Äklö anoppi

[Pettynyt miniä]

Inhoan anoppiani ja vierailuja hänen luonaan. Onneksi asuu 150 km:n päässä, joten usein ei tarvitse nähdä. Hän on piikikäs ja juoruileva ihminen eikä ole koskaan pitänyt minusta, koska tykkäsi mieheni exästä eikä olisi halunnut heidän eroavan. Yritti saada heitä yhteen vielä silloinkin, kun me jo seurustelimme.

Ahdistun hänen tapaamisistaan enkä osaa jättää hänen sanomisiaan omaan arvoonsa, vaan vatvon niitä mielessäni aina monta päivää. Lastemme vuoksi olen kestänyt häntä, mutta nyt lapset on jo murrosiässä, joten voivat hoitaa mummo-suhteensa itse. Silti suostun aina lähtemään mieheni mukana anoppia tapaamaan, koska en halua pahoittaa hänen mieltään ja hänen mielestään meidän kuuluu mennä "perheenä".

Onko joku paininut saman ongelman kanssa ja onko joku kylmästi lopettanut tapailun ikävän sukulaisen kanssa? Olen hyvin pettynyt, että anoppisuhteeni on kuin parhaasta vitsistä.

 

[suahan]

se syyllistää, kun olet vienyt suosikkiminiältä miehen. Anna mennä toisesta korvasta ulos vaan sen jutut. Sulla taitaa olla huono itsetunto. Kyllä sun silti pitää ite päättää, haluatko sinne vierilulle lähteä, ei sun tarvi miestäs mielistellä, jos se tuntuu vaikealta. Oletko edes keskustellut anopista ja sen piikittelystä? Miehes ei kai tiedä, miltä se susta tuntuu. Käy vaan vaikka jouluna ja äitenpäivänä. Silloin luulis anopinkin olla rauhaisalla joulumielellä ja kuka nyt äitienpäivänä viittis kiusata miniää?

 

[Ilkeä ihminen]

Anoppisi ei ole itseensä tyytyväinen, siksi hän on ilkeä muille. Sinä olet helppo maali, joten hän tykittää sinuun täysillä. Sillä hetkellä se ehkä helpottaa anopin omaa oloa, mutta ähäkutti- ei se kestä sen pidempään kuin sen hetken.

Sinun pitäisi todella osata katsoa tässä kohtaa yli, anoppi itse ei siihen pysty. Kysy joskus kohteliaasti kokeillaksesi, miksi anoppi ei voi hyvin. Mikä on hankalaa, kun olo tuntuu olevan niin kovin tyytymätön. Hän saattaa häkeltyä ja yllättyä kysymyksestäsi täysin sanattomaksi tai sitten sieltä suoltaa ulos jotain ihan uutta teille. Arvokas tieto se olisikin.

Meillä kävi juuri siten, että vuosien kyräilyn ja vihjailujen jälkeen anoppi äityi haukkumaan minut kunnolla. Paljastui, että hän oli kehitellyt omassa mielessään asioita ja johtopäätöksiä, joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa. Ne juontuivat hänen omista kokemuksistaan nuoruudessa lisättynä hänen erittäin epäluuloiseen luonteeseensa, niistä oli tullut sellainen soppa, ettei mielikuvitukseni olisi vastaavaan riittänyt. Annoin hänen purkaa koko lastin, jotta sain itse tietoa, mistä kaikessa on ollut kysymys. Vanhan ihmisen päätä on turha yrittää kääntää, mutta koska nyt tiedämme syyt, meidän on helpompi suhtautua niihin ja jättää noteeraamatta. Sen verran anoppi kuitenkin omasta räjähdyksestään säikähti, ettei uskalla enää ilkeillä. Poikansa muutti oman suhtautumisensa suojamuuriksi vaimon puolesta ja tämä kertoo anopille parhaiten, mitä ilkeily tämän jälkeen maksaa.

Riippuen tietysti anoppisi iästä ja muusta käsityskyvystä voisit joskus sanoa, että sinun ei tarvitse kuunnella ilkeilyä. Poikasi on valinnut sinut itselleen eikä äidilleen ja että te olette tyytyväisiä toisiinne.

 

[Hmmm...]

se syyllistää, kun olet vienyt suosikkiminiältä miehen.

Voiko väittää, että on vienyt miehen, jos ensiksikin se suosikkiminiä on jättänyt miehen, ja seurustelu on alkanut parin vuoden kuluttua avioerosta?

 

[Muurikki]

se syyllistää, kun olet vienyt suosikkiminiältä miehen.

Voiko väittää, että on vienyt miehen, jos ensiksikin se suosikkiminiä on jättänyt miehen, ja seurustelu on alkanut parin vuoden kuluttua avioerosta?

Jos on riittävän ikävä ihminen, asiat voi nähdä aivan näinkin! Omassa päässään kuvittelee, että miniä jotenkin pakotettiin lähtemään tms, uusi nainen oli salaa jo kuvassa mukana tai jotain. Tunnen ihmisiä, jotka osaavat aivan näppärästi kuvitella mustan valkoiseksi.

 

[Hmmm...]

Oma ex-mieheni on nimittäin kertonut, että hänen äitinsä käyttäytyy huonosti hänen nykyistä puolisoaan kohtaan, vaikka minä olin se, joka teki aikanaan lopullisen päätöksen avioerosta ja vaikka ex-mieheni tapasi nykyisensä pari vuotta eromme jälkeen. Ex-anoppi soittelee minulle silloin tällöin ja olen yrittänyt hänelle nätisti sanoa, että ei, minua ei petetty exäni nykyisen kanssa ja että ei, emme palaisi yhteen, vaikkei exäni olisikaan uudessa suhteessa jne.