T
Turkilmas
Vieras
Mulla on jo pitkään ollut polttava tarve auttaa jollain tapaa niitä lapsia jotka joutuvat elämään kaltoin kohdeltuina (kuten itsekin jouduin). Ensin haaveilin sijaisperheeksi ryhtymisestä, mutta ainakin toistaiseksi luulen ettei musta olis siihen.
Hain kuitenkin esitteen jossa oli eri auttamismuotoja ja tukiperheeksi tai henkilöksi ryhtyminen olis sitä mitä tahtoisin. En nyt tähän hektiseen elämäntilanteeseen, mutta esim. viiden vuoden päästä. Sitä ennen tahdon toki tehdä jotain muutakin kuin vain lahjoittaa pieniä summia rahaa hyväntekeväisyyteen.
No...kysyin mieheltä perjantaina että mitä mieltä hän on asiasta. Kyllä hän näytti vihreää valoa, mutta ei mitenkään valtavan innostuneena. Kerroin hänelle tarpeestani auttaa ja hän todella ymmärtää sen ja on tosiaan valmis joustamaan asiassa.
Mutta mieheni heitti yhden kommentin joka totisesti pisti miettimään....hän kun sanoi että on jo mut raahannut jaloilleen ja elänyt mun tuskani mun mukanani...
Mä en ole oikeesti ymmärtänyt miten paljon mulle on todella ollut mun miehestä apua ja tukea. Vasta tuosta kommentista hokasin että hän on ollut mulle maailman paras terapeutti, esikuva ihmisenä, tuki ja turva, se olkapää jota vasten itkeä ja olla heikko. Kolahti kuin metrinen leka ymmärtää että mä en ehkä olis tässä ilman mun miestä ja mies ei edes odota mitään kiitollisuutta. Hän kun on tehnyt kaiken rakkaudesta mua kohtaan.
Hitto mulla on hyvä mies :heart: :heart:
Hain kuitenkin esitteen jossa oli eri auttamismuotoja ja tukiperheeksi tai henkilöksi ryhtyminen olis sitä mitä tahtoisin. En nyt tähän hektiseen elämäntilanteeseen, mutta esim. viiden vuoden päästä. Sitä ennen tahdon toki tehdä jotain muutakin kuin vain lahjoittaa pieniä summia rahaa hyväntekeväisyyteen.
No...kysyin mieheltä perjantaina että mitä mieltä hän on asiasta. Kyllä hän näytti vihreää valoa, mutta ei mitenkään valtavan innostuneena. Kerroin hänelle tarpeestani auttaa ja hän todella ymmärtää sen ja on tosiaan valmis joustamaan asiassa.
Mutta mieheni heitti yhden kommentin joka totisesti pisti miettimään....hän kun sanoi että on jo mut raahannut jaloilleen ja elänyt mun tuskani mun mukanani...
Mä en ole oikeesti ymmärtänyt miten paljon mulle on todella ollut mun miehestä apua ja tukea. Vasta tuosta kommentista hokasin että hän on ollut mulle maailman paras terapeutti, esikuva ihmisenä, tuki ja turva, se olkapää jota vasten itkeä ja olla heikko. Kolahti kuin metrinen leka ymmärtää että mä en ehkä olis tässä ilman mun miestä ja mies ei edes odota mitään kiitollisuutta. Hän kun on tehnyt kaiken rakkaudesta mua kohtaan.
Hitto mulla on hyvä mies :heart: :heart:
