasoa B, niin tämä työ on B ja se työ mihin pääsisin olisi AB. D-luokkaa olisi se työhön mihin palaisin tämän hankkeen loputtua.

Itseään sitä kait kuitenkin pitäisi miettiä eikä esimiestä. Ei tämä minunkaan vikani ole, että tässä lafkassa tulee paikkoja auki harvemmin ja jos tulee niin monta hakijaa eikä ole osunut valinta kohdalle. Tässä mahd., lupautui jo yksi hlö suosittelijaksi. 10 vuotta olen odottanut, että olisi oikea hetki hakea, että en asettaisi esimiestä hankalaan asemaan . Mutta minkäs teet, en minä siitä päätä koska tänne tulee ns. paikkoja auki. En voi kait 50 -kymmpiseksikään odottaa, nyt ikää kuitenkin jo 32. Lapsiakin halusin jo tuossa välissä. Eihän niitäkään saisi/voisi tehdä, jos haluaa joskus saada hyvän paikan. Ei koko elämäänsä voi odottaa kaikelle sopivaa hetkeä.

 

[Moi]

Tietysti sä menet sinne minne haluat! Ei ole sinun ongelmasi huolehtia pomosta. Pomo vois esim. Nostaa palkkaa jos haluaisi sut siellä pitää, sä saat kyllä vaihtaa työpaikkaa jos saat paremman paikan. Ajattelet nyt vain itseäsi, jooko.

 

[ap työntekijä]

tätä mieltä minäkin.

Anteeksi kun tuli viesti moneen kertaan, täällä "tökkii".

 

[vieras]

lyhyesti: Olen palannut äitiyslomalta määräaikaiseen työhön, jota jäljellä vuoden loppuun. Työ mielenkiintoinen. Tämän jälkeen olisi siirtyminen takaisin omaan vakituiseen toimeen, mikä ei ole yhtä haastavaa vaan tod. tympäisevää hommaa, ei mitään ylenemismahdollisuuksia.

Nyt olisi tarjolla työpaikka, jossa mielenk.työnkuva ja parempi palkka kuin tuo mihin vuodenvaihteen jälkeen tarvitsisi ns. palata. Tuon paikan voisin jopa saada. Mutta siinäpä se, että mitäs jos sanovat, että paikka on minun.

Nykyinen esimies ollut tosi lojaali mulle ja joutuisi huonoon tilanteeseen, jos nyt lähtisin tästä työstä. Tod.näk. ei saataisi tilalle sellaista henkilöä, joka pystyisi hoitamaan hankkeen loppuun, koska ei ole ollut mukana alusta asti (olin siis 2 vuotta tässä ennen kuin olin pois äitiys-ja vanhempainvapaalla vuoden). Eli jättäisin hänet tosi ikävään tilanteeseen. Hän kun kuitenkin "otti minut takaisin", vaikka ei olisi ollut pakko.

Pitääkö olla lojaali vai miettiä vaan itseään? Mun tulevaisuushan tässä kuitenkin kyseessä...Ei olisi kiva palata siihen paskaduuniin, mistä olen ollut pois.

Niin,kyseessähän on sinun elämäsi eikä työnantajasi.Usko vain,ei työnantajasi sinua ajattele hetkeäkään ellei hän hyödy sinusta jotain.