Pitääkö isovanhemmille ja sisaruksille maksaa lasten vahtimisesta?

[QUOTE="jep";24283371]Meidän mummi on maailman ihanin ja aina lapsille on aikaa mutta;

En kehtaisi lapsia sinne tunkea ilmaiseksi. Anoppi on ollut koko elämän kotona omien lastensa kanssa ja mies taas totaalisen työkyvytön, eikä siis kumpikaan koskaan ole ollut töissä. Anoppi elää ihan minimieläkkeellä vuokratalossa. Ja lapsenlapsia on useampi.

Jos anoppi haluaa lapset ottaa ( ja usein haluaakin) maksan mielelläni enemmän kuin ruhtinaallisesti, koska mummi on sen ansainnut.

**Aika kamala mummi joo, kun rahaa ottaa...


Meillä on oikeasti maailman ihanin mummi!!![/QUOTE]

Ai niin pakko vielä tähän lisätä, että mua v*tuttaa miehen sisarukset, joista osa hoidattaa mummilla lapsiaan jatkuvasti eikä maksa mitään. Kun tietää, että se ruokarahakin on kortilla. Okei, mummi ei koskaan valita, mutta silti!! Että hittovie, jos tunnistat itsesi, voisit heittää sen setelin salaa äidin tyynyn alle esim, kun kakarasi sinne viet. Kun ei se mummi mitään ota jos tarjoaa. Plus että mummi on ihan tarpeeksi jo lapsia hoitanut, jos et ota lapsia lomalle mukaan, vie ne viikoksi jonnekin muualle!!! UGH
 
Minä sanoisin, että "normaalissa" perheessä ei keskinäistä avunantoa korvata rahalla.
Se toki ei estä toisiansa taloudellisesti avustamasta, jos joku sakista taloudellisen avun tarpeessa on.

:)

Perustele miksi me olemme epänormaali perhe. Kummeille maksan pitempiaikaisesta hoidosta, mies ottaa rahaa kun korjaa veljensä tai siskonsa autoa, vanhemmiltaan ei ota jne. Tosin ajaa kyllä monesti rassaamaan noita autoja 400 kilsaa, joskus saa bensarahat, joskus ei. Koskaan en ole aiemmin kuullut että olemme epänormaali perhe tämän takia mutta kaikkea oppii...
 
Meillä on kaikenlainen toisten auttaminen perustunut pääasiassa vastavuoroisuuteen. Autetaan toisiamme tarpeen, mahdollisuuden ja kykyjen mukaan. MUTTA kun on ollut kyse persaukisesta opiskelevasta nuorisosta, niin silloin olen maksanut. En kaikesta, mutta isommista ja/tai pidemmän aikaa kestävistä jutuista. Esim kuopukselle maksoin aina koiran hoidosta siltä ajalta, kun olin rapakon takana työmatkalla (yli viikon reissuja). Mutta en maksanut silloin, kun pyysin poikaa viemään koiran ulos vain sen vuoksi, että mua itseäni ei huvittanut.
 
Mä myös näen tämän vastavuoroisena. Tosin olen maksanut opiskelijasiskolleni matkarahaa&ruokarahaa, kun mun pyynnöstä tuli matkan takaa lapsia hoitamaan. Muutoin en. Samoin äidilleni tai anopilleni en ole maksanut, mutta vastaavasti viedään muoreja matkoille ja syömään; ei palkkioksi vaan siksi, että tykätään niistä. Jos joku hoitaisi lapsia pitkä aikaa jostain syystä, varmaan pitäisi miettiä rahaakin. Toisaalta mummot usein loukkaantuvat, jos rahasta puhuu. Mieluummin ottavat vastaan remonttiapua tai maalaustalkoot.
 
Isovanhemmille ei. Vahtivat lapsia muutaman kerran vuoteen, ja ovat parempituloisia kuin me, niin olisi kornia maksaa heille.

Yhdelle siskolle, joka aika tiuhaan yhteen aikaan parin viikon välein pari tuntia illassa kävi muksuja vahtimassa, maksettiin könttänä hyvitystä.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
[QUOTE="vieras";24283495]Perustele miksi me olemme epänormaali perhe. Kummeille maksan pitempiaikaisesta hoidosta, mies ottaa rahaa kun korjaa veljensä tai siskonsa autoa, vanhemmiltaan ei ota jne. Tosin ajaa kyllä monesti rassaamaan noita autoja 400 kilsaa, joskus saa bensarahat, joskus ei. Koskaan en ole aiemmin kuullut että olemme epänormaali perhe tämän takia mutta kaikkea oppii...[/QUOTE]

Laitoin sanan "normaali" lainausmerkkeihin, koska se ei oikein vastannut sitä, mitä mielessäni etsin. Toinen mahdollisuus joka kävi sormenpäissä, oli "terveessä" eikä sekään mielestäni oikea ja vielä helpommin tulkittavissa loukkaavaksi.
Loukkaaminen ei kuitenkaan ollut missään nimessä tarkoitukseni ja pahoittelen, mikäli sinä asian niin koit.

Näen asian niin, että perhe on yksikkö, jonka sisällä keskinäinen avunanto on automaattista, keskinäisen rakkauden konkreettinen muoto. Jos isäni, sisareni, tyttäreni, vävyni, kuka tahansa rakkaistani minua tarvitsee, minä pyrin tarpeeseen vastaamaan.

Joskus se on juttuseuraa, joskus lapsenvahtina oloa, joskus puutarhatalkoot, kyydin antaminen jonnekin jne. Ensi viikonloppuna se on festarireissu vävyn kanssa:
Samalla lailla oletan, että itse apua tarvitessani moista aina saan - ihan siiitä riippumatta onko minulla rahaa siitä rakkaudenteosta "maksaa" vai ei.

Ylipäätään rakkaus (on se sitten sanoissa, sydämessä tai käsissä) ei mielestäni ole mitenkään yhteismitallinen rahan kanssa.
Kuuluvat eri maailmoihin.

Kuten kuitenkin jo aiemmin tuolla kirjoitin, niin "puuttuva adjektiivi"-perheessä luonnollisesti voidaan taloudellisestikin avustaa sellaista tai sellaisia perheenjäseniä, jotka jostain syystä moisen avun tarpeessa ovat.
En siis mystifioi rahaakaan. En vain osaa tai halua liittää sitä keskinäiseen arjessa elämiseen saatikka sallia sen asettaa keskinäiselle avunannolle rajoituksia.
:)
 
  • Tykkää
Reactions: fifiia
isovanhemmille ei makseta. Toinen mummo hoitaa lapsia useammin mutta itse tarjoutuu (lue haluaa tulla moikkaamaan lapsia ja patistaa meitä menemään johonki kun on mahdollisuus). Toiset asuvat kaukana ja ottavat lapset kerran vuodessa muutamaksi päiväksi ja joskus satunnaisen viikonlopun katsovat niitä (esim. jos meillä on häät mun kotipaikkakunnalla tms). Lisäks mä olen paljon vanhempi kuin sisarukseni ja olen niitä ottanu mun luokse mm. opiskeluaikanani enkä koskaan ole heiltäkään korvauksia odottanut.

Siskolleni on ollu täällä lapsia kattomassa ja silloin ollaan aina viety hänet syömään, teatteriin, huvipuistoon tms. jotka ollaan kustannettu. Eli rahaa ei olla kenellekään maksettu. Lapsen kummille tarjottiin mutta hän kieltäytyi ottamasta rahaa vastaan.
 
Mulla ei oo ikinä ollut sellasta tilannetta, että olis tarvinnu maksaa lapsen hoitajille. Lapsella on hyvä isä ja isovanhemmat, joten vapaa-aikaa oon saanut ihan yllin kyllin. Nytkin se reissaa jo toista viikkoo isänsä kans sukuloimassa.
 
Sopimus kohtaisia asioita. Joku auttaa mielellään odottamatta mitään vastapalveluita, joku toinen kaipaa menetetystä ajasta jotakin "hyötyä" itselleen, joku taas korvaa vaivannäön rahalla. Vähän vaikea on mennä sanomaan, mutta kun sinun täytyy toimia näin kun minä ajattelen. Itse pyrin välttämään oletuksia, kysyn kuinka toinen haluaa toimittavan ja kerron mitä itse haluan/ajattelen.
Itse korvaan tiettyjä kuluja isovanhemmille heidän hoitaessaan lapsia ja pyrin olemaan tarvittaessa vastavuoroisesti apuna silloin kun he sitä kaipaavat. Omat mahdollisuuteni tällähetkellä tarjota lastenhoitoapua on rajalliset, mutta ei lastenhoidosta tarvitse maksaa palkkaa, ilahtunut olisin jos saisin vastavuoroisesti apua itsekin.
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni on normaalia, että vähävaraisempaa sponssataan. Eli siis töissäkäyvä pariskunta toki voi heittää vähän rahaa kun opiskeleva pikkusisko tulee lapsia hoitamaan. Tai jos mummo elää pikkiriikkisellä eläkkeellä.

Kuitenkin todellisuudessa nykyajan pienten lasten vanhemmat ovat usein opiskelevia, työttömiä tai pätkätyöllistettyjä ja vanhempi sukupolvi taas viihtyy aika hyvin vakipaikoissaan ikälisineen. Jotenkin tuntuisi suorastaan absurdilta maksaa 7k kuussa nettona tienaavalle mummulle ja papalle jotain tuhannen euron toimeentulotuesta jos he pitävät penskoja luonaan päivän tai viikonlopun.

Ja tätä ne jotkut penää, että jos tekee lapsia niin kaikki pitää tehdä itse ja kaikki pitää maksaa itse. Eihän kukaan ole kenenkään palvelija. Niinkuin ihmiset ei tosiaan ihan omasta tahdostaan auttaisi muita vaan aina se on "jostain pois" ja jotenkin pitäisi kaikesta hyötyä.
 
minä maksan isovanhemmille kun hoitavat lasta kun ollaan töissä. vanhemmat ei ole sitä pyytäneet mutta se on vähintä mitä voin tehdä edes ruokakulujen kattamiseen
 
Sinänsä olen huono puhumaan kun meidän lapset eivät ole koskaan olleet isovanhemmilla hoidossa ja muutenkin nähdään sukulaisia se kerta, pari vuodessa. Välimatkat kun on mitä on eikä meidän lapsia oikein voi jättää "vieraampien" hoitoon noin vain...

Mutta silloin kun siskon esikoinen oli pieni ja asuttiin samass kaupungissa niin toki kummitädin roolissa hoidin ja autoin minkä vian pystyin ja varmaan välissä vierailinkin heillä ihan kyllästymiseen asti..:whistle: Ei olisi tullut mieleenkään mitään palkkaa odottaa, minullehan palkkio oli juuri se että sai viettää aikaa kummipojan kanssa. :heart: Samoin vanhempani ja muut sisarukset jeesailivat omien mahdollisuuksiensa mukaan, siis juuri siksi että halusivat viettää aikaa suvun uuden tulokkaan kanssa.

Yleisesti olisin sen vastavuoroisuuden kannalla, eli että yhtä autetaan yhdessä ja toista toisessa. Joku voi hoitaa toisen alpsia, joku auttaa toista siivoamisissa tai ikkunoiden pesuissa mitkä ovat tälle henkilölle vaikeita, joku voi käydä toisen puolesta kaupassa tai tarjota kyytiä autottomalle, joku hoitaa toisen koiria tai muita elmmikeitä tarpeen mukaan, joku on taitava leipomaan ja tekee sitten tarjoiltavia perheen juhliin, joku käsistään kätevä auttelee remppahommissa ja tarpeenmukaan naisväellekin löytyy aina muuttoporukka läheltä jne. Eli ei noissa tarvitse rahaa kierrättää, autellaan missä pystytään ja kun itse on jeesaillut muita voi sitten hyvälllä omalla tunnolla itse pyytää apua kun sitä tarvii.

Tietty sitten voi olla poikkeustilanteita jos sitä lapsta hoitaa pidempiä aikoja joku teini tai vähävarainen opiskelija niin hänelle on kiva maksaa pientä palkkaa. Samoin jos on se pienellä eläkkeellä elelevä mummo, mikäli mummo ei rahaa huoli niin voi varmaan viedä ruokia mukana yms. Ja oma lukunsa on se jos äidin/isän palatessa töihin mummo jää lapselle päivähoitajaksi, tällöin on hyvä miettiä jotain korvausta.
 
Meillä ei tällaista tilannetta ole ollut, mutta jos olisi ollut, niin jos minulla olisi ollut vaikka itseäni kymmenen vuotta nuorempi opiskelijasisar ja itselläni suht hyvä taloudellinen tilanne, niin olisin maksanut saamastani lastenhoitoavusta.

juuri tämänkaltaisessa tilanteessa, oma sisareni on aikoinaan maksanut minulle lastensa hoidosta, lasten perhepäiväoitajan olleessa lomalla.
 
Mun mielestä näissä jutuissa on vastavuoroisuus pointtina. Puolin ja toisin autellaan siinä mitä osataan ilmaiseksi, miksi lapset olisi jokin poikkeus? Ei mun mieskään veloita siitä että korjailee mun vanhempien tietokonetta, vaikka joskus joihinkin asennuksiin on mennyt useampia tunteja.

Teille yksi kysymys, joiden mielestä pitäisi maksaa. Mitä sitten kun vanhempanne ovat niin vanhoja että tarvitsevat apua. Veloitatteko kaupassa käynnistä, ruuan laitosta, lääkkeitten jaosta ja muusta?

Tää on musta just se pointti,miksi on niin älytöntä ja jotenkin "raakaa" maksaa sukulaisille/hyville ystäville lastenhoidosta.
Meidän kummankin porukat hoitaa mielellään meidän poikaa...Ja vasta vuoroisesti mä esim. käytän miehen pappaa ulkona (kauheen kuulosta mutta ei siis yksin pysty käymään ulkona) samalla kun mennään pojan kanssa leikkipuistoon.Tää ei musta ole edes mitenkään epämiellyttävää,tuntuu hyvältä saada vanha mies onnelliseksi (ja tää kuulosti superlikaiselta :laugh: ).
Ja toivon että mun omat lapset auttaa mua kun mä oon vanha,enkä kyllä näe mitään syytä miksei auttaisi koska kyllä tää näyttää olevan aika periytyvää...Toisten ihmisten pyyteetön auttaminen,meinaan.
 
Mulla ei oo ikinä ollut sellasta tilannetta, että olis tarvinnu maksaa lapsen hoitajille. Lapsella on hyvä isä ja isovanhemmat, joten vapaa-aikaa oon saanut ihan yllin kyllin. Nytkin se reissaa jo toista viikkoo isänsä kans sukuloimassa.

Mitä tämä liittyy niinku yhtään mihinkään? Eipä ole käynyt itselläkään mielessä maksaa lapsen isälle mitään, hyvänen aika näitä juttuja :laugh:
 
Meidän porukassa ei. Ja ennekuin joku kysyy- on keskusteltu...... ei vain oletettu :D

En yhtään puutu muitten järjestelyihin.

Jos tilanne olsi sellainen että isovanhempi/muu sukulainen olis täyspäiväinen ja kokoaikainen hoitaja, niin asia tyystin eri kuin silloin tällöin tapahtuva hoito.
 

Yhteistyössä