Pitääkö erota?

[niisf...]

On vaikea olla mieheni kanssa kaksin koska pelkään hänen lähentelevän minua, en kaipaa hänen läheisyyttä, en halua rakastella hänen kanssaan.

Lastemme kanssa perheenä on hyvä olla. Olemme ulkoisesti "ihanne perhe" mutta parisuhde puuttuu, en halua miestäni fyysisesti.

Olen ylpeä miehestäni, arvostan häntä, mutta en halua häntä fyysisesti... mitä tehtä? Jo usean vuoden olen tuntenut näin. Yhdessä olen halunnut olla kun kuitenkin on ollut hyvä ja turvallista olla ja elää.

Hän on komea ja ylpeänä kävelen kun perheenä liikumme kaupungilla mutta siihen se jää....

 

[ainokainen]

Voisiko tuohon olla jokin hormonaalinen syy, kun seksi ei tunnu sinua kiinnostavan yhtään?

Onko sinulla edes seksiunia, mielikuvia tai haaveilua, itsetyydytystä?
Jos näitäkään ei ole, niin se on kyllä outoa.

 

[niisf...]

Voisiko tuohon olla jokin hormonaalinen syy, kun seksi ei tunnu sinua kiinnostavan yhtään?

Onko sinulla edes seksiunia, mielikuvia tai haaveilua, itsetyydytystä?
Jos näitäkään ei ole, niin se on kyllä outoa.

Kyllä seksuaalisia haluja on ja hoidan ne mielumin itse kuin mieheni kanssa.

 

[no]

en minäkään vie roskapussia, kun ei kiinnosta, tai täytyyhän se viedä, vaikka ei kiinnosta, mutta hyväksyisin sen, jos tuon palvelun ostaisi sitten ulkopuoliselta...

 

[40-vuoden "onnellinenpiina"]

Kerrot arvostavasi miehesi ja olet perheenä ylpeä teistä.
Onhan sinulla toki vaihtoehtoja, pihtaa pihtaa ja miehesi menee vieraisiin.
Sitäkö haluat?
Usko tai älä, mutta vaihtaen se ei parane.
Taitaa olla niin, että sinussa itsessäsi on jotain vialla tai suhteessanne muuten.
Hankkiutukaa parisuhdekursseille tai hakekaa apua muualta.
Muista, että sinulla on vaimona myös velvollisuuksia miestäsi kohtaan eikä vain
oikeuksia.
Tervettä tuo sinun suhtautumisesi ei kuitenkaan ole jos yhteiselämänne muutoin sujuu kunnolla.
Ei se seksi aina ole missään liitossa niin auvoista, mutta jos toista kunnioittaa ja arvostaa niin tietysti sitä yleensä tekee kaikkensa, että kumpainenkin on onnellisia.
Niin kuin jo sanoin - Se on kuitenkin varmaa, että iänikuinen pihaus ajaa miehesi vieraaseen sänkyyn.

 

[tinttei]

On vaikea olla mieheni kanssa kaksin koska pelkään hänen lähentelevän minua, en kaipaa hänen läheisyyttä, en halua rakastella hänen kanssaan.

Mutta onko teillä läheisyyttä vaik et halua? Vai onko miehesi hyväksynyt seksittömän yhteiselämänne?

 

[vieras mies]

Vai onko miehesi hyväksynyt seksittömän yhteiselämänne?

Tämä "pointti" kiinnostaisi varmasti lukijoita ja eritoten minua kiinnostaisi lisäksi, haaveiletko vieraasta miehestä seksuaalisessa mielessä?

 

[niisf...]

Vai onko miehesi hyväksynyt seksittömän yhteiselämänne?

Tämä "pointti" kiinnostaisi varmasti lukijoita ja eritoten minua kiinnostaisi lisäksi, haaveiletko vieraasta miehestä seksuaalisessa mielessä?

Haaveilen kyllä vieraasta miehestä. Läheisyyttä ei ole vaikka mies haluaisi, mies on toistaiseksi hyväksynyt seksittömän suhteen, odottaa kait että minä tulisin järkiini. Kaipaan vaan jotenkin miehekkäämpää miestä rinnalleni, sänkyyni. Seksi mieheni kanssa on(oli) tylsää ja todella nopeasti ohi. Minua ei kiinnosta tuoda siihen mitään lisäpotkua ja juuri siitä syystä kun haluja häntä kohtaa ei ole.

 

[niisf...]

Kerrot arvostavasi miehesi ja olet perheenä ylpeä teistä.
Onhan sinulla toki vaihtoehtoja, pihtaa pihtaa ja miehesi menee vieraisiin.
Sitäkö haluat?
quote]

Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin niin sitä saatan jopa haluta... tällöin mullakin olisi "oikeus" rikkoa tämä "perheidyli"

Pelkään näitä tunteitani! inhottaa, miksi en voi olla tyytyväinen? onko seksi nyt niin tärkeä asia? Läheisyyden kaipuu on minullakin kova mutta kun sekään ei tällä hetkellä kohdistu mieheeni miksi, miksi, miksi?!?!?!?

Mitä mieltä olette voiko elää onnellisesti parisuhteessa jossa seksi tuntuu pakkopullalta?

 

[niisf...]

Äh, sähläsin jotain äskeisen vistin kanssa, tässä siis oma kirjoitukseni:

Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin niin sitä saatan jopa haluta... tällöin mullakin olisi "oikeus" rikkoa tämä "perheidyli"

Pelkään näitä tunteitani! inhottaa, miksi en voi olla tyytyväinen? onko seksi nyt niin tärkeä asia? Läheisyyden kaipuu on minullakin kova mutta kun sekään ei tällä hetkellä kohdistu mieheeni miksi, miksi, miksi?!?!?!?

Mitä mieltä olette voiko elää onnellisesti parisuhteessa jossa seksi tuntuu pakkopullalta?

 

[tästä saa]

Tällä perusteellahan on aina voinut ottaa avioeron. Jo ennenkuin voitiin yhdessä hake avioeroa, niin sen sai hakea siitä syytä, että puoliso kieltäytyy avioelämäastä. Eli seksistä.Anna miehellesi ihan virallinen lupa käydä vieraissa, äläkä sitten ole siitä harmissasi, jos käyttäää asiaa hyväkseen. Jos minä olisin miehesi niin kävisin vieraissa.

 

[niisf...]

Tällä perusteellahan on aina voinut ottaa avioeron. Jo ennenkuin voitiin yhdessä hake avioeroa, niin sen sai hakea siitä syytä, että puoliso kieltäytyy avioelämäastä. Eli seksistä.Anna miehellesi ihan virallinen lupa käydä vieraissa, äläkä sitten ole siitä harmissasi, jos käyttäää asiaa hyväkseen. Jos minä olisin miehesi niin kävisin vieraissa.

minäkin haluaisin vierasta miestä, haluaisin vieraalta mieheltä paljon enemmän kuin pelkkä seksiä, myös läheisyyttä ja rakkautta. Nämä tunteeni estää onnen mieheni kanssa. Mieten saan unohdettua himoni ja haaveeni toista kohtaan?

Seksi mieheni kanssa oli kyllä kulahtanutta jo ennen ihastumisiani.

Mieheni ei kykene vieraisiin, keston ja moraalinsa takia.

 

[niisf]

avioliittoni seksi ei tyydytä. Haluaisin saada rajua seksiä, hieman rajumpia otteita, mutta mieheni on romantikko ja nyhverö sängyssä. Mieheni kesto on olematon, ei tietoakaan edes parin minuutin rakastelusta. Kerroin joskus pitäväni siitä että hän ottaisi minua vaikka hiuksista kiinni, hän teki niin mutta se ei tuntunut yhtään luontevalta. Haluasin tuntea itseni otetuksi, haluaisin tuntea olevani nainen. Olen kaunis nainen ja tiedän että saisin miehiäni sänkyyn jos mensin sille linjalle. Haluaisin että mies näyttäisi sängyssä kaapin paikan.

 

[niisf...]

avioliittoni seksi ei tyydytä. Haluaisin saada rajua seksiä, hieman rajumpia otteita, mutta mieheni on romantikko ja nyhverö sängyssä. Mieheni kesto on olematon, ei tietoakaan edes parin minuutin rakastelusta. Kerroin joskus pitäväni siitä että hän ottaisi minua vaikka hiuksista kiinni, hän teki niin mutta se ei tuntunut yhtään luontevalta. Haluasin tuntea itseni otetuksi, haluaisin tuntea olevani nainen. Olen kaunis nainen ja tiedän että saisin miehiäni sänkyyn jos mensin sille linjalle. Haluaisin että mies näyttäisi sängyssä kaapin paikan.

Ei siis miehiäni sänkyyn, vaan miehiä sänkyyni.

 

[mielestäni et ole rehellinen miehellesi siis....]

... ennustan että, pian sun mies tulee sen OIKEAN naisen vastaan, nainen joka hänet kyllä haluaa / huolii ja tykkää lähestyä ja koskettaa miestään.
Ja kun näin tapahtuu niin sitten sä kyllä haluat hänet, koska pelkäät jääväsi yksin ,kun 'joku pitänee olla " tapaus sinäkin taidat olla.

Vai että miehesi on hyväksynyt seksittömän suhteen? HEH! älä naurata, niin sä luulet! oikea mies ei voi olla, eikä elää kauan aikaa ilman piparia , usko pois!

 

[hohoho.]

Ap: Mistä tiedät millainen peto sun miehesi olisi sängyssä, jos vain itse uskaltaisit tehdä aloitteen?

Itse olet kumppanisi valinnut, niin koita nyt vain tyytyä siihen ja saada juttu toimimaan, tai sitten ota ero. Älä ainakaan pettämään ala.

Et edes halua yrittää, niin turha sitten ruikuttaa.

 

[S_a_m_i]

Kuulostaa pelottavan tutulta tuo sinun tilanteesi. Minä voinen sitten puhua miehisestä näkökulmasta samassa tilanteessa.

Nykyisessä parisuhteessani seksi on naisen puolelta ollut jotenkin vaikea asia aivan alusta asti. Hänen mukaansa kemiat eivät kohtaa kun seksistä on kyse. Tämä on tietenkin tuonut suuria ja pieniä ongelmia mukanaan.

Ensimmäinen ongelma tietenkin oli, etten tiennyt asiasta kuin vasta kuukausia myöhemmin. Näin, että tyttöystävääni vaivaa jokin ja suhteessa oli muutenkin ongelmia, jotka suurelta osin johtuivat juuri siitä, että seksi minun kanssani ahdisti häntä. Hänen sanojensa mukaan hän ei tiennyt, eikö hän vain halua seksiä vai eikö hän halua sitä minun kanssa. Tämän kuuleminent tietenkin sattui minuun, mutta ei läheskään niin paljon kuin kuulla, että hänen exänsä kanssa seksi oli ollut mahtavaa.

Pidän siis osasyyllisenä meidän seksin "huonouteen" sitä, että exän kanssa seksi oli ollut se ainoa mahtava asia heidän suhteessaan. Tästä lähtien en sitten enää tehnytkään aloitetta läheskään niin usein kuin sitä ennen ja parin kuukauden päästä tuntui, että seksiä alkoi olla pikkuhiljaa useammin ja tyttöystävänikin sanoi, että sen asian kanssa on ollut hieman helpompaa. Tämä päättyi tietenkin siihen, että yhtenä päivänä paljastui, ettei seksi nyt oikeastaan sen kummaisempaa ole kuin ennenkään.

Minä yritän saada häntä kertomaan mistä hän pitää ja mistä taas ei, että voisimme nauttia seksistä mahdollisimman paljon. Minun puoleltani tämä tuo tietenkin ensimmäisenä sen ongelman, että hyvin monesti kun teen aloitteen saan myös pakit. Tai jos en pakkeja suoranaisesti saa niin tyttöystäväni ei ole mukana jutussa ollenkaan vaan käytännössä odottaa, että minä hoidan hommat. Minä saan siis tyydytykseni panemisesta, en mistään muusta... hän ei suutele minua, saattaa joskus laittaa peiton kasvojensa peitoksi, koska hän ei pidä minun ilmeistä seksi aikana ja ei juurikaan hyväile minua. Minun pitää saada hänet valmiiksi seksiin ja toivoa, että silloni sattuu seisomaan.

Voiko tällaisessa suhteessa sitten elää... minä tietenkin haluaisin ajatella, että tällaisessa suhteessa voi elää kun se kaikki muu tuntuu toimivan paremmin kuin hyvin. Ainoastaan se fyysisen läheisyyden tarve hänen puoleltaan on olematonta. Tiedän, että hän välittää minusta, mutta ei hän kuitenkaan sitä ole ääneen sanonut kuukausiin, että esim rakastaisi minua. Ongelma ei kuulemma myöskään ole itse seksi tai se läheisyys, vaan se ettei hän tunne sitä haluavansa. Toisinaan hän jopa inhoaa yli kaiken jos tulen hänen lähelleen... toisinaan se onkin sitten ihan ok. Koskaan ei voi tietää millon se on ok ja miten läheisyyttä tulisi hakea.

Minä haluan pysyä tässä suhteessa sen ongelmista huolimatta, koska tunnen, että kaikki muu on niin hyvin. Sen verran olen kokenut sinkkuna olemista, että osaan tiedostaa kuinka vaikeaa edes näin hyvän suhteen löytäminen itselleni on. Tiedän myös sen, että minun kiinnostukseni häntä kohtaan on pysynyt, koska hän ei ole ollut liian päällekäyvä minua kohtaan. Hän on myös sanonut, että on pikkuhiljaa oppinut elämään tällaisessa suhteessa... toki molemmat toivomme, että asiat ajan kanssa paranevat. Yksi avain tähän toivottavasti ainakin on se, että olen alkanut pitämään kunnostani parempaa huolta. Sekin kun taas on yksi asia, joka erottaa minut hänen exästään... kyllähän sen tietää millaiset miehet suurinta osaa naisväestöä kiihottaa

 

[Kukkura]

"minäkin haluaisin vierasta miestä, haluaisin vieraalta mieheltä paljon enemmän kuin pelkkä seksiä, myös läheisyyttä ja rakkautta. Nämä tunteeni estää onnen mieheni kanssa. Mieten saan unohdettua himoni ja haaveeni toista kohtaan?

Seksi mieheni kanssa oli kyllä kulahtanutta jo ennen ihastumisiani.

Mieheni ei kykene vieraisiin, keston ja moraalinsa takia."

Kuule, olen aivan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, sillä erotuksella että meillä ei ole lapsia.
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa. Olen ollut aiemmin erittäin intohimoisessa suhteessa, joten tiedän mistä jään paitsi. Meillä on nyt tauko meneillään, yritän selvitellä asioita, sillä olemme miehen kanssa kuitenkin todella hyvät ystävät. En vielä osaa sanoa tuleeko tästä mitään. Mutta joo, ymmärrän tilanteesi.

Olen kyllä miettinyt että jos hyppäisin johonkin intohimoiseen (seksi)suhteeseen, ei se liekki välttämättä kauan pala ja henkisellä tasolla ei välttämättä ole mitään yhteistä. Kaikkea ei kai voi saada...

 

[S_a_m_i]

Minä kai löydän itseni samasta tilanteesta Kukkuran kanssa vuosien päästä. Tyttöystävän puolelta ei intohimoa minua kohtaan, mutta kaikki muu toimii ja hänellä takana suhde jota piti kasassa vain ja ainoastaan tuo intohimo.

 

[niisf]

S_a_m_i olen aivan samassa tilanteessa kuin vaimosi :/ elämä olisi tuttua ja turvallista näin mutta ainoat nautinnot on lapset ja ihana talo, parisuhteesta en saa nautintoa. Seksissä toivoin et olisi nopeasti ohi, kun väkisin siihen mukaan aina lähdin ajatuksella et kaipa se on taas annettava niin saa olla pari viikkoa rauhassa. Ja nopeastihan se ohi olikin kun mieheni tulee todella nopeasti.

Kukkura, Minäkin olen kokenut suhteen jossa seksi on jotain aivan mahtavaa, rakastelumme kesti helposti puolesta tunnista tuntiin, mies piti minua kuin kukkaa kämmenellä mutta kuitenkin otti minut rajusti. Olimme myös henkisesti samalla tasolla. Valitettavasti tämä suhde ei pystynyt jatkumaan meistä riippumattomista syistä, väärä aika ja väärä paikka

Minäkin haluaisin tauon jotta tietäisin mitä haluan elämältäni, mutta lasten takia on vaikea ottaa edes tuota taukoa, en halua heidän joutuvan ihmettelemään tilannetta. Toisaalta he eivät näe koskaan vanhempiensa halailevan, istuvan vierekkäin (lähekkäin) sohvalla jne. En haluaisi heille tällläistä esikuvaa parisuhteesta ja hellyydestä. Mutta sitten taas että he joutuisivat elämään eroperheessä.

Tässä taas kysyn että onko seksi ja läheisyys minulle niin tärkeä asia että sen takia eroaisin. Mutta kaipaan toisen kosketusta niin paljon, ihmisen johon minulla olisi tunteita. Muutakin kuin pelkkää ystävyydentunnetta.

En tiedä pystynkö olla itsekäs, edes tämän kerran elämässä ja laittaa omat tarpeeni ja onneni muiden edelle.

Välillä kotona on hyvä olla, mutta silloin mieheni ei ole kotona, leikin lapsieni kanssa ja nautin kauniista kodista ja pihasta. Tunnen siis myös onnea mutta en parisuhteestani.

Se että kuljen kaupungilla ylpeänä perheeni kanssa, mieheni on komea mies, näytämme perheenä hyvältä ja varmaan monen mielestä me olemme saavuttaneet kaiken ja olemme ihanneperhe. Kun vaan sydämessäkin olisi rakkauden tunne

Sitten pelkään sitä kaikkea paskaa joka tulee niskaani jos jätän "täydellisen miheni". Siis omilta vanhemmiltani, sukulaisilta jne.

 

[S_a_m_i]

Näinhän se monesti meilläkin menee, että lasketaan päiviä milloin on viimeksi harrastettu seksiä, että onko minun jo pakko saada seksiä jos meinataan välttää tappelu. Itse joudun miettimään monet hetket, että uskallanko tehdä aloitteen vai en, koska niin monesti olen saanut pakit ja aiheuttanut sitten sillä ahdistusta molemmille.

Mutta kuten minulle on sanottu, ei se seksi sinällään niin pahaa ole, mutta kun toisella ei ole sitä palavaa halua saada seksiä, niin se tuntuu tavallistakin tavallisemmalta. Olen kuullut, että toisinaan ei ole kiinnostanut yhtään ja silti olen saanut... tai sitä toivotaan, että kunhan tulen vain nopeasti. Ainoa lohtu kai on se, että pystyn tuottamaan hänelle orgasmin. Seksi on silloin "hyvää" jos hän päättää haluta orgasmin. Mutta sitten kun hän on saavuttanut tavoitteensa on minun vain saatava myös nopeasti.

Hän siis ei halua seksiä, mutta jos seksiä sattuu olemaan, niin hän satunnaisesti saa siitä jopa aitoa nautintoa.

Muutenhan meidän elämä sitten toimiikin vallan loistavasti. Hän on sanonut, että olen sellainen mies, jonka kanssa perhe perustetaan, mutta samaan hengen vetoon on epävarma itsestään ja meistä. Olemme siis periaatteessa todella hyvät ystävät, mutta se mikä meistä tekee niin hyvät ystävät on se, että minä tunnen meidän olevan enemmänkin. Hänen puoleltaan käytös on kuin hyvälle ystävälle ja minä voin vastata siihen käytökseen vain jos saan häneltä muutakin kuin ystävyyttä takaisin. En siis voi nähdä meitä yhtä hyvinä ystävinä jos päätämme erota.

Hän on pitänyt tuollaisen tauon pari kertaa, tosin vain viikonlopun mittaisen. Ensimmäisellä kerralla tuli ilmi tuo ongelma seksin suhteen ja sen jälkeen oli hänen sanojensa mukaan hyvin lähellä ettei hän tehnyt eroa. Kuitenkin jatkoimme. Tällaiset tauon tarpeet ilmenevät hänen puoleltaan aina kun edessä on jollakin tapaa isompi päätös kuten vaikkapa yhteen muuttaminen. Asia päätetään, ollaan sen kanssa sinut hetken aikaa, sitten sitä aletaan pelätä ja ahdistutaan, aletaan kyräillä selän takana toista suunnitelmaa, mennään lopulta alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta koko ajan pidetään mielessä siitä pois pääsy ja lopulta hyväksytään tilanne ja sanotaan, että no ihan hyvinhän tässä menee.

Minun mielestäni suurin ongelma on, se että naisellani oli ennen minua juuri sellainen intohimoinen rakkaus jossa voi olla varma tunteistaa, mutta missä arki ei toiminut. Nyt hänellä sitten onkin täysin päinvastainen tilanne.

 

[et rakasta miestäsi]

S_a_m_i olen aivan samassa tilanteessa kuin vaimosi :/ elämä olisi tuttua ja turvallista näin mutta ainoat nautinnot on lapset ja ihana talo, parisuhteesta en saa nautintoa. Seksissä toivoin et olisi nopeasti ohi, kun väkisin siihen mukaan aina lähdin ajatuksella et kaipa se on taas annettava niin saa olla pari viikkoa rauhassa. Ja nopeastihan se ohi olikin kun mieheni tulee todella nopeasti.

Kukkura, Minäkin olen kokenut suhteen jossa seksi on jotain aivan mahtavaa, rakastelumme kesti helposti puolesta tunnista tuntiin, mies piti minua kuin kukkaa kämmenellä mutta kuitenkin otti minut rajusti. Olimme myös henkisesti samalla tasolla. Valitettavasti tämä suhde ei pystynyt jatkumaan meistä riippumattomista syistä, väärä aika ja väärä paikka

Minäkin haluaisin tauon jotta tietäisin mitä haluan elämältäni, mutta lasten takia on vaikea ottaa edes tuota taukoa, en halua heidän joutuvan ihmettelemään tilannetta. Toisaalta he eivät näe koskaan vanhempiensa halailevan, istuvan vierekkäin (lähekkäin) sohvalla jne. En haluaisi heille tällläistä esikuvaa parisuhteesta ja hellyydestä. Mutta sitten taas että he joutuisivat elämään eroperheessä.

Tässä taas kysyn että onko seksi ja läheisyys minulle niin tärkeä asia että sen takia eroaisin. Mutta kaipaan toisen kosketusta niin paljon, ihmisen johon minulla olisi tunteita. Muutakin kuin pelkkää ystävyydentunnetta.

En tiedä pystynkö olla itsekäs, edes tämän kerran elämässä ja laittaa omat tarpeeni ja onneni muiden edelle.

Välillä kotona on hyvä olla, mutta silloin mieheni ei ole kotona, leikin lapsieni kanssa ja nautin kauniista kodista ja pihasta. Tunnen siis myös onnea mutta en parisuhteestani.

Se että kuljen kaupungilla ylpeänä perheeni kanssa, mieheni on komea mies, näytämme perheenä hyvältä ja varmaan monen mielestä me olemme saavuttaneet kaiken ja olemme ihanneperhe. Kun vaan sydämessäkin olisi rakkauden tunne

Sitten pelkään sitä kaikkea paskaa joka tulee niskaani jos jätän "täydellisen miheni". Siis omilta vanhemmiltani, sukulaisilta jne.

joo, hyvä elämän asenne. elää toisten kautta ja toisten mieleksi, kun pelkää että paskaa tulee niskaan jos eroaa. upeaa.

 

[S_a_m_i]

Sen voinen vielä sanoa, että itse tulen perheestä jossa olisi ollut moneen kertaa eron ainekset. Vanhempani kuitenki päättivät pysyä yhdessä ja itse olen siitä todella onnellinen. Samalla kuitenkin tuntui todella pahalta kuulla kun äiti sanoi, ettei hänellä ole isää kohtaan enää sen kummempaa tunnetta. Että he vain ovat yhdessä vanhasta tottumuksesta ja se on eräänlainen "liikesuhde". Yhteinen talous, joka on ollut jo viimeiset 40v. En ole nähnyt vanhempieni olevan fyysisesti helliä toisillee oikein koskaan, eikä se minua niin ole haitannut. Ehkäpä siitä johtuen en osaa ajatella itse olevani mitenkään "imelä" ihminen ja en pidä turhasta lässytyksestä, koska en sellaiseen roolimallia ole kotoa saanut.

 

[niisf...]

S_a_m_i olen aivan samassa tilanteessa kuin vaimosi :/ elämä olisi tuttua ja turvallista näin mutta ainoat nautinnot on lapset ja ihana talo, parisuhteesta en saa nautintoa. Seksissä toivoin et olisi nopeasti ohi, kun väkisin siihen mukaan aina lähdin ajatuksella et kaipa se on taas annettava niin saa olla pari viikkoa rauhassa. Ja nopeastihan se ohi olikin kun mieheni tulee todella nopeasti.

Kukkura, Minäkin olen kokenut suhteen jossa seksi on jotain aivan mahtavaa, rakastelumme kesti helposti puolesta tunnista tuntiin, mies piti minua kuin kukkaa kämmenellä mutta kuitenkin otti minut rajusti. Olimme myös henkisesti samalla tasolla. Valitettavasti tämä suhde ei pystynyt jatkumaan meistä riippumattomista syistä, väärä aika ja väärä paikka

Minäkin haluaisin tauon jotta tietäisin mitä haluan elämältäni, mutta lasten takia on vaikea ottaa edes tuota taukoa, en halua heidän joutuvan ihmettelemään tilannetta. Toisaalta he eivät näe koskaan vanhempiensa halailevan, istuvan vierekkäin (lähekkäin) sohvalla jne. En haluaisi heille tällläistä esikuvaa parisuhteesta ja hellyydestä. Mutta sitten taas että he joutuisivat elämään eroperheessä.

Tässä taas kysyn että onko seksi ja läheisyys minulle niin tärkeä asia että sen takia eroaisin. Mutta kaipaan toisen kosketusta niin paljon, ihmisen johon minulla olisi tunteita. Muutakin kuin pelkkää ystävyydentunnetta.

En tiedä pystynkö olla itsekäs, edes tämän kerran elämässä ja laittaa omat tarpeeni ja onneni muiden edelle.

Välillä kotona on hyvä olla, mutta silloin mieheni ei ole kotona, leikin lapsieni kanssa ja nautin kauniista kodista ja pihasta. Tunnen siis myös onnea mutta en parisuhteestani.

Se että kuljen kaupungilla ylpeänä perheeni kanssa, mieheni on komea mies, näytämme perheenä hyvältä ja varmaan monen mielestä me olemme saavuttaneet kaiken ja olemme ihanneperhe. Kun vaan sydämessäkin olisi rakkauden tunne

Sitten pelkään sitä kaikkea paskaa joka tulee niskaani jos jätän "täydellisen miheni". Siis omilta vanhemmiltani, sukulaisilta jne.

Olen siis se kiltti tyttö joka on tehnyt aina niin kuin on odotettu, nyt rikkoisin rajoja kunnolla, se olisi minulle valtava kynnys, tehdä niin moni ihminen onnettomaksi, ainakin hetkeksi.Mutta sitten taas näinkään emme ole onnellisia.Peitänkö siis huonon oloni tyydyn elämään niin kuin minulla ei olisi tarpeita. Esitän onnellista jotta mieheni ei joudu miettimään mitä päässäni liikkuu ja hommaan uuden tuubin liukuvoidetta kun en kostu koska en kiihoitu miehestäni. Kuinka tärkeänä pidätte seksiä ja haluja parisuhteessa, eikö se kuitenkin ole kaiken perusta että toisen läheisyys ja kosketus tuntuu hyvälle.

 

[S_a_m_i]

Olen siis se kiltti tyttö joka on tehnyt aina niin kuin on odotettu, nyt rikkoisin rajoja kunnolla, se olisi minulle valtava kynnys, tehdä niin moni ihminen onnettomaksi, ainakin hetkeksi.Mutta sitten taas näinkään emme ole onnellisia.Peitänkö siis huonon oloni tyydyn elämään niin kuin minulla ei olisi tarpeita. Esitän onnellista jotta mieheni ei joudu miettimään mitä päässäni liikkuu ja hommaan uuden tuubin liukuvoidetta kun en kostu koska en kiihoitu miehestäni. Kuinka tärkeänä pidätte seksiä ja haluja parisuhteessa, eikö se kuitenkin ole kaiken perusta että toisen läheisyys ja kosketus tuntuu hyvälle.

Jos pysähdyt miettimään tilannettasi, niin luuletko löytäväsi onnellisemman suhteen (tai olevasi onnellisempi yksin) kuin mitä nyt ole suhteessasi?

Entäs jos sinä nostaisit asian pöydälle miehesi kanssa ja nimenomaan sillä ajatuksella, että et ole eroamassa vaan haluat yrittää muuttaa asioita. Miehesi olo kohenisi varmasti ja sitä kautta stressi asiasta vähenisi. Miettisit mitä ne asiat ovat, jotka sinuun vetoavat tai mitä toivoisit miehesi tekevän. Vai onko ainoa asia jota toivot miehesi tekevän, pysyvän poissa kotona ja kotona ollessaan pysyvän kaukana sinusta

Kyllähän teilläkin varmasti on ne huonommat ja paremmat hetket... niissä tilanteissa kun ei tunnu niin pahalta yrität ottaa kaiken irti siitä tilanteesta ja kun tuntuu pahemmalta niin en pakota itseäsi mihinkään. Annat itsellesi oikeuden siihen ettei sinun tee mieli seksiä tai toisen kosketusta. Et ole ilkeä hänelle, mutta annat hänen ymmärtää, että nyt haluat omaa tilaa... ja nimenomaan niin ettei miehelle tule sitä oloa, että tämä johtuu siitä, että suunnittelet eroa ja punnitset tunteitasi.

Kaiken saaminen on tottakai parasta, mutta kumman sinä valitsisit... hyvän seksin ja intohimon, mutta rentun miehen josta ei ole perheen pyörittäjäksi. Vai sen tutun ja turvallisen miehen, josta voit olla ylpeä, mutta jonka kanssa seksi on tylsää. Palatakseni kysymykseen jonka esitin heti alkuun... onko huono seksi suuri hinta muuten hyvästä suhteesta ja kumpi on helpommin hoidettavissa, huono seksi vai muuten huono parisuhde?